Friday, November 30, 2007
Kuvia, kuvia!!
Mina laiskuri olen vihdosta viimein saanu lisattya tanne blogiin kuvia. Kay tsiikaan niita, jos haluat. Ne on lisatty aina sen tekstin jalkeen, mihin ne liittyy...
Thursday, November 29, 2007
Jalkiruoka ruumisarkusta ja salmonella
Tiistaina oli erikoinen paiva. Me syotiin Sussen kaa jalkiruokaa ruumisarkusta, juteltiin vampyyrin kaa, katseltiin isolta screenilta eraan punastuvan naisen rintoja, oltiiin valokeilassa ja matkustettiin kummitusjunalla. Mita!? ai toi on sunkin ihan normaali ravintolakokemus? No hyva...
Jep paatimme, ettta koska Suomalaiset on tunnetusti kovia pikkujoulu biletttajia, niin hei tarvitaanhan mekin nyt sit sellaset. Tosin rikottiin taa perinteinen kaava, koska ei tullu mitaan tuhkimo, lumikki tai muita kannisia pikkujouluja, koska tarkea kaikki sotkeva elementti nimelta alkoholi jatettiin oikeastaan kokonaan pois kuvioista. (Alaka nyt sit sano, et eihan ne sitten mitkaan pikkujoulut ollu.. Plus Tatu, et oo tilaamassa mulle mitaan medihelia, joka palauttaa mut suomeen, koska oon selvastikin sairas, kun ei alkoholi maistu...) Meidan pikkujoulut oli tosiaan cabaret ravintolassa nimelta Draculas, jossa kaytiin nauttiin aivan uskomaton show-dinner yhdistelma.
Koko mesta oli rakennnettu teemaan sopivax ja se alko kummitusjuna-ajelulla. Sit siihen sisalty aivan taivaallinen alkupala, paaruoka ja jalkkis. Tarjoilijat oli vampyyreja, zombeja ja olihan sinne Captain Jack Sparrowkin eksyny. Ihana, kun ne naytteli koko ajan sita rooliansa...Jalkiruoka oli tosiaan sellanen suklaasta tehty ruumisaarkku, jonka sisalta loyty mascarpone juustoa (en siis tajunnu, et se oli juustoa, koska kuvittelin sen joksikin rahkaksi, onnex susse sivisti mua.. Koska en ollu ikina ennen kuullu ees mokomasta juustosta niin voi olla, et kirjotin myos koko juuston nimen tahan ihan pain prinkkalaa...)
Okei, myonnetaan!! Ostetttiin me yhet drinksut. Ja koska kunnon turisteja ollaan, niin otettiin sellaset, jotka tuli cocktail-shakereissa, jotka sai vieda kotiin muistoesineina. Jee nyt voidaan drinksuilla kotonakin. Tosin sen aivan ihanan lakritsilta tuoksuvan drinksun jaljittely vo tuottaa ongelmia. Taa saattaa yllattaa seka Millan, Sammin, etta Tatun, mut siina drinksussa oli (jannitys tiivistyy..) Southern comfortia :) ja kahvilikooria, vodkaa, ananas ja appelsiinimehua. NAM, NAM, NAM!! Tosin drinksua siina tarvittiinkin kun se show alko!! Aussit nimittain harrastaa jotain, mita vois kutsua perverssix huumorix. Yhessa vaiheessa, sielta hyokkas yx esiintyja yleison joukkoon ja sita seuras kameramies, joten kaikki sen esiintyjan heilunta yleison joukossa siirty screenille. Noh, se sit anto seksineuvoja vanhalle pariskunnalle, kysy Filippiinilaiselta naiselta, onko bing bong leikit niiden kansallisurheilua ja sit he paattivat kylmasti kuvata eraan neitosen TODELLA avointa toppia. Siina me sit tuijotettiin kun ne zoomaili sen neitosen rintoja moneen otteeseen ja kuultiin kivoja kommentteja rinnoista. Vahanko se tytto oli punanen sen jalkeen. Hyva kun ma olin viel ajatellu ennnen sen shown alkua, et onpas tolla tytolla avonainen toppi. Noh, mita tasta opimme? Ei avonaisia toppeja julkisille paikoille, missa sen topin sisalto voi paatya yleisex viihteex....
Onnex me Sussen kaa saastyttiin tolta julkiselta noyryytykselta. Olisin meinaan joko A) vajonnu poydan alle tai sit B) teeskennnelly puhuvani vaan suomea. Tosin jouduttiin mekin valokeilaan heiluttelemaan kun ne ilmotti, et taalla on suomalaisia katsomossa (ne kysy, et mista kukin oli, kun ne vei shown alussa poytiin...) Saatiin siina sit Sussen kaataas vaihteex uudet nimetkin, kun ne ilmotti, et me ollaan Susanja ja Salmonella. Kiva, ma oon aina halunnukin uuden nimen ja oisin valinnu just ton ruokamyrkytys termin...
Show oli muuten tosi hauska, etenkin jai mieleen se pieni episodi, jossa se yx kaveri esitti Ruotsalaista pornotahtee ja kerto tehneensa merirosvoleffan nimelta Captain Jack Swallows...(okei kuulostaa, et ollaan oltu jossain todella perverssissa paikassa, mut oli siina muutakin kun sukupuolihuumoria. Sita paitsi siel oli myos 'nuoria' (=15-vuotiaita...) Plus on aivan mieletonta, miten 5 esiintyjaa voi saada aikaan sellasen shown pienella lavalla muutamalla lavasteella. Ne oli ehdottomasti loistavasti kaytetyt 23 euroa. (jee, mut tuntien loysin heti paikan, mis lippuja eri esityksiin saa puoleen hintaan...eli tehtiin viel kamalan hyva diilikin noiden lippujen suhteen!!)
Jep paatimme, ettta koska Suomalaiset on tunnetusti kovia pikkujoulu biletttajia, niin hei tarvitaanhan mekin nyt sit sellaset. Tosin rikottiin taa perinteinen kaava, koska ei tullu mitaan tuhkimo, lumikki tai muita kannisia pikkujouluja, koska tarkea kaikki sotkeva elementti nimelta alkoholi jatettiin oikeastaan kokonaan pois kuvioista. (Alaka nyt sit sano, et eihan ne sitten mitkaan pikkujoulut ollu.. Plus Tatu, et oo tilaamassa mulle mitaan medihelia, joka palauttaa mut suomeen, koska oon selvastikin sairas, kun ei alkoholi maistu...) Meidan pikkujoulut oli tosiaan cabaret ravintolassa nimelta Draculas, jossa kaytiin nauttiin aivan uskomaton show-dinner yhdistelma.
Koko mesta oli rakennnettu teemaan sopivax ja se alko kummitusjuna-ajelulla. Sit siihen sisalty aivan taivaallinen alkupala, paaruoka ja jalkkis. Tarjoilijat oli vampyyreja, zombeja ja olihan sinne Captain Jack Sparrowkin eksyny. Ihana, kun ne naytteli koko ajan sita rooliansa...Jalkiruoka oli tosiaan sellanen suklaasta tehty ruumisaarkku, jonka sisalta loyty mascarpone juustoa (en siis tajunnu, et se oli juustoa, koska kuvittelin sen joksikin rahkaksi, onnex susse sivisti mua.. Koska en ollu ikina ennen kuullu ees mokomasta juustosta niin voi olla, et kirjotin myos koko juuston nimen tahan ihan pain prinkkalaa...)
