Huone on tyhjennetty, rinkka pakattu ja 5 kiloa tavaraa lahetetty kotiin (ja pahvilaatikollinen "tata en tarvitse Tasmaniassa"- nimikkeen alle luokiteltua tavaraa tungettu Leonien ja Fonzin huoneeseen reissun ajax) ja aamuyosta lahdetaan kohti lentokenttaa ja Hobartia. En voi sanoo muuta, kun et on se ihme miten tavaroiden koko kaksinkertastuu niiden ollessa kaapissa...Voin vannoo et noi kamat vei vahemman tilaa mun rinkastani tanne tullessa...
Tassa vaiheessa onkin hyva pohtia, et mita sita on Melbassa asumisen aikana oppinu...
A) Oon oppinu kaveleen hyvin tehokkaasti pain punasia. Kukaan ei erota taalla punasta valoa vihreesta. Oonkin ajatellu ehdottaa tata Jay walking capital of the worldix.
B) Oon oppinu, et lenkkarit ja jakkupuku sopii loistavasti yhteen, tosin vaan tyonmatkan ajax. Siihen tarkeeseen business-neuvotteluun suosittelisin kuiteskin vaihtaan ne Adidakset vahan korkeempi korkosiin menomonoihin. Anyweiz pointti on se, et taalla suurin osa porukasta kayttaa business pukua toissa ja jokainen nainen tietaa, et korkkarit ei oo tarkotettu 5 km kavelymatkoja varten, et naa kaikki tyypit sit painelee lenkkareilla toihin, missa ne kauniimmat kengaat laitetaan jalkaan tekeen elamasta helvettia.
C) Oon oppinu, et pitaa painaa auton torvea kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sita voi kayttaa kun esim. seisoo ihan vaaan punasissa odotellen vihreita, kun koittaa ajaa jalankulkijoiden yli, jotka ylittaa katua ihme kylla jalankulkijoiden vihreilla, kun edessa on ruman varinen tai vaaran merkkinen auto, kun aikoo kaantya, kun Ei aio kaantya, kun vituttaa, kun on kivaa, kun radiossa soi hyva poppis biisi...Torvea voi painaa siis ihan millon vaan!
D) Oon oppinu et kadut voi nimeta katevasti niin, et esim. Tampereella samansuuntasesti kulkevat kadut olis Hameenkatu, pikku hameenkatu, satakunnankatu, Pikku satakunnankatu, Rantatie, Pikku rantatie...jne...Saastaa kato mielikuvitusta ja tekee kaikkien elamasta paljon helpompaa, kun voi paatella kadun nimesta, et minka toisen kadun laheisyydessa se oikeen sijaitsee...
Mut eipa tassa sen enempaa, I'm gone to Tasmania. Melbourne vaikenee...
Thursday, February 28, 2008
Tuesday, February 26, 2008
Valmistautunut Sansu ja tuntemattomat julkkikset
Ma opin jotain mun reissuistani Wilsons Promontorylle ja Katoomban raekuuroihin. Sadevaatteet nimittain on IN. Tietysti se on kamalan hauskaa viihdyttaa muita polulla tallaajia silla, et oon pukeutunu jatesakkiin ja suihkumyssyyn seka peittany lenkkarini ah niin seksikkaasti muovipusseilla, mutta aikansa kutakin. Ma oon nyt kuitenkin viisastunu (Tehny MITA!?) ja ostanu kaikkea kivaa ja ennen kaikkea tarpeellista (hyvat investoinnit kun tekee elamasta hieman helpompaa ) kuten tuulta ja sadetta (ikava kylla ei kuitenkaan myos salamoita ja pakkasta ) hylkivan takin, sateenvarjon (joka kylla hajoo ekassa myrskyssa...sen siita saa kun hinta tulee ennen laatua...) ja sellasen jumalattoman kokosen "kertakaytto" (kertakayttojutut on haaskausta, sita voi ihan hyvin kayttaa koko vuoden...) sadetakin, jonka alle mahtuu mina ja mun rinkkani (tarpeen tullen myos hyvannakonen mies). Taa mun sadetakkini on viela tyylikkaasti saman varinen kun ne suomalaiset halvat vaaleensiniset roskapussit. GREAT, ma tuun nayttaa siina ihan jattikokoselta smurffilta....(onnex smurffit on ees sentaan sulosia)
Noiden veden ja kosteuden vastustajien lisax mun uusiin hienoihin varusteisiin kuuluu pipo, hanskat ja kunnon vaelluslenkkarit. Ja nyt sit ette kylla kysy et mita ma teen Beachilla pipolla ja hanskoilla (hmm..ne hanskat itse asias sopis kylla loistavasti mun bikineihin, koska on ihan samaa savya...) koska let me tell you something, Australia ei oo vaan aurinkoa, aaltoja, hikea ja hiekkarantoja vaan ttaalla on myos kylma!! Ma oon hei nukkunu jo yhden yon kotona about viikko sitten se pipo paassa ja huppari paalla!! (15. kerroksen ikkunanurkkauksessa on tuulista nukkua. Mut niinhan sita sanotaan, et huipulla on aina tuulista, pitaa siis piru hyvin paikkaansa...)
On ehka ihan loistavaa, et mun aikani Aquariumissa alkaa olla ohi (enaa 1 tyopaiva edessa...) koska mulle on ollu tulossa morko-tauti (ton Moron o-kirjainten paalla pitas olla pisteet...). Ihan oikeesti alan saamaan jo paansaryn siita kaikesta hymyilemisesta ja tekopirteydesta. Sit en jaksa enaa kertaakaan kysella lipunmyynnissa tilastoja varten asiakkaiden post codea tai where are they from ja saada vastauksex hei hei turisteilta, et "from Queen Victoria" (joka sit on laiva, eka maa DAAH!!!) ja Ausseilta, et "I'm from Digabigaboodooh", ja saan kattoo niita sit sillain, et anteex naytanx ma ihmiselta, joka tietaa Digabigaboodoohn postiosotteen ulkoo...Oikeesti naa ihmiset kuvittelee, et ma oon joku kaveleva postinumero katalogi, joka tietaa paikan nimesta heti automaattisesti sen postinumeron. Kaiken lisax tahan morko-taudin oireisiin kuuluu, et ma oon menettamassa aaneni. (mika saaattas olla itse asias monelle varmastikin tervetullut uutinen ja helpotus tyyliin "Jes, se on kerrankin hiljaa!") Jostain kumman syysta englanninkielen puhuminen tuntuu vaan rasittavan enemman aanta kun suomen kielen, mika varmasti on oikeesti enemman joku psykologinen kuvitelma kun tieteellinen fakta.
Alkaa muuten jo olla jonkinlainen traditio, et meilla kay toissa julkkiksia, joita en tunnista. (Ja sit ne jotka tunnistaisin kay sillain etten naa niita. Esim. Jarkko Niemisen Australian Openin aikasesta vierailusta ja lehteen tehdysta haastattelu & kuvaus sessiosta luin vasta "tapahtui viime kuussa Melbourne Aquariumissa"-lehtisesta....) Talla kertaa vuorossa oli jotain maailman kuuluja (?) motocross temppuilijoita ryhmasta nimelta Crusty Demons. Musta ne kylla naytti lahinna yo yo bagy baggy skeittilautailija rock rap gansgta faneilta, mut hei mita ma tiedan...
Nain viimesen viikon kunniax heittaydyttiin Sussen kaa ihan villix ja lyotiin meijan aikasempi tan Australian ajan ulkona myohaan viipymis ennatys. (Suomex sanottuna ei olla tultu viela koskaan naiden viimesten 4 kuukauden aikana nain myohaan kotiin...) Oltiin kotona just ja just puolenyon aikaan ennen kun muututtiin kurpitsoix. JIHAA VUHUU vahanx ollaan villeja ja vapaita vanhiksia.
Mut meilla oli kyl hyva syy viipya ulkona noin "myohaan yohon" (ja viela keskella viikkoa, ollaan siis superpahiksia...). Oltiin meinaan puistossa Moonlight cinemassa kattelemassa 27 dresses nimista leffaa. Oli vahan hauskaa, et ne oli pystyttany valkokankaan puistoon ja porukka oli siella chillailemassa picknikilla ennen sen leffan alkua ja sit kun ilta hamarty ja lepakot alko lenteleen makeesti taysikuun loisteessa sun yllas niin leffakin sit alko. Ihan jees perus romanttinen komedia, ei mikaan huippujuttu mut sopivan lepposa torstai iltaan.Tassa siita reissusta muutama kuva (alaka muistuta et mulla on TAAAAAS toi sama kala-paita paalla kuvissa, koska toisin kun leffan nimessa, mulla ei tosiaankaan oo mukana 27 dresses vaan lahinna 2 T-shirts ...)
Noiden veden ja kosteuden vastustajien lisax mun uusiin hienoihin varusteisiin kuuluu pipo, hanskat ja kunnon vaelluslenkkarit. Ja nyt sit ette kylla kysy et mita ma teen Beachilla pipolla ja hanskoilla (hmm..ne hanskat itse asias sopis kylla loistavasti mun bikineihin, koska on ihan samaa savya...) koska let me tell you something, Australia ei oo vaan aurinkoa, aaltoja, hikea ja hiekkarantoja vaan ttaalla on myos kylma!! Ma oon hei nukkunu jo yhden yon kotona about viikko sitten se pipo paassa ja huppari paalla!! (15. kerroksen ikkunanurkkauksessa on tuulista nukkua. Mut niinhan sita sanotaan, et huipulla on aina tuulista, pitaa siis piru hyvin paikkaansa...)
On ehka ihan loistavaa, et mun aikani Aquariumissa alkaa olla ohi (enaa 1 tyopaiva edessa...) koska mulle on ollu tulossa morko-tauti (ton Moron o-kirjainten paalla pitas olla pisteet...). Ihan oikeesti alan saamaan jo paansaryn siita kaikesta hymyilemisesta ja tekopirteydesta. Sit en jaksa enaa kertaakaan kysella lipunmyynnissa tilastoja varten asiakkaiden post codea tai where are they from ja saada vastauksex hei hei turisteilta, et "from Queen Victoria" (joka sit on laiva, eka maa DAAH!!!) ja Ausseilta, et "I'm from Digabigaboodooh", ja saan kattoo niita sit sillain, et anteex naytanx ma ihmiselta, joka tietaa Digabigaboodoohn postiosotteen ulkoo...Oikeesti naa ihmiset kuvittelee, et ma oon joku kaveleva postinumero katalogi, joka tietaa paikan nimesta heti automaattisesti sen postinumeron. Kaiken lisax tahan morko-taudin oireisiin kuuluu, et ma oon menettamassa aaneni. (mika saaattas olla itse asias monelle varmastikin tervetullut uutinen ja helpotus tyyliin "Jes, se on kerrankin hiljaa!") Jostain kumman syysta englanninkielen puhuminen tuntuu vaan rasittavan enemman aanta kun suomen kielen, mika varmasti on oikeesti enemman joku psykologinen kuvitelma kun tieteellinen fakta.
Alkaa muuten jo olla jonkinlainen traditio, et meilla kay toissa julkkiksia, joita en tunnista. (Ja sit ne jotka tunnistaisin kay sillain etten naa niita. Esim. Jarkko Niemisen Australian Openin aikasesta vierailusta ja lehteen tehdysta haastattelu & kuvaus sessiosta luin vasta "tapahtui viime kuussa Melbourne Aquariumissa"-lehtisesta....) Talla kertaa vuorossa oli jotain maailman kuuluja (?) motocross temppuilijoita ryhmasta nimelta Crusty Demons. Musta ne kylla naytti lahinna yo yo bagy baggy skeittilautailija rock rap gansgta faneilta, mut hei mita ma tiedan...
