Mun social lifeni on viimeaikoina ollu aikas pitkalti elukoiden kanssa jutustelua (etenkin jyvasankoihin eksyneiden hiirulaisten kaa) ja Mc Leodin tyttarien tuijottamista DVD:lta. Ja nyt et sit mee sanoon mitaan, et ei tv-sarjan tuijottamista voi laskee social lifex, koska hell yeah sen voi. Jos sa oot viimesen 2 viikon aikana tuijottanu yli 1500 minuuttia sarjaa sa alat kuule aikas aktiivisesti jo puhuun niille henkilohahmoille sita tv:ta tuijottaessas, vaikka vuorovaikutus hyvin usein onkin aikas heikonlainen :) Me ollaan Sussen kaa molemmat koukussa ja hopotetaan ja annetaan neuvoja niille henkilohahmoille sita sarjaa kattellessa vahintaan yhta paljon kun, mita niilla hepuilla on itella vuorosanoja...Joo ei huolta, ei tartte soittaa kallonkutistajaa, me ei kuvitella et ne tyypit olis oikeesti olemassa.Vaikka tosin ollaan Sussen kaa vakavasti harkittu, et taidetaan lahtee metsastaan itellemme aviomiehia sellasilla kriteereilla, et siina on jonkin verran Alexia, hyvin paljon Nickia ja ripaus Brettia. Doesn't make sense kenellekaan, joka ei oo sarjaa kattonu, mut todettakoot et tossa yhdistelmassa on koottuna taydellinen mies. (Niin mika?) Ma tiedan, mun tarttee paasta eroon siita sarjasta...
HYI, HYI, HYI, HYI !! Ma ihan viattomasti nostin meidan kodinhoitohuoneesta pahvilaatikon olohuoneeseen hienona aikeenani tehda siita meille ruokailualustan tv:n eteen (ma olen kun kaveleva niksi Pirkka... ), kun tunsin jotain markaa ja tahmasta sormissani. Kun kaansin laatikon ympari loysin jarkytyksekseni puolix syodyn hiiren paan liimautuneena sen laatikon pohjaan. Kun tajusin et sen hiiren luoja tietaa mita suolia ja aivonesteita oli ylt ympari mun sormiani alko pieni iuuuuuuuuuu-huuto ja laatikko lensi komeessa kaaressa ulos ovesta. Ma voin vannoo et se hiiri kaiken lisax irvisti mulle pirullisen nakosesti...
Tanaan on ollu Hevostelupaiva. Aamu alotettiin tyylikkaasti Heinametsan Poni Kerhon kisoilla. Kyse ei suinkaan ollu mistaan lasten piirrettysarjasta tai tarinakerhosta vaan sunnattiin Heywoodiin paikallisen Pony Clubin jarjestamiin kisoihin.Taalla Australiassa siis on noita Pony Clubeja samalla lailla kun suomessa jaakiekon nappulaliigajoukkueita ja ne sit kilpailee keskenaan.
Ma oon aina kuvitellu et hevosurheilu on aikaslailla joko mustalaisia ja raveja tai silinterihattupaassa tight ass kouluratsastusta brittilaisen ylemmanluokan tyyliin. Joten voit kuvitella et mulle tuli tunne kun joku olis sekotellu tehosekottimella mun aivojani kun mentiin Heywoodin kisoihin ja vastaan ratsasti neon varisiin hapsuhepeneisiin disco divoix pukeutuneita lapsosia jotka oli menos esiintaan muodostelmaratsastusta tuomareille 4 hengen ryhmassa oman valitsemansa musan (joka sattu oleen It's raining men) tahtiin. Sit niilla oli joukkueviestikisoja, missa piti suorittaa pujotteluratoja ja napata vesipulloja tynnyreiden paalta samalla kun ratsastaa niiden ohi ja heitella palloja koriin yms...ja siella sit viiletti jotain 4-vuotiaita kamalan kokosilla kaakeilla ja ma oon vaan silleen, et ei oo pelkoo et ikina lahtisin julkiselle paikalle ratsasteleen jos on yhtaan pony clubilaista lahimaillakaan. Meitsi pysyy ihan kiltisti itekseen noissa puskissa koala Karhujen kaa...Alkaa kulkaas oleen aikas masentavaa kun toteaa et noi 4-vanhat kersat on sua parempia melkein lajissa kun lajissa!! Eihan ton ikasen pitas minkaan painovoimanlain mukaan ees pysya tuhatta ja sataa liikkuvan kaakin selassa saatika samalla kurkotella keppeja ja palloja tynnyreilta!!
Sit Heinametsan mieltaylentavan kisan jalkeen oli hyva hypata ite taas heposen selkaan ja todeta oman tasonsa loistavuus. Mentiin siis taas pitkalle ratsastukselle lapi hiekkadyynien ja maalaisteiden (hantaluu oli mulla jo kuntoutunu mut pienen vastoinkaymisen kokeeen Susse raukan hantaluu luultavasti toivo et ainoo mita sen ois tarvinnu ratsastaa olis ollu pehmolelu Ihaa...). Ma oon niin ihku ihastunu tohon mun lehmankirjavaan Patch-poniini jolla harrastan nykyaan jo lahes taitoratsatusta (ravaan siis ilman et pidan ohjista kiinni kun laitan paitaa paalle tai otan sita pois. DAAH!! Siis pitkahiasta paitaa!! En ma mitaan topless-ratsastusta oo alottanu harrastaan!!) et ollaan aikaslailla best buddy buddy. Ainoo juttu on et musta tuntuu et Patch aattelee et mun tarttis saada enemman liikuntaa, koska se aikas usein tykkaa juosta polunreunoilla missa on puskia ja ne oksat on sit mukavasti tietty just sen paan ylapuolella, et se voi ravata lujaa kun viitapiru mun sit harrastellessa erinaisia oksien ali sukeltamisia etten meneta paatani :) Alaka sano et mun tarttis ohjata se juokseen polun keskelle, koska silla raukalla ei oo kengitettyja kavioita joten sen jaloille tuntuu fantsummalta painella ruohosella polunreunalla. Kato nyt ma aattelen vaan sen parasta, vaikka se tarkottas et mulle saattaa laimahtaa puska pain plasia jos en oo tarkkana...
Sunday, April 27, 2008
Friday, April 25, 2008
Edistysta elamantapa-kursseilla
Oltiin tanaan pikkusella 3 tunnin ratsastuksella rannalla. Kiitos kysymasta, mun peppu voi suhteellisen hyvin. Hantaluu parka tosin vahan ihmettelee, et mita hittoa sita tartti tanaan siella satulassa tavallista kauemmin heilua, mut ei oo kauheen arka alas istuessa :) Ja ma muuten voin nyt sit sanoo, et mita ikina oonkin ratsastuksesta aiemmin sanonu, ma kumoan sen. Toi ON urheilua. Herran jesta miten montaa lihasta sita joutuukaan rasittaan ja kayttaan ravatessa, tai heh paremminkin keventaessa ravissa :) (mina ja mun hevostelutermini...)
Ma olen ylpea mun edistyksestani kurssilla How to be an aito landepaukku. Tahan mennessa oon oppinu erottaan 4 eri lehmarotua (ja tiedan mihin niita kaytetaan. Niinku et juodaax niita vai syodaanx niita, eli siis et onx ne maitokarjaa vai lihakarjaa), tarttuun ryppyilevaa kanaa pyrstosulista ja nayttaan sille taivaanmerkit, hevoskuiskaileen puskevalle passille, kirputtaan koiria seka nesteella etta pulverilla ja morjesteleen kaikille vastaantuleville. Ilmeisesti mun valeasunikin on kamalan aidon nakonen, koska yhtena paivana kun oltiin ajettu lehmat lypsylle se yx lypsaan tullu lavistyksia taynna oleva (mika juttu se on et jokainen Australialainen maalaisnuori omistaa vahintaan 7 lavistysta!!??) pikkuteini kysy ihan kateudesta vihreena, et ollaax me uusia tyoharjottelijoita!!! Ma olin silleen et voi jumalauta naytanx ma joltain 18-vuotiaalta maatalousopiskelijalta, joka on tullu tyoharjotteluun lypsaan lehmia!!! Meinasin tokasta, et saat kuule ihan rauhassa pitaa lypsykonees, et ma oon kuule kulttuurimatkailija jolla on korkeekoulututkinto (jolla ei tee yhtaan mitaan, mut ei sen ois sita tarttenu tietaa...), mut sit tyydyin vaan lausahtaan, et ollaan hoitamassa naapuritilaa ja vaan vierailevia tahtia hanen lypsyareenallaan.
Sansun desperate housewife trainingissa ollaan paasty siihen vaiheeseen et oon alkanu pitaan puutarhanhoidosta, keraan resepteja, syomaan paistettua kurpitsaa ja opiskeleen kasvisten ja yrttien terveydellisista vaikutuksista. Jep, ma oon sekoomassa... Mutta tiesittekos itse, et kaali vahvistaa immuunisysteemia ja tappaa bakteereja. Ja hei jos haluut testailla poppaskonsteja niin laitat kuule lammitettyja kaalinlehtia jalkapohjiis, niin se saa kuumeen laskeen ja sit jos latkaset niita samaisia kuumia ehka hieman tuoksahtavia lehtisia avohaavan paalle se imee pois mataa ja sun sormees eksyneita tikkuja!! Toi kuulostaa niin hyvalta, et ma ainakin lisaan kaalin mun ensiapulaukkuuni!! Ja Chilipippureita tarttee laittaa sit sinne samaseen boxiin kans, koska ne stimuloi endorfiineja ja kill the pain ja aiheuttaa hyvanolontunteen. (Ne korvaa siis buranan ja suklaan) Sen lisax chilissa olevan alkaloidin nimelta Capsaicin sanotaan auttavan polttaan alkoholia.
Ja sit viela lopux kasittelen teidan kaikkien iloksi meidan aiskan suosikin eli valkosipulin. (jota nauttimalla aitin mukaan parantaa lahestulkoon minka tahansa vaivan kamalasta anopista pikku flunssaan, saman tosin tekee aiskan mielesta myos veteen sekotetun viinietikan juominen...Toi on kylla aikas tappava yhdistelma nauttia ennen treffeja tai julkisia tilaisuuksia, paitsi jos aikoo kayttaa happinaamaria tai jaella niita muille kaytettavax...) Valkosipuli on niin veikee kaveri, et se kuule kay avux itikan pistoihin ja vahentaa viela sydankohtausten mahdollisuutta. Plus kun sita hieroo jalkapohjiin niin flunssa lahtee latkimaan, tosin epailen et samalla lahtee kaikki naapuritkin 2 kilometrin sateelta...
Meidan sootti Cindy shetlanninponi on poistunut keskuudestamme. Pitakaamme pikkuselle muutaman sadasosasekunnin hiljanen hetki.............................Cindy tosiaan jouduttiin lopettaan, mut ei tiedeta mix. Tai siis ei sita nyt huvin vuox vaan menty ikuiseen uneen tokkaseen vaan siis tiedetaan, et se oli kipee, mut mika sita vaivas onkin sit lahes yhta suuri mysteeri, kun mita tapahtu kadonnelle pikku Maddielle. Koska mysteerit selviaa vaan tutkimalla, niin ehka ollaan viisaampia ruumiinavauksen jalkeen. (Tai ainakin parasta olis, koska en halua, et oon joutunu turhaan pitaan ponia paikallaan kun elainlaakari tunkee putkee sen nenaasta vatsalaukkuun, jotta saatiin laaketta suoraan sen masuun)
Tyrendarra kuittaa...
Tuesday, April 22, 2008
Kissa viekoon ja Kattia kanssa
Se on kuulkaas hienoo huomata kesken paivallisen syomisen, et poydan alta ilmestyy salaman nopeesti yht akkia tassu laimahtaen suoraan sun lautaselles. Siina se heiluu epamaarasesti hetken aikaa kalastellen makupaloja samalla kun tunnet, et toisen tassun kynnet pureutuu (onneksi kyllakin vain kevyesti) sun reitees. Kun kaannat katsees tuolis viereen niin vihreet sopot silmat kun Scarlett O'haralla tuijottaa sua niin herttasen nalkasesti, et moido!Vahanko meidan kulinaristi katti (kavereiden kesken ihan vaan Fatcat) Cedric on mainio.
Meidan Cedric on harmaa ja porronen ja sen territoriota on koko keittion valtakunta. Siina se kuule hallitsee sita lohoomalla just mun keittion tuolillani, mista saan ajaa sen aina ruoka-aikaan pois koittamalla istua sen paalle (ala huoli, ei tartte soittaa elainsuojeluviranomaiselle, en ma nyt oikeesti siita koita pepun alle pehmusteeksi latistaa) . Noh toi paalle istumisella tuolilta pois ajaminenhan ei Cedricia lannista, vaan se menee istuun ylvaana siihen viereiseen tyhjaan tuoliin katsellen kaikkia poydan antimia arvostelevasti silleen, et What are we having tonight, girls...Siina se sit tuijottaa meidan ruokailua kun loton virallinen valvoja Aulis Gerlander konsanaan. Ilmekaan ei varahda kun se tsekkailee, et jos jotain vahingossa annettas sen suuntaan.