Okei, myonnetaan!! Ostetttiin me yhet drinksut. Ja koska kunnon turisteja ollaan, niin otettiin sellaset, jotka tuli cocktail-shakereissa, jotka sai vieda kotiin muistoesineina. Jee nyt voidaan drinksuilla kotonakin. Tosin sen aivan ihanan lakritsilta tuoksuvan drinksun jaljittely vo tuottaa ongelmia. Taa saattaa yllattaa seka Millan, Sammin, etta Tatun, mut siina drinksussa oli (jannitys tiivistyy..) Southern comfortia :) ja kahvilikooria, vodkaa, ananas ja appelsiinimehua. NAM, NAM, NAM!! Tosin drinksua siina tarvittiinkin kun se show alko!! Aussit nimittain harrastaa jotain, mita vois kutsua perverssix huumorix. Yhessa vaiheessa, sielta hyokkas yx esiintyja yleison joukkoon ja sita seuras kameramies, joten kaikki sen esiintyjan heilunta yleison joukossa siirty screenille. Noh, se sit anto seksineuvoja vanhalle pariskunnalle, kysy Filippiinilaiselta naiselta, onko bing bong leikit niiden kansallisurheilua ja sit he paattivat kylmasti kuvata eraan neitosen TODELLA avointa toppia. Siina me sit tuijotettiin kun ne zoomaili sen neitosen rintoja moneen otteeseen ja kuultiin kivoja kommentteja rinnoista. Vahanko se tytto oli punanen sen jalkeen. Hyva kun ma olin viel ajatellu ennnen sen shown alkua, et onpas tolla tytolla avonainen toppi. Noh, mita tasta opimme? Ei avonaisia toppeja julkisille paikoille, missa sen topin sisalto voi paatya yleisex viihteex....
Onnex me Sussen kaa saastyttiin tolta julkiselta noyryytykselta. Olisin meinaan joko A) vajonnu poydan alle tai sit B) teeskennnelly puhuvani vaan suomea. Tosin jouduttiin mekin valokeilaan heiluttelemaan kun ne ilmotti, et taalla on suomalaisia katsomossa (ne kysy, et mista kukin oli, kun ne vei shown alussa poytiin...) Saatiin siina sit Sussen kaataas vaihteex uudet nimetkin, kun ne ilmotti, et me ollaan Susanja ja Salmonella. Kiva, ma oon aina halunnukin uuden nimen ja oisin valinnu just ton ruokamyrkytys termin...
Show oli muuten tosi hauska, etenkin jai mieleen se pieni episodi, jossa se yx kaveri esitti Ruotsalaista pornotahtee ja kerto tehneensa merirosvoleffan nimelta Captain Jack Swallows...(okei kuulostaa, et ollaan oltu jossain todella perverssissa paikassa, mut oli siina muutakin kun sukupuolihuumoria. Sita paitsi siel oli myos 'nuoria' (=15-vuotiaita...) Plus on aivan mieletonta, miten 5 esiintyjaa voi saada aikaan sellasen shown pienella lavalla muutamalla lavasteella. Ne oli ehdottomasti loistavasti kaytetyt 23 euroa. (jee, mut tuntien loysin heti paikan, mis lippuja eri esityksiin saa puoleen hintaan...eli tehtiin viel kamalan hyva diilikin noiden lippujen suhteen!!)
Wednesday, November 28, 2007
Valkoisenmiehen kadun uudet asukkaat
Maanantai 26.11 oli jannittava paiva. Me nimittain vaelsimme kamalasta hostellistamme lahes ekstasissa kohti uutta kamppamme. Koska me ollaan nyt taa vuosi niin kamalan spontaaneja ja living on the edge, niin tietenkaan meilla ei ollu mitaan hajua, et mihin ollaan muuttamassa ja mista laavasta ollaan varausmaksu maksettu. (todella jarkevaa, tiedetaan, mut mainoksessa ne lupas et luxury apartments in the heart of Melbourne...Ja tunnetusti mitaanhan ei koskaan mainosteta totuutta kauniimilla sanoilla...)
Noh ainakin talo naytti ulkoo pain hirmusen hyvalta, plus kun talon edustalla osuu silmiin heti ekana saihkyvan sininen Porsche niin hei ei se mikaan huonokaan merkki voi olla! Tosin kaikkihan tietaa, ettei ulkonaon mukaan voi sisaltoa luokitella, koska joskus ulkokuori lupaa enemman kun mita sita sisallolla on sit tarjota. Vahan niinkun Paris Hilton, toisinaan ehka ihan kivaa katseltavaa, mut kun se avaa suunsa niin piloille menee koko juttu...(enka nyt sit puhu mistaan sen pikku kotivideoeksperimenteista) Otan muuten muutaman tulevasta kampasta aikaisemmin kertomani asian takasin, silla eraasta pienesta vaarinkasityksesta johtuen (pieni vaarinkasitys = luultiin muuttavamme ihan eri taloon, kun mihin muutettiin...) mainitsin, et meil on tenniskentta ja uima-allas. Noh uima-allas kylla loytyy ja se on jo testattukin, mut tenniskenttaa joutuu kyl ihailemaan vaan naapuritalon puoleisesta pihasta ja sen sijaan kayda oman talon punttiksella. Ja kaikki, jotka mut enemman tai vahemman tuntee, niin tietaa, miten rakastunu ma oon punttiksiin. Joopa joo, ehka ma osaisin kayttaa vaik sita soutulaitetta vaarinpain.
Kamppikset on muuten aivan loistavia. Kaikki kolme on Uudesta-Seelannista. Yx pariskunta asustaa yhdes makkaris (taa ei siis oo kato mikaan ihmeen vanhojen piikojen sinkkuboxi), Suse ja mina toisessa ja eras tyttonen nimelta Melissa kolmannessa. Olohuone on kiva, keittio toimiva (ma oon hei jopa kokkaillu...) ja nakymat 15.kerroksesta mita loistavimmat. Kylla tassa kelpaa asustella.
Tassa alla olis sit teille uteliaille pikkunen kuva kollaasi meitin pikku asunnostamme, olkaas hyvat.
Noh ainakin talo naytti ulkoo pain hirmusen hyvalta, plus kun talon edustalla osuu silmiin heti ekana saihkyvan sininen Porsche niin hei ei se mikaan huonokaan merkki voi olla! Tosin kaikkihan tietaa, ettei ulkonaon mukaan voi sisaltoa luokitella, koska joskus ulkokuori lupaa enemman kun mita sita sisallolla on sit tarjota. Vahan niinkun Paris Hilton, toisinaan ehka ihan kivaa katseltavaa, mut kun se avaa suunsa niin piloille menee koko juttu...(enka nyt sit puhu mistaan sen pikku kotivideoeksperimenteista) Otan muuten muutaman tulevasta kampasta aikaisemmin kertomani asian takasin, silla eraasta pienesta vaarinkasityksesta johtuen (pieni vaarinkasitys = luultiin muuttavamme ihan eri taloon, kun mihin muutettiin...) mainitsin, et meil on tenniskentta ja uima-allas. Noh uima-allas kylla loytyy ja se on jo testattukin, mut tenniskenttaa joutuu kyl ihailemaan vaan naapuritalon puoleisesta pihasta ja sen sijaan kayda oman talon punttiksella. Ja kaikki, jotka mut enemman tai vahemman tuntee, niin tietaa, miten rakastunu ma oon punttiksiin. Joopa joo, ehka ma osaisin kayttaa vaik sita soutulaitetta vaarinpain.
Kamppikset on muuten aivan loistavia. Kaikki kolme on Uudesta-Seelannista. Yx pariskunta asustaa yhdes makkaris (taa ei siis oo kato mikaan ihmeen vanhojen piikojen sinkkuboxi), Suse ja mina toisessa ja eras tyttonen nimelta Melissa kolmannessa. Olohuone on kiva, keittio toimiva (ma oon hei jopa kokkaillu...) ja nakymat 15.kerroksesta mita loistavimmat. Kylla tassa kelpaa asustella.
Tassa alla olis sit teille uteliaille pikkunen kuva kollaasi meitin pikku asunnostamme, olkaas hyvat.
99 Whiteman street, kuvia olkaas hyvat!
Tassa tama koko komeus olis sit ulkoapain katsottuna...
Ah, miten ihanan puhtaalta ja raikkaalta taa keittio tuntu sen sottapytty hostellin jalkeen, jossa ei ollu tietookaan lusikoista tai kupeista...
Tassa olis tarjolla hieman tumma kuva meidan olohuoneesta.
Tassa taa Sussen ja mun sviittini ihanilla isoilla ikkunoilla nyt sit on. Ja eikun cokctail shakerit kateen...