Nain viimesen viikon kunniax heittaydyttiin Sussen kaa ihan villix ja lyotiin meijan aikasempi tan Australian ajan ulkona myohaan viipymis ennatys. (Suomex sanottuna ei olla tultu viela koskaan naiden viimesten 4 kuukauden aikana nain myohaan kotiin...) Oltiin kotona just ja just puolenyon aikaan ennen kun muututtiin kurpitsoix. JIHAA VUHUU vahanx ollaan villeja ja vapaita vanhiksia.
Mut meilla oli kyl hyva syy viipya ulkona noin "myohaan yohon" (ja viela keskella viikkoa, ollaan siis superpahiksia...). Oltiin meinaan puistossa Moonlight cinemassa kattelemassa 27 dresses nimista leffaa. Oli vahan hauskaa, et ne oli pystyttany valkokankaan puistoon ja porukka oli siella chillailemassa picknikilla ennen sen leffan alkua ja sit kun ilta hamarty ja lepakot alko lenteleen makeesti taysikuun loisteessa sun yllas niin leffakin sit alko. Ihan jees perus romanttinen komedia, ei mikaan huippujuttu mut sopivan lepposa torstai iltaan.Tassa siita reissusta muutama kuva (alaka muistuta et mulla on TAAAAAS toi sama kala-paita paalla kuvissa, koska toisin kun leffan nimessa, mulla ei tosiaankaan oo mukana 27 dresses vaan lahinna 2 T-shirts ...)
Saturday, February 23, 2008
Punatiilisten talojen sankarit... mut hetkinen minkas mantereen ma loydan?!
Mita yhteista on Sanna-Marialla ja Captain Cookilla? Siis epailematta voisin luetella vaikka kuinka pitkan listan yhtenevaisyyksia (toivottavasti listalta ei kuitenkaan loydy ulkonako), mutta naista tarkein on, et meilla molemmilla on ollu punatiiliset kotitalot!! Ja jotta meidan molempien kotitaloilla olis jotain muutakin yhteista kun tylsan varinen materiaali, niin mun tarvis sit enaa vaan loytaa uus mantere, et joku rikas heppu vois sit ostaa mun kotitaloni 154 vuotta mun kuolemani jalkeen, laittaa sen osiin kun lego talon, shipata sen sille mun loytamaleni uudelle mantereelle ja koota sen siella taas kasaan. Sit joku saatio vois rahastaa kaikkia typeria Japanilaisturisteja ( jotka ei osaa liikkua yksin vaan tarttee aina bussilastillisen kavereita seurakseen) jotka haluais aivan valttamatta nahda milta tallasen maailmanmatkailijan himpe on oikeen sisaltapain nayttany. (ne varmasti rakastuis siihen maisematapettiin, johon liimailin vakuutusyhtio Samposta saamiani Snoopy tarroja kun olin 5-vuotias sisutusnero...)
Kylla vaan, ma en suinkaan huijaa. Australian mantereen loytajan Captainn James Cookin (suomennettuna Kapteeni Jaakko Kokki) vanhempien talo on todellakin purettu ja siirretty Englannista 253 laatikossa ja 40 tynnyrissa tanne Melbourneen. Cool, ha? Me ei koyhina matkailijoina viittitty maksaa sita 2 euron sisaanpaasymaksua kyseiseen pikku talopahaseen vaan tyydyttiin rapsiin kuvia ulkoapain (plus ne kaikki miljoona Japanilaista oli vallottanu sen koko paikan, et meille tuli pakokauhu ja ahtaanpaikan kammo, niin laksittiin sit meneen...)
Kuinka moni muuten tiesi, et miten Cook edes paaty loytaan Australian? Ei suinkaan kayny ihan niin, et Cookille olis tokastu, et "Hei dude, tossa kohtaa kartalla nayttaa olevan pikkusen tyhjan nakonen lantti, viittix kayda tsiikaan, et josko siella olis joku hieno mantere, missa on omituisia otuksia?" vaan kaveri oli lahetetty Tahitille tylsissa ja arkipaivasissa mittailu asioissa. Cookin piti mitata Venuksen liiketta aurinkoon nahden (ooo aikas vapaa suomennos, englanninnos menis nain et measure the transit of Venus across the sun). Ja kun naita herra Cookin mittauksia sit vertailtas muualla maailmassa samaan aikaan napattuihin huippuhienoihin laskelmiin, niin saatas selville laskettua maapallon etaisyys auringosta. (Toi kuulostaa just sellaselle tehtavalle, minka oisin jattany matematiikan kokeessa tekematta: vertaile eri laskelmia ja paattele niiden avulla maapallon etaisyys auringosta seitsemansadan desimaalin tarkkuudella...) Vaikka siis taa Cookille luotettu laskelmahomma varmasti kuulostaa erittain vaikealle, se ei kuulemma ollu kovinkaan monimutkanen operaatio, mut se oli aarimmaisen tarkeeta saada oikein. Paineita Cook ressukalle saatto lisata, et 8 vuotta aiemmin, kun Venuksen transit cross the sun oli edellisen kerran kaynnissa niin mittauspuuhissa oli epaonnistuttu ja seuraava transittia saataskin sit odotella vaivaset 105 vuotta...No onnex hommassa onnistuttiin, cook sai papukaijamerkin ja paluumatkalla tormas Terra Australiakseen...Happy endin kaikille siis.
Ma oon sit loytany mun uuden musikaalisuosikini. Priscilla the queen of desert oli jokaisen pennin arvonen. Toi musikaali perustu joskus nakki ja kivi vuonna (eli 1994) tehtyyn leffaan, joka on ollu sarjassamme just naita leffoja, jonka oon oottanu kirjaston videohyllysta viimesten 10 vuoden aikana kateeni ehka miljoona kertaa, todennu et se vois olla ihan hauska, mut sit aina kuiteskin laittanu sen kiltisti takasin hyllyyn. (luultavsti viela vaaran aakkoskirjaimen kohdalle, et kukaan joka sita etsii ei siis varmassti vois loytaa sita ja tietysti myos sen takia et ne kirjaston tadit saa jotain jarjesteltavaa...)
No nyt sit taalla ausseissa toi musikaaali on ollu oikeen kultakaivos, eika mikaan ihme. Ensinnakin siina on kaikkien tuntemia ihania ikivihreita hitteja, kuten I will survive, shake your groove thing, don't leave me this way....joten sun menovarvas alkaa vakisinkin jammaileen siella kengan sisalla kunnes tajuat, et itse asias sun koko jalkas jammailee ja sit toteet et nyt on rajotettaava ennen kun sun koko krappas alkaa groovaileen kaikkien muiden katsojien kauhistuksex.
Lavastus ja puvustus on aivan uskomattomia (mun lipun hinnalla on voitu ehka kustantaa yx sulka johonkin hattuun). Sita alko vakisinkin miettiin, et miten noin pienella lavalla voidaan tehda tollasia muunnoksia et saadaan aikaan eri maisemia ja paikkoja ja hei hetkinen mites toi bussi nyt tollain liikku jne...(ma olin kun pieni tiedemies insinoori, joka koitti aivot savuten keksia, et miten se kaikki lavastuksen tekniikka actually toimi...) plus ne asut, siis hitto valilla porukka oli pukeutunu kakaduix ja valilla tanssivix muffinseix!! Ja sita paitsi siina oli yhtena nayttelijana se tyyppi, joka on antanu aanensa Finding Nemossa sille hammaslaakarille. (Finding Nemosta puheen oleen, ma tassa kattelin sen yx ilta kamppisten kaa ja aloin vaan sit ihan vaivatta luetteleen niita eri kaloja mita siina on. "Hei kato toi on Lemon Damsel, vitsit Gill:han on Long Finn Banner fish...")
Tassa taas pari fotoo teille ettette ihan tylsiinny mun teksteihini ja bimboihin kertomuksiini...
Kylla vaan, ma en suinkaan huijaa. Australian mantereen loytajan Captainn James Cookin (suomennettuna Kapteeni Jaakko Kokki) vanhempien talo on todellakin purettu ja siirretty Englannista 253 laatikossa ja 40 tynnyrissa tanne Melbourneen. Cool, ha? Me ei koyhina matkailijoina viittitty maksaa sita 2 euron sisaanpaasymaksua kyseiseen pikku talopahaseen vaan tyydyttiin rapsiin kuvia ulkoapain (plus ne kaikki miljoona Japanilaista oli vallottanu sen koko paikan, et meille tuli pakokauhu ja ahtaanpaikan kammo, niin laksittiin sit meneen...)
Kuinka moni muuten tiesi, et miten Cook edes paaty loytaan Australian? Ei suinkaan kayny ihan niin, et Cookille olis tokastu, et "Hei dude, tossa kohtaa kartalla nayttaa olevan pikkusen tyhjan nakonen lantti, viittix kayda tsiikaan, et josko siella olis joku hieno mantere, missa on omituisia otuksia?" vaan kaveri oli lahetetty Tahitille tylsissa ja arkipaivasissa mittailu asioissa. Cookin piti mitata Venuksen liiketta aurinkoon nahden (ooo aikas vapaa suomennos, englanninnos menis nain et measure the transit of Venus across the sun). Ja kun naita herra Cookin mittauksia sit vertailtas muualla maailmassa samaan aikaan napattuihin huippuhienoihin laskelmiin, niin saatas selville laskettua maapallon etaisyys auringosta. (Toi kuulostaa just sellaselle tehtavalle, minka oisin jattany matematiikan kokeessa tekematta: vertaile eri laskelmia ja paattele niiden avulla maapallon etaisyys auringosta seitsemansadan desimaalin tarkkuudella...) Vaikka siis taa Cookille luotettu laskelmahomma varmasti kuulostaa erittain vaikealle, se ei kuulemma ollu kovinkaan monimutkanen operaatio, mut se oli aarimmaisen tarkeeta saada oikein. Paineita Cook ressukalle saatto lisata, et 8 vuotta aiemmin, kun Venuksen transit cross the sun oli edellisen kerran kaynnissa niin mittauspuuhissa oli epaonnistuttu ja seuraava transittia saataskin sit odotella vaivaset 105 vuotta...No onnex hommassa onnistuttiin, cook sai papukaijamerkin ja paluumatkalla tormas Terra Australiakseen...Happy endin kaikille siis.
Ma oon sit loytany mun uuden musikaalisuosikini. Priscilla the queen of desert oli jokaisen pennin arvonen. Toi musikaali perustu joskus nakki ja kivi vuonna (eli 1994) tehtyyn leffaan, joka on ollu sarjassamme just naita leffoja, jonka oon oottanu kirjaston videohyllysta viimesten 10 vuoden aikana kateeni ehka miljoona kertaa, todennu et se vois olla ihan hauska, mut sit aina kuiteskin laittanu sen kiltisti takasin hyllyyn. (luultavsti viela vaaran aakkoskirjaimen kohdalle, et kukaan joka sita etsii ei siis varmassti vois loytaa sita ja tietysti myos sen takia et ne kirjaston tadit saa jotain jarjesteltavaa...)
No nyt sit taalla ausseissa toi musikaaali on ollu oikeen kultakaivos, eika mikaan ihme. Ensinnakin siina on kaikkien tuntemia ihania ikivihreita hitteja, kuten I will survive, shake your groove thing, don't leave me this way....joten sun menovarvas alkaa vakisinkin jammaileen siella kengan sisalla kunnes tajuat, et itse asias sun koko jalkas jammailee ja sit toteet et nyt on rajotettaava ennen kun sun koko krappas alkaa groovaileen kaikkien muiden katsojien kauhistuksex.