Meidan kirjava katti Saucha, ei oikeestaan oo ollenkaan kissa vaan lampotyyny. Me kaytetaan sita royhkeesti Sussen kaa iltasin lammittimena. Harmi vaan, et sita ei voi jakaa, koska meilla on Sussen kaa muutaman kerran meinannu tulla catfight sen suhteen kumman sylkkya sen kisulin tulis lammittaa. Nykyaan me istutaan kumpikin eri paassa sohvaa ja koitetaan kilpaa lahjoo sita silittelylla ja kaiken maailman hellittelyilla, jotta se tulis just siihen sun omaan paahas sohvaa koisiin sun syliis kaiken sisaisen lamponsa kanssa. Voitot on toistasex ollu aikas tasapuoliset...
Meilla on viela kolmaskin katti Reed, mut se on niin kahjo, et siita ei tartte mainita muuta kun, et se harjottelee luulotautisten kissojen 100 metrin aitoja varten spurttailemalla seka kuultujen etta kuviteltujen aanien perassa ympari taloa niin et matot on rullalla (tai siis olis rullalla, jos meilla sellasia olis...)
Me kaytiin vahan road tripilla viime torstaina. Lahettiin kaymaan Grampianseilla, mika on sellanen mukava vuoristorykelma 2 tunnin ajomatkan paassa taalta maailmankaikkeuden keskipisteesta, eli Tyrendarrasta. Saatiin lainaan Petrinan Pajero, kun se meni paivax toihin rapsiin rontgenkuvia kaiken maailman koheltajista, jotka on ollu tarpeex tyhmia mennakseen teloon itteensa. Susse suorastaan naatiskeli pyrhaltaa sellasella menopelilla, jonka sai kiihdyttetya kulkeen nopeempaa kun vaan huiput 80 km tunnissa ja mina nautiskelin viela sitakin enemman, koska siita kaarasta loyty radio!! Meidan pikku tipunkeltasessa Susiessa kun kylla loytyy se semmonen vekotin, joka kaukasesti muistuttaa radiolahetinta, mut se pitaa sellasta mukavaa ratinaa, et tuntuu kun koittas kuunnella eri taajuuksilta, et jos avaruusoliot vaik koittas ottaa yhteytta. Toisin sanoen, ainoo, mika siina toimii on kasettisoitin ja sekin aarimmaisen heikosti ja meidan ainoo kasetti on Andrew Lloyd Webberin Oopperankummitus, mika siis olis mun mielesta aivan mahtavaa kuunneltavaa (Milla, "Let me be your freedom...." Tuleex hyvia yhteisia muistoja tosta mieleen?) mut Susse uhkas ajaa pain seuraavaa vastaan tulevaa autoa, jos ma en heti pista sita pois paalta. (POH, ja ma olin vasta paassy kuunteleen 30 sekkaa alkua siita mahtavasta tunnarista...) Koska ma en kuitenkaan halua kuolla ihan viela, niin ajellaan sit Suziella tosiaan ihan vaan hiljaisuuden vallitessa.
Anyweiz, suunnattiin siis vuorille ja kilvan hoettiin, miten kauniita maisemat ymparilla onkaan. Siina kun sita lausetta 300 kertaa puolen tunnin sisalla toisteltiin, se alko jotenkin menettaan vaikutuksensa (kuinka on mahdollista!?) ja tyydyttiin vaan lopulta tuijotteleen ulos ikkunasta kuunnellen Hinderin laulajan seksikkaan kaheaa aanta biisissa So much better than me.
Grampianseilla tehtiin vaan lyhyita pikku kavelyita lookouteille, ei siis lahdetty hullunlailla patikoimaan. On kato niin masentavaa jo pelkaastaan niilla pikku kavelyilla kattella kun 5-vuotiaat pikku kakarat kiihdyttaa kilvan ohi ja viela masentavampaa huomata, et ne 75-vuotiaatkin ohittaa sut ylamaessa, et en jaksais niita kamalan reippaita muodikkaasti pukeutuneita nuoria jotka tulee vastaa pidemmilla walkeilla freesina meikit naamassa, flaparit jalassa nayttaen silta, et eivat oo ikina elamassaan hengastyneet tai karsineet kipeista jaloista. Ite kun on siina naamapunasena ehka kuukausi sitten ripsivaria nahneena hiking lenkkarit jalassa kiroten miten epatasanen maasto on. Ei vaan, ehka toi nyt oli hiukan liiottelua, etenki toi maaston epatasasuuden kiroaminen, mut ette kasita miten tavallista on loytaa reppureisaajia maastopoluilta flapareissa.Ma en kasita miten niilla ei oo nilkat solmussa..
Kauniista ulkonaosta puheen ollen...Ma tiedan, et olis ehka aika kattoo aina valilla peiliin, koska kanalasta on loytyny jo 4 kuollutta kanaa. Epailen vahvasti, et ne on kuollu jarkytykseen mut nahdessaan. Sussen ja mun lempi mantra talla hetkella on aina kasia pestessa vilkasta peiliin ja todeta "Luoja miten hirveelta ma naytan!" Tosin siihen jatkolause on lahes poikkeuksetta, et "ihan sama, kuka taalla maalla mitaan valittaa!" Sita paitsi koitappas siina nyt sit nayttaa freesille puuhaillessas yli isossa kauluspaidassa ja kaivostyolaisen housuissa kun kengan pohjassakin on pavosen heskaa ja olkapaassa muutama risu puskissa riehumisen jaljilta. Sita paitsi maalla vaatteiden kuuluu olla rennot ja mukavat ja sita noi just on. Ainoo ehka hiukan pelottava asia, on et noissa kuteissa lippis paassa ma alan muistuttaa pelottavasti meidan iskaa...
Meidan Cedric on harmaa ja porronen ja sen territoriota on koko keittion valtakunta. Siina se kuule hallitsee sita lohoomalla just mun keittion tuolillani, mista saan ajaa sen aina ruoka-aikaan pois koittamalla istua sen paalle (ala huoli, ei tartte soittaa elainsuojeluviranomaiselle, en ma nyt oikeesti siita koita pepun alle pehmusteeksi latistaa) . Noh toi paalle istumisella tuolilta pois ajaminenhan ei Cedricia lannista, vaan se menee istuun ylvaana siihen viereiseen tyhjaan tuoliin katsellen kaikkia poydan antimia arvostelevasti silleen, et What are we having tonight, girls...Siina se sit tuijottaa meidan ruokailua kun loton virallinen valvoja Aulis Gerlander konsanaan. Ilmekaan ei varahda kun se tsekkailee, et jos jotain vahingossa annettas sen suuntaan.
Meidan kirjava katti Saucha, ei oikeestaan oo ollenkaan kissa vaan lampotyyny. Me kaytetaan sita royhkeesti Sussen kaa iltasin lammittimena. Harmi vaan, et sita ei voi jakaa, koska meilla on Sussen kaa muutaman kerran meinannu tulla catfight sen suhteen kumman sylkkya sen kisulin tulis lammittaa. Nykyaan me istutaan kumpikin eri paassa sohvaa ja koitetaan kilpaa lahjoo sita silittelylla ja kaiken maailman hellittelyilla, jotta se tulis just siihen sun omaan paahas sohvaa koisiin sun syliis kaiken sisaisen lamponsa kanssa. Voitot on toistasex ollu aikas tasapuoliset...
Meilla on viela kolmaskin katti Reed, mut se on niin kahjo, et siita ei tartte mainita muuta kun, et se harjottelee luulotautisten kissojen 100 metrin aitoja varten spurttailemalla seka kuultujen etta kuviteltujen aanien perassa ympari taloa niin et matot on rullalla (tai siis olis rullalla, jos meilla sellasia olis...)
Me kaytiin vahan road tripilla viime torstaina. Lahettiin kaymaan Grampianseilla, mika on sellanen mukava vuoristorykelma 2 tunnin ajomatkan paassa taalta maailmankaikkeuden keskipisteesta, eli Tyrendarrasta. Saatiin lainaan Petrinan Pajero, kun se meni paivax toihin rapsiin rontgenkuvia kaiken maailman koheltajista, jotka on ollu tarpeex tyhmia mennakseen teloon itteensa. Susse suorastaan naatiskeli pyrhaltaa sellasella menopelilla, jonka sai kiihdyttetya kulkeen nopeempaa kun vaan huiput 80 km tunnissa ja mina nautiskelin viela sitakin enemman, koska siita kaarasta loyty radio!! Meidan pikku tipunkeltasessa Susiessa kun kylla loytyy se semmonen vekotin, joka kaukasesti muistuttaa radiolahetinta, mut se pitaa sellasta mukavaa ratinaa, et tuntuu kun koittas kuunnella eri taajuuksilta, et jos avaruusoliot vaik koittas ottaa yhteytta. Toisin sanoen, ainoo, mika siina toimii on kasettisoitin ja sekin aarimmaisen heikosti ja meidan ainoo kasetti on Andrew Lloyd Webberin Oopperankummitus, mika siis olis mun mielesta aivan mahtavaa kuunneltavaa (Milla, "Let me be your freedom...." Tuleex hyvia yhteisia muistoja tosta mieleen?) mut Susse uhkas ajaa pain seuraavaa vastaan tulevaa autoa, jos ma en heti pista sita pois paalta. (POH, ja ma olin vasta paassy kuunteleen 30 sekkaa alkua siita mahtavasta tunnarista...) Koska ma en kuitenkaan halua kuolla ihan viela, niin ajellaan sit Suziella tosiaan ihan vaan hiljaisuuden vallitessa.
Anyweiz, suunnattiin siis vuorille ja kilvan hoettiin, miten kauniita maisemat ymparilla onkaan. Siina kun sita lausetta 300 kertaa puolen tunnin sisalla toisteltiin, se alko jotenkin menettaan vaikutuksensa (kuinka on mahdollista!?) ja tyydyttiin vaan lopulta tuijotteleen ulos ikkunasta kuunnellen Hinderin laulajan seksikkaan kaheaa aanta biisissa So much better than me.
Grampianseilla tehtiin vaan lyhyita pikku kavelyita lookouteille, ei siis lahdetty hullunlailla patikoimaan. On kato niin masentavaa jo pelkaastaan niilla pikku kavelyilla kattella kun 5-vuotiaat pikku kakarat kiihdyttaa kilvan ohi ja viela masentavampaa huomata, et ne 75-vuotiaatkin ohittaa sut ylamaessa, et en jaksais niita kamalan reippaita muodikkaasti pukeutuneita nuoria jotka tulee vastaa pidemmilla walkeilla freesina meikit naamassa, flaparit jalassa nayttaen silta, et eivat oo ikina elamassaan hengastyneet tai karsineet kipeista jaloista. Ite kun on siina naamapunasena ehka kuukausi sitten ripsivaria nahneena hiking lenkkarit jalassa kiroten miten epatasanen maasto on. Ei vaan, ehka toi nyt oli hiukan liiottelua, etenki toi maaston epatasasuuden kiroaminen, mut ette kasita miten tavallista on loytaa reppureisaajia maastopoluilta flapareissa.Ma en kasita miten niilla ei oo nilkat solmussa..
Kauniista ulkonaosta puheen ollen...Ma tiedan, et olis ehka aika kattoo aina valilla peiliin, koska kanalasta on loytyny jo 4 kuollutta kanaa. Epailen vahvasti, et ne on kuollu jarkytykseen mut nahdessaan. Sussen ja mun lempi mantra talla hetkella on aina kasia pestessa vilkasta peiliin ja todeta "Luoja miten hirveelta ma naytan!" Tosin siihen jatkolause on lahes poikkeuksetta, et "ihan sama, kuka taalla maalla mitaan valittaa!" Sita paitsi koitappas siina nyt sit nayttaa freesille puuhaillessas yli isossa kauluspaidassa ja kaivostyolaisen housuissa kun kengan pohjassakin on pavosen heskaa ja olkapaassa muutama risu puskissa riehumisen jaljilta. Sita paitsi maalla vaatteiden kuuluu olla rennot ja mukavat ja sita noi just on. Ainoo ehka hiukan pelottava asia, on et noissa kuteissa lippis paassa ma alan muistuttaa pelottavasti meidan iskaa...
Tassa on meidan fatcat eli kulinaristi-kisu Cedric
Mina kamalan hurmaavan nakosena lampotyyny Saucha-kisu sylissa. Kuten kuvasta nakyy mun elamani on taynna nautintoja. Kutoa illalla kisu sylissa takkatulen aaressa Jane Austenin Ylpeytta ja ennakkoluuloa lukien.