Mun sankyni on mukavassa pikku ikkunanurkkauksessa. Kivat nakymat omalle parvekkeelle :) Noh onnex on keksitty sellanen mukava pikku juttu kun kaihtimet :)
Tuesday, November 27, 2007
Kolmet haat ja yksi hautajaishattu
Haluan todellakin alottaa tan tekstin kiittamalla kaikkia ihania vastakkaista sukupuolta edustavia (eli siis, jos jai epaselvax, niin kyse on miehista. Viettamistani aija kesista huolimatta, olen luojan kiitos edelleen "viehattavamman" sukupuolen edustaja..) kavereitani siita, etta te ootte niiiiiiiin siisteja. Tai sit vaan ootte joka helkkarin kerta kun oon tullu kylaileen ehtiny tunkeen kaiken ylimaarasen lattialta sohvan alle, minne en oo tajunnu katsoa. Nimittain, kun tassa vietimme Sussen kanssa 3 helvetillista yota samassa hostellihuoneessa St. Kildassa kuuden ison ja karvasen possun kanssa (joita myos tassa tapauksessa voimme miehiksi nimittaa) totesin, etta luojan kiitos oon sinkku.
Tarinahan meni siis nain. Paatimme olla tosi ovelia ja saastaa budjetissa ottamalla eksoottiselta kuulostavan vaihtoehdon nimelta mixed dorm. Joo meni kylla nyt sitten ihan liian eksoottisex taa social experiment...Hostellin aulassa oltiin jo menetetty hermot. Mina tallasena asiakaspalvelun ammattilaisena ja matkailualan ylpeana (anteex minkalaisena?) edustajana vetasin sen kokosen herneen nenaan jo sisaan kirjautuessa, etta Jaakko ja pavunvarsi tarinassakaan ei oo sen kokosta nahty. Haloo, jos respassa on 4 henkee toissa ja ainoot asiakkaat seisoo 5 minuuttia tiskin takana krohom-aanta paastellen eika kukaan niista neljasta edes huomioi asiakkaita vaan suunnitteleevat vaan mita tekis viikonloppuna, niin kylla jossain on jotain ja pahasti vialla. No joo siina sit epamaarasten saatojen jalkeen saatiin ihanat lakanat (joo ainahan pestyissa lakanoissa on kolmen metrin pitusia tummia jonkun Jorge the cleanerin hiuksia...) ja suuntasimme hamyista kaytavaa pitkin hostellihuoneeseen. OU MY GOD!! Toi oli kirjaimellisesti meijan ensimmainen ajatus ku paastiin sisaan. Huoneessahan odotti sitten 2 kamalan karvasta miesta kalsareissaan lattian ollessa taynna melkein kirjaimellisesti koko roskiksen sisalto. Onhan se huomattavasti katevamaa katsos tyhjentaa kaikki seka rinkkaan kuuluva, etta roskapussiin meneva tavara siihen sangyn viereen...seuraavax silmiin osu sit vaan enaan naisten lahes alastomia rintoja, kun katse visusti maassa suuntasimme sangyillemme. (lattiahan oli siis taynna kaiken maailman miestenlehtia, mista mieleen tulikin, et kuinka jatkat jaksaaa kattella sivu toisensa jalkeen saman nakosia blondeja keikistelemassa sama ilme kasvoillaan hardly there-bikineissa...Anna ma arvaan vastaus on, etta helkkarin helposti, ja et eihan sita hiusten varia tai ilmetta edes niissa kuvissa huomaa, kun katse kiinnittyy ehka vahan johonkin muuhun)
No joo ne yot korvatulpat paassa, silmalaput silmilla maailman allottavimmassa hostellissa (Sami ma halusin takas Indioon. Se reika seinassa ja Marriottin tuhat vuotta vanha sanky epamaarasilla lakanoilla, oli ihan kiva!!) jonka keittiosta puuttu kokonaan lusikat ja kahvikupit, meni niin et tuntu kuluvan 3 vuotta. Eraana niista pitkista paivista kavaistiin eraassa historiallisessa talossa kirtokavelylla. Oli ihan niin suosittu kohde, et saatiin private tour Sussen kanssaa. No siina taloa ymparoivalla puutarhan pihamaalla sitten kuinkas ollakaan pidettiin haat!! Noh taa oli jo ihan tuttua puuhaa meille Sussen kaa, koska naa oli jo 3. haat Australiaan tulon jalkeen, joissa oltiin vahan niinku wedding crashereina arvostelemassa morsiammen pukua sopivalta etaissyydelta. Jep, Aussit rakastaa avioitua julkisilla paikoilla muiden picnikoidessa vieressa.
Otsikossa mainitaan myos hautajaishattu. Jep, ma menin ostamaan jumalattoman kokosen mustan lierihatun, joka paassa aion todellakin tepastella pitkin Australian raittia, miten tyhmalta sitten naytinkaan. (plus, mita nyt yx hattu voi enaa tyhmemman nakosex tehda, ku ollaan joka tapauksessa joka paikassa ihan idiootteina poseeraamassa kameralle, mita tyhmemmissa asennoissa, joten hei ehka se hattu vaan parantaa tilannetta eika suinkaan pahenna...) Kaiken lisax Australia on hattujen luvattu maa, ja pelkaan et oon suuntaamassa kohti pahan laatusta hattu addiktiota. Toivon mukaan niin ei kay, koska kenka ja laukku addiktiot on ollu jo ihan tarpeex pahat tassa elamassa...
Tarinahan meni siis nain. Paatimme olla tosi ovelia ja saastaa budjetissa ottamalla eksoottiselta kuulostavan vaihtoehdon nimelta mixed dorm. Joo meni kylla nyt sitten ihan liian eksoottisex taa social experiment...Hostellin aulassa oltiin jo menetetty hermot. Mina tallasena asiakaspalvelun ammattilaisena ja matkailualan ylpeana (anteex minkalaisena?) edustajana vetasin sen kokosen herneen nenaan jo sisaan kirjautuessa, etta Jaakko ja pavunvarsi tarinassakaan ei oo sen kokosta nahty. Haloo, jos respassa on 4 henkee toissa ja ainoot asiakkaat seisoo 5 minuuttia tiskin takana krohom-aanta paastellen eika kukaan niista neljasta edes huomioi asiakkaita vaan suunnitteleevat vaan mita tekis viikonloppuna, niin kylla jossain on jotain ja pahasti vialla. No joo siina sit epamaarasten saatojen jalkeen saatiin ihanat lakanat (joo ainahan pestyissa lakanoissa on kolmen metrin pitusia tummia jonkun Jorge the cleanerin hiuksia...) ja suuntasimme hamyista kaytavaa pitkin hostellihuoneeseen. OU MY GOD!! Toi oli kirjaimellisesti meijan ensimmainen ajatus ku paastiin sisaan. Huoneessahan odotti sitten 2 kamalan karvasta miesta kalsareissaan lattian ollessa taynna melkein kirjaimellisesti koko roskiksen sisalto. Onhan se huomattavasti katevamaa katsos tyhjentaa kaikki seka rinkkaan kuuluva, etta roskapussiin meneva tavara siihen sangyn viereen...seuraavax silmiin osu sit vaan enaan naisten lahes alastomia rintoja, kun katse visusti maassa suuntasimme sangyillemme. (lattiahan oli siis taynna kaiken maailman miestenlehtia, mista mieleen tulikin, et kuinka jatkat jaksaaa kattella sivu toisensa jalkeen saman nakosia blondeja keikistelemassa sama ilme kasvoillaan hardly there-bikineissa...Anna ma arvaan vastaus on, etta helkkarin helposti, ja et eihan sita hiusten varia tai ilmetta edes niissa kuvissa huomaa, kun katse kiinnittyy ehka vahan johonkin muuhun)
No joo ne yot korvatulpat paassa, silmalaput silmilla maailman allottavimmassa hostellissa (Sami ma halusin takas Indioon. Se reika seinassa ja Marriottin tuhat vuotta vanha sanky epamaarasilla lakanoilla, oli ihan kiva!!) jonka keittiosta puuttu kokonaan lusikat ja kahvikupit, meni niin et tuntu kuluvan 3 vuotta. Eraana niista pitkista paivista kavaistiin eraassa historiallisessa talossa kirtokavelylla. Oli ihan niin suosittu kohde, et saatiin private tour Sussen kanssaa. No siina taloa ymparoivalla puutarhan pihamaalla sitten kuinkas ollakaan pidettiin haat!! Noh taa oli jo ihan tuttua puuhaa meille Sussen kaa, koska naa oli jo 3. haat Australiaan tulon jalkeen, joissa oltiin vahan niinku wedding crashereina arvostelemassa morsiammen pukua sopivalta etaissyydelta. Jep, Aussit rakastaa avioitua julkisilla paikoilla muiden picnikoidessa vieressa.