Lavastus ja puvustus on aivan uskomattomia (mun lipun hinnalla on voitu ehka kustantaa yx sulka johonkin hattuun). Sita alko vakisinkin miettiin, et miten noin pienella lavalla voidaan tehda tollasia muunnoksia et saadaan aikaan eri maisemia ja paikkoja ja hei hetkinen mites toi bussi nyt tollain liikku jne...(ma olin kun pieni tiedemies insinoori, joka koitti aivot savuten keksia, et miten se kaikki lavastuksen tekniikka actually toimi...) plus ne asut, siis hitto valilla porukka oli pukeutunu kakaduix ja valilla tanssivix muffinseix!! Ja sita paitsi siina oli yhtena nayttelijana se tyyppi, joka on antanu aanensa Finding Nemossa sille hammaslaakarille. (Finding Nemosta puheen oleen, ma tassa kattelin sen yx ilta kamppisten kaa ja aloin vaan sit ihan vaivatta luetteleen niita eri kaloja mita siina on. "Hei kato toi on Lemon Damsel, vitsit Gill:han on Long Finn Banner fish...")
Tassa taas pari fotoo teille ettette ihan tylsiinny mun teksteihini ja bimboihin kertomuksiini...
Ai miten niin ma meen aarimmaisyyksiin kuvien ottamisessa?!?
Lehmat osaa selkeesti lentaa, koska paatyvat puihin ketarat oikoselleen...
Tadaa, vihrea vakkyra Telstra Domen (urheilu areena) edessa.
Vihrea vakkyra sivusta katsottuna (on kato hyva kattoo asioita aina valilla eri perspektiiveista...)
Tassa Susanne kattelee muutamaa kukkasta Fitzroy Gardensin Conservatoryssa...
Kukka.
Tassa on nyt sit se Englannista tanne Australiaan raahattu Cook Cottage. Punatiilitalo iha niinkun munkin kotitaloni :)
Mita Susanne edella...
...Sita Sansu perassa!
Monday, February 18, 2008
Ma kohta maalaistytto oon ja WWOOFaan...
Kun mun loistavasti alkanut urani kalaspecialistina loppuu ensi viikon torstain hiipuessa hiljaa horisontin taa auringon viimeisten sateiden mukana (Ah, miten runollista...) niin en suinkaan heita pyyhetta kehaan (koska pyyhkeet on kalliita, enka koskaan muutenkaan heita mitaan meneen...kamalan huono puujalkavitsi) vaan siirryn vaan toisenlaisiin elukoihin. Tassa suloisista suomukkaista sopolaisita kaiken karvaisiin kavereihin siirtymisessa tosin on sellanen mukava n.3 viikon siirtyma vaihe, joka siis sisaltaa paa asiassa lomailua Tasmaniassa. Koska let's face it, ihminen tarvitsee myos hieman elamaa ilman elaimia.
Aitini kerran nuorena plikkana Luikalan maalaiskylassa totes, et hanestahan ei tuu mitaan maaatalonemantaa, vaan han lahtee huuthelkkariin koko maaseudulta. Niinpa han sitten 16-vuotiaana menna paraytti kihloihin ja hyppas bussiin kohti suurta ja kosmopoliittista Tampere Citya. No mina sitten nyt tosi kapinallisena seuraavan sukupolven edustajana otan sen bussin takaisin sinne landen suunnalle ja lahden harjoittamaan sita maalaiselamaa, mihin aitini ei halunnu jamahtaa loppuelamakseen . (Tosin toivottavasti nailla meidan bussimatkoilla on eri seuraukset, koska 41-vuotta avioliittoelamaa ei kuulosta ihan mun jutultani...)
Tan hienon johdatuspuheeni jalkeen paastaankin sitten itse asiaan. Me ollaan nyt Sussen kaa virallisesti WWOOFareita ja maaliskuun lopussa alotetaan WWOOFaus. WWOOF ei oo lyhenne sanoista Wonderful World Of Outstanding Females eika edes sanoista Weird Wackos Or Outrageous Foreigners. Vaan se on lyhenne sanoista Willing Workers on Organic Farms. No, no eipas ajatella siella tollasia ajatuksia!! Ma tien, et nyt muutama pyorittelee paassaan jo hienoa uutta imagea Sansusta, joka on varjanny hiuksensa vihreex, ryhtyny vegaanix, alkanu harrastaan joogaa, meditointia ja kaiken maailman viherpiiperrysta seka aikoo pelastaa maailman kapitalismin kourista. EI, ei, Ei!! Taa jarjesto on oikeesti hyvin cool juttu. Meilla on nyt niiden jasenkirja, joka on taynna erilaisia farmeja ja pienyrityksia, joista osa siis harrastaa luomuviljelya yms...karjan kasvatusta ja ne nyt sattuu ottaan tallasia matkalaisia kattonsa alle ja tarjoon sapuskat tyontekoa vastaan. Toisin sanoen backpacker nakee tassa ensinnakinilmasen majotuksen ja ilmasen ruoan (jotka molemmat syo naurettavia maaria sun matkabudjetistas, vaikka koittasitkin olla syomatta yhtaan mitaan!!) mut ennen kaikkea taa on mahdollisuus saada oikeita Aussikokemuksia. Kokemuksia naiden tylsien, persoonattomien ja kasvottomien kaupunkien ulkopuoleta, mista se maaginen Bush alkaa.
Meilla on nyt ensimmainen paikka sovittuna alustavasti. Sanon alustavasti, koska mulle kaikki sopimukset on alustavia kunnes naan et ne actually toteutuu. Ollaan menossa farmille, joka sijaitsee Great Ocean Roadilla lahella Port Fairyn kaupunkia. Tassa farmissa sattuu olemaan loistavaa se, et ne omistajat on siella vaan viikonloppusin, eli viikot ollaan siella ihan keskenamme. Asutaan omassa asuntovaunussa (ma tiesin, et mun viime kesan karavaanarielamaan tutustumisella oli pakko olla jokin suurempi tarkoitus, kun vaan pankkitilin kasvattaminen!!!) ja puuhastellaan niita naita. Ma naan itseni jo niin loistavasti farmivaatteissa viemasssa kanoille ruokaa ja ryovaamassa niiden munia meille syotavax. Ruokkimassa poneja, kissoja ja koiria. Kitkemassa rikkaruohoja kasvimaalta lauleskellen aaneen ain laulain tyotas tee ja you know kaikkee farm stuffia. Sen lisax viikonloppusin on mahdollisuus ratsastella poneilla (ma siis tunnetusti kun oon niin hirvee heppafani, et metwursti maistuu taivaalliselle leivan paalla...Susse ampus mut taas tasta kommentista...)
Ja kaiken lisax sokerina pohjalla, meilla on tuolla farmilla Sussen kaa pieni haaste ottaa vastaan kehitystehtava nimelta leipakoneen kaytto. Hei kuinka coolia ois tehda tieteellisia ainekoostumus tutkimuksia leipakoneella!? Tuloksex saadaan, et mita ainesosia leipaan ei kannata koittaa laittaa (oisko hiukan coolia laittaa leipaan kokonaisia mansikoita tai pilkottua purjosipulia!!) ja et miten leivotuilla leivilla voi metsastaa kenguruita kayttamalla niita kivenkovina aseina....Tosin oishan se ehka mukavaa jos kerran onnistus loytaan myos sellasen koostumuksen, et sita leipaa vois oikeesti syodakin...HERRAN JUMALA, ei kai taa vaan tarkota sita, et jos ma osaan kayttaa leipakonetta ma oon askeleen lahempana muuttumista DESPERATE HOUSEWIFEX?
Nyt kun tata juttua taas tuntuu riittavan niin voisin kertoa viela pikasesti mun eilisesta bon apetit ruokailukokemuksestani. Lahdettiin tyoporukan kanssa syomaan steamboat dinnneria. Ma oon jo kerran aiemmin saanu Singaporessa kosketuksen Steamboatiin (oli sit Outi Mandylla paremmat tarjottavat...nailla ei ollu ees sita merimakkaraa...). Steamboat dinnerilla sun poydassas on keskella iso kiehuva kattila joka on taynna keittoa. taa kattila on kaasulevylla, jotta se keitto kiehuu koko ajan. Sit sa meet vaan napsiin raakoja tuotteita, kuten lihaa, kanaa, mustekalaa, kasviksia, kalapalloja, tofua jne...ja tunget ne sun syomapuikoillas sinne kattilaan kiehuun ja kalastelet ne paremmalla tai huonommalla tuurilla sielta sit pois kun ne nayttaa kypsalle ja pistelet ne poskees. On oikeesti ihan hassua et esim naudanliha tulee valmiix 30 sekunnissa...
Ma tien, et toi on oikeesti kun avoinkutsu ruokamyrkytykselle, koska sa kasittelet raakoja tuotteita samoilla puikoilla kun milla pistat ne ruoat sit suuhus hetken kuluttua. Senpa takia onkin ihan fiksua vahan koittaa valilla huilutella niita syomapuikkoja siella kiehuvassa liemessa desinfiointi efektin saavuttamisex edes jollain tasolla. Samoin ruokamyrkytysbakteereille sopii varmasti hyvin myos kaikki alottelevat idiootit, jotka ei osaa kypsentaa ruokaansa tarpeex...tai paremminkin sanottuna ei osaa ees syodessaan sita ruokapalastaan erottaa et onx se mita suuhun pistaa kypsaa vai ei, koska en todellakaan oo syony esim jotain sisaelimia tai blood buddingia aiemmin (vitsi, vitsi en syony niita kylla nytkaan vaan jatin ne ihan kiltisti sinne seisovaan poytaan muille naposteltavax...).
Mut kyl makin jotain eksoottista koitin (taa nyt ei oo kaikille eksoottista) mut sellanen pikkunen vauva mustekala tungettiin limasena ihan lotkona potkona sinne kattilaan mista se sit ponnahti ylos jantevana lonkerot jokaiseen ilmansuuntaan sojottavana herkkupalana. Niiden lonkeroiden nakertelu oli ihan totally cool, mut sit oli hieman epamiellyttavaa ottaa siita paasta kiinni ja pistaa poskeensa. Sita vaan koitti olla ajattelematta et hei ma tassa nyt sit pureskelen mustekalan aivoja...
Tassa muutama kuva meidan Dinnerilta...
Aitini kerran nuorena plikkana Luikalan maalaiskylassa totes, et hanestahan ei tuu mitaan maaatalonemantaa, vaan han lahtee huuthelkkariin koko maaseudulta. Niinpa han sitten 16-vuotiaana menna paraytti kihloihin ja hyppas bussiin kohti suurta ja kosmopoliittista Tampere Citya. No mina sitten nyt tosi kapinallisena seuraavan sukupolven edustajana otan sen bussin takaisin sinne landen suunnalle ja lahden harjoittamaan sita maalaiselamaa, mihin aitini ei halunnu jamahtaa loppuelamakseen . (Tosin toivottavasti nailla meidan bussimatkoilla on eri seuraukset, koska 41-vuotta avioliittoelamaa ei kuulosta ihan mun jutultani...)
Tan hienon johdatuspuheeni jalkeen paastaankin sitten itse asiaan. Me ollaan nyt Sussen kaa virallisesti WWOOFareita ja maaliskuun lopussa alotetaan WWOOFaus. WWOOF ei oo lyhenne sanoista Wonderful World Of Outstanding Females eika edes sanoista Weird Wackos Or Outrageous Foreigners. Vaan se on lyhenne sanoista Willing Workers on Organic Farms. No, no eipas ajatella siella tollasia ajatuksia!! Ma tien, et nyt muutama pyorittelee paassaan jo hienoa uutta imagea Sansusta, joka on varjanny hiuksensa vihreex, ryhtyny vegaanix, alkanu harrastaan joogaa, meditointia ja kaiken maailman viherpiiperrysta seka aikoo pelastaa maailman kapitalismin kourista. EI, ei, Ei!! Taa jarjesto on oikeesti hyvin cool juttu. Meilla on nyt niiden jasenkirja, joka on taynna erilaisia farmeja ja pienyrityksia, joista osa siis harrastaa luomuviljelya yms...karjan kasvatusta ja ne nyt sattuu ottaan tallasia matkalaisia kattonsa alle ja tarjoon sapuskat tyontekoa vastaan. Toisin sanoen backpacker nakee tassa ensinnakinilmasen majotuksen ja ilmasen ruoan (jotka molemmat syo naurettavia maaria sun matkabudjetistas, vaikka koittasitkin olla syomatta yhtaan mitaan!!) mut ennen kaikkea taa on mahdollisuus saada oikeita Aussikokemuksia. Kokemuksia naiden tylsien, persoonattomien ja kasvottomien kaupunkien ulkopuoleta, mista se maaginen Bush alkaa.