Mina maalainen. Hei tallanen sadetakki on Mc Leodin tyttarillakin!! Se on ihan aito Aussi maalaisjuttu. Ja ala huoli taa kuva on feikki, toi pinsseilla koristeltu hattu ei todellakaan oo mun. Tosin tota takkia oon sateella kayttany ja lampaat tykkas nuolla sita...
Taa kuva todistaa sen, et niiden kanojen on ollu pakko kuolla mut nahdessani. Kylla tollasen ilmeen nahdessaan nyt vahemmastakin saa sydarin ja heittaa veivinsa!!
Saturday, April 19, 2008
Maalaismeininkia
Ma leikin eilen Forest Gumpia. Ei ma en alkanu juokseen Australiaa paasta paahan tai tavannu jotain todella tarkeaa historian henkilohahmoa (ellei Sussesta sellasta jonain paivana tule). En myoskaan heitelly ilmoille mitaan hienoja sitaatteja, kuten et Life is like a box of chocolates, you never know what you'll get. (Joka tosin pitaa paikkaansa, koska meitsi meni ja otti keittiosta olevasta suklaarasiasta konvehdin, jonka nimi Turkish Delight olis pitany jo saada halytyskellot paassa parisemaan, mut paatin olla rohkee ja ennakkoluuloton ja johan meinas lentaa taju kankaalle, kun se maistu ihan samalta kun ne nestemaiset mansikan tai banaanin mauset penisiliinit, joita mun piti pienena kipeena aina ottaa, kun en suostunu syomaan pillereita. Jotkut paivat elamassa on kylla just tollasia epamiellyttavia yllareita taynna...) Mut siis joo mua ja Forestia yhdistava asia oli paalta ajettava ruohonleikkuri!! Hiukanko se on cool vempele ja vahanko hankin sellasen jos ikina tuun omistaan paikan, mis on enemman nurmikkoo kun nelion verran. Kurvailin kuule kauheen tyylikkaasti tuolla tienpientareen vierella ja ruohikko vaan pollys. Kylla luulis kohta jonkun sen puuhan ohiajaessaan nahneen maajussin lahettavan ihailijakirjeen :)
Tanaan olikin sit ohjelmassa pikku remppapuuhia ja meininki oli kun Joka kodin asuntomarkkinoiden entisointi osastolla. Raahattiin yx termiittien syoma poyta tonne aurinkoon ja alettiin hioon sita, jotta voidaan se uudelleen maalata. No nyt saattaa monen mielessa lamppu syttya ja herata kysymys, miksi helkkarissa entisoida termiitin nakertamaa poytaa, josta maalit lohkeilee irti (onko hei ees ihme et maalit lohkeilee kun paljastu siina hioessa, et siina poydassa oli vaatimattomasti vaan valkonen, keltanen ja mintunvihree maalikerros kaunisti paallekain...) Well, ilmeisesti se poyta sopii tahan mestaan kun tomaatti keittoon, koska Kimbo sen meille tehtavax anto laittaa uuteen kuntoon, jos vaan inspiraatio saadaan. Mene mainitseen meille, jokin tyotehtava ja voit olla varma, et tyonarkomaanit Eskola ja Laine hoitaa homman kotiin.
Tyonarkomaniasta puheenollen. Meidan kyvyt on selvasti tassa paikassa huomattu, koska meille ollaan hankkimassa ihan tyontekijoita johdettavax. Ollaan siis jo ehka ens viikosta lahtien titteleiltamme tyonjohtajat Eskola ja Laine, sen sijaan, et oltas duunareita :) Tanne tulee kai saksalainen (voi helvatun saksalaiset, vois jo lopettaa lisaantymasta, kun ei niista paase missaan eroon...) 20-vuotias heppatytto wwooffaan meijan kaa. Voitte rakkaat lukijani vaan kuvitella, minka Hitlereiden hirmuvallan alle se pikku neiti joutuu. Tassa talossahan meinaan tehdaan toita eika lomailla!
Arvatkaas mista muuten tietaa, et on paastaan pimee? No siita, et on ihan innoissaan, kun vasikka koittaa tunkee sun nyrkkis suuhunsa ja nuolla sita.Jep maailman omituisimmista asioista minakin tuun ilosex... Mut oikeesti ne Petrinan paikassa olevat vasikat, joita me ollaan siis eroteltu emoistaan lypsyjen ajaksi (talla hetkella tosin ne pikkuset joitu sanoon so long for good mammoilleen ja itsenaistyyn...karua on elama muutaman viikon ikasella kun joutuu omilleen..) on avan ihania, kun koittavat kieli ojossa tulla tutustuun suhun kun aattelevat et voisit olla ruokaa :)
Mainitsin sillon kanalasta jutskaillessani, et siel on ne pari valkosta vahtikoiraa, jotka sillon tallon loytyvat sit ihan sielta kanakopista. Noh saatiin Sussen kaa selville, et niilla ei oo nimee!! How sad is that!? You're a dog without a name...Todettiin et eihan sellanen peli vetele lainkaan, ja kun ne taas kerran tunki paansa sielta kanaluukusta sisaan ma nimesin ne Dr. Seussin Cat in the hat-kirjan mukaan Thing 1 & Thing 2. Susse sano heti, et ei kay. Hanhan ei kutsu koiria nimilla Vehje 1 & Vehje 2, koska se tuo mieleen jotain ohom....Noh pitkan ja rankan paljon Disney hahmoja sisaltavan keskustelun jalkeen uudelleen nimeamis operaation tuloksena ne ristittiin olevax Snowy & Whitey. (Eika suinkaan tulleet Snow whitesta, joka Sussen mielesta oli liian pitka nimi...niin varmaan...)
Ma hilpasen Mc Leodin tyttarien pariin...Hasta la vista!
Tanaan olikin sit ohjelmassa pikku remppapuuhia ja meininki oli kun Joka kodin asuntomarkkinoiden entisointi osastolla. Raahattiin yx termiittien syoma poyta tonne aurinkoon ja alettiin hioon sita, jotta voidaan se uudelleen maalata. No nyt saattaa monen mielessa lamppu syttya ja herata kysymys, miksi helkkarissa entisoida termiitin nakertamaa poytaa, josta maalit lohkeilee irti (onko hei ees ihme et maalit lohkeilee kun paljastu siina hioessa, et siina poydassa oli vaatimattomasti vaan valkonen, keltanen ja mintunvihree maalikerros kaunisti paallekain...) Well, ilmeisesti se poyta sopii tahan mestaan kun tomaatti keittoon, koska Kimbo sen meille tehtavax anto laittaa uuteen kuntoon, jos vaan inspiraatio saadaan. Mene mainitseen meille, jokin tyotehtava ja voit olla varma, et tyonarkomaanit Eskola ja Laine hoitaa homman kotiin.
Tyonarkomaniasta puheenollen. Meidan kyvyt on selvasti tassa paikassa huomattu, koska meille ollaan hankkimassa ihan tyontekijoita johdettavax. Ollaan siis jo ehka ens viikosta lahtien titteleiltamme tyonjohtajat Eskola ja Laine, sen sijaan, et oltas duunareita :) Tanne tulee kai saksalainen (voi helvatun saksalaiset, vois jo lopettaa lisaantymasta, kun ei niista paase missaan eroon...) 20-vuotias heppatytto wwooffaan meijan kaa. Voitte rakkaat lukijani vaan kuvitella, minka Hitlereiden hirmuvallan alle se pikku neiti joutuu. Tassa talossahan meinaan tehdaan toita eika lomailla!
Arvatkaas mista muuten tietaa, et on paastaan pimee? No siita, et on ihan innoissaan, kun vasikka koittaa tunkee sun nyrkkis suuhunsa ja nuolla sita.Jep maailman omituisimmista asioista minakin tuun ilosex... Mut oikeesti ne Petrinan paikassa olevat vasikat, joita me ollaan siis eroteltu emoistaan lypsyjen ajaksi (talla hetkella tosin ne pikkuset joitu sanoon so long for good mammoilleen ja itsenaistyyn...karua on elama muutaman viikon ikasella kun joutuu omilleen..) on avan ihania, kun koittavat kieli ojossa tulla tutustuun suhun kun aattelevat et voisit olla ruokaa :)
Mainitsin sillon kanalasta jutskaillessani, et siel on ne pari valkosta vahtikoiraa, jotka sillon tallon loytyvat sit ihan sielta kanakopista. Noh saatiin Sussen kaa selville, et niilla ei oo nimee!! How sad is that!? You're a dog without a name...Todettiin et eihan sellanen peli vetele lainkaan, ja kun ne taas kerran tunki paansa sielta kanaluukusta sisaan ma nimesin ne Dr. Seussin Cat in the hat-kirjan mukaan Thing 1 & Thing 2. Susse sano heti, et ei kay. Hanhan ei kutsu koiria nimilla Vehje 1 & Vehje 2, koska se tuo mieleen jotain ohom....Noh pitkan ja rankan paljon Disney hahmoja sisaltavan keskustelun jalkeen uudelleen nimeamis operaation tuloksena ne ristittiin olevax Snowy & Whitey. (Eika suinkaan tulleet Snow whitesta, joka Sussen mielesta oli liian pitka nimi...niin varmaan...)
Ma hilpasen Mc Leodin tyttarien pariin...Hasta la vista!
Thursday, April 17, 2008
Hevostelua
Siita huolimatta, et pienena luin kaikki Nummelan ponitalli-sarjan kirjat ja rakastin yli kaiken My little ponejani (joista osa oli sellasia tuoksuvia ja aiheutti aiskalle pikku paansarkyja...), ma en oo koskaan ollu heppatytto. Mina ja hevoset ollaan yleensa kohdattu valipala-aikaan kun ne on ollu natisti salamina mun leipani paalla. Vaan kaikkihan on nyt toisin ja kiitos Susanne Marja Laineen, mina harrastan nykyaan aamuratsastuksia, harjailen heppoja huvikseni ja herran jumala kavelen harva se hetki pavosen heskan paalta todeten, et tuntuupas sen koostuus hauskalta saappaan alla...
Meilla tosiaan on taalla niityilla juoksentelemassa aikaslailla 13 nelijalkasta hirnujaa, joten lunnollisesti kun tanne toihin tultiin, niin tiedettiin et ratsastaanhan sita jossain vaiheessa paadytaan. Susse oli jo Suomessa vuoden ajan hyvin "salaa" (jos unohtaa mainita, et on alkanu harrastaan ratsastusta, niin se on sama asia kun harrastas sita salaa. Ainakin jos ma "unohdan" mainita aitille, et oon syony kaapista kaiken suklaan sen tietamatta niin se menee ja vaitttaa, et oon popsinu ne salaa poskeeni!!) treenannu tata varten veljen plikkansa kanssa, joten se nyt tiesi miten toimia noiden konien kaa. Mulle selvaa oli paa asiassa yksinkertaistettuna lahinna vaan se, et etupaa puree ja takapaa potkii, joten kannattaa seisoa ehka siina hepan keskivaiheilla (no ei vaan...).
Mulla oli tyylikas alku talle hevostelulle. Ekaa kertaa kun mentiin testaan pysyyko Eskolan typy heposen selassa, Kim sano mulle vaan, et kay hakeen se harmaa hevonen sielta niitylta tolla riimunarulla. Riimunaru nyt oli ihan selkee juttu, et mika se oli ja milta se naytti, mut sit tulikin eteen se hevosen tunnistaminen...Laitumen reunalle paastyani pysahdyin sit tuijottaan niita kolmea laitumella seisoskelevaa konia. Sielta loyty yx lehmankirjava, ja 2 valkosta. Olin silleen et voi luoja oonko ma vari sokee vai tyhma, mut ei taal mitaan harmaata heppaa kylla mun varikarttani mukaan oo (eika olis ollu kylla variguru Outsankaan varikartan mukaan) !! Noh rohkeesti sit vaan paatin osottaa sita selkeesti mudassa kieriskellytta likasempaa valkosta nelijalkasta, katsoin itsevarmasti Kim:iin ja totesin "Ai haex ma ton vai?" BINGO!! Eka tehtava suoritettu, ma tunnistin hevosen varilta!
Noh sain sit sen hepan valmiix ja paineltiin areenaan. Siina vaiheessa kun mentiin laiskasti kayntia areena ympari ma tokasin Susselle, et ma tartten ohjauspyoran ja ihmettelin, et missa hitossa siina hevosessa on jarrut!! Luojan kiitos oon kehittyny nyt paata huimaavaa vauhtia enka enaa ettiskele niita jarrupolkimia tai kaipaa liiax sita ohjauspyoraakaan. Sita paitsi ollaan harvoin edes koko areenassa kun tassa on ymparilla niin pirusti metsapolkuja, et maastoratsastus on ainoo jarkeva vaihtoehto, joka yllapitaa seka hevosen et ratsastajan mielenterveytta. (Oottex te koskaan koittanu miten tajuttoman tylsaa on pinkoa ympari samaa samperin areenaa over and over again!!) Vahemmastakin alkaa haluaan salamix...