Otsikossa mainitaan myos hautajaishattu. Jep, ma menin ostamaan jumalattoman kokosen mustan lierihatun, joka paassa aion todellakin tepastella pitkin Australian raittia, miten tyhmalta sitten naytinkaan. (plus, mita nyt yx hattu voi enaa tyhmemman nakosex tehda, ku ollaan joka tapauksessa joka paikassa ihan idiootteina poseeraamassa kameralle, mita tyhmemmissa asennoissa, joten hei ehka se hattu vaan parantaa tilannetta eika suinkaan pahenna...) Kaiken lisax Australia on hattujen luvattu maa, ja pelkaan et oon suuntaamassa kohti pahan laatusta hattu addiktiota. Toivon mukaan niin ei kay, koska kenka ja laukku addiktiot on ollu jo ihan tarpeex pahat tassa elamassa...
en eksy heti tonne 
Tervetuloa Ribbon Lea:aan! Taa on private property, jos et osaaa lukee, eli nyt on tulos harvinaislaatunen private kierros :) No ei vaan...
Tassa olisi nyt pikkuinen tono, jonka pihassa me sit wedding crashattiin :)
No mutta kukas hieno lady hattyineen sinne pitsihuvilan pihalle on eksynyt :)
Tykkaax mun autostani, jonka parkkkerasin tyylikkasti suoraan oven eteen?
Susanne on vahan pool kind of a girl, joten eksy heti tonne simmailu altaalle...
HAHAA!!! Ilmekin jo kertoo sen, tama wedding on crashauksen arvoinen!
Tervetuloa Ribbon Lea:aan! Taa on private property, jos et osaaa lukee, eli nyt on tulos harvinaislaatunen private kierros :) No ei vaan...
Tassa olisi nyt pikkuinen tono, jonka pihassa me sit wedding crashattiin :)
No mutta kukas hieno lady hattyineen sinne pitsihuvilan pihalle on eksynyt :)
Tykkaax mun autostani, jonka parkkkerasin tyylikkasti suoraan oven eteen?
Susanne on vahan pool kind of a girl, joten eksy heti tonne simmailu altaalle...
HAHAA!!! Ilmekin jo kertoo sen, tama wedding on crashauksen arvoinen!
Wednesday, November 21, 2007
Roskapussista jatesakkiin
Howdy taalta Fosterista! Taa on tallanen pikkunen kapykyla etelarannikolla, eika suinkaan se Australialainen formuloita sponssaava olutpanimo, (vaik mut olutpanimolta voiskin epailematta helposti loytaa..) Ai miten niin kapykyla vai? Noh jos paikkaan tulee vaan yx bussivuoro paivassa ja tourist informationissa kerrotaan, et paikallinen nahtavyys on tervetuloa Fosteriin kyltti, niin aikas pienesta paikasta kylla puhutaan.
Tanne keskelle maaseutua me paadyttiin seikkailtuamme ensin pari paivaa Canberrassa, joka muuten on ihan kuollu paikkaa klo 17 jalkeen. Vois todeta et kaikki sulkeutuu kyseisella kellonlyomalla ja ihmiset karkaa koloihinsa. Klo 23 kavellessame maanantai-iltana bussiasemalle saimme naytteen paikallisten teinien vapaa-ajan harrastuksista. Auto pysahty punasiin liikennevaloihin, poppi pauhas taysilla, 5 teinia tempas autonovet auki ja hyppas ulos kadulle jammaileen. Valojen vaihtuessa vihreix, tapahtu istuinpaikkojen vaihdos ja kaikki sulloutu takas autoon ovet paukahdellen jatkaen kaasu pohjassa matkaa kohti seuraavia liikennevaloja ja uusia innostavia jamittelusessioita. Ja hei, toi oli ainoo auto, joka sina iltana nahtiin! Kuten sanottu, Canberra on dead capital city.
Canberrassa me jalleen kuntoiltiin Sussen kaa. (mita ihmetta mulle on tapahtumassa!!!) Vuokrattin tosi ladymaiset pinkit pyorat, joilla me sit pottakypara paassa cruisailtiin pitkin Canberran katuja. Oltiin sit muuten niin hotti nahtavyys, et poliisitkin vilkutteli meille useempaankin otteeseen (ei, me ei tehty mitaan laittomuuksia, ne poliisit EI siis vilkutellu meille virka-asioissa, vaikka sita voikin olla hieman vaikea uskoa..) Eduskuntatalossa kaytiin kattoon, josko paikallinen Paavo Vayrynen olis ollu sekottamassa maansa asioita, mut eipa nakyny. Tosin se kylla selvis, et eduskunta talosta loytyy 4700 huonetta ja 22 km kaytavia...
Canberrasta otettiinkin yobussi Melbourneen. Luoja, mika reissu. Ensinnakin se kuski ei ollu koskaan varmaan tajunnu et kytkinta kuuluu kayttaa yhdessa vaihteiston kanssa (8 tuntia kun kuuntelee scrrrrrrruutsh aanta joka kerta ku kaveri vaihtaa vaihdetta niin johan alkaa saalia vaihetistoa..), sit kesken matkan se joko tormas kenguruun, vastaan tulevaan bussiin tai johonkin puunoksaan, koska meijan toinen sivupeili lahti lentaen huitsin helkkariin. Se sit laitto vaan tilalle uuden vahan ennen ku paastiin melbaan, eli ilmeisesti kaveri oli menettany tasasin valiajoin sivupeileja ku oli jo extrakin varalla mukana...No sitten se bussinilmastointi... Puhalsi mukavasti taysilla 4 minuuttia jaakylmaa, eli kaikki vaatteet paalle. Sit oli vuorossa 4 minuuttia tulikuumaa, eli strippaa kaikki vaatteet pois. Tata sit jatkettiin seuraavat 8 tuntia, mukavaa liikuntaa, kun pitas nukkua. Sen lisax siina bussissa oli joku ihmeen lattialammitys, koska et voinu ottaa kenkia pois kun jalat paahtu lattiassa muutamassa sekunnissa!! Mut siis joo ihan mielenkiintonen bussimatka :)
Ja sitten paastaan aiheeseen, mita hittoa me tehdaan maaseudulla, jonne paatiin silla ainoolla bussivuorolla, joka kerran paivassa Melbasta tanne starttaa. Noh mahan olen aina ollut sisimmassani pieni lehmitytto, joka hyppii kaksi lettia paassa pellonreunalla matkalla keraan niitylta kukkasia. Eli taa vaihtoehto ei siis oo mikaan outo sinansa. Talla kertaa tosin tarkotus oli paasta Wilsons Promontorylle, joka on luonnonpuisto, mis on elukoita. Jees ihan oikeita australialaisia elukoita. Totta kai kun me aamulla herattiin taalta Fosterin hostellista (joka on muuten tosi pieni ja aivan ihana) vetta sato kaatamalla. Great!! No nythan sita vasta onkin mukava lahtee retkeileen luonnonpuiston poluille, kun veta tulee taivaan taydelta eika meilla edelleenkaan oo mitaan sadevaatetusta. Noh mika avuksi? Hirvee puolentoista tunnin psyykkaus, et kuinka sateella on paljon vilposempaa kavella, eli on raikasta retkeilla. Ja sateella elaimetkin jaksaa liikkua paljon paremmin. Sit ilma on puhdasta ja sadehan on itse asias ihan kiva asia...jne...Psyykaus toimi, meitsi pukeutu jatesakkiin (siis siita, et katoombassa pidin roskapussia paan paalla oli vain pieni askel siihen, etta actually puen jatesakin paalleni), laitto muovipussit jalkoihinsa, ettei lenkkarit kastu, tunki suihkumyssyn lippiksen paalle ja TADAA, valmis sadekelin asu (jossa naytin ihan sille ku oisin ollu tutkimassa biohasardi jatteita...) Ja meilla oli sit mukavaa, eika se jaksanu ees sataa koko paivaa, thank god.
Eli nyt ollaan nahty sit vompatteja ja kenguruita, about 2 miljoonaa karpasta (Mari, sa et varottanu et niita on kaikkialla ja koko ajan ja niilla on paha itsemurha vietti. Come on, jos sa oot karpanen, mix sa haluat lentaa nenaan, silmiin ja suuhun!!) ja tajuttoman kaunista luontoa. Ma haluan kyl kiertaa naa kaikki luononpuistot ja niiden luontopolut, jos ne on kaikki tallasilla maisemilla varustettuja.