Meilla on nyt ensimmainen paikka sovittuna alustavasti. Sanon alustavasti, koska mulle kaikki sopimukset on alustavia kunnes naan et ne actually toteutuu. Ollaan menossa farmille, joka sijaitsee Great Ocean Roadilla lahella Port Fairyn kaupunkia. Tassa farmissa sattuu olemaan loistavaa se, et ne omistajat on siella vaan viikonloppusin, eli viikot ollaan siella ihan keskenamme. Asutaan omassa asuntovaunussa (ma tiesin, et mun viime kesan karavaanarielamaan tutustumisella oli pakko olla jokin suurempi tarkoitus, kun vaan pankkitilin kasvattaminen!!!) ja puuhastellaan niita naita. Ma naan itseni jo niin loistavasti farmivaatteissa viemasssa kanoille ruokaa ja ryovaamassa niiden munia meille syotavax. Ruokkimassa poneja, kissoja ja koiria. Kitkemassa rikkaruohoja kasvimaalta lauleskellen aaneen ain laulain tyotas tee ja you know kaikkee farm stuffia. Sen lisax viikonloppusin on mahdollisuus ratsastella poneilla (ma siis tunnetusti kun oon niin hirvee heppafani, et metwursti maistuu taivaalliselle leivan paalla...Susse ampus mut taas tasta kommentista...)
Ja kaiken lisax sokerina pohjalla, meilla on tuolla farmilla Sussen kaa pieni haaste ottaa vastaan kehitystehtava nimelta leipakoneen kaytto. Hei kuinka coolia ois tehda tieteellisia ainekoostumus tutkimuksia leipakoneella!? Tuloksex saadaan, et mita ainesosia leipaan ei kannata koittaa laittaa (oisko hiukan coolia laittaa leipaan kokonaisia mansikoita tai pilkottua purjosipulia!!) ja et miten leivotuilla leivilla voi metsastaa kenguruita kayttamalla niita kivenkovina aseina....Tosin oishan se ehka mukavaa jos kerran onnistus loytaan myos sellasen koostumuksen, et sita leipaa vois oikeesti syodakin...HERRAN JUMALA, ei kai taa vaan tarkota sita, et jos ma osaan kayttaa leipakonetta ma oon askeleen lahempana muuttumista DESPERATE HOUSEWIFEX?
Nyt kun tata juttua taas tuntuu riittavan niin voisin kertoa viela pikasesti mun eilisesta bon apetit ruokailukokemuksestani. Lahdettiin tyoporukan kanssa syomaan steamboat dinnneria. Ma oon jo kerran aiemmin saanu Singaporessa kosketuksen Steamboatiin (oli sit Outi Mandylla paremmat tarjottavat...nailla ei ollu ees sita merimakkaraa...). Steamboat dinnerilla sun poydassas on keskella iso kiehuva kattila joka on taynna keittoa. taa kattila on kaasulevylla, jotta se keitto kiehuu koko ajan. Sit sa meet vaan napsiin raakoja tuotteita, kuten lihaa, kanaa, mustekalaa, kasviksia, kalapalloja, tofua jne...ja tunget ne sun syomapuikoillas sinne kattilaan kiehuun ja kalastelet ne paremmalla tai huonommalla tuurilla sielta sit pois kun ne nayttaa kypsalle ja pistelet ne poskees. On oikeesti ihan hassua et esim naudanliha tulee valmiix 30 sekunnissa...
Ma tien, et toi on oikeesti kun avoinkutsu ruokamyrkytykselle, koska sa kasittelet raakoja tuotteita samoilla puikoilla kun milla pistat ne ruoat sit suuhus hetken kuluttua. Senpa takia onkin ihan fiksua vahan koittaa valilla huilutella niita syomapuikkoja siella kiehuvassa liemessa desinfiointi efektin saavuttamisex edes jollain tasolla. Samoin ruokamyrkytysbakteereille sopii varmasti hyvin myos kaikki alottelevat idiootit, jotka ei osaa kypsentaa ruokaansa tarpeex...tai paremminkin sanottuna ei osaa ees syodessaan sita ruokapalastaan erottaa et onx se mita suuhun pistaa kypsaa vai ei, koska en todellakaan oo syony esim jotain sisaelimia tai blood buddingia aiemmin (vitsi, vitsi en syony niita kylla nytkaan vaan jatin ne ihan kiltisti sinne seisovaan poytaan muille naposteltavax...).
Mut kyl makin jotain eksoottista koitin (taa nyt ei oo kaikille eksoottista) mut sellanen pikkunen vauva mustekala tungettiin limasena ihan lotkona potkona sinne kattilaan mista se sit ponnahti ylos jantevana lonkerot jokaiseen ilmansuuntaan sojottavana herkkupalana. Niiden lonkeroiden nakertelu oli ihan totally cool, mut sit oli hieman epamiellyttavaa ottaa siita paasta kiinni ja pistaa poskeensa. Sita vaan koitti olla ajattelematta et hei ma tassa nyt sit pureskelen mustekalan aivoja...
Tassa muutama kuva meidan Dinnerilta...
Tassa meidan koko jengi sitten on syomassa Steamboatia Dragonboat Palacessa.
Tassahan naita kaikkia raakoja herkkuja on poydassa tarjolla. Alakulmasta oikealta myotapaivaan lueteltuna loytyy, kanaa, blood buddingia (verijuttua...), maksaa ja ah niin ihanaisis vauva mustekaloja.
Ja tassa se lotko vauvamustekala on hyvin jamerana mun lautasellani kokkauksen jalkeen. Ja eikun puraseen paata irti!!
Mutta mita tapahtuikaan kun meidan front desk manager meni ja osti ison jaatelo tottoron...
...No luonnollisestihan se juttu frond desk supervisorin etuhampaisiin!!
Friday, February 15, 2008
Outback murders, not cool...
Vietettiin sussen kaa todella hilpee ystavanpaiva. Molemmat meni nukkuun silla fiiliksella, et ei menna ulos pimeella ehka enaa koskaan. Joo taman tuntemuksens aiheuttajan takana on meidan tan hetkien missiomme, eli sivistaa itseamme kaikilla mahdollisilla kirjaston Austraalialaisleffoilla. (Toistasex oon loytany muutaman loistavan Aussi saippuasarjan ja muutaman leffan. Alkaa vaan tuntuu et kohta tunnistan puolet Aussinayttelijoista, kun ne samat pyorii aina noissa leffoissa...)
Ystavanpaivan kunniax eilen oli siis vuorossa tositapahtumiin perustuva pikku murhajuttu. (VAROTUS, Aiti voit sit lopettaa blogin lukemisen tahan ihan mielenrauhas sailyttamisex, koska taa stoori ei saa mua pysyyn poissa Outbackilta...) Tarinahan meni niin, et herran vuonna 2001 oli synkka, pimea yo Outbackilla. Kax keskenaaan seukkaavaa backpackeria, jotka matkaili omalla pikku pakettiautollaan huomas nopeasti lahestyvat auton valot takanaan, jonka jalkeen se auto ajo rinnalle ja osotti pysahtyyn tien viereen. Koska ihmiset on tyhmia, niin naa backpackerit sit pysahty ja se vieraan auton seta selitti, et niiden pakoputkesta tulee kipinoita. Noh se kundi lahti kattoon ja BYE BYE se oli vika kerta kun se likka naki sita kundia, elossa tai elottomana. Tan jalkeen se seta hyokkas sen tyton kimppuun, sito sen kasirautoihin, laitto sille pussin paahan ja heitti autonsa takaosaan. Koska naiset on tunnetusti kauheen nokkelia ja kekseliaita ja tajuttoman hyvia kaikessa, niin se paasi pakoon ja piiloutu Outbackille.
Se pakoon paassy Britti tytto selvis lopulta pois sielta keskelta ei mitaan reippaiden rekkamiesten avulla (jotka sit ajelee taalla vaatimattomasti ihan vaan 53 metrisia rekkoja...tai paikallinen termi ei kyllakaan o rekka vaan road train) verisena ja kasiraudoissa. Taman jalkeen oli tietysti ihan vaan luonnollista epailla, et mitaan hullua miesta, joka on yolla riehunu aseen kanssa ja koittanu kaapata ja tappaa ihmisia ei oo koskaan ollukaan olemassa, vaan sen sijaan epailla tata verisena shokkitilassa ja siis todellakin itsetehdyissa kasiraudoissa viela loytohetkellaaan ollutta tyttoa ja sen tarinaa.
Lopulta yli vuoden jalkeen se hullu kaapparimies loyty ja pitkan oikeusjutun jalkeen tuomittiin 28 vuodex vankilaan. Kuitenkaan laheskaan kaikki asiat ei tassa tarinassa ja todisteaineistossa tasmaa ja edelleenkin on epailyksia siita, et vangittiinko oikee mies.
Noh tarinan opetushan on, et ihan sama mita tapahtuu, et sit pysayta autoos keskella yota, vaikka joku koittaskin selittaa sulle, et sun romun autos pakoputkesta lentelee kipinoita...Ja ai niin, viela tahan paivaankaan mennessa se tytto ei tieda, mita sen poikaystavalle tapahtu sen jalkeen kun se kundi nousi autosta katsoakseen sita pakoputkea, eika sen pojan ruumista oo vielakaan loytyny... Eli parasta pitaa silmat auki Outbackilla seikkaillessaan, silla koskaan ei tieda jos kompastuu ruumiiseen...(muuhun kun kengurun sellaseen)
Mutta loppuun pieni lohdutuksen (?) sana. Australiassa katoo tilastojen mukaan vuosittain onneksi vain 30 000 ihmista (Eli toihan on sama kun koko Kangasalan kaunis vaki katois tuhkana tuuleen!!), joista 3 000 ei koskaan loydeta. Onnex ma oon aina ollu huono leikkiin hide and seekia, et ehka mun mahdollisessa tapauksessani kaikki olis toisin. Ei vaan kamalasti sanottu ja nyt ma koputan puuta ettei mitaan vaan tapahdu KOP, KOP, KOP!!!
Leffoista puheen ollen...Viime vuonna kun olin Losissa, mua arsytti yhden leffan trailerit ja katumainokset yli kaiken. Ihan sama mihin menit niin et paassy niita pakoon ja kaiken lisax koko leffa vaikutti enemman kun scheisselta. Tein sillon vankan paatoksen etten ikina kattos moista aivosoluja tuhoavaa idioottileffaa, etenkaan kun siina ei oo ees hyvannakosta paanayttelijaa (mika siis on monen muun niin scheissen leffan pelastus...) Noh, toisinpa sitten on nyt tietysti paassyt kaymaan. Ma retkahdin ja kaikista vannomisista ja vakuuttamisistani huolimatta turrutin aivoni rumalla Nicolaas Cagen parstalla. Tosin tahan on yksi ja ainoo syy, MELBOURNE. Kuinka moni teista tiesikaan, etta Nicolas Cagen Ghostraider on nimittain kuvattu Melbournessa? (Mari jos et tienny, niin tsiikaaa leffa, nakyy tuttuja maisemia!!) Jees, kyllahan siina meitin keskustaa vilahteli ja kaveri pratkaili mun favourite sillan paalla (mista tassa blogissakin oli jossain vaihees kuva...) En vaan oikeen kasita, et mix kannattaa tulla Ausseihin asti kuvaamaan kun sitten leffassa vaittaa et tapahtumat sijottuu Texasiin...Toisaalta moniko jenkki olis menny kattoon Australliaan sijottuvan leffan? (Voi perhana, nyt toi ton leffan tunnari alko soimaan mun paassani...Ja viela sina SUOMENKIELISENA REIJO TAIPALEEN VERSIONA!! Ei kiva...)
