1868 ajettua kilometria
4 yota hostellissa
5 yota autossa
6 yota sohvasurffausta
Kuten tuloksista voi paatella, Tasmanian majoitusteollisuus ei meilla kylla paassy rikastumaan. Sen sijaan voitas kirjottaa Holdenille (meidan vuokra-auton merkki) 200-sivunen essee aiheesta, miten rakentaa laadukkaampia 2-ovisia autoja, jotka tayttas reppureissaajien majoitusvaatimukset :) Vaikka onhan se epailematta eksoottiseta nukkua tuulessa heiluvassa autossa, jonka ikkunassa pitas olla kyljenkaantamiskielto varotus (koska joka kerta kun oisin Susse tai ma kaannettiin kylkea, niin tuntu kun meidan pikku auto olis ollu maanjaristyksessa...)ja jossa aanieristys on zip-zero (korvatulpat on kylla katevat ellei halua koko yota kuunnella kaikkia potentiaalisia elaimia, jotka aivan varmasti sun mielikuvitukses mukaan haluaa tunkeutua ovista sisalle autoon sun kainaloon nukkuun. Ja kaikilla niilla elaimilla, jotka meidan mielikuvitus sinne autoon toi, me oltas jo voitu perustaa kokonainen elaintarha...)
Tosin todettakoon, et 2-ovista sillipurkkia ei ihan valttamatta oo tarkotettukaan matkailuautox, minka kaikki muut paitsi tyhmat Tamperelaiset ex-cheerleaderit tajuaa :) Ja se oli kylla meille ihan sopivan kokonen menopeli niille pirun kapeille pikkuteille, ja sita paitsi se vei vahan bensaa. What else can you hope for? Joten JP thanks for you help tassa pikku operaatiossa nimelta vuokraa auto!
Yhdella Bensa-asemalla tavattiin Sussen kaa kylla sellanen redneck tutto sinisine luomivareineen, etta pois alta! Siina sen meidan autoa tankatessa sit selvis, et ettei se tienny miisa on Eurooppa. (Eihan sita nyt viela 25-vuotiaana oo voinu kaikista maapallon mantereista kuulla...) mutta tytto kylla hyvin ylpeena rinta rottingilla totes, et on kerran kayny Queenslandissa! (Mika on ihan sama kun ma toteisin, et en tieda missa on Amerikka, mutta oon kerran kavassy Lapissa...) Sit ton jalkeen meidan oli ihan pakko udella Sussen kaa, et onx han alunperin Tasmaniasta (ihan kun ei oltas tiedetty vastausta jo etukateen...) ja han sit heti kielsi jyrkasti, et EI, han EI ole Tasmaniasta ja iolmotti olevansa Somersetista kotosin. Joo ja todettakoot tahan valiin sit , et se kaupunki siella TASMANIASSA, missa sita autoa tankattiin oli sit se Somerset...Eli tasta voisimme paatella, et minakaan en oo Suomesta, vaan ma oon Kangasalta!
Tasmania oli sit kylla just bra paikka elainten bongailuun. Susse oli saada vahan valia sydareita, kun ma aloin silmat kiiluen kirkuun, et "PYSAYTA! PYSAYTA!" Ja taas peruutettiin tai kaannettiin auto ympari kun elainbongari Sansu halus tutustua lahemmin tien vieressa monkivaan Echidnaan tai kaarmeeseen (joka pirulainen paas luikerteleen karkuun, mut no worries, nahtiin toinen luikertelija Lake St. Clairilla...)Ton lisax ma bongailin paljon kenguruita ilman paata, kenguruita ilman hantaa, kenguruita jopa ilman suolia (sama patee Possumeihin ja Tasmanian tuholaisiin) Osaan siis tunnistaa nykyaan sikke hyvin erilaisia yliajettuja elaimia!
Noiden road killien nakeminen ei tuntunu missaan. Ainoa kerta kun mun sydameni meinas murtua oli kunkeskella tieta olla molotti kuollu vompatti. Mun teki niiiin vaan mieli hypata autosta ulos ja alkaa pitaan sille muistotilaisuutta siina keskella tieta....After all, ma osaan veisata hyvin virren Jumalan kammenella (kysykaa vaik Outilta...) Ja se jos mika olis sopinu vompatille pidettyyn hartaustilaisuuteen!