Mutta huomenna matka jatkuu takas Melban seudulle. Ollaan pari pv St. Kildassa ennen ku saadaan meitin oma kamppa suoraan Casinoo vastapaata. Yeah, ehka musta tulee viela pokerihai (in a next life...) Ja ai niin sahkopostia SAA lahetta mulle pain. Postilaatikkoon on mukavampi kurkistaa kun se ei oo aina tyhja..
Tanne keskelle maaseutua me paadyttiin seikkailtuamme ensin pari paivaa Canberrassa, joka muuten on ihan kuollu paikkaa klo 17 jalkeen. Vois todeta et kaikki sulkeutuu kyseisella kellonlyomalla ja ihmiset karkaa koloihinsa. Klo 23 kavellessame maanantai-iltana bussiasemalle saimme naytteen paikallisten teinien vapaa-ajan harrastuksista. Auto pysahty punasiin liikennevaloihin, poppi pauhas taysilla, 5 teinia tempas autonovet auki ja hyppas ulos kadulle jammaileen. Valojen vaihtuessa vihreix, tapahtu istuinpaikkojen vaihdos ja kaikki sulloutu takas autoon ovet paukahdellen jatkaen kaasu pohjassa matkaa kohti seuraavia liikennevaloja ja uusia innostavia jamittelusessioita. Ja hei, toi oli ainoo auto, joka sina iltana nahtiin! Kuten sanottu, Canberra on dead capital city.
Canberrassa me jalleen kuntoiltiin Sussen kaa. (mita ihmetta mulle on tapahtumassa!!!) Vuokrattin tosi ladymaiset pinkit pyorat, joilla me sit pottakypara paassa cruisailtiin pitkin Canberran katuja. Oltiin sit muuten niin hotti nahtavyys, et poliisitkin vilkutteli meille useempaankin otteeseen (ei, me ei tehty mitaan laittomuuksia, ne poliisit EI siis vilkutellu meille virka-asioissa, vaikka sita voikin olla hieman vaikea uskoa..) Eduskuntatalossa kaytiin kattoon, josko paikallinen Paavo Vayrynen olis ollu sekottamassa maansa asioita, mut eipa nakyny. Tosin se kylla selvis, et eduskunta talosta loytyy 4700 huonetta ja 22 km kaytavia...
Canberrasta otettiinkin yobussi Melbourneen. Luoja, mika reissu. Ensinnakin se kuski ei ollu koskaan varmaan tajunnu et kytkinta kuuluu kayttaa yhdessa vaihteiston kanssa (8 tuntia kun kuuntelee scrrrrrrruutsh aanta joka kerta ku kaveri vaihtaa vaihdetta niin johan alkaa saalia vaihetistoa..), sit kesken matkan se joko tormas kenguruun, vastaan tulevaan bussiin tai johonkin puunoksaan, koska meijan toinen sivupeili lahti lentaen huitsin helkkariin. Se sit laitto vaan tilalle uuden vahan ennen ku paastiin melbaan, eli ilmeisesti kaveri oli menettany tasasin valiajoin sivupeileja ku oli jo extrakin varalla mukana...No sitten se bussinilmastointi... Puhalsi mukavasti taysilla 4 minuuttia jaakylmaa, eli kaikki vaatteet paalle. Sit oli vuorossa 4 minuuttia tulikuumaa, eli strippaa kaikki vaatteet pois. Tata sit jatkettiin seuraavat 8 tuntia, mukavaa liikuntaa, kun pitas nukkua. Sen lisax siina bussissa oli joku ihmeen lattialammitys, koska et voinu ottaa kenkia pois kun jalat paahtu lattiassa muutamassa sekunnissa!! Mut siis joo ihan mielenkiintonen bussimatka :)
Ja sitten paastaan aiheeseen, mita hittoa me tehdaan maaseudulla, jonne paatiin silla ainoolla bussivuorolla, joka kerran paivassa Melbasta tanne starttaa. Noh mahan olen aina ollut sisimmassani pieni lehmitytto, joka hyppii kaksi lettia paassa pellonreunalla matkalla keraan niitylta kukkasia. Eli taa vaihtoehto ei siis oo mikaan outo sinansa. Talla kertaa tosin tarkotus oli paasta Wilsons Promontorylle, joka on luonnonpuisto, mis on elukoita. Jees ihan oikeita australialaisia elukoita. Totta kai kun me aamulla herattiin taalta Fosterin hostellista (joka on muuten tosi pieni ja aivan ihana) vetta sato kaatamalla. Great!! No nythan sita vasta onkin mukava lahtee retkeileen luonnonpuiston poluille, kun veta tulee taivaan taydelta eika meilla edelleenkaan oo mitaan sadevaatetusta. Noh mika avuksi? Hirvee puolentoista tunnin psyykkaus, et kuinka sateella on paljon vilposempaa kavella, eli on raikasta retkeilla. Ja sateella elaimetkin jaksaa liikkua paljon paremmin. Sit ilma on puhdasta ja sadehan on itse asias ihan kiva asia...jne...Psyykaus toimi, meitsi pukeutu jatesakkiin (siis siita, et katoombassa pidin roskapussia paan paalla oli vain pieni askel siihen, etta actually puen jatesakin paalleni), laitto muovipussit jalkoihinsa, ettei lenkkarit kastu, tunki suihkumyssyn lippiksen paalle ja TADAA, valmis sadekelin asu (jossa naytin ihan sille ku oisin ollu tutkimassa biohasardi jatteita...) Ja meilla oli sit mukavaa, eika se jaksanu ees sataa koko paivaa, thank god.
Eli nyt ollaan nahty sit vompatteja ja kenguruita, about 2 miljoonaa karpasta (Mari, sa et varottanu et niita on kaikkialla ja koko ajan ja niilla on paha itsemurha vietti. Come on, jos sa oot karpanen, mix sa haluat lentaa nenaan, silmiin ja suuhun!!) ja tajuttoman kaunista luontoa. Ma haluan kyl kiertaa naa kaikki luononpuistot ja niiden luontopolut, jos ne on kaikki tallasilla maisemilla varustettuja.
Mutta huomenna matka jatkuu takas Melban seudulle. Ollaan pari pv St. Kildassa ennen ku saadaan meitin oma kamppa suoraan Casinoo vastapaata. Yeah, ehka musta tulee viela pokerihai (in a next life...) Ja ai niin sahkopostia SAA lahetta mulle pain. Postilaatikkoon on mukavampi kurkistaa kun se ei oo aina tyhja..
Kuvia Fosterista ja Wilson's Promontorylta
Here we are in Foster!
Meijan ihana pikku hostelli Fosterissa. Eix naytakin sopolle?
Ja on reippaan aamujumpan aika raikkaassa metsaymparistossa tihkusateessa...
Rock on! Johan on kaverilla sadevarusteet paasta varpaisiin..
Pakkohan mun oli tanne yx kuva puusta laittaa (vai mita Sami?)
Kyllapas onkin kaunis ja aurinkoinen paiva, kun Susse joen rannalle saapui...
Vuhuu!! Tasta ne luontopolut alkaa!
Kuka kumma sita on taas kipittanyt kiville sekoilemaan...
Saanko esitella, maailman sympaattisin ja suloisin elain, VOMPATTI! Ma en oo ihan viel paattany haluunko olla seuraavas elamas vompatti vai Eva Longoria...Vaikea paatos...
Ja luontopolut senkun jatkuu. Ai miten niin nail on hassut nimet? (Lilly Pilly on muuten puulaji, jos et sita tienny, daah!)
Ai miten niin taal on muka karpasia!? No ei sitten yhtaan!
Kuvia Canberrasta...
Tassa on superhieno Australian war memorial, missa otettiin lyhyt ja kevyt 90 min. opastettu kiertokavely..
Minapas oonkin ratsastellu kengurulla!! Entas sa?
Susanne on pyrkimassa Lumikin seuraavaan teatterituotantoon pahax aitipuolex ja reenaa tassa kuuluisaa omenakohtausta. No ei vaaan, taa on taideteos nimelta vihrea omena.