Hyva muuten kun mainostaa Suomea aina maailmalla turvallisena maana ja sitten sattuu eksyyn vaarana paivana Iltasanomien sivuille, missa todetaan, et kortittomat kuskit on vahan hinaillu autoa vaatimattomalla ja hyvin rauhallisella 120km tuntivauhdilla, ja et jotain naista on pidettu vankina omasa kampassaaan ja pakotetu ottaan hirveita lainoja. Oooo...markkinoinkohan ma nytulkomaalaisille jotain 80-luvun suomea, jossa ei koskaan tapahtunu mitaan ja meilla ei kaytannossa katsoen ollu lainkaaan rikollisuutta. (Muista, et ma puhun nyt 80-luvun Suomesta alle kouluikasen silmin, et ei ollu ehka noi uutiset ihan favouritte ohjelma noihin aikoihin...)
Ystavanpaivan kunniax eilen oli siis vuorossa tositapahtumiin perustuva pikku murhajuttu. (VAROTUS, Aiti voit sit lopettaa blogin lukemisen tahan ihan mielenrauhas sailyttamisex, koska taa stoori ei saa mua pysyyn poissa Outbackilta...) Tarinahan meni niin, et herran vuonna 2001 oli synkka, pimea yo Outbackilla. Kax keskenaaan seukkaavaa backpackeria, jotka matkaili omalla pikku pakettiautollaan huomas nopeasti lahestyvat auton valot takanaan, jonka jalkeen se auto ajo rinnalle ja osotti pysahtyyn tien viereen. Koska ihmiset on tyhmia, niin naa backpackerit sit pysahty ja se vieraan auton seta selitti, et niiden pakoputkesta tulee kipinoita. Noh se kundi lahti kattoon ja BYE BYE se oli vika kerta kun se likka naki sita kundia, elossa tai elottomana. Tan jalkeen se seta hyokkas sen tyton kimppuun, sito sen kasirautoihin, laitto sille pussin paahan ja heitti autonsa takaosaan. Koska naiset on tunnetusti kauheen nokkelia ja kekseliaita ja tajuttoman hyvia kaikessa, niin se paasi pakoon ja piiloutu Outbackille.
Se pakoon paassy Britti tytto selvis lopulta pois sielta keskelta ei mitaan reippaiden rekkamiesten avulla (jotka sit ajelee taalla vaatimattomasti ihan vaan 53 metrisia rekkoja...tai paikallinen termi ei kyllakaan o rekka vaan road train) verisena ja kasiraudoissa. Taman jalkeen oli tietysti ihan vaan luonnollista epailla, et mitaan hullua miesta, joka on yolla riehunu aseen kanssa ja koittanu kaapata ja tappaa ihmisia ei oo koskaan ollukaan olemassa, vaan sen sijaan epailla tata verisena shokkitilassa ja siis todellakin itsetehdyissa kasiraudoissa viela loytohetkellaaan ollutta tyttoa ja sen tarinaa.
Lopulta yli vuoden jalkeen se hullu kaapparimies loyty ja pitkan oikeusjutun jalkeen tuomittiin 28 vuodex vankilaan. Kuitenkaan laheskaan kaikki asiat ei tassa tarinassa ja todisteaineistossa tasmaa ja edelleenkin on epailyksia siita, et vangittiinko oikee mies.
Noh tarinan opetushan on, et ihan sama mita tapahtuu, et sit pysayta autoos keskella yota, vaikka joku koittaskin selittaa sulle, et sun romun autos pakoputkesta lentelee kipinoita...Ja ai niin, viela tahan paivaankaan mennessa se tytto ei tieda, mita sen poikaystavalle tapahtu sen jalkeen kun se kundi nousi autosta katsoakseen sita pakoputkea, eika sen pojan ruumista oo vielakaan loytyny... Eli parasta pitaa silmat auki Outbackilla seikkaillessaan, silla koskaan ei tieda jos kompastuu ruumiiseen...(muuhun kun kengurun sellaseen)
Mutta loppuun pieni lohdutuksen (?) sana. Australiassa katoo tilastojen mukaan vuosittain onneksi vain 30 000 ihmista (Eli toihan on sama kun koko Kangasalan kaunis vaki katois tuhkana tuuleen!!), joista 3 000 ei koskaan loydeta. Onnex ma oon aina ollu huono leikkiin hide and seekia, et ehka mun mahdollisessa tapauksessani kaikki olis toisin. Ei vaan kamalasti sanottu ja nyt ma koputan puuta ettei mitaan vaan tapahdu KOP, KOP, KOP!!!
Leffoista puheen ollen...Viime vuonna kun olin Losissa, mua arsytti yhden leffan trailerit ja katumainokset yli kaiken. Ihan sama mihin menit niin et paassy niita pakoon ja kaiken lisax koko leffa vaikutti enemman kun scheisselta. Tein sillon vankan paatoksen etten ikina kattos moista aivosoluja tuhoavaa idioottileffaa, etenkaan kun siina ei oo ees hyvannakosta paanayttelijaa (mika siis on monen muun niin scheissen leffan pelastus...) Noh, toisinpa sitten on nyt tietysti paassyt kaymaan. Ma retkahdin ja kaikista vannomisista ja vakuuttamisistani huolimatta turrutin aivoni rumalla Nicolaas Cagen parstalla. Tosin tahan on yksi ja ainoo syy, MELBOURNE. Kuinka moni teista tiesikaan, etta Nicolas Cagen Ghostraider on nimittain kuvattu Melbournessa? (Mari jos et tienny, niin tsiikaaa leffa, nakyy tuttuja maisemia!!) Jees, kyllahan siina meitin keskustaa vilahteli ja kaveri pratkaili mun favourite sillan paalla (mista tassa blogissakin oli jossain vaihees kuva...) En vaan oikeen kasita, et mix kannattaa tulla Ausseihin asti kuvaamaan kun sitten leffassa vaittaa et tapahtumat sijottuu Texasiin...Toisaalta moniko jenkki olis menny kattoon Australliaan sijottuvan leffan? (Voi perhana, nyt toi ton leffan tunnari alko soimaan mun paassani...Ja viela sina SUOMENKIELISENA REIJO TAIPALEEN VERSIONA!! Ei kiva...)
Hyva muuten kun mainostaa Suomea aina maailmalla turvallisena maana ja sitten sattuu eksyyn vaarana paivana Iltasanomien sivuille, missa todetaan, et kortittomat kuskit on vahan hinaillu autoa vaatimattomalla ja hyvin rauhallisella 120km tuntivauhdilla, ja et jotain naista on pidettu vankina omasa kampassaaan ja pakotetu ottaan hirveita lainoja. Oooo...markkinoinkohan ma nytulkomaalaisille jotain 80-luvun suomea, jossa ei koskaan tapahtunu mitaan ja meilla ei kaytannossa katsoen ollu lainkaaan rikollisuutta. (Muista, et ma puhun nyt 80-luvun Suomesta alle kouluikasen silmin, et ei ollu ehka noi uutiset ihan favouritte ohjelma noihin aikoihin...)
Tuesday, February 12, 2008
Vanhuus ei tuu yksinaan...MUT KUN MA EN OO VIELA EES VANHA!!
Kivan pikku port Melbournen lenkin (yep, ma lenkkeilin sinne taas...) jalkeen ma ihan vaan venyttelin lattialla. Tunnetusti ihan hirveen harmiton toimenpide. VAARIN!! Venyttely on aarimmaisen vaarallinen toimenpide, mika voi lahettaa sut karulle visiointi reissulle siita, mika sua odottaa vanhana raajarikkona, jollon roskan poimiminen lattialta on Olympia kullan arvonen urheilusuoritus ja lattialta istumasta nouseminen vaan jotain, mista voit haaveilla in your dreams..
Ma tien, et mun selkani ei oo ollu enaa entisensa ihanan atleettisen ja akrobaattisen cheerleaders harrastukseni jalkeen (totta kai on terveellista heitella ihmisia toiseten selkan paalle...) kuten ei mun sadetta ennustavat polvenikaan (urheilija ei tervetta paivaa naa I know, ja sama patee niihin, jotka 10 vuotta sitten kuvitteli olevansa urheilikoita...) Mut ei 25-vuotiaalle voi kayda niin, et ei pysty nouseen venyttelemasta lattialta ilman, et joka liike tuntuu sille, kun Jack the Ripper hakkais veistaan sun alaselkaan ja joudut jahmettyyn paikalles kun pause-nappulan painalluksesta, koska et halua liikahtaakaan ettei se viiltava kipu jatku. Mut totta kai kun kohtalon ivasta sit se jahmettymisasentos alkaa puuduttaan sua ja sun on pakko alistua alaselan puukotukselle, missa vaiheessa sua alkaa vaan naurattaan sun saalittava tilantees, koska lattialta nousemiseen ei 25-vuotiaalta pitais kulua todellakaan 10 minuuttia. Mut sun on vaan hillittava naurus, koska se jos mika lisaa puukoniskujen tunnetta. Lopun iltaa onkin sit kiva kavella selka kyyryssa ja hauduttaa sita kamppikselta lainatulla kuumalla jyvapussilla (Jollasta muuten meidan mummokin kayttaa...loistavaa, ehka liityn elakelaistenkerhoon palattuani Suomeen...)
Jos ma oon tassa vaiheessa elamaani jo nain rampa, niin missa kunnossa ma oonkaan 35-vuotiaana? Taitaa olla minimivaatimuksena mahdollisille sulhokokelaille (ANTEEX MILLE!?) et niil on kaytyna ensiapu kurssit 1 & 2 ja mieluiten viela myos johdatus laaketieteeseen, koska mun geeninihan on tunnetusti niin kamalan hyvat, et perinnollisina sairauksina on tulossa sit vaan kevyesti sydan- ja verisuonitaudit, verenpaine, reuma, kihti, struuma... (onx taa se syy, mix mun lahestulkoon taysin tuntemattomat pikkuserkkuni paatti naida toinen laakarin ja toinen kirurgin?) Ja vaikka siita ei viela ookaan todisteita, niin eikohan ne mielenterveyshairiotkin jossain vaiheessa pinnalle ponnahda. Itse asias mulla kylla on jo ollu symptomeita luulotaudista, koska luulin aikoinani, et Agatha Christie on mies, Timbuktu on Nepalin naapurivaltio ja et ihminen ei voi koskaan sanoo sopimustaan irti perheestaan ilman syyta...