By the way, jos sa perustat perheille suunnatun lilliputtikylan, niin annax sa sille nimex the Village of Lower Crackpot? Jonkun Tasmanialaisen mielesta toi on ollu tosi hyva idea, koska sielta sen niminen koko perheen viihdytyspaikka loytyy. Mun suosikkini oli tosin kylla, mita ne anto ajo-ohjeex niiden mainoksessa. "You can get to our Village of lower Crackpot through No Where Else". Joo toi No Where Else on tosiaan siis kyla Pohjois Tasmaniassa, jonka nimen pitas kylla olla Nothing At All, koska vaikka se kartalla nakyykin, niin et sa kylla sen lapi ajaessas naa ees koko paikkaa. Toteet vaan paastessas No Where Elsen jalkeen seuraavaan kartalta loytyvaan kylaan, et perhana, jossain valissa ma sen No Where Elsen lapi ajoin...
Se taivaallinen sohvasurffaus pariskunta Hobartissa, joka lainas meille ne retkeily varusteet road tripille, otti meidat avosylin vastaan kun palattiin niille viimesex 2 yox ennen Melbaan paluuta. Ne oli jopa niin taivaallisia, et olivat suunnitelleet meille seuraavan paivan aktiviteetitkin! Ne totes, et varmaan halutaan tsiikailla Hobartia merelta kasin ja lainas meille 2-hengen kajakkinsa!
Noh kumpikaan meista Sussen kaa ei oo nyt actually mikaan vesiurheilulaji pro, ja etenkin mun "melomiseni" muistutti alux vaan ja ainoostaan hatasta rapikointia. (Sun on parasta toivoo, etten joudu mun kaa samaan pelastusveneeseen uppoavasta laivasta, jos mut on maaratty soutaan sita pelastusvenetta...) Mut hei, kun Susse vaan jakso siita rapikoinnista ekat puol tuntia valitta, niin johan se alko multakin sujuun!
Pysahdyttiin sit Hobartin satamaan jatskille. Saatiin kuule hyvin tyylikkaasti "parkkeerattua" ja sidottua se kajakki siihen laiturin portaisiin. Ma sit nostin flaparini ja vesipulloni laiturille ja kiipesin ite perassa. Ylos paasryani ma olin silleen, et "hei wait a minute! Kuka soi Sansun kamat!?" Tuuli oli sit tehny heti tehtavansa ja ma sain pomppia toisten huvipursien kansille pelastaan flapareitani. Luojan kiitos niis veneissa ei ollu varashalyttimia....
Kun jatskit oli nautittu ja paastiin tyylikkaasti takas kajakkiin ilman et se heitti ympari, me oltiin ready to go. Siihen ilmesty sit laiturille yht akkia joku ukko kyseleen, et tunnetaax me tyyppia, jolla on Land Roveri. Ma olin silleen, et mika ihmeen vanhainkodista karannu hei hei tyyppi toi nyt on, et ei kai se aio kayda lapi kaikkia mahdollisia automerkkeja ja kysella tunnetaanko me tyyppia jolla olis sellanen! Meinasin jo ajan saastamisex todeta, et kuule kaveri tunnen kaverin, jolla on Opel, kaverin jolla on Saab, ja erityisen hyvin tunnen 2 tyttoa, jolla on kajakki, ja ne tytot lahtee nyt et bye bye.
Noh noin tyylikkaasti alko sit operaatio nimelta pelastakaa Susse ja Sansu...Se sohvasurffauspariskunnan miekkonen (joka oli heittany meidat aamulla Land Roverillaan alottaan sen kajakki reissun Hobartin toiselta puolelta) oli tullu ettiskeleen meita, koska tuuli oli yltyny niin kamalax, et jos oltas lahetty takas merelle niin me oltas loydetty ittemme lahinna Antarktikselta...Joo loppu hyvin, kaikki hyvin vaik Antarktiksen pingviinit jaikin nyt nakematta...
Mut joo ollaan nyt Great Ocean Roadilla Port Fairyssa ja huomenna mennaan WWOOFaus paikkaan, ja koska taa netti aika on niin rajotettua lopetan raporttini tahan. En tie millon paasen paivittaan seuraavan kerran, mut toivon mukaan edes kerran viikos loydan netin!!