Pirulline ilme kasvoilla Canberrasssa Suomen kamalan ruman suurlahetyston edustalla (oli parasta sensuroida se ruma lahetystorakennus kuvasta, et sain mun ihanat kasvot siihen )
Pinkilla pyoralla on hyva paastella. Onnex ne oli osannu jo laittaa liikennemerkitkin meita vartenn...
Canberran parlamentttitalon edustalla oli joku apina vauhdissa...
Parlamenttitalon sisalla se apina siit jo vahan rauhottukin...
Saturday, November 17, 2007
Roskapussi paassa picnic-poydan alla
No niin kuinkas moni teista voi sanoa joutuneensa tilanteeseen, jossa on roskapussi paassa picnic-poydan alla? Ei kukaan...niin ma vahan arvelinkin. No ma on ylpea sanoessani, etta minapa harrastin kyseista aktiviiteettia tanaan. You gotta love sudden rainstorms...Oltiin tosiaan jalleen kappailemassa pitkin vuoren rinnetta kauniissa auringonpaisteessa ja yht akkia BAM! vetaa alkaa sataan kun sen tietyn Esteri nimisen naisen tietysta ruumiinosasta. Miten taa voi olla mahdollista!! No arvaa vaan oltiinko varauduttu kyseiseen sadekuuroon, joka jalleen kerran edellisen paivan tavoin muuttu myos pikkusex raekuurox. No eipa oltu varauduttu, joten ku oltiin kokotetty parin suht jarkevasti suojaavan harvan puunoksan alla vartti jaassa ja litimarkana, ma tungin roskapussin paahani ja me lahdettiin marssimaan sateeseen. Noh jotta matka ei olis ollu liian lepposa ja easy niin totta kai sit vuoristosateet aiheuttaa jonkin asteisia vuoristotulvia...Kiva kiva, elamassa tarttee olla haastetta. No yli esteiden ja tulvivien polkujen me marssimme kovin onnellisina.
Metsasta tielle paastyamme sade vaan ylty entisestaan, joten Susse meni puun alle ja mina sitten picnic-poydan nahdessani totesin pakenevani sen alle, kun joku helkkarin kulkukoira...En suosittele muille, oli suhteellisen epamiellyttava kokemus (miten yllattavaa...)Totta kai kun oltiin sit ton suojautusmisepisodin jalkeen jatkettu matkaamme jalleen sateessa, niin se lakkas ja aurinko alko paistaan ku oltiin paasty melki hostellille. What a wonderful life.
Mentiin tanaan Sussen kaa maailman jyrkimmalla junanradalla vuoriston pohjalle laaksoon. (oli sit oikeestikin jyrkka, pikkusen pohkeet vielkin jumissa, ku joutu painaan niita vaunun etuseinamaan, ettei ois pompannu penkista pystyyn) Siella me sit kierreltiin vahan sademetsassa ja ma roikuin vaha liaaneissa ja sit opeteltiin uusia puita ja kasveja. Mun suosikin on ehdottomasti Mustikka tuhka (Blueberry Ash) ja vuoriostovesipurkka (mountain water gum). Molemmat kooooorkeita puita. Sen lisax opin, et musta ei olis ollu 1800-luvulla kaivostyolaisex ja et Kiinalaiset turistiryhmat varmasti vallottaa maailman viela joku paiva niin et kaikki muut turistiryhmat kuolee sukupuuttoon...(Milla, sa oisit rakastanu sita kiinalaisten paljoutta...Jelly Belly factory ei ollu viela mitaan...)
Metsasta tielle paastyamme sade vaan ylty entisestaan, joten Susse meni puun alle ja mina sitten picnic-poydan nahdessani totesin pakenevani sen alle, kun joku helkkarin kulkukoira...En suosittele muille, oli suhteellisen epamiellyttava kokemus (miten yllattavaa...)Totta kai kun oltiin sit ton suojautusmisepisodin jalkeen jatkettu matkaamme jalleen sateessa, niin se lakkas ja aurinko alko paistaan ku oltiin paasty melki hostellille. What a wonderful life.
Mentiin tanaan Sussen kaa maailman jyrkimmalla junanradalla vuoriston pohjalle laaksoon. (oli sit oikeestikin jyrkka, pikkusen pohkeet vielkin jumissa, ku joutu painaan niita vaunun etuseinamaan, ettei ois pompannu penkista pystyyn) Siella me sit kierreltiin vahan sademetsassa ja ma roikuin vaha liaaneissa ja sit opeteltiin uusia puita ja kasveja. Mun suosikin on ehdottomasti Mustikka tuhka (Blueberry Ash) ja vuoriostovesipurkka (mountain water gum). Molemmat kooooorkeita puita. Sen lisax opin, et musta ei olis ollu 1800-luvulla kaivostyolaisex ja et Kiinalaiset turistiryhmat varmasti vallottaa maailman viela joku paiva niin et kaikki muut turistiryhmat kuolee sukupuuttoon...(Milla, sa oisit rakastanu sita kiinalaisten paljoutta...Jelly Belly factory ei ollu viela mitaan...)
Terkut Katoomban lentavasta ketusta!
Ou yeah, mesta on vaihtunu ja Sydney historiaa. Aamulla jyskytettiin junalla tanne Blue Mountainseille Katoombaan lakahdyttaan itsemme kaiken maailman nature walkeilla. Ensimmainen paiva oli jo menestys. Ulkona pirun kuuma, mielessa kohti vuorten reunaaa kiertavaa luontopolkua talsiessa vaan et en kai ma pala, kuinka tyhmalta taa hattu nayttaa ja muista nestetankkaus. Noh puolesssa valissa ensimmaista sataa metria silla kivalla polulla sit on hyva todeta, et nena on ehka vahan jo palanu, hattu nayttaa ihan hyvalle ja ennen kaikkea, et jatti sen juomapullon hostellin tiskialtaalle, HYVA HOMMA! Sansu sa sit osaat hoitaa naa jutut aina kotiin...
Blue mountains on saanu nimesa siita, et se nayttaa siniselle (kind of makes sense, daah!). Ja siniselle se nayttaa, eucalyptuspuista erittyvan oljyn takia. Tosin me nyt nahtiin muutakin blue:ta kun puista erittyvan oljyn varjaama maisema. Ensin yhella kiinalaisella setalla oli ruma sininen pusero, sit tuli gift shopissa vastaan kiva vaaleensininen koalakarhun mallinen helistin (ala vaan kysy miten se eksy mun kateeni...) jonka jalkeen alko pikkunen rankkasade kuuro, joka sit kivasti muuttu raekuurox. Cool, ulkona voi olla +24c ja sataa rakeita...
Mutta minapa poistun nyt kuulkaas juomaan aitoa Australialaista kuohuviinia. Piti ostaa kun oli niin miellyttava nimi pullolla, Pleasant Valley. (se 3 euron hinta ei voinu mitenkaan tietenkaan vaikuttaa ostopaatokseen...denial, denial, denial..)
Tahan paattyy raportti lentavasta ketusta ( toi on meitin aivan ihanan, super coolin hostellimme nimi, joka tarkottaa jotain ihmeen lepakkolajia) Uuu...ja ai niin. 26.11 lahtien meitsit asuu Melbournessa 3 kk. Kamppa on jo varattu, ja hei mika cooleinta, siina on uima-allas ja tenniskentta. Urheilullinen elama, here I come!!
Blue mountains on saanu nimesa siita, et se nayttaa siniselle (kind of makes sense, daah!). Ja siniselle se nayttaa, eucalyptuspuista erittyvan oljyn takia. Tosin me nyt nahtiin muutakin blue:ta kun puista erittyvan oljyn varjaama maisema. Ensin yhella kiinalaisella setalla oli ruma sininen pusero, sit tuli gift shopissa vastaan kiva vaaleensininen koalakarhun mallinen helistin (ala vaan kysy miten se eksy mun kateeni...) jonka jalkeen alko pikkunen rankkasade kuuro, joka sit kivasti muuttu raekuurox. Cool, ulkona voi olla +24c ja sataa rakeita...
Mutta minapa poistun nyt kuulkaas juomaan aitoa Australialaista kuohuviinia. Piti ostaa kun oli niin miellyttava nimi pullolla, Pleasant Valley. (se 3 euron hinta ei voinu mitenkaan tietenkaan vaikuttaa ostopaatokseen...denial, denial, denial..)