Jees myonnetaan ma oon sairas ja sairas on mun tulevaisuutenikin :) Aiti voit jo varata ens Marraskuulle mulle ajan laaakarille, koska tamahan selka nyt tutkitaan!! :)
Ma tien, et mun selkani ei oo ollu enaa entisensa ihanan atleettisen ja akrobaattisen cheerleaders harrastukseni jalkeen (totta kai on terveellista heitella ihmisia toiseten selkan paalle...) kuten ei mun sadetta ennustavat polvenikaan (urheilija ei tervetta paivaa naa I know, ja sama patee niihin, jotka 10 vuotta sitten kuvitteli olevansa urheilikoita...) Mut ei 25-vuotiaalle voi kayda niin, et ei pysty nouseen venyttelemasta lattialta ilman, et joka liike tuntuu sille, kun Jack the Ripper hakkais veistaan sun alaselkaan ja joudut jahmettyyn paikalles kun pause-nappulan painalluksesta, koska et halua liikahtaakaan ettei se viiltava kipu jatku. Mut totta kai kun kohtalon ivasta sit se jahmettymisasentos alkaa puuduttaan sua ja sun on pakko alistua alaselan puukotukselle, missa vaiheessa sua alkaa vaan naurattaan sun saalittava tilantees, koska lattialta nousemiseen ei 25-vuotiaalta pitais kulua todellakaan 10 minuuttia. Mut sun on vaan hillittava naurus, koska se jos mika lisaa puukoniskujen tunnetta. Lopun iltaa onkin sit kiva kavella selka kyyryssa ja hauduttaa sita kamppikselta lainatulla kuumalla jyvapussilla (Jollasta muuten meidan mummokin kayttaa...loistavaa, ehka liityn elakelaistenkerhoon palattuani Suomeen...)
Jos ma oon tassa vaiheessa elamaani jo nain rampa, niin missa kunnossa ma oonkaan 35-vuotiaana? Taitaa olla minimivaatimuksena mahdollisille sulhokokelaille (ANTEEX MILLE!?) et niil on kaytyna ensiapu kurssit 1 & 2 ja mieluiten viela myos johdatus laaketieteeseen, koska mun geeninihan on tunnetusti niin kamalan hyvat, et perinnollisina sairauksina on tulossa sit vaan kevyesti sydan- ja verisuonitaudit, verenpaine, reuma, kihti, struuma... (onx taa se syy, mix mun lahestulkoon taysin tuntemattomat pikkuserkkuni paatti naida toinen laakarin ja toinen kirurgin?) Ja vaikka siita ei viela ookaan todisteita, niin eikohan ne mielenterveyshairiotkin jossain vaiheessa pinnalle ponnahda. Itse asias mulla kylla on jo ollu symptomeita luulotaudista, koska luulin aikoinani, et Agatha Christie on mies, Timbuktu on Nepalin naapurivaltio ja et ihminen ei voi koskaan sanoo sopimustaan irti perheestaan ilman syyta...
Jees myonnetaan ma oon sairas ja sairas on mun tulevaisuutenikin :) Aiti voit jo varata ens Marraskuulle mulle ajan laaakarille, koska tamahan selka nyt tutkitaan!! :)
Sunday, February 10, 2008
Pullopostin lahettaminen ei oo turhaa!!
Kavellin tanaan kaikessa rauhassa jattilaisrapujen tankin ohi. Jahmetyin ehka 3 askelta tankin ohitettuani, mun kasvoille levis hammastyny ilme ja laitoin vaihteen pakille. Peruutin takas tankin eteen ja tajusin, et olin nahny just, mita kuvittelinkin nahneeni. Jattilaisravun matkimassa Richard Gerea leffasta Shall we dance. Vannon, et silla jattilaisravulla oli taydellinen vakiotanssiote ja se oli just lahossa tekeen valssin neliota (= perus askel valssissa). Toisaalta, voihan olla, et oon vaan niin tanssinpuutteessa, et alan nahda jo ihan omiani ja seuraavax hait humppaa ja sting rayt salsaa...
Tanaan oli taas yksi niista hienoista tyopaivista, kun ma sain olla vahtimassa fish bowlissa turisteja haiden ja rauskujen syottamisaikaan. And boy was I lucky one. Liz (olikohan sen tyypin nimi ees Liz? Joo tunnen naa mun tyokaverini tosi hyvin...) piti niin tajuttoman loistavan stingray ja shark feeding talk:in, et luulin eksyneeni tasokkaaseen stand up komedia iltaan. Siina ittekseni hihitellessani kuulin kun Liz alko pitaan gallupia ja kyseleen, et mista kaukaa kaikkialta turistit oli oikeen Aquariumiin pollahtany ja miten ne sanoo niiden kielella sanan fish. Joo Puolalaisia, booooriiing, Kanadalaisia Booriiing, Vietnamilaisia boooriing, suomalaisia, MITA!?
Saman tien, kun joku vastas, et Finland, kaikki meni hidastukselle. Mun paassani alko hieno sankarillinen tunnari soimaan ja ma nain sieluni silmin itseni amerikkalaisen futiksen quartenbackina, hidastettuna ryntaamassa kyynerpaataktiikkaa kayttamalla kohti niita lattialla istuvia suomalaisia, ihan vaan todetakseni niille, et hei makin oon suomesta, ollaanx uusia bestiksia seuraavat 5 minuuttia. Hmm...mun olis ehka aika tarkistuttaa aivoni. Taa ulkomailla oleilu saa sut innostuun meinaan ihan naurettavista asioista. Mita sanottavaa mulla niille suomalaisille olis oikeesti muka ollu? Ei sitten mitaan, ja muissa tilanteissa yleensa valttelenkin maanmiehiani kun kaalisoppaa, mut toissa, jotenkin niiden kaa jutteleminen olis ihan paivan kohokohta :) Hyva etten sit naa amerikkalaisfutis-hidastus unelmat hyljattyani alkanu muuten huutaan kauheeseen aaneen, et KALA, KALA, KALA, jotta olisin saanu seka Lizin etta suomalaisten huomion ja sivistany kaikkia turisteja, et mita fish on suomex...
80-luvun lopulla muutama kundi oli lahteny Australian lansirannikolta kohti itarannikkoa paamaaranaan:
A) siirtaaa laiva paikasta A paikkaan B
B) Perustaa yritys, joka tarjoaaa laivalomia Whitsunday saarilla.
Noh nama kaverukset sit keksi laittaa pullopostia menemaan, missa lupasivat etta kuka ikina sen viestin jonain paivana loytaa saa viikon ilmasen loman Whitsundaylla. Loytajan tarttis vaan pirauttaa niille pojille ja loma olis niiden. Noh kavipa sitten pienet hokkus pokkukset ja ananasakaaamat ja se laiva katos tuhkana tuuleen, eika kukaan koskaan saanu selville mita koko miehistolle tai purtilolle oikeen tapahtu. Kylla vaan ihmisia ja laivoja katoaa edelleen naina teknisina aikoina, jollon taivaan sateliitit loytaa ja paikallistaa jopa Britney Spearsin kohtalokkaana autoajelu kertana puuttuneet, kuuluisaksi lehdistossa nousseet, kadonneeksi huomatut pilkulliset alushousut vaikka Saharasta.
Ja mix tama tarina nyt sit on kertomisen arvonen? No daah, talla viikolla eras rannalla hengaillu perhe loysi tan pullopostin, joka oli paivatty varmasti epailematta todella mahtavalle vuodelle 1986. Tosin sita viikon lomaa tan perheen on kylla varmaan hiukan hankala pyytaa, koska tunnetusti kadonneille on kamalan hankala soitella...(Tarkottaax taa hei muuten sita, et mulla on viela toivoo, et mun Mr. ferrari mieheni saattaa loytaa mun pitkin Nasijarvea seilaavan Turkinpippuri-viinapullopostini?!)
Tanaan oli taas yksi niista hienoista tyopaivista, kun ma sain olla vahtimassa fish bowlissa turisteja haiden ja rauskujen syottamisaikaan. And boy was I lucky one. Liz (olikohan sen tyypin nimi ees Liz? Joo tunnen naa mun tyokaverini tosi hyvin...) piti niin tajuttoman loistavan stingray ja shark feeding talk:in, et luulin eksyneeni tasokkaaseen stand up komedia iltaan. Siina ittekseni hihitellessani kuulin kun Liz alko pitaan gallupia ja kyseleen, et mista kaukaa kaikkialta turistit oli oikeen Aquariumiin pollahtany ja miten ne sanoo niiden kielella sanan fish. Joo Puolalaisia, booooriiing, Kanadalaisia Booriiing, Vietnamilaisia boooriing, suomalaisia, MITA!?
Saman tien, kun joku vastas, et Finland, kaikki meni hidastukselle. Mun paassani alko hieno sankarillinen tunnari soimaan ja ma nain sieluni silmin itseni amerikkalaisen futiksen quartenbackina, hidastettuna ryntaamassa kyynerpaataktiikkaa kayttamalla kohti niita lattialla istuvia suomalaisia, ihan vaan todetakseni niille, et hei makin oon suomesta, ollaanx uusia bestiksia seuraavat 5 minuuttia. Hmm...mun olis ehka aika tarkistuttaa aivoni. Taa ulkomailla oleilu saa sut innostuun meinaan ihan naurettavista asioista. Mita sanottavaa mulla niille suomalaisille olis oikeesti muka ollu? Ei sitten mitaan, ja muissa tilanteissa yleensa valttelenkin maanmiehiani kun kaalisoppaa, mut toissa, jotenkin niiden kaa jutteleminen olis ihan paivan kohokohta :) Hyva etten sit naa amerikkalaisfutis-hidastus unelmat hyljattyani alkanu muuten huutaan kauheeseen aaneen, et KALA, KALA, KALA, jotta olisin saanu seka Lizin etta suomalaisten huomion ja sivistany kaikkia turisteja, et mita fish on suomex...
80-luvun lopulla muutama kundi oli lahteny Australian lansirannikolta kohti itarannikkoa paamaaranaan:
A) siirtaaa laiva paikasta A paikkaan B
B) Perustaa yritys, joka tarjoaaa laivalomia Whitsunday saarilla.
Noh nama kaverukset sit keksi laittaa pullopostia menemaan, missa lupasivat etta kuka ikina sen viestin jonain paivana loytaa saa viikon ilmasen loman Whitsundaylla. Loytajan tarttis vaan pirauttaa niille pojille ja loma olis niiden. Noh kavipa sitten pienet hokkus pokkukset ja ananasakaaamat ja se laiva katos tuhkana tuuleen, eika kukaan koskaan saanu selville mita koko miehistolle tai purtilolle oikeen tapahtu. Kylla vaan ihmisia ja laivoja katoaa edelleen naina teknisina aikoina, jollon taivaan sateliitit loytaa ja paikallistaa jopa Britney Spearsin kohtalokkaana autoajelu kertana puuttuneet, kuuluisaksi lehdistossa nousseet, kadonneeksi huomatut pilkulliset alushousut vaikka Saharasta.
Ja mix tama tarina nyt sit on kertomisen arvonen? No daah, talla viikolla eras rannalla hengaillu perhe loysi tan pullopostin, joka oli paivatty varmasti epailematta todella mahtavalle vuodelle 1986. Tosin sita viikon lomaa tan perheen on kylla varmaan hiukan hankala pyytaa, koska tunnetusti kadonneille on kamalan hankala soitella...(Tarkottaax taa hei muuten sita, et mulla on viela toivoo, et mun Mr. ferrari mieheni saattaa loytaa mun pitkin Nasijarvea seilaavan Turkinpippuri-viinapullopostini?!)
Wednesday, February 6, 2008
Kaytitko sa sun Ironmaiden paitaas tanaan?
Tanaan on Melbournessa joku "jos et kayta Ironmaiden t-paitaasi niin et paase helvettiin"-paiva, koska valehtelematta ainakin 30 ihmista kamalissa mustissa ehka 7000 kertaa pestyissa virttyneissa IronMaiden paidoissaan on tullu mua vastaan niin toissa kun toiden ulkopuolellakin. On tullu ehka pienet Deja vu ilmiot yla-aste ajoilta, ja nama Deja vut olisin voinu kylla aivan hyvin jattaa kokematta. Nyt puuttuu viela et sellasilla amatsuviiksilla varustettuja kundeja alkaa kaveleen vastaan pilottitakit paalla, lippis vaarinpain paassa ja ma vannon et joku on tunkenu mut hyvin epamiellyttavaan aikakapseliin, ja jos en paase nopeesti pois niin teen Heath Ledgerit. No joo ehka ne virttyneet t-paita kamaluudet hiipii takasin hamariin koloihinsa huomenna kun se kyseisen bandin konsertti on ohi ja done with.