Tuesday, March 25, 2008
Saturday, March 8, 2008
Terkkuja Tasmaniasta
Ma oon ehka menettany sydameni...ja jarkeni. Mut ei huolta, niin on Sussekin. Viikko Tasmaniassa on saanu ihmeita aikaan ja sen lisax, et Tasmanian mainos-slogan Tasmania heals your soul, on todettu paikkaansa pitavax, me ollaan myos kyhatty uus mainos-slogan Tasmania, tekee sinustakin maalaisen! Pyha jysays sentaan, me ollaan Sussen kaa leikitty mielikuvalla, et muutetaan maalle, ostetaan ihanat pikkutalot, aletaan harrastaan puutarhan hoitoa, perustetaan perheyritys, josta tulee menestyva ja eletaan elamamme loppuun asti pikku kylassa onnellisina isoja persoonattomia kaupunkeja vihaten.
Joo hieman perustaa talle, mista kaikki tama Takaisin maalle ajatustapa oikeen on lahteny liikkeelle...Tasmania on sanalla sanoen tajuttoman kaunis (okei, tos oli kax sanaa...) Ja suurimmax osax taa Australian saari osavaltio on maaseutua. Ma sitten rakastan naita ylamakia, alamakia, vuoria, laaksoja, rantoja, kallioita ja etenkin itarannikon todella turkoosia merta. Talla on mielettoman ihania ja idyllisia pikkukylia, joiden pelkka lapiajaminenkin saa sut hyvyileen ja nakeen sut sielus silmin kavelemassa kylan raitilla kori kourassa kohti paikallista pikku leipomoa (joita ollaan kans koluttu ohan kiitettavasti, ihania herkkuja leipovat..) morjestellen kaikille vastaan tuleville kylalaisille, jotka kaikki luonnollisesti tunnet nimelta.
Ollaan ahkerasti visiteerattu pienissa perheyrityksissa jotka kaikki on tavalla tai toisella liittyny ruokaan, go figure... Pyenganan pikku juustotehdas tarjos kielen mukanaan vievia Cheddareita, ja sit sussen kaa alettiin leikkiin hienostuneita kulinaristeja ja tilattiin jotain, mita kutsuttiin Tasmanian game Platex. Silta taivaalliselta herkkulautaselta loyty joidenkin mielesta ehka todella alottavia pikku purtavia, kuten Wallabia (pikku kenguru), etikkaliemessa sailottyja munia, kirsikoita ja sipulia, oliiveja (onnex ehdin jo addiktoitua naihin) ja totta kai Cheddaria ja itse leivottua leipaa. Ma itse asias en varmaan olis viela 5 vuotta sitten innostunu tosta, mut nykyaan hei kaikki ruoka on cool, kaikkeen etikkaliemessa uitettuun totuin au pair vuoteni aikana (Felix the host dad oli tosiaan venalainen...) ja viime kuukausien aikana mun kauppareissujeni kohokohta on ollu, et sipulit on ollu tarjouksessa (koska oon jostain ihmeen syysta alkanu himoitseen niita raakana, paistettuna keitettyna....) Ja Kengurun liha on muutenkin mun uus suosikkini, maistuu sit taivaalliselle. (Etenkin mun kokkaamanani sweet chili saucessa hoystettyna...) Jalkkarix soin pepperberry jaateloa, joka on sit ehka parasta jatskia mita oon koskaan suuhuni tunkenu. Sori, nyt jai Ben & Jerrykin kakkosex, ja se kertoo jo paljon!
No sit kaytiin eilen vahan mansikkafarmilla keraamassa pellolta itellemme evasta, ja tanaan oli vuorossa hunajatehdas, missa maistoin valehtelematta ainakin 20 eri hunaja makua (ma en ees tienny et niita on niin montaa erilaista, hiukanko oon kaupunkilais tollo). Sit totta kai tilaa oli hunaja-boysenmarjajaatelolle ja jalkkarin syotya on hyva poiketa lohifarmille syomaan paruoka :) (kaikki jotka tuntee mut tietaa, et on perfectly normaalia syoda jalkkari ensin...)
Ai niin jarkytetaan teidat kaikki nyt viela silla, et ollaan nukuttu puolet oista autossa (meilla on siis vuokra-auto, jolla Susse ajaa tyylikkaasti vasemmalla puolella tieta ja ma navigoin jo paremmin kun rallikuskien kartturit) ja vain muutama yo hostellissa ja osa oista tuiki tuntemattomilla ihmisilla, jotka oon bongannu internetista. Jep uus muotivillitys couch surfing on rantautunu munkin elamaani (kiitos Millan). Hommahan toimii siis niin, et luot sinne couch surfing sivulle profiilin, tutkit muiden silla alueella mille oot menossa asuvien profiilia ja laitat niille viestin, et hei ma tulisin nyt mielellani kuule sun sohvalles vahan nukkuileen muutamax yos, jos vaan sopii...sit se vastapuoli joko vastaa tai ei...