Mutta siirrytaanpas hevosista hevosen jatoksiin...Meidan ranskalainen rakastaja Bricka oli viime viikon keskiviikkona ilmeisesti paassy hurmausopuksessaan "how to be a great charmer" kappaleeseen parfymin ja partaveden kaytto, koska se tuli paatokseen ettei haise tarpeex hyvalle. Niinpa se sit paatti hajustaa itseaan tuolla laitumella meidan kipeena olevan Cindy-ponin loysilla jatoksilla ja sen jalkeen koittaa tulla halaileen meita. Ei oo kauheen vaikeeta arvata kuinka ilosia oltiin...
Ranskalainen rakastaja palautettiin hyvin nopeeta maanpinnalle hajusteiden kayton suhteen (kuten pitais palauttaa myos hyvin moni hajusteita hostellihuoneissa suihketteleva latinokundikin, jotka ei tajua, et kun laittaa sen puol pulloo niin kaikki elava heittaa veivinsa 200 metrin sateelta...) ja se sai kirjaimellisesti kylman kylvyn kun se tungettiin isoon vesisaaviin kuurattavax. Toi olis sit ollu ehka elamani kamalin pesuoperaatio ellei Susse ja meilla aamuratsastusta varten silla hetkella vierailulla ollut Lisa olis hoitanu sita hommaa mun vaan seisoessa vieressa vesiletku kourassa. Kylla sivustaseuraajan elama on kivaa :) Tosta lahtien kamalaa kakan hajua onkin sit alettu kutsuun Bricka De La Paskax, joka on aarimmaisen hienostunut elainmaailman versio Oscar De La Rentasta!
Ai niin loppuun viela pieni ilmoitusluontoinen asia: Me ollaan loydetty Sussen kaa nyt niin hyvin sisaiset maalaisemme, puutarhasuunnittelijamme, kirveen heiluttajamme, lehmipaimenemme, erakkomme, kokkimme ja melkein desperate housewifemme (ma jopa menin ja ostin god damn essun !!) joten jaamme Tyrendarran asukeiksi Toukokuun loppuun asti. Todettiin et tollanen huhtikuun lopussa lahto olis ihan typeraa kun taal on niin paljon paranneltavaa ja siivottavaa ja jarkattavaa ja naulattavaa...Mitas me pikku perfektionisti tyonarkomaanit :)
Meilla tosiaan on taalla niityilla juoksentelemassa aikaslailla 13 nelijalkasta hirnujaa, joten lunnollisesti kun tanne toihin tultiin, niin tiedettiin et ratsastaanhan sita jossain vaiheessa paadytaan. Susse oli jo Suomessa vuoden ajan hyvin "salaa" (jos unohtaa mainita, et on alkanu harrastaan ratsastusta, niin se on sama asia kun harrastas sita salaa. Ainakin jos ma "unohdan" mainita aitille, et oon syony kaapista kaiken suklaan sen tietamatta niin se menee ja vaitttaa, et oon popsinu ne salaa poskeeni!!) treenannu tata varten veljen plikkansa kanssa, joten se nyt tiesi miten toimia noiden konien kaa. Mulle selvaa oli paa asiassa yksinkertaistettuna lahinna vaan se, et etupaa puree ja takapaa potkii, joten kannattaa seisoa ehka siina hepan keskivaiheilla (no ei vaan...).
Mulla oli tyylikas alku talle hevostelulle. Ekaa kertaa kun mentiin testaan pysyyko Eskolan typy heposen selassa, Kim sano mulle vaan, et kay hakeen se harmaa hevonen sielta niitylta tolla riimunarulla. Riimunaru nyt oli ihan selkee juttu, et mika se oli ja milta se naytti, mut sit tulikin eteen se hevosen tunnistaminen...Laitumen reunalle paastyani pysahdyin sit tuijottaan niita kolmea laitumella seisoskelevaa konia. Sielta loyty yx lehmankirjava, ja 2 valkosta. Olin silleen et voi luoja oonko ma vari sokee vai tyhma, mut ei taal mitaan harmaata heppaa kylla mun varikarttani mukaan oo (eika olis ollu kylla variguru Outsankaan varikartan mukaan) !! Noh rohkeesti sit vaan paatin osottaa sita selkeesti mudassa kieriskellytta likasempaa valkosta nelijalkasta, katsoin itsevarmasti Kim:iin ja totesin "Ai haex ma ton vai?" BINGO!! Eka tehtava suoritettu, ma tunnistin hevosen varilta!
Noh sain sit sen hepan valmiix ja paineltiin areenaan. Siina vaiheessa kun mentiin laiskasti kayntia areena ympari ma tokasin Susselle, et ma tartten ohjauspyoran ja ihmettelin, et missa hitossa siina hevosessa on jarrut!! Luojan kiitos oon kehittyny nyt paata huimaavaa vauhtia enka enaa ettiskele niita jarrupolkimia tai kaipaa liiax sita ohjauspyoraakaan. Sita paitsi ollaan harvoin edes koko areenassa kun tassa on ymparilla niin pirusti metsapolkuja, et maastoratsastus on ainoo jarkeva vaihtoehto, joka yllapitaa seka hevosen et ratsastajan mielenterveytta. (Oottex te koskaan koittanu miten tajuttoman tylsaa on pinkoa ympari samaa samperin areenaa over and over again!!) Vahemmastakin alkaa haluaan salamix...
Mutta siirrytaanpas hevosista hevosen jatoksiin...Meidan ranskalainen rakastaja Bricka oli viime viikon keskiviikkona ilmeisesti paassy hurmausopuksessaan "how to be a great charmer" kappaleeseen parfymin ja partaveden kaytto, koska se tuli paatokseen ettei haise tarpeex hyvalle. Niinpa se sit paatti hajustaa itseaan tuolla laitumella meidan kipeena olevan Cindy-ponin loysilla jatoksilla ja sen jalkeen koittaa tulla halaileen meita. Ei oo kauheen vaikeeta arvata kuinka ilosia oltiin...
Ranskalainen rakastaja palautettiin hyvin nopeeta maanpinnalle hajusteiden kayton suhteen (kuten pitais palauttaa myos hyvin moni hajusteita hostellihuoneissa suihketteleva latinokundikin, jotka ei tajua, et kun laittaa sen puol pulloo niin kaikki elava heittaa veivinsa 200 metrin sateelta...) ja se sai kirjaimellisesti kylman kylvyn kun se tungettiin isoon vesisaaviin kuurattavax. Toi olis sit ollu ehka elamani kamalin pesuoperaatio ellei Susse ja meilla aamuratsastusta varten silla hetkella vierailulla ollut Lisa olis hoitanu sita hommaa mun vaan seisoessa vieressa vesiletku kourassa. Kylla sivustaseuraajan elama on kivaa :) Tosta lahtien kamalaa kakan hajua onkin sit alettu kutsuun Bricka De La Paskax, joka on aarimmaisen hienostunut elainmaailman versio Oscar De La Rentasta!
Ai niin loppuun viela pieni ilmoitusluontoinen asia: Me ollaan loydetty Sussen kaa nyt niin hyvin sisaiset maalaisemme, puutarhasuunnittelijamme, kirveen heiluttajamme, lehmipaimenemme, erakkomme, kokkimme ja melkein desperate housewifemme (ma jopa menin ja ostin god damn essun !!) joten jaamme Tyrendarran asukeiksi Toukokuun loppuun asti. Todettiin et tollanen huhtikuun lopussa lahto olis ihan typeraa kun taal on niin paljon paranneltavaa ja siivottavaa ja jarkattavaa ja naulattavaa...Mitas me pikku perfektionisti tyonarkomaanit :)
Tassa teille kaikille heti alkuun viehattavaakin viehattavampi mina pikkuisessa uudessa essussani meidan kasvimaalla. Kuka noita sydamia nyt ois voinu siela kaupassa vastustaa...
Mina ja ihku lehmankirjava poni Patch.
Vahanx me ollaan tyylikkaita Patchin kaa...
Mina ja se "harmaa" Baringa. (Outi eihan toi oo harmaa!!?? EIHAN!!?)
Talla hetkella kipee Cindy poni.
Siinahan me komeillaan Jillyn kaa.
Kiristellaan vahan satulavyota.
Lisa & Baringa ja Mina & Jilly maastossa pikku aamuratsastuksella.
Maitsi, raippa ja Patch. Loistava kolmikko :)
Ja kaikki ratsastavat ihmiset ei sit ala heti kritisoimaan mun ratsastusasentooni, koska oon ihan lysyssa sen takia, et susse alko naurattaan...
Sunday, April 13, 2008
Teinikauhua Tyrendarrassa
Ma oon tassa viimepaivina oppinu enemman kun liikaa nykypaivan 13-vuotiaiden nuorten neitosten ajatusmaailmasta. Taalla kay viikonloppusin noita naperoita ja teineja ratsastelemassa ja ne jaa myos sitten yokylailemaan tanne niin et Susse ja Sansu tuntee olevansa pikku au paireja all over again.
Noh eras naista neitosista on tosiaan 13-v Evie, joka ei osaa olla hiljaa sekuntiakaan. Luoja mika chatterbox se oikeen on (joo ja jos nyt teille tulee mieleen, joku toinenkin samanmoinen papupata, niin siis tehdaanpas selvaksi, etta MINA en ole yhta paha...tai ainakin mun jutut on parempia, hopefully, heh heh) Ja siis Evie oli taalla ekaa kertaa yota viime weekendina ja saatiin kuule kuulla yhta sun toista hanen 13-vuotiaasta pony clubista laydetysta poikaystavastaan. Noh, koska nothing lasts forever niin tana viikonloppuna sitten olikin jo kierroksessa uus upgreidattu kundifrendi, kun se edellinen oli menny ja dumpannu Evien ja vaihtanu kuule toiseen heppatyttoon. ( siis alkaax naa ihmissuhdekiemurat tosiaan jo 13-vuotiaana noin dramaattisesti!? Ihan suoraan kun Kauniista ja rohkeista... ) Evie ei onnex kauaa surru vaan meni ja pokas 16-vuotiaan (six sanoin et taa kundi on upgreidattu versio, kato kyllahan ikaa tuli jo ihan 3 vuotta enemman kun mita silla edellisella oli) uimaripojan.
Nyt sit taa uimaripoika tekstaili Evielle koko illan ja Evie kyyhotti tuolilla kyykyssa keittionikkunan edessa tiskialtaan paalla roikkuen et sai tekstailla sille takasin.(Meilla siis ainoo paikka missa kannykassa on kuuluvuutta on just toi tiskialtaan paalla oleva kohta suoraan ikkunan edessa. Toinen kuuluvuus spotti on meidan asuntovaunussa just siina mihin kannykkani aina lasken yox alas, ah kuinka katevaa...) Ja siis taa tuore pariskunta oli ollu yhessa ihan huiput alle 24 h ja Evie julisti jo sen illan aikana olevansa NIIIIIIIIIIN rakastunu Jakeen. Me kax spinsteria siina vaan Sussen kaa vaihdetaan katseita, et hohhoijakkaa...
Evie ei pelkastaan tyytyny julistaan rakkauttaan vaan se oli sit paattany alkaa selittaan Susselle kuinka han ei aio puuhastella sen pojan kaa mitaan tuhmaa vallyjen valissa vaik kaikki sen luokkakaverit koulussa olikin sanonu et sitahan se poika vaan haluaa. Okei Sussehan oli tossa vaiheessa et voi jeesus tallasiako naa nykyajan pikkumuksut on, ja alko harkitseen 12-vuotiaan veljentyttarensa lahettamista katoliseen nunnaluostariin seuraavax 10 vuodex. Siis mihin taa maailma on menossa, ennen 13-vuotiaina leikittiin vierela barbeilla, mut nykyaan barbit taitaa olla out jo kun oot 6-vee...
No mun kaa Evie koitti viettaa vahan tyttojen iltaa ja pyysi mua letittaan sen hiukset. Sit se olis vakisin halunnu letittaa mun hiukset kun osaa kuulemma letittaa hepan hannankin niin kivasti. Minahan nain jo kauhulla sieluni silmin, kuinka iso kampa repii tukkoja pois mun paastani, Evie kun ei oo mikaan maailman karsivallisin noiden heposten kanssa...Olin vaan siis silleen, et hei haloja mun hiuksianihan ei mikaan kersa ala kiskoon, no thanks.
Ton jalkeen Evie paatti, et oli aika saada vahan testoteronia kehiin ja lauleskellessaan radion tahtiin omituista teknohtavaa biisia, jonka hamarat sanat meni, et "She's a bad girl with a bad habit for drugs. Ecstacy, ecstacy, ecstasyyyy..." se alko repiin lehdesta puoli alastomien miesten kuvia ja kyseleen multa, et olix ne mun mielesta hottiksia! Olin vaan, et voi apua. Vahanx musta tuntu, et oon liian vanha tahan lasten sleep over juttuun...