Mulla on ollu pieni dilemma. Koska suunnittelu on aina hyva alottaa ajoissa, niin minakin oon mietiskelly mun ens jouluna taydellisen make overin kokevan kampan varisavyja. Joo tien minka haluan paavarix, mut sit oon mietiskelly et kayx mun vihertava lipastoni siihen savyyn ollenkaan ja sain sit vastauksen pahkailyihini tanaan. Ja viela missa muodossa!! Yx kundi kaveli sisaan makeissa surffishortseissa ja TSADAM!! Sen shortsit oli ihan kun sellanen just mua varten tehty Varisilman tai tikkurilan savytikku tai varisavykartta. Sina oli just ne varit mita haluan, ja kaiken lisax viela sulassa sovussa!! Ai mitka ne varit sit oli? No naat sit kun ma pidan tuparit ens vuoden puolella. (Enka tee sit Tatuja ja pida niita vasta vuotta sen jalkeen kun oon muuttanu kamppaani plus kun mun kaikki loistavat kaverini on silla hetkella poissa maasta...)
Multa on kysytty, et pidanko ma enemman Australiasta vai Amerikasta. En osaa viela antaa vastausta tohon, koska en oo ehtiny nakeen tata maata tarpeex ja Jenkeissa oon kolunnu kuiteskin pari vuotta. Voin kuitenkin vaittaa, et pidan amerikkalaisista enemman kun australialaisista. Vaikka kaikki vaittaa, et aussit on tosi layback ihmisia ja joka toinen lause, mika niilta suusta ulos paasee on no worries, niin silti naa ei oo samanlaisia easy going ihmisia kun jenkit. Ma joudun ihan oikeesti miettiin, mita naiden Aussien kanssa puhun, tai paremminkin et mista puhun. Jenkkejen kanssa keskustelun nyt saa aikasex vaikka nakkileivasta. Ma huomaan eron naiden ihmisten valilla jo ihan tyoskennellessani kassalla. Aussit on jotenki tosi tylsia, asiallisia ja vahasanasia asiakkaita, mutta auta armias kun joku jenkkkituristi eksyy asiakkaax, niin johan on ihan eri meininki. Vitsit lentelee ilmasssa heti ensi minuuteista lahtien ja niiden kanssa rupattelee niita ja naita ihan huomaamattaankin. Tosin ne osaa myos toisinaan yllattaaa ihme kysymyksilla kuten "How Finnish people felt when USSR fell apart?" Joo sinahan vasta ajankohtanen kysymys onkin...
Kavelin eilen Port Melbourneen. Tietenkaan toi ei sano kenellekaan yhtaan mitaan, et voisin hyvin valehdella et se on 25km paassa meilta (mita kukaan mut tunteva ei kuitenkaan uskos...) mutta todettakoot nyt rehellisesti, et matkaa ei oo meilta sinne kun 3,5 km Googlen kartan mukaan. Noh eihan mulla ollu varsinaisesti tarkotuksena kavella Port Melbourneen, vaan ainoostaaan suunnata kohti meidan parvekkeelta nakyvaa merta, ja ihan vaan eri teita yhdistellessani paadyin suoraan tuurilla Port Melbournen sydameen. (Olinkin miettiny et missa ihmeessa se oikeen on kun kaikki siita puhuu...) Siina sitten aikani pallistelin Spirit of Tasmaniaa, ja tulin siihen tulokseen, et joku on kylla nyt kaapannu yhen Viking Linen laivoista (johtuskohan ees siita, et Spitir of Tasmania on suomalaista tekoo...) Kyseisen Love boatin paamaarana yllattaen (nimestahan ei voi tunnetusti paatella yhtaan mitaan...) on just se samainen saari kun mille me parin viikon paasta matkataan. Hillitsin himoni hypata salamatkustajana laivaan, tuijotin hetken lokkeja ja paatin suunnata takas himpeen. Kunnon living on the edge seikkailijana otin tietysti eri reitin kotiin kun mita satamaan paadyin, eika kunnon seikkailijat tietenkaan kanna mukanaan karttaa vaan sunnistaa tahtien mukaan. Mulla kun nyt toi nako on sen verran huono, etten paivalla oikeen noita tahtia taivaalta erota, niin ma harrastan tata korkeiden rakennusten mukaan suunnistamista (Joo Outi ma harrastan tata Singaporessa hyvax koettua suunnistamiskeinoa edelleen...) Ja loysin kuule kotiin ihan just fine ongelmitta. Tuli siina sellanen mukava 7 km lenkki ja lahi neighbourhoodia tutuksi.
Tassa pari maisemakuvaaa meitin parvekkeelta sinne Port Melbournen suuntaan...
Mulla on ollu pieni dilemma. Koska suunnittelu on aina hyva alottaa ajoissa, niin minakin oon mietiskelly mun ens jouluna taydellisen make overin kokevan kampan varisavyja. Joo tien minka haluan paavarix, mut sit oon mietiskelly et kayx mun vihertava lipastoni siihen savyyn ollenkaan ja sain sit vastauksen pahkailyihini tanaan. Ja viela missa muodossa!! Yx kundi kaveli sisaan makeissa surffishortseissa ja TSADAM!! Sen shortsit oli ihan kun sellanen just mua varten tehty Varisilman tai tikkurilan savytikku tai varisavykartta. Sina oli just ne varit mita haluan, ja kaiken lisax viela sulassa sovussa!! Ai mitka ne varit sit oli? No naat sit kun ma pidan tuparit ens vuoden puolella. (Enka tee sit Tatuja ja pida niita vasta vuotta sen jalkeen kun oon muuttanu kamppaani plus kun mun kaikki loistavat kaverini on silla hetkella poissa maasta...)
Multa on kysytty, et pidanko ma enemman Australiasta vai Amerikasta. En osaa viela antaa vastausta tohon, koska en oo ehtiny nakeen tata maata tarpeex ja Jenkeissa oon kolunnu kuiteskin pari vuotta. Voin kuitenkin vaittaa, et pidan amerikkalaisista enemman kun australialaisista. Vaikka kaikki vaittaa, et aussit on tosi layback ihmisia ja joka toinen lause, mika niilta suusta ulos paasee on no worries, niin silti naa ei oo samanlaisia easy going ihmisia kun jenkit. Ma joudun ihan oikeesti miettiin, mita naiden Aussien kanssa puhun, tai paremminkin et mista puhun. Jenkkejen kanssa keskustelun nyt saa aikasex vaikka nakkileivasta. Ma huomaan eron naiden ihmisten valilla jo ihan tyoskennellessani kassalla. Aussit on jotenki tosi tylsia, asiallisia ja vahasanasia asiakkaita, mutta auta armias kun joku jenkkkituristi eksyy asiakkaax, niin johan on ihan eri meininki. Vitsit lentelee ilmasssa heti ensi minuuteista lahtien ja niiden kanssa rupattelee niita ja naita ihan huomaamattaankin. Tosin ne osaa myos toisinaan yllattaaa ihme kysymyksilla kuten "How Finnish people felt when USSR fell apart?" Joo sinahan vasta ajankohtanen kysymys onkin...
Kavelin eilen Port Melbourneen. Tietenkaan toi ei sano kenellekaan yhtaan mitaan, et voisin hyvin valehdella et se on 25km paassa meilta (mita kukaan mut tunteva ei kuitenkaan uskos...) mutta todettakoot nyt rehellisesti, et matkaa ei oo meilta sinne kun 3,5 km Googlen kartan mukaan. Noh eihan mulla ollu varsinaisesti tarkotuksena kavella Port Melbourneen, vaan ainoostaaan suunnata kohti meidan parvekkeelta nakyvaa merta, ja ihan vaan eri teita yhdistellessani paadyin suoraan tuurilla Port Melbournen sydameen. (Olinkin miettiny et missa ihmeessa se oikeen on kun kaikki siita puhuu...) Siina sitten aikani pallistelin Spirit of Tasmaniaa, ja tulin siihen tulokseen, et joku on kylla nyt kaapannu yhen Viking Linen laivoista (johtuskohan ees siita, et Spitir of Tasmania on suomalaista tekoo...) Kyseisen Love boatin paamaarana yllattaen (nimestahan ei voi tunnetusti paatella yhtaan mitaan...) on just se samainen saari kun mille me parin viikon paasta matkataan. Hillitsin himoni hypata salamatkustajana laivaan, tuijotin hetken lokkeja ja paatin suunnata takas himpeen. Kunnon living on the edge seikkailijana otin tietysti eri reitin kotiin kun mita satamaan paadyin, eika kunnon seikkailijat tietenkaan kanna mukanaan karttaa vaan sunnistaa tahtien mukaan. Mulla kun nyt toi nako on sen verran huono, etten paivalla oikeen noita tahtia taivaalta erota, niin ma harrastan tata korkeiden rakennusten mukaan suunnistamista (Joo Outi ma harrastan tata Singaporessa hyvax koettua suunnistamiskeinoa edelleen...) Ja loysin kuule kotiin ihan just fine ongelmitta. Tuli siina sellanen mukava 7 km lenkki ja lahi neighbourhoodia tutuksi.
Tassa pari maisemakuvaaa meitin parvekkeelta sinne Port Melbournen suuntaan...
No niin tuolla kaukana ihan oikeassa reunassa on Port Melbourne...Ma tien et sen nakee tosi hyvin :)
Noita kahta korkeaa rakennusta ma kaytin suunnistaessani takas kotiin :) Eix ookkin ihanan varinen taivas?
No joo, ajattelin, et vasemmanpuoleinen parvekenakyma tulee kuiteskin kateellisex, jos vaan oikeen puoleista nakymaa naytetaan, niin tassa nyt sit on tasapuolisuuden takia se toisenkin suunnan nakyma. Toi ikkuna vasemmassa reunassa on mun ja Sussen makuuhuoneen ikkuna :)
Sunday, February 3, 2008
Ma tahdon jo pois Melbasta!
Pirkka niksithan on aina tunnetusti ollu jokaisen Do it yourself - tyypin lempilukemista. Itse asias veikkaan et edes itse McGyverkaan ei keksis yhta paljon erilaisia kayttotapoja niinkin yksinkertaselle esineelle kun naisten sukkahousuille. (toisaalta McGyver osais varmasti rakentaa niista samaisista sukkahousuuista ihan vaan hiusneulan ja villalangan avulla ydinaseen...) Mutta nyt siis mustakin on loytyny ihan vahingossa tama luova Pirkka nikseilija puoli!! (pelottavaa eiko...)