Couch surfattiin 2 yota Hobartissa aivan tajuttoman ihamalla pariskunnalla, jotka ruokki meidat, kuljetti meita paikasta toiseen, vei Mt Wellingtonille sinne vuoren rinteille vahan luontopolkuileen ja grillaan autiomokille makkaraa. (matkalla kaytiin pieni kasvitieteen kurssi ja ma tunnistan nyt Climbing blueberryn, osaan tunnistaa mountain pepperin ja sassafrashin ulkonaolta ja pureskella niiden lehtia kivan mauan saamisex suuhun, seka tien myos milta ilkea muurahainen nimelta Jack Jumper nayttaa...) Sit kun oltiin lahos matkaan hakeen meidan vuokra-autoa, naa ihanat ihmiset halus aivan valttamatta antaa meille mukaan aurinkotuolit, kylmalaukun ja makuupussit!! Ja sit pyysivat meidat viela luokseen vikax yox ennen Melbaan lentamista et saavat kuulla kaiken meidan reissusta!! Onko tollasia tyyppeja oikeesti olemassa!!? Nyt sit itse asias kirjotan tata tekstia Devonportista meidan toisesta couch surfaus paikasta. Tasta kokemuksesta voin kertoa myohemmin lisaa, koska tama heppu paasti meidat vaan sisaan, jutteli meidan kaa puol tuntia ja kaski olla kun kotonaa, anto avaimen ja lahti toihin. Eli en tie viel kauheesti kaverista, mut hauskalta tyypilta vaikuttaa.
So far I'm loving Tasmania (paitsi naita road killeja, joita on joka kolmen metrin valein tien vieressa. Vompatti on kuulemma pahin. Jos siihen tormaa on ihan sama kun tormais kiveen...Ei kiva, sulle eika autolle, siita vompatista puhumattakaan...) Ja vompateista puheen ollen...Ma pidin tanaan sylissa tajuttoman sulosta vauva vompattia, joka nukku siina nena tuhisten. SE OLI NIIIIIIIIN IHANA. Ma haluan adoptoidan vauvavompatin!!
Joo hieman perustaa talle, mista kaikki tama Takaisin maalle ajatustapa oikeen on lahteny liikkeelle...Tasmania on sanalla sanoen tajuttoman kaunis (okei, tos oli kax sanaa...) Ja suurimmax osax taa Australian saari osavaltio on maaseutua. Ma sitten rakastan naita ylamakia, alamakia, vuoria, laaksoja, rantoja, kallioita ja etenkin itarannikon todella turkoosia merta. Talla on mielettoman ihania ja idyllisia pikkukylia, joiden pelkka lapiajaminenkin saa sut hyvyileen ja nakeen sut sielus silmin kavelemassa kylan raitilla kori kourassa kohti paikallista pikku leipomoa (joita ollaan kans koluttu ohan kiitettavasti, ihania herkkuja leipovat..) morjestellen kaikille vastaan tuleville kylalaisille, jotka kaikki luonnollisesti tunnet nimelta.
Ollaan ahkerasti visiteerattu pienissa perheyrityksissa jotka kaikki on tavalla tai toisella liittyny ruokaan, go figure... Pyenganan pikku juustotehdas tarjos kielen mukanaan vievia Cheddareita, ja sit sussen kaa alettiin leikkiin hienostuneita kulinaristeja ja tilattiin jotain, mita kutsuttiin Tasmanian game Platex. Silta taivaalliselta herkkulautaselta loyty joidenkin mielesta ehka todella alottavia pikku purtavia, kuten Wallabia (pikku kenguru), etikkaliemessa sailottyja munia, kirsikoita ja sipulia, oliiveja (onnex ehdin jo addiktoitua naihin) ja totta kai Cheddaria ja itse leivottua leipaa. Ma itse asias en varmaan olis viela 5 vuotta sitten innostunu tosta, mut nykyaan hei kaikki ruoka on cool, kaikkeen etikkaliemessa uitettuun totuin au pair vuoteni aikana (Felix the host dad oli tosiaan venalainen...) ja viime kuukausien aikana mun kauppareissujeni kohokohta on ollu, et sipulit on ollu tarjouksessa (koska oon jostain ihmeen syysta alkanu himoitseen niita raakana, paistettuna keitettyna....) Ja Kengurun liha on muutenkin mun uus suosikkini, maistuu sit taivaalliselle. (Etenkin mun kokkaamanani sweet chili saucessa hoystettyna...) Jalkkarix soin pepperberry jaateloa, joka on sit ehka parasta jatskia mita oon koskaan suuhuni tunkenu. Sori, nyt jai Ben & Jerrykin kakkosex, ja se kertoo jo paljon!