Mut Evielle annettakoot taydet pointsit siita, et se on saanu meidan nimet kuuluville Australialaisessa radiossa!! Sekun soitti yhdelle radiokanavalle ja lahetti terkkuja Sannalle ja Suselle ja pyysi radion dj:ta soittaan biisin, jota Susse vihaa enemman kun jaakiekkoa tai poikittain kurkussa olevaa kalanruotoa, eli Mikan pahasti paahan soimaan jaavaa biisia Big girls you are beautiful. (Oikeesti pelkaan et Susella alkaa nouseen hoyry paasta ja mutterit lenteleen, kunnes koko paa rajastaa palasina ilmaan kun toi kamalan musiikkivideon omaava biisi alkaa soimaan radiossa)
Mut mun tarttee kuulkaas nyt haippasta katteleen Mc Leodin tyttaria, kun saatiin lainaan se niiden eka tuotantokausi ja me voidaan nyt niin loistavasti relate to those girls kun kerran farmilla asustellaan!!
Noh eras naista neitosista on tosiaan 13-v Evie, joka ei osaa olla hiljaa sekuntiakaan. Luoja mika chatterbox se oikeen on (joo ja jos nyt teille tulee mieleen, joku toinenkin samanmoinen papupata, niin siis tehdaanpas selvaksi, etta MINA en ole yhta paha...tai ainakin mun jutut on parempia, hopefully, heh heh) Ja siis Evie oli taalla ekaa kertaa yota viime weekendina ja saatiin kuule kuulla yhta sun toista hanen 13-vuotiaasta pony clubista laydetysta poikaystavastaan. Noh, koska nothing lasts forever niin tana viikonloppuna sitten olikin jo kierroksessa uus upgreidattu kundifrendi, kun se edellinen oli menny ja dumpannu Evien ja vaihtanu kuule toiseen heppatyttoon. ( siis alkaax naa ihmissuhdekiemurat tosiaan jo 13-vuotiaana noin dramaattisesti!? Ihan suoraan kun Kauniista ja rohkeista... ) Evie ei onnex kauaa surru vaan meni ja pokas 16-vuotiaan (six sanoin et taa kundi on upgreidattu versio, kato kyllahan ikaa tuli jo ihan 3 vuotta enemman kun mita silla edellisella oli) uimaripojan.
Nyt sit taa uimaripoika tekstaili Evielle koko illan ja Evie kyyhotti tuolilla kyykyssa keittionikkunan edessa tiskialtaan paalla roikkuen et sai tekstailla sille takasin.(Meilla siis ainoo paikka missa kannykassa on kuuluvuutta on just toi tiskialtaan paalla oleva kohta suoraan ikkunan edessa. Toinen kuuluvuus spotti on meidan asuntovaunussa just siina mihin kannykkani aina lasken yox alas, ah kuinka katevaa...) Ja siis taa tuore pariskunta oli ollu yhessa ihan huiput alle 24 h ja Evie julisti jo sen illan aikana olevansa NIIIIIIIIIIN rakastunu Jakeen. Me kax spinsteria siina vaan Sussen kaa vaihdetaan katseita, et hohhoijakkaa...
Evie ei pelkastaan tyytyny julistaan rakkauttaan vaan se oli sit paattany alkaa selittaan Susselle kuinka han ei aio puuhastella sen pojan kaa mitaan tuhmaa vallyjen valissa vaik kaikki sen luokkakaverit koulussa olikin sanonu et sitahan se poika vaan haluaa. Okei Sussehan oli tossa vaiheessa et voi jeesus tallasiako naa nykyajan pikkumuksut on, ja alko harkitseen 12-vuotiaan veljentyttarensa lahettamista katoliseen nunnaluostariin seuraavax 10 vuodex. Siis mihin taa maailma on menossa, ennen 13-vuotiaina leikittiin vierela barbeilla, mut nykyaan barbit taitaa olla out jo kun oot 6-vee...
No mun kaa Evie koitti viettaa vahan tyttojen iltaa ja pyysi mua letittaan sen hiukset. Sit se olis vakisin halunnu letittaa mun hiukset kun osaa kuulemma letittaa hepan hannankin niin kivasti. Minahan nain jo kauhulla sieluni silmin, kuinka iso kampa repii tukkoja pois mun paastani, Evie kun ei oo mikaan maailman karsivallisin noiden heposten kanssa...Olin vaan siis silleen, et hei haloja mun hiuksianihan ei mikaan kersa ala kiskoon, no thanks.
Ton jalkeen Evie paatti, et oli aika saada vahan testoteronia kehiin ja lauleskellessaan radion tahtiin omituista teknohtavaa biisia, jonka hamarat sanat meni, et "She's a bad girl with a bad habit for drugs. Ecstacy, ecstacy, ecstasyyyy..." se alko repiin lehdesta puoli alastomien miesten kuvia ja kyseleen multa, et olix ne mun mielesta hottiksia! Olin vaan, et voi apua. Vahanx musta tuntu, et oon liian vanha tahan lasten sleep over juttuun...
Mut Evielle annettakoot taydet pointsit siita, et se on saanu meidan nimet kuuluville Australialaisessa radiossa!! Sekun soitti yhdelle radiokanavalle ja lahetti terkkuja Sannalle ja Suselle ja pyysi radion dj:ta soittaan biisin, jota Susse vihaa enemman kun jaakiekkoa tai poikittain kurkussa olevaa kalanruotoa, eli Mikan pahasti paahan soimaan jaavaa biisia Big girls you are beautiful. (Oikeesti pelkaan et Susella alkaa nouseen hoyry paasta ja mutterit lenteleen, kunnes koko paa rajastaa palasina ilmaan kun toi kamalan musiikkivideon omaava biisi alkaa soimaan radiossa)
Mut mun tarttee kuulkaas nyt haippasta katteleen Mc Leodin tyttaria, kun saatiin lainaan se niiden eka tuotantokausi ja me voidaan nyt niin loistavasti relate to those girls kun kerran farmilla asustellaan!!
Friday, April 11, 2008
Ranskalainen rakastaja iskee
Koirathan on kivoja, eix niin? Nehan on sellasia mukavia karvapalloja, jotka noutaa keppia, leikkii pallolla, ja antaa tassua. Well, meillapa taalla on ihan toisenlainen stoori. Bricka ei varmasti tunne itseaan koiraksi, vaan on ollut selkeesti edellisessa elamassa vahintaankin Don Juan tai Casanova. Voi jeesus minkalainen hellyyden kipee suutelukone se oikeen on!! Mita tahansa koitatkin tehda, se on varmasti tiella antamassa markia pusuja. En tie, et minka ihmeen Tuhat tapaa vietella charmikkaasti-kirjan se on oikeen lukassu, mut se tuijottelee sua niin unelmoiden kaihoisasti syvalle silmiin ja huokailee, ja sit SMACK! Pusu aika!! Senpa takia Bricka on saanu aivan uuden maaritelman, se ei oo rodultaan mikaan noutaja vaan ranskalainen rakastaja.
Turha kuule kuvitella tekevas kivipolkua, tai kitkevas kasvimaata. Sa satut oleen sillon just kyykyssa sopivasti ranskalaisen rakastajan tasolla, mika luonnollisesti tarkottaa, et on aika vaihtaa kuumia suudelmia. Ihan sama osuux ne naamaan, kaulaan, kateen...Bricka ei valita, kunhan vaan johonkin saa sen kielensa tunkea, korvakin kay, IUUUUUUUUUU!!
Bricka on selkeesti kayny myos amerikkalaisen futiksen harjotusleirilla, koska on oppinu komeet taklaukset, joilla sut voi heittaa kumoon, sillainhan paasee parhaiten nuoleen sun naamaas. Jos koitat silitella meidan toista koiraa Jessieta niin forget about it, Bricka tulee blockkaan Jessien ja tunkee oman paansa sun kainaloon, sehan on varmin tie paasta kasix sun naamaas, ja SMACK!!Hitto se on sitten kateellinen kaikille muille, jotka saa minuutinkin huomiota.Ei, ei, ei kato kun sita pitaa silittaa, ja sita pitaa rapsuttaa ja sita pitaa paijata, ja sita pitaa rakastaa...
Tassun anto on Brickan lempi puuhaa. Ongelmana vaan on se, et yx tassu ei suinkaan riita, vaan se haluaa tunkee sulle molemmat, sit ankee kokonaan sun syliis ja kun siihen asti paasee niin sit onkin taas hyva suuteloida. Nakee selkeesti, miten sen ajatuksen juoksu kulkee: Hamaa Sansua antamalla sille ensin kiltisti vaan yx tassu, sit tunge vaivihkaa se toinenkin tassu sen syliin, jonka jalkeen kauhee rynnistys, muija kumoon tai ange ite kokonaan syliin ja sitten onkin Kissing time!
Toinen haukkumme Jessie on ehka miljoona vuotta vanha elakelainen, joka on aivan tajuton sweetheart. Se raukka on puoli sokee ja puoli kuuro (vahan niinkun ma) ja sen takajalat tarisee kun se koittaa edeta hitaasti, mutta varmasti jalkoja raahustaen (just kun ma jos joku puhuu lenkille lahdosta). Jessien on juuri mulle ja Susselle sopiva koira. Se on rento reiska, joka ei hotsyile. Se on vaan, et live your life and take your time. Siina kun Bricka aina ampasee hyppiin sua vasten, kaataan sut kumoon ja peseen sun naamas, Jessie kattelee lepposasti vieresta, et Jestas kun noilla junnuilla on energiaa.
Molemmat koirat nukkuu aitauksissaan ulkona. Ja voi vitsit sun pitas nahda miten sulonen Jessie on, kun sen nukkumaanmenoaika lahestyy. Ensix se auttaa meita ihan ammattilaisena keraan ankat kokoon ja jahtaan ne ankkojen aitaukseen. Sit se jolkottelee naama virneessa kauheeta kyytia (siis niin lujaa kun se reppana vaan niilla lyhyilla ja vanhoilla jaloillansa paasee) omaan aitaukseensa, koska edessa on sen paivan kohokohta, RUOKA!! Voi vitsit se on niin hassu sen pohjattoman mahansa kanssa. Sen ei tarvi kun vaan nahda vilaus ruokapurkista niin se jo istuu aitauksessaan kuppinsa vieressa silleen, et Safka tanne pain, hei bay tuo mun ruoka tahan kupiin vahan vauhdilla jookos.
Bricka on kylla sellanen paimenkoira, et oksat pois! Se niputtaa niin lampaat kun kanatkin ja laitumilla se juoksee typeraa ympyraa hevosten ymparilla koittaen naykkia niita hannasta. Itse asiassa to be honest, musta tuntuu, et meidan siipiveikoilla on lievia traumoja Brickan liian innokkasta paimennushalusta. Mut hei Come on. Jos sa oot vaan yksinkertanen ja vaha alynen pikku kananen, joka koittaa loytaa seuraavan mehukkaan matosen tai jyvasen ja ymparilla juoksee joku karvanen hirvio, joka saa sut ihan pyorryksiin ja sit koittaa viela purasta pepasta, niin traumoja saisit kylla sinakin! Hmm pitaskohan hyodyntaa muuten Brickaa ja paastaa se vapaalle jalalle neighbourhoodiin, jos se paimentas kasaan kaikki seudun varteenotettavat poikamiehet?
Siipiveikoista puheenollen....Meilla on pari kamalan epakohteliasta kanaa siella tuhannen kotkottajan kanalassa, mista paivittain niita satoja munia kaydaan kerailemassa. Voi vehje kun ne vaan istuu kokottaa pesassa sellanen ilkee ilme kasvoillan vahtimassa muniaan kun haukat. Mene siina nyt sitten ja koita pollia niiden munat!!
Meilla on siella kahdenlaisia pesia. Toisista saa kaytavan puolelta takaluukun auki, mika on loistojuttu, koska sillon voi pokkasta kanaa vauhdilla persauksille ja ne yleensa tajuaa haipya. Mut sit on se yx koppi, mista ne joutuu keraan edesta pain ja siella se vasta se pahin gangsteri kana odottaa nokka pitkalla...Noh aiemmin saatiin homma hoidettua harjan avulla. Swiuf, Swiuf epamaarasta huidontaa pesakopissa ja kana lahti latkimaan. Mut nykyaan se bad ass gangsta ei kuule oo moksiskaan harjasta, vaan on silleen, et siinahan muija harjailet. Niinpa ma joudun nykyaan blockkaan sen paan lapiolla (niin et en saa kamalia taisteluvammoja sen nokasta) ja riistaan ne munat suoraan sen alta. (Nyt saa antaa sit pienet ablodit mun hurjasta rohkudestani) Noh tama oli vaan pieni johdantojakso siihen, mita tanaan tapahtui...