Eli jos haluatte hajustettuja nenaliinoja, kokeilkaa seuraavaa niksia: Pistakaa taskuunne muutama pussillinen pippuria (niita sellasia pikku pussukoita, joita saa pikaruokaloista) seka sit niita Nessun nenaliinoja. TADAA!! Teilla on jo puolessa paivassa aivan fantsuja pippurin tuoksuisia Nessuja, joita kayttamalla on hyvat tsanssit aivastaa. (sopii siis esim. kaikille alotteleville nayttelijoille...) Hei oon testannu ton niksin. Toimii.fi. Taa on taaas naita juttuja, mita on tyopaikalla sattunu hamstratessa tyopaikan kahvilasta pippuripusseja fleeceliivin taskuun mukaan tuleville reissuille ja samalla saanu pikkusen uusia oheistuotteita :)
Meilla on toissa yhdessa akvaariossa sellasia kaloja, kun Stargazers. Ne on todella rumia reppanoita, joiden suu on niiden paan ylapuolella eika ne tee muuta kun kaivautuu hiekkaan piiloon, mista et naa muuta kun niiden silmat ja ehka ihan vahan selka evaa (minka takia tajusin vasta puolessa valissa tammikuuta, et niita on siina akvaariossa 3 eika suinkaaan vaan 1...kaverit todellakin osaa ton hide and seek leikin... ) No joka tapauksessa, kuten tosta hienosta kuvauksesta voi paatella, naa on niita tylsia kaloja, jotka ei koskaan liiku vaan on paikoillaan ja ovat vaan rumia ja olla mollottavat... Tan takia multa on ainakin miljoona vaha alysta turistia tullu kysyyn, et "Are they dead?" Joo hei haloo, me tykataaan pitaa kuoleita kaloja naytilla. Itse asias mun tekis mieli todeta niille, et "yes" ja jatkaa, et me pidetaan naytilla ei ainoastaan kuolleita kaloja, vaan myos kuolleista kaloista tehtyja tuotteita eli jatkakaa vaan siita stargazer akvaariosta eteenpain ja seuraaavasta loytyy kalapuikkoja ja sita seuraavasta turskafileita.. Ja jos ihmettelette, et mihin se mustekala siita ekasta takista on kadonnu, niin miettikaapa uudestaan kun kaytte kahvilassa lounaalla ja tilaatte mustekalarenkaita...
sanotaan, et suomalaisten englanninkielentaito on keskimaarin hyva. Totta. Mutta suomalaisten tapa puhua englanninkileta on myos hyvin omintakeinen (kuten kaikki Mika Hakkisen ja Kimi Raikkosen aantamista kuunnelleet varmastikin tietavat..) Ja kun ma eraana paivana toissa olin siina valokuvauspisteessa ja koitin houkutella erasta nuorta miesta kuvaan, niin mun oli sen vastauksen kuulleessani ihan pakko kysya, et where are you travelling from? Ja Tampereeltahan se kaveri sit oli. Suomalaiset tunnistaa ihan oikeesti niiden puhetyylista, ellei ne sit oo asunu pidempaan ulkomailla tai hyvaxkayttany kaikkia amerikkalaisia ohjelmia ja opetellu aantamista sit niista...
Toissa alkaa oleen jo hiljasta, ja mullakin on vaan enaa 18 tuntia viikossa toita, mika tarkottaa sita, et loydan itteni vapaalta 4 paivana viikossa. (Ja mulla on hei toisex eniten tunteja kaikista customer service puolen tyypeista!! et kun koulujen lomat loppu viime viikolla, niin loppu sit 6 paivaset tyoviikotkin...) Oon koittanu nyt sit tan kaiken vapaa-aikani kanssa koluta kaikkkia Melban ilmasia nahtavyyksia (hei mahan en mistaan museoista ja nakoalatorneista nyt maksa kun saastobudjetti on paallansa...) ja rehellisesti sanottuna, oon jo ihan kyllastyny tahan kaupunkiin.
Kaytiin viikonloppuna Sussen kaa Ulkoilma museossa nimelta Sovereign Hill, mika sijaitsee Ballaratissa, joka on 1,5 h junamatkan paassa Melbasta. (Okei ma maksoin tasta museosta, vaik just paasin saarnaamasta et en maksa mitaan mistaan museoista...Mut taa olikin sellanen 1850-luvun kullankaivuu kylax rakennettu paikka, eika mikaan kuiva museo...) Ja siis ihan vaan toi junamatka oli jo niin ihanan virkistava kokemus, et te ette voi kuvitellakaan. Ma olin kotiin palatessa niin valmis survoon rinkkani tayteen ja lahteen takas tien paalle. Mutta eipa tassa kauaa enaa Melbassa olekaan jaljella. Karkauspaivana (mikas sen parempi paiva vaihtaa maisemaa!!??) me nimittain hypataan halpalentoyhtion koneeseen ja lennetaan Tasmaniaan. (se yx Australian osavaltio, joka on saari etelarannikon edustalla, et ei saa nyt sekottaa siihen Tansaniaan, joka sit on elefanttien mesta afrikassa, koska toi Afrikan kiertoreissu ei ihan kuiteskaan sisally tahan mun aussi vuoteeni...) JEEEEEEEE can't wait!!
Eli jos haluatte hajustettuja nenaliinoja, kokeilkaa seuraavaa niksia: Pistakaa taskuunne muutama pussillinen pippuria (niita sellasia pikku pussukoita, joita saa pikaruokaloista) seka sit niita Nessun nenaliinoja. TADAA!! Teilla on jo puolessa paivassa aivan fantsuja pippurin tuoksuisia Nessuja, joita kayttamalla on hyvat tsanssit aivastaa. (sopii siis esim. kaikille alotteleville nayttelijoille...) Hei oon testannu ton niksin. Toimii.fi. Taa on taaas naita juttuja, mita on tyopaikalla sattunu hamstratessa tyopaikan kahvilasta pippuripusseja fleeceliivin taskuun mukaan tuleville reissuille ja samalla saanu pikkusen uusia oheistuotteita :)
Meilla on toissa yhdessa akvaariossa sellasia kaloja, kun Stargazers. Ne on todella rumia reppanoita, joiden suu on niiden paan ylapuolella eika ne tee muuta kun kaivautuu hiekkaan piiloon, mista et naa muuta kun niiden silmat ja ehka ihan vahan selka evaa (minka takia tajusin vasta puolessa valissa tammikuuta, et niita on siina akvaariossa 3 eika suinkaaan vaan 1...kaverit todellakin osaa ton hide and seek leikin... ) No joka tapauksessa, kuten tosta hienosta kuvauksesta voi paatella, naa on niita tylsia kaloja, jotka ei koskaan liiku vaan on paikoillaan ja ovat vaan rumia ja olla mollottavat... Tan takia multa on ainakin miljoona vaha alysta turistia tullu kysyyn, et "Are they dead?" Joo hei haloo, me tykataaan pitaa kuoleita kaloja naytilla. Itse asias mun tekis mieli todeta niille, et "yes" ja jatkaa, et me pidetaan naytilla ei ainoastaan kuolleita kaloja, vaan myos kuolleista kaloista tehtyja tuotteita eli jatkakaa vaan siita stargazer akvaariosta eteenpain ja seuraaavasta loytyy kalapuikkoja ja sita seuraavasta turskafileita.. Ja jos ihmettelette, et mihin se mustekala siita ekasta takista on kadonnu, niin miettikaapa uudestaan kun kaytte kahvilassa lounaalla ja tilaatte mustekalarenkaita...
sanotaan, et suomalaisten englanninkielentaito on keskimaarin hyva. Totta. Mutta suomalaisten tapa puhua englanninkileta on myos hyvin omintakeinen (kuten kaikki Mika Hakkisen ja Kimi Raikkosen aantamista kuunnelleet varmastikin tietavat..) Ja kun ma eraana paivana toissa olin siina valokuvauspisteessa ja koitin houkutella erasta nuorta miesta kuvaan, niin mun oli sen vastauksen kuulleessani ihan pakko kysya, et where are you travelling from? Ja Tampereeltahan se kaveri sit oli. Suomalaiset tunnistaa ihan oikeesti niiden puhetyylista, ellei ne sit oo asunu pidempaan ulkomailla tai hyvaxkayttany kaikkia amerikkalaisia ohjelmia ja opetellu aantamista sit niista...
Toissa alkaa oleen jo hiljasta, ja mullakin on vaan enaa 18 tuntia viikossa toita, mika tarkottaa sita, et loydan itteni vapaalta 4 paivana viikossa. (Ja mulla on hei toisex eniten tunteja kaikista customer service puolen tyypeista!! et kun koulujen lomat loppu viime viikolla, niin loppu sit 6 paivaset tyoviikotkin...) Oon koittanu nyt sit tan kaiken vapaa-aikani kanssa koluta kaikkkia Melban ilmasia nahtavyyksia (hei mahan en mistaan museoista ja nakoalatorneista nyt maksa kun saastobudjetti on paallansa...) ja rehellisesti sanottuna, oon jo ihan kyllastyny tahan kaupunkiin.
Kaytiin viikonloppuna Sussen kaa Ulkoilma museossa nimelta Sovereign Hill, mika sijaitsee Ballaratissa, joka on 1,5 h junamatkan paassa Melbasta. (Okei ma maksoin tasta museosta, vaik just paasin saarnaamasta et en maksa mitaan mistaan museoista...Mut taa olikin sellanen 1850-luvun kullankaivuu kylax rakennettu paikka, eika mikaan kuiva museo...) Ja siis ihan vaan toi junamatka oli jo niin ihanan virkistava kokemus, et te ette voi kuvitellakaan. Ma olin kotiin palatessa niin valmis survoon rinkkani tayteen ja lahteen takas tien paalle. Mutta eipa tassa kauaa enaa Melbassa olekaan jaljella. Karkauspaivana (mikas sen parempi paiva vaihtaa maisemaa!!??) me nimittain hypataan halpalentoyhtion koneeseen ja lennetaan Tasmaniaan. (se yx Australian osavaltio, joka on saari etelarannikon edustalla, et ei saa nyt sekottaa siihen Tansaniaan, joka sit on elefanttien mesta afrikassa, koska toi Afrikan kiertoreissu ei ihan kuiteskaan sisally tahan mun aussi vuoteeni...) JEEEEEEEE can't wait!!
No niin reissu on hyva alottaa heti silla, et tutkii karttaa nuotion aaressa pienessa kullankaivajien telttakylassa....Harmi vaan, et ne teltat ei nay kuvassa...
Joo eipa naiden teltoissa asuneiden kullankaivajien asumukset kauheen design jutut ollu...Mitahan Innon Marko keksis tahan?
Koppoti koppoti...Tollasilla karryilla mekin sit pieni lenkki huristeltiin...Onnex oli ilmaset kupongit, koska minahan en tollasesta 5 minuuttia kestavasta huvista nyt 4 euroo maksais!!
Tassa yleiso sitten paasi huuhtoon kultaa ihan ite....
Joo minahan tassa sitten koitan huuhtoo kultaa. Toi mun vaskaaminen nyt kylla oli ihan vaan epamaarasta tota "lautasen" heiluttelua puolelta toiselle niin et se vesi ja hiekka vaaan heilu sinne tanne paamaarattomasti....Ei ollu ihan toi tekniikka hallussa...
No niin heti on kiilto silmissa, kun luvataan loytopalkkioita....
Maisemaa paakadulta..
Mina ja yx tyontekija-nayttelijoista, jonka Sami jo risti heti suomi-mummox...
Sussehan se siina on poseeraamassa leipomon kanssa!
Kaikki vaaarallinen on cool tietyissa turvallisuuden rajoissa....
Kauhukakarat tuhoamassa toisten puutarhaa...
Kotoisa mokki
Mentiin tottta kai kouluun opetteleen kirjottaan musteella niinkun ne teki back in the day. Taa kaunokirjotustesti sattu sit itse asias samalla oleen vahan persoonallisuus testikin...
Meidan luokkahuone oli tosi viihtysa...Ja ope on taustalla valvomassa tiukkana, et mitas sita oikeen paperille tuhrustetaan...
Ja tassahan sitten onkin persoonallisuustestin tulokset. Susse kirjottaa asiaa ja ma...ooo todellista sarkastista holyn polya :)
Voi etta taa talo naytti just sille, et oisin voinu muuttaaa sinne ja pitaa kivoja Barbequeita tossa etupihalla aina perjantaisin :)
No johan loyty meille ihan oikee talo taustalle!! Plus me kuule kaytiin tuolla ottaan sellanen kiva vanhanajan kuva oikeen gone with the wing vaaatteet paalla ja Bonnetit paassa. Lopputuloksen perusteella nimesimme itsemme uudelleen. Ma oon Agatha ja Susse Agnes...
Subscribe to:
Posts (Atom)