Tahan paattyy raportti lentavasta ketusta ( toi on meitin aivan ihanan, super coolin hostellimme nimi, joka tarkottaa jotain ihmeen lepakkolajia) Uuu...ja ai niin. 26.11 lahtien meitsit asuu Melbournessa 3 kk. Kamppa on jo varattu, ja hei mika cooleinta, siina on uima-allas ja tenniskentta. Urheilullinen elama, here I come!!
Melkein 50 km Sydneyta....
Tapahtunut viimeisen viikon aikana (Kuvat seuraa kun oikeesti loydan blokkaamattoman USB-portin et saan ne kuvat pois kamerasta!!):
Tanne saapuessamme aurinkoisen Australian sijaan meita tervehtikin sateinen Sydney. No koska suomalaiset on "tunnetusti" hyvin optimistista kansaa, tietenkaan kumpikaan meista ei ollu ottanu mukaan niinkin turhaa ja epakaytannollista esinetta kuin sateenvarjo. Hey come on, Australia on karsiny kuivuudesta jo vuodesta 2001! Eihan taallaa voi sataa!!
No kun kerran sato niin paatettiin hoitaa kaikki "ikavat" ja pakolliset hommat pois Nalle puh paivyrista heti ekana paivana.Toisin sanoen hommata prepaid liittyman kannykkaan ja avata pankkitilin. Vaan kuinkas sitten kavikaan? Kumpikaan vastenmielinen homma (anteex vaan ilmaisuni kaikkia niita kohtaan, jotka aidosti rakastaa pankkitilin ja liittymien avaamista...ehka ma vaan oon menettany kykyni nauttia paljon vaikeita, tuntemattomia sanoja sisaltavista keskusteluista ja esittamiini kysymyksiin saamistani vastauksista, joita en kasita vaik jokaisen sanan lauseesta ymmartaisinkin) ei sit lopulta ollukaan vastenmielinen vaan suju kivuttomasti jattaen lahtemattomat muistot.
Prepaid liittyman avatessa se seta tarjos meille kaupantekijaisix aamuoluet, vitsi mita kaupantekijaislahjoja ausseilla oikeen on...Ja kun on just juonu pullon olutta, on tietysti hyva menna avaamaan pankkitilia!! Siellahan sitten konttorin johtaja jonglooras tiskin takana banaanilla. Okei, hetken aikaa ehka mietin, et josko nakyni olis ollu olusen aiheuttama harhakuva (375ml olutta tyhjaan mahaan voi todellakin saada aikaan outoja reaktioita)mut vaikka kuinka keskityin, niin kylla silla banaani oli ja ilmaan se hedelma lenteli. Setan puolistuksex sanottakoon, et se oli tosi symppis, eika silla ollu silla hetkella asiakkaita kun se kyseista aktiviteettia harrasteli. Rento meininki sanois joku...Anyweiz, pakko sanoo et koko operaatio nimelta avaa tili (joka pankissa olon aikana muuttu operaatiox avaa 2 tilia,tuplaus on katos kivaa...) oli ehdottomati elamani miellyttavin pankkikokemus.
Arvatkaas mista tietaa, et on Ausseissa eika Jenkeissa? No siita, et suomi on paassy lehdessa etusivulle ja tv:ssa uutisiin. Ja milla tavalla...(kiva pitaa suomen lippua korkeella...) Meidan pikkuinen pohjoinen maa pahasemme tunnetaan nykyaan, ei autourjeilusta, eika Nokiasta vaan Jenkkityylisesta kouluammuskelusta. Lehtien antamien tietojen mukaan Suomi on raavaiden metsastajien maa, jossa on maailman 3. eniten aseita(toivon mukaan suhteutettuna vakilukuun, koska muuten en ehka uskalla palata vuoden paasta takasin.)Rehellisesti sanottuna, ton artikkelin mukaan en uskaltautus ikina tulla suomeen. Taytyy sanoa, etta kylla on taas hieno paiva Suomelle...
Viime paivat ollaan siis juostu ympari kaupunkia (voitas olla kavelevia Sydneyn julkisenliikenteen info-pisteita), Susse ei oo nahny viel yhtaan kengurua (outoo ettei ne viihdy Sydneyn keskustassa, taaahan on niin mukava kaupunki...) minka takia se ei usko, et ollaan ees oikeella mantereella, heh. Tosin ollaan nahty halaileva kakadu pari ja toisillaan ratsastavat lokit, et love is definitely in the air :) Tosta ehka todosteena myos se, et meijan jenkki kamppis Brianna paatti yhtena iltana pikku huppelissa alkaa suuteloimaan hostellilla yhen pollahtaneelta nayttavan britti tyton kanssa. Taytyyhan sita uutta tyopaikkaa jotenkin juhlia (Brianna oli siis just saanu uuden duunin) ja tapahsa hei kullakin...Mut toissa paivana sit jalleen keittiossa ne kax paatti kesken sopan keittelyn uusia suutelusessionsa, et ehka kyse ei sit ollukaan vaan tyopaikan juhlimisesta. Hmm...what an interesting life we have here at Billabong gardens (toi on meitin hostellin nimi siis..)
Viimeseen 3 paivan ohjelmaan on tosiaan kuulunu 10 km kavelylenkki jokaiselle paivalle (mika ihmeen urheilija ma oikeen luulen olevani!?) Sen lisax kun laskee mita ollaan pitkin keskustaa tepasteltu niin pyoristaen mittarin lukemax saadaan 50 km. Mut hei ei se mitaan, huomenna lahetaan Blue Mountainseille ja Katoombaan kaveleen varmaan toiset 50 km lisaa...Voi mun jalka ressukoitani, ne ei varmaan pida musta enaa yhtaan :(
Lopuksi viela tiiviisti todettakoon, etta Watson's Bay on aivan upee paikka, jos ei lasketa niita lihavia keski-ikaisia miehia siella nudistirannalla, jotka tunsi tarvetta heilutella meille (siis KADELLA, eika SILLA) kun marssittiin ohi. Jo itse lauttamatkakin sinne oli kunnon sightseeingia. Manlylta loyty hieno linna (opaslehtinen vaitti et se on ollu muka joku katedraali, mut eihan niita opaslehtisia kannata aina uskoa, selva linnahan se oli!) joka oli just sopivasti muutettu International school of tourism managementiksi. Kaiken lisax siel roikku viel suomen lippukin, selvasti mulle vinkki jostain pikku jutusta nimelta Master's Degree...Bondi Beach on muuten aivan liian ylimainostettu, iso, persoonaton ja tylsa ranta. Siita kannattaakin kavella rantalenkkia pitkin Coogeelle ja oikasta sen AIVAN IHANAN hautausmaan poikki. Samalla voi vaikka huomata omistavansa lihaksia, joita ei tienny olevan olemassakaan. Kaikissa alamaissa kun tuntuu et joku hakkaaa sua jalkoihin nokkospuskalla. (Ai miten niin kannattaa venytella aina pitkien kavelylenkkien jalkeen etenkin, ku ne on ollu sellasia ylamaki, alamakin, ylamaki...) Noh tarttee vaan sit tipsutella makea alas varpaisillaan ja TADAA kipu on poissa. Tosin naytat hirmusen tyhmalta, mut tartteehan sita jonkun ohikulkijoitakin viihdyttaa...
Tanne saapuessamme aurinkoisen Australian sijaan meita tervehtikin sateinen Sydney. No koska suomalaiset on "tunnetusti" hyvin optimistista kansaa, tietenkaan kumpikaan meista ei ollu ottanu mukaan niinkin turhaa ja epakaytannollista esinetta kuin sateenvarjo. Hey come on, Australia on karsiny kuivuudesta jo vuodesta 2001! Eihan taallaa voi sataa!!
No kun kerran sato niin paatettiin hoitaa kaikki "ikavat" ja pakolliset hommat pois Nalle puh paivyrista heti ekana paivana.Toisin sanoen hommata prepaid liittyman kannykkaan ja avata pankkitilin. Vaan kuinkas sitten kavikaan? Kumpikaan vastenmielinen homma (anteex vaan ilmaisuni kaikkia niita kohtaan, jotka aidosti rakastaa pankkitilin ja liittymien avaamista...ehka ma vaan oon menettany kykyni nauttia paljon vaikeita, tuntemattomia sanoja sisaltavista keskusteluista ja esittamiini kysymyksiin saamistani vastauksista, joita en kasita vaik jokaisen sanan lauseesta ymmartaisinkin) ei sit lopulta ollukaan vastenmielinen vaan suju kivuttomasti jattaen lahtemattomat muistot.