Oltiin siis tavalliseen tapaan munavarkaissa kaikkien kanojen kauhuksi kun Susse huusi mulle yht akkia et hei tan tyypin pepa on ihan kankee, et se ei liiku kun ma pokkasen sita ja voi vitsit TAA ON KUOLLU!! Ma olin vaan silleen, et no just joo, neiti Laine ei saa yhta kanaa pesasta liikenteeseen ja sit se pitaa heti leimata kuolleex. Mut kun ma sinne paasin ite sita sen pepaa tokkimaan niin kuolluhan se perhana oli!!(Siis se kana, ei Susse...) Ei tartte enaa tosiaan miettia, et mista se sanonta kuolon kankee oikeen tulee, tuli meinaan meitsille harvinaisen selvax...
Kipitin sit sinne kanojen puolelle CSI tutkijan tavoin tsiikaan, et mitas oikeen crime scenella on paassy tapahtuun, ja joo voin sit ehka nahda ens yona painajaisia kuolleen kanan valkosista silmista ja siita paasta joka sielta pesasta roikku velttona kaula katki...Mun biologiantunnilla saamani koulutus ei riittany selvitaan, et mita oikeen oli tapahtunu, mut niskat poikki silta kaverilta kylla oli menny. Petrina vaan totes, et ne sen kopin kanat on vanhoja, et ne kuolla kupsahtelee valilla, mut mun on vahan vaikee uskoo et kana munii rauhassa pesassaa ja yht akkia paattaa kuolla vanhuuteen ja naksauttaa kaulansa katki...
No taidan painua kissojeni luo takkatulen aareen naiden ruumisjuttujen jalkeen. Tassa pari kuvaa Ranskalaisesta rakastajasta in action....
Turha kuule kuvitella tekevas kivipolkua, tai kitkevas kasvimaata. Sa satut oleen sillon just kyykyssa sopivasti ranskalaisen rakastajan tasolla, mika luonnollisesti tarkottaa, et on aika vaihtaa kuumia suudelmia. Ihan sama osuux ne naamaan, kaulaan, kateen...Bricka ei valita, kunhan vaan johonkin saa sen kielensa tunkea, korvakin kay, IUUUUUUUUUU!!
Bricka on selkeesti kayny myos amerikkalaisen futiksen harjotusleirilla, koska on oppinu komeet taklaukset, joilla sut voi heittaa kumoon, sillainhan paasee parhaiten nuoleen sun naamaas. Jos koitat silitella meidan toista koiraa Jessieta niin forget about it, Bricka tulee blockkaan Jessien ja tunkee oman paansa sun kainaloon, sehan on varmin tie paasta kasix sun naamaas, ja SMACK!!Hitto se on sitten kateellinen kaikille muille, jotka saa minuutinkin huomiota.Ei, ei, ei kato kun sita pitaa silittaa, ja sita pitaa rapsuttaa ja sita pitaa paijata, ja sita pitaa rakastaa...
Tassun anto on Brickan lempi puuhaa. Ongelmana vaan on se, et yx tassu ei suinkaan riita, vaan se haluaa tunkee sulle molemmat, sit ankee kokonaan sun syliis ja kun siihen asti paasee niin sit onkin taas hyva suuteloida. Nakee selkeesti, miten sen ajatuksen juoksu kulkee: Hamaa Sansua antamalla sille ensin kiltisti vaan yx tassu, sit tunge vaivihkaa se toinenkin tassu sen syliin, jonka jalkeen kauhee rynnistys, muija kumoon tai ange ite kokonaan syliin ja sitten onkin Kissing time!
Toinen haukkumme Jessie on ehka miljoona vuotta vanha elakelainen, joka on aivan tajuton sweetheart. Se raukka on puoli sokee ja puoli kuuro (vahan niinkun ma) ja sen takajalat tarisee kun se koittaa edeta hitaasti, mutta varmasti jalkoja raahustaen (just kun ma jos joku puhuu lenkille lahdosta). Jessien on juuri mulle ja Susselle sopiva koira. Se on rento reiska, joka ei hotsyile. Se on vaan, et live your life and take your time. Siina kun Bricka aina ampasee hyppiin sua vasten, kaataan sut kumoon ja peseen sun naamas, Jessie kattelee lepposasti vieresta, et Jestas kun noilla junnuilla on energiaa.
Molemmat koirat nukkuu aitauksissaan ulkona. Ja voi vitsit sun pitas nahda miten sulonen Jessie on, kun sen nukkumaanmenoaika lahestyy. Ensix se auttaa meita ihan ammattilaisena keraan ankat kokoon ja jahtaan ne ankkojen aitaukseen. Sit se jolkottelee naama virneessa kauheeta kyytia (siis niin lujaa kun se reppana vaan niilla lyhyilla ja vanhoilla jaloillansa paasee) omaan aitaukseensa, koska edessa on sen paivan kohokohta, RUOKA!! Voi vitsit se on niin hassu sen pohjattoman mahansa kanssa. Sen ei tarvi kun vaan nahda vilaus ruokapurkista niin se jo istuu aitauksessaan kuppinsa vieressa silleen, et Safka tanne pain, hei bay tuo mun ruoka tahan kupiin vahan vauhdilla jookos.
Bricka on kylla sellanen paimenkoira, et oksat pois! Se niputtaa niin lampaat kun kanatkin ja laitumilla se juoksee typeraa ympyraa hevosten ymparilla koittaen naykkia niita hannasta. Itse asiassa to be honest, musta tuntuu, et meidan siipiveikoilla on lievia traumoja Brickan liian innokkasta paimennushalusta. Mut hei Come on. Jos sa oot vaan yksinkertanen ja vaha alynen pikku kananen, joka koittaa loytaa seuraavan mehukkaan matosen tai jyvasen ja ymparilla juoksee joku karvanen hirvio, joka saa sut ihan pyorryksiin ja sit koittaa viela purasta pepasta, niin traumoja saisit kylla sinakin! Hmm pitaskohan hyodyntaa muuten Brickaa ja paastaa se vapaalle jalalle neighbourhoodiin, jos se paimentas kasaan kaikki seudun varteenotettavat poikamiehet?
Siipiveikoista puheenollen....Meilla on pari kamalan epakohteliasta kanaa siella tuhannen kotkottajan kanalassa, mista paivittain niita satoja munia kaydaan kerailemassa. Voi vehje kun ne vaan istuu kokottaa pesassa sellanen ilkee ilme kasvoillan vahtimassa muniaan kun haukat. Mene siina nyt sitten ja koita pollia niiden munat!!
Meilla on siella kahdenlaisia pesia. Toisista saa kaytavan puolelta takaluukun auki, mika on loistojuttu, koska sillon voi pokkasta kanaa vauhdilla persauksille ja ne yleensa tajuaa haipya. Mut sit on se yx koppi, mista ne joutuu keraan edesta pain ja siella se vasta se pahin gangsteri kana odottaa nokka pitkalla...Noh aiemmin saatiin homma hoidettua harjan avulla. Swiuf, Swiuf epamaarasta huidontaa pesakopissa ja kana lahti latkimaan. Mut nykyaan se bad ass gangsta ei kuule oo moksiskaan harjasta, vaan on silleen, et siinahan muija harjailet. Niinpa ma joudun nykyaan blockkaan sen paan lapiolla (niin et en saa kamalia taisteluvammoja sen nokasta) ja riistaan ne munat suoraan sen alta. (Nyt saa antaa sit pienet ablodit mun hurjasta rohkudestani) Noh tama oli vaan pieni johdantojakso siihen, mita tanaan tapahtui...
Oltiin siis tavalliseen tapaan munavarkaissa kaikkien kanojen kauhuksi kun Susse huusi mulle yht akkia et hei tan tyypin pepa on ihan kankee, et se ei liiku kun ma pokkasen sita ja voi vitsit TAA ON KUOLLU!! Ma olin vaan silleen, et no just joo, neiti Laine ei saa yhta kanaa pesasta liikenteeseen ja sit se pitaa heti leimata kuolleex. Mut kun ma sinne paasin ite sita sen pepaa tokkimaan niin kuolluhan se perhana oli!!(Siis se kana, ei Susse...) Ei tartte enaa tosiaan miettia, et mista se sanonta kuolon kankee oikeen tulee, tuli meinaan meitsille harvinaisen selvax...
Kipitin sit sinne kanojen puolelle CSI tutkijan tavoin tsiikaan, et mitas oikeen crime scenella on paassy tapahtuun, ja joo voin sit ehka nahda ens yona painajaisia kuolleen kanan valkosista silmista ja siita paasta joka sielta pesasta roikku velttona kaula katki...Mun biologiantunnilla saamani koulutus ei riittany selvitaan, et mita oikeen oli tapahtunu, mut niskat poikki silta kaverilta kylla oli menny. Petrina vaan totes, et ne sen kopin kanat on vanhoja, et ne kuolla kupsahtelee valilla, mut mun on vahan vaikee uskoo et kana munii rauhassa pesassaa ja yht akkia paattaa kuolla vanhuuteen ja naksauttaa kaulansa katki...
No taidan painua kissojeni luo takkatulen aareen naiden ruumisjuttujen jalkeen. Tassa pari kuvaa Ranskalaisesta rakastajasta in action....
Ranskalainen rakastaja in action.
Joo ja kovasti sita koitetaan kurkottaa kohti kuvajaa pusun merkeissa...
Ma oon silleen vaan, et Bricka ei saa nuolla!! Mee pois ma koitan taputtaa Patchia...
Joo ja photo time on myos Brickan mielesta kamalan hyva aika maiskaytella pusuja!
Tyomies Laine koittaa tehda kivipolkua ja hurmuri Bricka pussailla...
Wednesday, April 9, 2008
Kanoja ja matosia lampaita
Ma en tieda, minkalaisilla jutuilla tavalliset Wwooffarit alottaa hommansa, mut uskaltaisin aikas lailla vaittaa, et meilla on ollu ehka maailmankaikkeuden mieleenpainuvin alotus. Me sit leikattiin ja kaivettiin lampaan pehvasta karpasemunista kuoriutuneita matoja. VOI JISSUS! Toi olis sopinu jokskin kauhuleffan alux biologian tunnille, jossa kasistellaan karpasen lisaantymista. Niita matoja oli ehka miljoona ja ne oli kaikkialla. Osa oli tulehduttanu sen Emma nimisex ristityn lampaan pehvan niin pahasti et sen villatkin oli pudonnu pois ja koko peppu marki. Sounds charming, doesn' it? Ei siina mitaan, me likat otettiin chalenge vastaan ja leikeltiin kaikki villat matojen saastuttamalta alueelta pois ja rapsuteltiin ne valkoset ryomivat ja kiemurtelevay matoset pois, jonka jalkeen Emma sai vahan punkkarin piirteita kun sen peffa ruiskutettiin violetix antiseptisella haava-aineella.Pakko myontaa, et Emmaa puki kylla se violetti vari kamalan kivasti :) Ja to be honest, en ehka enaa ikina katso karpasta samalla tavalla kun aiemmin...
Noh kun meista ensin oli tullu legendoja niina wwooffareina, jotka eivat aristelleet to cut maggots out of a sheep's poopy arse, ei tuntunu enaa miltaan kayda lapioimassa sita Biolanin suurella voitolla myymaa tavaraa kanalan lattialta. (eika suinkaan paassa soinu Biolanin kanankakkatunnari: Yx kakkaa, kax kakkaa, muuta ei tarvitakkaan!!) Ja trust me, sita lapioimista riittaa niiden tuhannen kanan jatoksissa...Mut jotta taa nyt ei menis ihan southpark huumorix, niin jatetaan nyt noi ulostejutut sikseen ja kerrotaan teille vahan meidan uudesta kyvysta, joka lisataan myos sit CV:seen. Me osataan nimittain nykyaan kertoa vaakaa kayttamatta, et paljonko kananmuna painaa. Siina kun paivittain keraa about 450 munaa ja laittaa ne meneen lapi sellasesta veikeesta munanpunnitsemiskoneesta, joka lajittelee ne painoittain keinnoihin laitettavaksi, niin sita alkaa kummasti osaan viikon (ja siis 3150 munan) jalkeen kertoa sen painon jo keratessaan sita munaa sielta pesasta. Joten ensikerralla kun kayt kaupassa, ostappa piruuttaan kennollinen 70 grammasia ja kennollinen 50 grammasia munia ja punnitse niita kadessas ja huomaa oikeastikin merkittava painoero!!