No sit kaytiin eilen vahan mansikkafarmilla keraamassa pellolta itellemme evasta, ja tanaan oli vuorossa hunajatehdas, missa maistoin valehtelematta ainakin 20 eri hunaja makua (ma en ees tienny et niita on niin montaa erilaista, hiukanko oon kaupunkilais tollo). Sit totta kai tilaa oli hunaja-boysenmarjajaatelolle ja jalkkarin syotya on hyva poiketa lohifarmille syomaan paruoka :) (kaikki jotka tuntee mut tietaa, et on perfectly normaalia syoda jalkkari ensin...)
Ai niin jarkytetaan teidat kaikki nyt viela silla, et ollaan nukuttu puolet oista autossa (meilla on siis vuokra-auto, jolla Susse ajaa tyylikkaasti vasemmalla puolella tieta ja ma navigoin jo paremmin kun rallikuskien kartturit) ja vain muutama yo hostellissa ja osa oista tuiki tuntemattomilla ihmisilla, jotka oon bongannu internetista. Jep uus muotivillitys couch surfing on rantautunu munkin elamaani (kiitos Millan). Hommahan toimii siis niin, et luot sinne couch surfing sivulle profiilin, tutkit muiden silla alueella mille oot menossa asuvien profiilia ja laitat niille viestin, et hei ma tulisin nyt mielellani kuule sun sohvalles vahan nukkuileen muutamax yos, jos vaan sopii...sit se vastapuoli joko vastaa tai ei...
Couch surfattiin 2 yota Hobartissa aivan tajuttoman ihamalla pariskunnalla, jotka ruokki meidat, kuljetti meita paikasta toiseen, vei Mt Wellingtonille sinne vuoren rinteille vahan luontopolkuileen ja grillaan autiomokille makkaraa. (matkalla kaytiin pieni kasvitieteen kurssi ja ma tunnistan nyt Climbing blueberryn, osaan tunnistaa mountain pepperin ja sassafrashin ulkonaolta ja pureskella niiden lehtia kivan mauan saamisex suuhun, seka tien myos milta ilkea muurahainen nimelta Jack Jumper nayttaa...) Sit kun oltiin lahos matkaan hakeen meidan vuokra-autoa, naa ihanat ihmiset halus aivan valttamatta antaa meille mukaan aurinkotuolit, kylmalaukun ja makuupussit!! Ja sit pyysivat meidat viela luokseen vikax yox ennen Melbaan lentamista et saavat kuulla kaiken meidan reissusta!! Onko tollasia tyyppeja oikeesti olemassa!!? Nyt sit itse asias kirjotan tata tekstia Devonportista meidan toisesta couch surfaus paikasta. Tasta kokemuksesta voin kertoa myohemmin lisaa, koska tama heppu paasti meidat vaan sisaan, jutteli meidan kaa puol tuntia ja kaski olla kun kotonaa, anto avaimen ja lahti toihin. Eli en tie viel kauheesti kaverista, mut hauskalta tyypilta vaikuttaa.
So far I'm loving Tasmania (paitsi naita road killeja, joita on joka kolmen metrin valein tien vieressa. Vompatti on kuulemma pahin. Jos siihen tormaa on ihan sama kun tormais kiveen...Ei kiva, sulle eika autolle, siita vompatista puhumattakaan...) Ja vompateista puheen ollen...Ma pidin tanaan sylissa tajuttoman sulosta vauva vompattia, joka nukku siina nena tuhisten. SE OLI NIIIIIIIIN IHANA. Ma haluan adoptoidan vauvavompatin!!
Subscribe to:
Posts (Atom)