Prepaid liittyman avatessa se seta tarjos meille kaupantekijaisix aamuoluet, vitsi mita kaupantekijaislahjoja ausseilla oikeen on...Ja kun on just juonu pullon olutta, on tietysti hyva menna avaamaan pankkitilia!! Siellahan sitten konttorin johtaja jonglooras tiskin takana banaanilla. Okei, hetken aikaa ehka mietin, et josko nakyni olis ollu olusen aiheuttama harhakuva (375ml olutta tyhjaan mahaan voi todellakin saada aikaan outoja reaktioita)mut vaikka kuinka keskityin, niin kylla silla banaani oli ja ilmaan se hedelma lenteli. Setan puolistuksex sanottakoon, et se oli tosi symppis, eika silla ollu silla hetkella asiakkaita kun se kyseista aktiviteettia harrasteli. Rento meininki sanois joku...Anyweiz, pakko sanoo et koko operaatio nimelta avaa tili (joka pankissa olon aikana muuttu operaatiox avaa 2 tilia,tuplaus on katos kivaa...) oli ehdottomati elamani miellyttavin pankkikokemus.
Arvatkaas mista tietaa, et on Ausseissa eika Jenkeissa? No siita, et suomi on paassy lehdessa etusivulle ja tv:ssa uutisiin. Ja milla tavalla...(kiva pitaa suomen lippua korkeella...) Meidan pikkuinen pohjoinen maa pahasemme tunnetaan nykyaan, ei autourjeilusta, eika Nokiasta vaan Jenkkityylisesta kouluammuskelusta. Lehtien antamien tietojen mukaan Suomi on raavaiden metsastajien maa, jossa on maailman 3. eniten aseita(toivon mukaan suhteutettuna vakilukuun, koska muuten en ehka uskalla palata vuoden paasta takasin.)Rehellisesti sanottuna, ton artikkelin mukaan en uskaltautus ikina tulla suomeen. Taytyy sanoa, etta kylla on taas hieno paiva Suomelle...
Viime paivat ollaan siis juostu ympari kaupunkia (voitas olla kavelevia Sydneyn julkisenliikenteen info-pisteita), Susse ei oo nahny viel yhtaan kengurua (outoo ettei ne viihdy Sydneyn keskustassa, taaahan on niin mukava kaupunki...) minka takia se ei usko, et ollaan ees oikeella mantereella, heh. Tosin ollaan nahty halaileva kakadu pari ja toisillaan ratsastavat lokit, et love is definitely in the air :) Tosta ehka todosteena myos se, et meijan jenkki kamppis Brianna paatti yhtena iltana pikku huppelissa alkaa suuteloimaan hostellilla yhen pollahtaneelta nayttavan britti tyton kanssa. Taytyyhan sita uutta tyopaikkaa jotenkin juhlia (Brianna oli siis just saanu uuden duunin) ja tapahsa hei kullakin...Mut toissa paivana sit jalleen keittiossa ne kax paatti kesken sopan keittelyn uusia suutelusessionsa, et ehka kyse ei sit ollukaan vaan tyopaikan juhlimisesta. Hmm...what an interesting life we have here at Billabong gardens (toi on meitin hostellin nimi siis..)
Viimeseen 3 paivan ohjelmaan on tosiaan kuulunu 10 km kavelylenkki jokaiselle paivalle (mika ihmeen urheilija ma oikeen luulen olevani!?) Sen lisax kun laskee mita ollaan pitkin keskustaa tepasteltu niin pyoristaen mittarin lukemax saadaan 50 km. Mut hei ei se mitaan, huomenna lahetaan Blue Mountainseille ja Katoombaan kaveleen varmaan toiset 50 km lisaa...Voi mun jalka ressukoitani, ne ei varmaan pida musta enaa yhtaan :(
Lopuksi viela tiiviisti todettakoon, etta Watson's Bay on aivan upee paikka, jos ei lasketa niita lihavia keski-ikaisia miehia siella nudistirannalla, jotka tunsi tarvetta heilutella meille (siis KADELLA, eika SILLA) kun marssittiin ohi. Jo itse lauttamatkakin sinne oli kunnon sightseeingia. Manlylta loyty hieno linna (opaslehtinen vaitti et se on ollu muka joku katedraali, mut eihan niita opaslehtisia kannata aina uskoa, selva linnahan se oli!) joka oli just sopivasti muutettu International school of tourism managementiksi. Kaiken lisax siel roikku viel suomen lippukin, selvasti mulle vinkki jostain pikku jutusta nimelta Master's Degree...Bondi Beach on muuten aivan liian ylimainostettu, iso, persoonaton ja tylsa ranta. Siita kannattaakin kavella rantalenkkia pitkin Coogeelle ja oikasta sen AIVAN IHANAN hautausmaan poikki. Samalla voi vaikka huomata omistavansa lihaksia, joita ei tienny olevan olemassakaan. Kaikissa alamaissa kun tuntuu et joku hakkaaa sua jalkoihin nokkospuskalla. (Ai miten niin kannattaa venytella aina pitkien kavelylenkkien jalkeen etenkin, ku ne on ollu sellasia ylamaki, alamakin, ylamaki...) Noh tarttee vaan sit tipsutella makea alas varpaisillaan ja TADAA kipu on poissa. Tosin naytat hirmusen tyhmalta, mut tartteehan sita jonkun ohikulkijoitakin viihdyttaa...
Oon hengissa, mut vahan myohassa aikataulusta...
Hello kaiken karvaiset kaverini.
Tiedan, et ootatte tanne jotain ilmestyvaksi, mutta taa viikko Sydneyssa on ollu jarkky kiireinen plus taalla kirjastos tai sitten hostellilla ei voi siirtaa kuvia kamerasta tikulle (kuka idiootti on menny keksimaan usb-portin blokkauksen!!!Saisi mokoma haveta ja varoa jos kavelee joku paiva mua vastaan...) joten on vahan ollu mahdollisuudet laittaa tanne kuvia tai tekstia aikas rajoitetut. Lisaksi Hostellin netti on yhta nopea kuin muirahainen kavelylla talviaamuna. Toisin sanoen todella kohmeessa eika toivoakaan perille paasysta. Mutta malttakaa nyt viela muutama paiva mielenne, koitan luvata saada aikasex jotain ensi viikkoon mennessa, ihan niiden kuvien kera!!
P.S Mari hei ma oon ahkerasti syony Tim Tameja joka aamu. Paatin kannattaa jotain hyodyllita ja ostin sellasia ihanaaan pinkkiin pakettiin kaarittyja mansikanmakusia rintasyopajarjestoja tukevia Tim Tameja. Onhan se 10 centtiakin hyva lahjoitus...
Tiedan, et ootatte tanne jotain ilmestyvaksi, mutta taa viikko Sydneyssa on ollu jarkky kiireinen plus taalla kirjastos tai sitten hostellilla ei voi siirtaa kuvia kamerasta tikulle (kuka idiootti on menny keksimaan usb-portin blokkauksen!!!Saisi mokoma haveta ja varoa jos kavelee joku paiva mua vastaan...) joten on vahan ollu mahdollisuudet laittaa tanne kuvia tai tekstia aikas rajoitetut. Lisaksi Hostellin netti on yhta nopea kuin muirahainen kavelylla talviaamuna. Toisin sanoen todella kohmeessa eika toivoakaan perille paasysta. Mutta malttakaa nyt viela muutama paiva mielenne, koitan luvata saada aikasex jotain ensi viikkoon mennessa, ihan niiden kuvien kera!!
P.S Mari hei ma oon ahkerasti syony Tim Tameja joka aamu. Paatin kannattaa jotain hyodyllita ja ostin sellasia ihanaaan pinkkiin pakettiin kaarittyja mansikanmakusia rintasyopajarjestoja tukevia Tim Tameja. Onhan se 10 centtiakin hyva lahjoitus...
Subscribe to:
Posts (Atom)