Kuten jo aiemmin mainitsinkin, noi kanat on muutaman kilometrin paassa sijaitsevalla Kimin aidin tilalla. Petrina (joo hassu nimi naiselle, tiedetaan, melkein Anu kun sun toinen nimes Perttiina) on ite niin myohan aina toissa, et me hurautellaan meidan sexykkaalla Suzyllamme (joka ei sit ollukaan ihan 70-luvulta, vaan itse asias vuosimallia 1985, kuten tanaan rekisteriotteesta lunttasin) sinne puol 4 aikoihin. Ja luoja, ne kanat alkaa oleen jo turhan tuttavallisia...Kiva siina sit vieda ruokasankoja niille sinne kun ne suurinpiirtein keraa armeijarivistonsa valmiix, kun kuulee meidan aanet ja hyokkaa safkan kimppuun silla samalla silman rapayksella kun astut lahellekaan ruokakippoja. Sa joudut katteleen ettet astu niiden paalle, koska ne ei enaa vaista vaan menevat sit kyykkyyn sellaseen ihme kungfu asentoon siivet levaalleen ja luulevat et ovat kuolemattomia. Sit ne pomppii sun kananruokasankoos ennen kun ehdit kaataa sen,ja saavat toisinaan ihan ihme satkyja. Ja jotta tama kaikki olisi viela viihdyttavampaa niin totta kai sinne yhteen kanakoppiin ryomii toisinaan vierailemaan sielta ulkoa kanojen ulosjohtavan luukun kautta (taa ei oo kato mikaan hakkikanala!!!) jumalattoman kokonen valkonen vahtikoira, joka pitavat silmalla ettei kukaan kay varastaan kanoja. Siina on hyva menna sit kanakoppiin kun oot silleet et ai katos terve haukku, sa et taida ihan kuulua joukkoon. Mut no worries, nyt kun tiedetaan, et se on ihan kiltti niin ei hataa. Hieman oli vaan jarkytys ekaa kertaa loytaa se kaveri sielta kanojen joukosta, kun ei ees tienny et siel on jotain kananvahtikoiria...
Noh kun meista ensin oli tullu legendoja niina wwooffareina, jotka eivat aristelleet to cut maggots out of a sheep's poopy arse, ei tuntunu enaa miltaan kayda lapioimassa sita Biolanin suurella voitolla myymaa tavaraa kanalan lattialta. (eika suinkaan paassa soinu Biolanin kanankakkatunnari: Yx kakkaa, kax kakkaa, muuta ei tarvitakkaan!!) Ja trust me, sita lapioimista riittaa niiden tuhannen kanan jatoksissa...Mut jotta taa nyt ei menis ihan southpark huumorix, niin jatetaan nyt noi ulostejutut sikseen ja kerrotaan teille vahan meidan uudesta kyvysta, joka lisataan myos sit CV:seen. Me osataan nimittain nykyaan kertoa vaakaa kayttamatta, et paljonko kananmuna painaa. Siina kun paivittain keraa about 450 munaa ja laittaa ne meneen lapi sellasesta veikeesta munanpunnitsemiskoneesta, joka lajittelee ne painoittain keinnoihin laitettavaksi, niin sita alkaa kummasti osaan viikon (ja siis 3150 munan) jalkeen kertoa sen painon jo keratessaan sita munaa sielta pesasta. Joten ensikerralla kun kayt kaupassa, ostappa piruuttaan kennollinen 70 grammasia ja kennollinen 50 grammasia munia ja punnitse niita kadessas ja huomaa oikeastikin merkittava painoero!!
Kuten jo aiemmin mainitsinkin, noi kanat on muutaman kilometrin paassa sijaitsevalla Kimin aidin tilalla. Petrina (joo hassu nimi naiselle, tiedetaan, melkein Anu kun sun toinen nimes Perttiina) on ite niin myohan aina toissa, et me hurautellaan meidan sexykkaalla Suzyllamme (joka ei sit ollukaan ihan 70-luvulta, vaan itse asias vuosimallia 1985, kuten tanaan rekisteriotteesta lunttasin) sinne puol 4 aikoihin. Ja luoja, ne kanat alkaa oleen jo turhan tuttavallisia...Kiva siina sit vieda ruokasankoja niille sinne kun ne suurinpiirtein keraa armeijarivistonsa valmiix, kun kuulee meidan aanet ja hyokkaa safkan kimppuun silla samalla silman rapayksella kun astut lahellekaan ruokakippoja. Sa joudut katteleen ettet astu niiden paalle, koska ne ei enaa vaista vaan menevat sit kyykkyyn sellaseen ihme kungfu asentoon siivet levaalleen ja luulevat et ovat kuolemattomia. Sit ne pomppii sun kananruokasankoos ennen kun ehdit kaataa sen,ja saavat toisinaan ihan ihme satkyja. Ja jotta tama kaikki olisi viela viihdyttavampaa niin totta kai sinne yhteen kanakoppiin ryomii toisinaan vierailemaan sielta ulkoa kanojen ulosjohtavan luukun kautta (taa ei oo kato mikaan hakkikanala!!!) jumalattoman kokonen valkonen vahtikoira, joka pitavat silmalla ettei kukaan kay varastaan kanoja. Siina on hyva menna sit kanakoppiin kun oot silleet et ai katos terve haukku, sa et taida ihan kuulua joukkoon. Mut no worries, nyt kun tiedetaan, et se on ihan kiltti niin ei hataa. Hieman oli vaan jarkytys ekaa kertaa loytaa se kaveri sielta kanojen joukosta, kun ei ees tienny et siel on jotain kananvahtikoiria...
Ja tassa olis nyt se paljon puhuttu munien punnitsemiskone. Sa laitat munan hihnalle ja sit se etenee siina kunnes on oikeen painojutun kohdalla. Sit se sylkasee sen munan ulos ja mina keraan sen lootaan. Et selllasta.
Joo pakkohan munkin oli munien kaa poseerata. Huomaa hieno gangsta huppu, joka on mun tuotemerkki.Tuesday, April 8, 2008
Terveisia Tyrendarrasta
Mulle on tapahtunu jotain omituista. Ma heraan 7am ja meen nukkuun jo 10 pm. Ma paiskin paivan fyysisia toita, oon ylta paalta hevosten, lehmien, kanojen ja lampaiden erilaisissa eritteissa (kayta mielikuvitustas...) ja ma oon onnellinen. HERRAN JUMALA!! Musta on tullut maalainen. Tassa enaa hadin tuskin muistaa, mihin sita mascaraa tuli laittaa ja mita varten puuteri on kehitetty. Sita paitsi samoissa vaatteissa hengailu viikon putkeen on ihan jees ja so what jos sun hihassas on reika, sa naytat vaatteissas enemman Simolta kun Sannalta ja kengat kokoa liian isot.
Oisin uskonu, et sina paivana kun mina sanon, et rikkaruohojen kitkeminen on lepposaa puuhaa, heppojen kaa hengailu mukavaa ja lehmanlannassa juoksentelu not so bad, niin mulle vois tehda lobotomian. Mut jotenkin viimesen viikon aikana ma oon vahitellen loytany ittestani aivan uusia piirteita. Ja kuka sano et melkein 26-vuotiaana ei vois oppia jotain uutta ittestaan? Ma rentoudun ihan eri asioista, kun mista aiemmin kuvittelin rentoutuvani, ma arvostan ihan eri asioita, kun mita luulin arvostavani. Oon saanu todeta, et pidan hevosista muunakin kun salamina leipani paalla, ja et ruoanlaiton ei tartte olla pakollista helvettia. Hitto, taa lista vois jatkua vaikka kuinka pitkaan.
Asutaan tosiaan keskella maaseutua, melkein olemattomassa kylassa (taalla ei oo edes kauppaa tai postia, mut jalkkiskentta kyllakin loytyy!! Postipekka sit ottaakin ja polkasee 15 km paassa olevaan Narrawongin kylaan pudottaan postit kaupasta noudettavaksi.How coutry is that? Etka sit Anu sano mitaan, et teidan mokillakin posti haetaan lahimman kylan kaupasta). Tan kylapahasen nimi on fantsu Tyrendarra, hiukanko on persoonallinen paikannimi, eika silla o sitten mitaan tekemista krapulan tai edes alkoholin kaa.
Saavuttiin tanne bussilla Port Fairysta melkein 2 viikkoa sitten ja saatiin viehatysvoimallamme (siis milla?) bussikuski kaidalle tielle ja liikennerikkomusten pariin. Meille oli annettu hienot ohjeet, jotta loydamme perille tanne uuteen kotiimme Winookan tilalle. "Hei tytot, alkaa jaako pois Tyrendarran pysakilla, vaan koittakaa rapsytella silmianne bussikuskille, et se jattas teidat Mt Clay roadin risteykseen. Me ei olla sillon viela ihan kotona, et asettukaa vaan talox. Paasette asuntovaunuunne siina ikkunalla olevalla veitsella" Joo, hieno neuvo, mut ainoo ongelma vaan on, et missa helkkarissa on Mt Clay road, missa helvatussa se tila on siihen Mt Clay roadiin nahden ja siis milla meidan tarttee paastaa itteme sisaan uuteen asuntoomme?
Noh selitettiin bussikuskeille (niita pyori siina jaloissa niinkin monta kappaletta kun 3!!) nama hienot ohjeemme, et kuule tallaseen kauheen kivalta kuulostavaan risteykseen meitin tarttis paasta, et tajutaan kylla ettei siina actually o pysakkia, mutkun me ollaan 2 reppanaa tyttoa, jotka ei tie oikeen mihin ollaan menossa ja meil on kamalasti tavaraa ja saattaa sita paitsi alkaa sataan...Vastaus oli shokeeraavan yllattava ja tyrmaava "Australiassa on kiellettya bussien pysahtya tien viereen muualla kuin niille osoitetuilla pysakeilla!!!Ei kuulkaas tytot onnistu"
Noh, yrittanytta ei laiteta ja hattu kourassa kipusimme noyrasti sisaan bussiin. Siina vaiheessa kun sitten eteen pain korotellessamme huomattiin ohittavamme Tyrendarran huippuhienon puskaan naamioidun ja piilotetun pysakin oltiin et voi vehje, nyt se unohti sit jattaa meidat kyydista, kunnes tajuttiin, et siihen kuski setaan oli sittenkin purrut meidan hienostunut charmimme (denial, denial, denial, se ei voinu vaan yksinkertasesti saalia meita...) ja se jatti kun jattikin meidat liikennesaantoja rikkoen siihen risteykseen missa ohjeemme meidan kaski bussista jattaytya.
Kim ja Homer a.k.a taman tilan omistajat oli just itekin ehtiny kotiutua ja tulivat itse asias meita vastaan tahan hienolle laittomalle pysakille. Tosin ei viittis mainita, et taa tila itse asias sijaitsee just tossa risteyksessa, et ei meidan kauheesti olis tarvinnu suunnistaa omin avuinkaan...By the way kun sanon et Kim ja Homer oli just kotiutunu, tarkotan sita it ihan kirjaimellisesti. Naa tyypit asuu ja on toissa meinaan Queenslandin osavaltiossa ja aina parin viikon valein ne tekee taman seuraavan hienon rutiinin:
Lenna 3 tuntia Cairnista Melbourneen, yovy lentokenttahotellissa, koska lento on Melbassa yolla mukavaan aikaan klo 01.00, vuokraa auto aamulla, aja 300 km Melbasta Tyrendarraan, viivy 4 paivaa paiskien toita hiki hatussa, aja takas Melbaan, lenna takas Queenslandiin toihin mukavax 12 paivan putkex et saat taas sit 5 pv vapaata ja voit alottaa sun pikku transfer operaatios kohti Tyrendarraa uudestaan...
Vietettiin tosi mukavat 4 paivaa tilaan ja toihimme tutustuen, ennen kun Kimin ja Homerin oli aika palata takas Queenslandiin. Koska Kim on viimesillaan raskaana, seuraavan kerran he tulevat kuluttamaan taman talon lattioita Homerin kaa vasta Heinakuussa vauvan kanssa. Toisin sanoen en yhtaan valehtele, kun sanon, et talla hetkella me ollaan Sussen kaa kaksin vastuussa tilasta, 2 koirasta, 3 kissasta, 21 ankasta, 12 hevosesta ja itse asias 1012 kanasta.
Niin hienolta kun tuntuskin kertoa, et tassa tilan pihassa tosiaan juoksentelee villina ja vapaana 1012 kanaa joka paikkaan munien, niin on pakko myontaa, et vaan 12 siivekasta on kotkottamassa talla tilalla ja sit ne loput tuhat Kimin aidin tilalla muutaman kilometrin paassa, minne joka paiva hurautellaan meidan tajuttoman seksikkaalla keltasella avolava-autolla, joka tottelee nimea Suzy. Silla jos milla kelpais kuulkaas iskea paikallisia maatalonisantia, (jos niita isantia siis joskus jossain nakyis...). Ikava kylla Suzy on vahan trashy lady ja villi veikkaukseni on, et se on viimex siivottu sisalta samana vuonna kun oli valmistettukin, mika tarkottaa et kyseinen tapahtuma sijottuu varmaankin 70-luvulle...
Me tosiaan paatettiin, et halutaan asua mielummin keskenamme asuntovaunussa (mihin ei ole avainta, vaan sinne tosiaan mennaan sisalle voiveitsen avulla...) tossa pihassa kun sisalla taalla talossa. Syy tohon on hyvin yksinkertanen ja jarkeva. Taalla on viikonloppuna ratsastelemassa ja yokylassa 13-vuotiaita teinikauhuja, jotka valtais meidan huoneen. Sen lisax naa 3 kisua tuntuu rakastavan yoralleja ympari asuntoa seka samassa sangyssa buukkaamista, ja ma en millaan halua nukkua karvasen kissan (sen paremmin kun karvasen miehenkaan) kaa. Joten asuntovaunussa elely on paras vaihtoehto. Sita paitsi molemmissa mestoissa on ihan yhta kylma (mika lammitys?) ja asuntovaunussa mulla on sentaan vaheman karvanen vaihtoehto nimelta Susse lammittamassa, ah miten romanttista.
Mutta tassa teille hieman stoorin alkua. Ensi kerralla kerron hieman lisaa kommeluksista ja oivalluksista. Eli stay tuned ja tsiikaa odotellessa naita kuvia...
Oisin uskonu, et sina paivana kun mina sanon, et rikkaruohojen kitkeminen on lepposaa puuhaa, heppojen kaa hengailu mukavaa ja lehmanlannassa juoksentelu not so bad, niin mulle vois tehda lobotomian. Mut jotenkin viimesen viikon aikana ma oon vahitellen loytany ittestani aivan uusia piirteita. Ja kuka sano et melkein 26-vuotiaana ei vois oppia jotain uutta ittestaan? Ma rentoudun ihan eri asioista, kun mista aiemmin kuvittelin rentoutuvani, ma arvostan ihan eri asioita, kun mita luulin arvostavani. Oon saanu todeta, et pidan hevosista muunakin kun salamina leipani paalla, ja et ruoanlaiton ei tartte olla pakollista helvettia. Hitto, taa lista vois jatkua vaikka kuinka pitkaan.
Asutaan tosiaan keskella maaseutua, melkein olemattomassa kylassa (taalla ei oo edes kauppaa tai postia, mut jalkkiskentta kyllakin loytyy!! Postipekka sit ottaakin ja polkasee 15 km paassa olevaan Narrawongin kylaan pudottaan postit kaupasta noudettavaksi.How coutry is that? Etka sit Anu sano mitaan, et teidan mokillakin posti haetaan lahimman kylan kaupasta). Tan kylapahasen nimi on fantsu Tyrendarra, hiukanko on persoonallinen paikannimi, eika silla o sitten mitaan tekemista krapulan tai edes alkoholin kaa.
Saavuttiin tanne bussilla Port Fairysta melkein 2 viikkoa sitten ja saatiin viehatysvoimallamme (siis milla?) bussikuski kaidalle tielle ja liikennerikkomusten pariin. Meille oli annettu hienot ohjeet, jotta loydamme perille tanne uuteen kotiimme Winookan tilalle. "Hei tytot, alkaa jaako pois Tyrendarran pysakilla, vaan koittakaa rapsytella silmianne bussikuskille, et se jattas teidat Mt Clay roadin risteykseen. Me ei olla sillon viela ihan kotona, et asettukaa vaan talox. Paasette asuntovaunuunne siina ikkunalla olevalla veitsella" Joo, hieno neuvo, mut ainoo ongelma vaan on, et missa helkkarissa on Mt Clay road, missa helvatussa se tila on siihen Mt Clay roadiin nahden ja siis milla meidan tarttee paastaa itteme sisaan uuteen asuntoomme?
Noh selitettiin bussikuskeille (niita pyori siina jaloissa niinkin monta kappaletta kun 3!!) nama hienot ohjeemme, et kuule tallaseen kauheen kivalta kuulostavaan risteykseen meitin tarttis paasta, et tajutaan kylla ettei siina actually o pysakkia, mutkun me ollaan 2 reppanaa tyttoa, jotka ei tie oikeen mihin ollaan menossa ja meil on kamalasti tavaraa ja saattaa sita paitsi alkaa sataan...Vastaus oli shokeeraavan yllattava ja tyrmaava "Australiassa on kiellettya bussien pysahtya tien viereen muualla kuin niille osoitetuilla pysakeilla!!!Ei kuulkaas tytot onnistu"
Noh, yrittanytta ei laiteta ja hattu kourassa kipusimme noyrasti sisaan bussiin. Siina vaiheessa kun sitten eteen pain korotellessamme huomattiin ohittavamme Tyrendarran huippuhienon puskaan naamioidun ja piilotetun pysakin oltiin et voi vehje, nyt se unohti sit jattaa meidat kyydista, kunnes tajuttiin, et siihen kuski setaan oli sittenkin purrut meidan hienostunut charmimme (denial, denial, denial, se ei voinu vaan yksinkertasesti saalia meita...) ja se jatti kun jattikin meidat liikennesaantoja rikkoen siihen risteykseen missa ohjeemme meidan kaski bussista jattaytya.
Kim ja Homer a.k.a taman tilan omistajat oli just itekin ehtiny kotiutua ja tulivat itse asias meita vastaan tahan hienolle laittomalle pysakille. Tosin ei viittis mainita, et taa tila itse asias sijaitsee just tossa risteyksessa, et ei meidan kauheesti olis tarvinnu suunnistaa omin avuinkaan...By the way kun sanon et Kim ja Homer oli just kotiutunu, tarkotan sita it ihan kirjaimellisesti. Naa tyypit asuu ja on toissa meinaan Queenslandin osavaltiossa ja aina parin viikon valein ne tekee taman seuraavan hienon rutiinin:
Lenna 3 tuntia Cairnista Melbourneen, yovy lentokenttahotellissa, koska lento on Melbassa yolla mukavaan aikaan klo 01.00, vuokraa auto aamulla, aja 300 km Melbasta Tyrendarraan, viivy 4 paivaa paiskien toita hiki hatussa, aja takas Melbaan, lenna takas Queenslandiin toihin mukavax 12 paivan putkex et saat taas sit 5 pv vapaata ja voit alottaa sun pikku transfer operaatios kohti Tyrendarraa uudestaan...
Vietettiin tosi mukavat 4 paivaa tilaan ja toihimme tutustuen, ennen kun Kimin ja Homerin oli aika palata takas Queenslandiin. Koska Kim on viimesillaan raskaana, seuraavan kerran he tulevat kuluttamaan taman talon lattioita Homerin kaa vasta Heinakuussa vauvan kanssa. Toisin sanoen en yhtaan valehtele, kun sanon, et talla hetkella me ollaan Sussen kaa kaksin vastuussa tilasta, 2 koirasta, 3 kissasta, 21 ankasta, 12 hevosesta ja itse asias 1012 kanasta.
Niin hienolta kun tuntuskin kertoa, et tassa tilan pihassa tosiaan juoksentelee villina ja vapaana 1012 kanaa joka paikkaan munien, niin on pakko myontaa, et vaan 12 siivekasta on kotkottamassa talla tilalla ja sit ne loput tuhat Kimin aidin tilalla muutaman kilometrin paassa, minne joka paiva hurautellaan meidan tajuttoman seksikkaalla keltasella avolava-autolla, joka tottelee nimea Suzy. Silla jos milla kelpais kuulkaas iskea paikallisia maatalonisantia, (jos niita isantia siis joskus jossain nakyis...). Ikava kylla Suzy on vahan trashy lady ja villi veikkaukseni on, et se on viimex siivottu sisalta samana vuonna kun oli valmistettukin, mika tarkottaa et kyseinen tapahtuma sijottuu varmaankin 70-luvulle...
Me tosiaan paatettiin, et halutaan asua mielummin keskenamme asuntovaunussa (mihin ei ole avainta, vaan sinne tosiaan mennaan sisalle voiveitsen avulla...) tossa pihassa kun sisalla taalla talossa. Syy tohon on hyvin yksinkertanen ja jarkeva. Taalla on viikonloppuna ratsastelemassa ja yokylassa 13-vuotiaita teinikauhuja, jotka valtais meidan huoneen. Sen lisax naa 3 kisua tuntuu rakastavan yoralleja ympari asuntoa seka samassa sangyssa buukkaamista, ja ma en millaan halua nukkua karvasen kissan (sen paremmin kun karvasen miehenkaan) kaa. Joten asuntovaunussa elely on paras vaihtoehto. Sita paitsi molemmissa mestoissa on ihan yhta kylma (mika lammitys?) ja asuntovaunussa mulla on sentaan vaheman karvanen vaihtoehto nimelta Susse lammittamassa, ah miten romanttista.
Mutta tassa teille hieman stoorin alkua. Ensi kerralla kerron hieman lisaa kommeluksista ja oivalluksista. Eli stay tuned ja tsiikaa odotellessa naita kuvia...
Tassa on meidan symppis keltanen avolava, joka tottelee nimea Suzy, alaka vaan kysy mista se tulee, koska ei sitten mitaan hajua...
Meidan viidentahden hotellihuone.
Meidan makuuhuoneemme, voila! Eikos ookkin romanttiset kukkaverhot?
Susse tassa esitteleekin sit loppu asuntoomme, eli vaunun toinen paa on vahan niinkun vaate ja rinkkateline...
Friday, April 4, 2008
Living on the edge Great Ocean Roadilla
No niin koneen aarella ollaan, ja uskokaa tai alkaa taalta Tyrendarran peramettista maatilalta loytyy kun loytyykin internet!! Seinista puuttuu vahan palasia ja keittion muovimatosta ei oo ihan kaikkea jaljella, mut hei nykyaika kunniaan, internet ja kunnon tv on, ja kajarit asennettu talon ulkopuolelle, et tyoskennellessa voi popittaa!! (Tanaan soi 8 Milen soundtrack ja lujaa, kun rikkaruohot lenteli irti maasta...)
Mutta eipas menna asioiden edelle. Joudutte dottelemaan hiukan aikaa mun raporttiani huikeaasta maalaiselamasta, koska ensin tarttee kertoa hieman meidan seikkailuista Great Ocean Roadilla...
Formulat oli huikea tapahtuma, josta kotiin kommittiin niin hiekkasena ja multasena, et muistutettiin lahinna kavelevia polypalloja. Ei, me EI oltu humalassa ja kontattu koko paivaa, vaan hei sen siita saa kun haluaa menna katteleen formuloita radalle, joka on rakennettu puistoon!! (itse asias tuhottiin osa golf kenttaa samalaa, joten mulle tuli hyva mieli. Neiti "Stop playing golf and save the world" paasi hiukan nauttiin, ja Tatu vaikka en koskaan sita golf kenttaa Albert Parkissa lenkkeillessani huomannukaan, niin nyt oon sit ihan paassy tallusteleleen silla! Et now I know where it is!)
Koska mentiin Sussen kaa ostaan vanhemmillemme Kimi/Ferrari fanikamaa, niin tietenkin se kundi sit meni ja keskeytti, koska kamalaahan se olis ollu, jos me oltas paasty tuuletteleen ja juhliin Suomalaisvoittajaa. Mut hei lohdutuspalkinnox sain kuvan musta ja varikkotytoista...Joo tiedan, et oltiin aikas lailla ainoita naispuoleisia ihmisia, jotka halus tunkee ittensa ilmaseen kuvaan varikkotyttojen kaa, mut so what!? Jos jotain saa elamassa ilmasex niin sehan otetaan!Mut joo hot or not asteikolla ne likat ei kylla yltany kovinkaan korkeelle, voin sanoo tan ihan hyvan arvostelukoulutuksen pojilta kesaterassilla saaneena...Ja se Kissin konserttikin, joka kisojen jalkeen Melbournen ilmaa melullaan saastutti, oli niin bloody boring, et haipattiin tunnin jalkeen, kun tuntu, et ne soitti edelleen yhta ja samaa biisia. (Ai miten niin niiden biisit samantyyppisia...)
Joo saatiin tosiaan buukata ne vikat yot Melbassa Tasmaniasta paluumme jalkeen vanhassa kampassamme olohuoneen lattialla. Oli vahan tietty outoa, kun jotkut uudet Englantilaislikat asusti meidan huoneessa, ja tuli valilla sellanen hei toihan mun mesta fiilis. Kaytiin vikana iltana Leonien ja Fonzin kaa viel oikeen ulkona syomassa ja otettiin kunnon kenguru fileet, NAM! ( Ei tosin ollu yhta hyvaa kun mun sweet chili saucessa paistetut kengurupihvit) Ja ne ihanat ex-kamppikset meni sit ja tarjos koko roskan. Oltiin Sussen kaa vaha kun puulla paahan lyoty, koska tunnetusti tosi elaman fakta on, et jos asut kimppakampassa niin et sa mikaan kroisos miljonaari oo jolla on rahaa jaella sinne ja tanne. Ou well, itepahan halusivat sen $118 laskun maksaa...
Lorne oli meidan eka stoppi Great Ocean Roadilla. Totta kai on tyypillista, et se ainoo kuuma paiva 2 viikon sisalla on just se paiva, kun sulla tarttee olla sun paksuimmat ja painavimmat vaatteet paallas jottei ne vie tilaa rinkasta, rinkka selassa, reppu edustalla ja jumalaton ruokakassi olkapaalla viel roikottamassa. Joo niita on todella taivaallisen natinnollista raahata +40 c helteessa ympariinsa. Kaulassa olis tarttenu viel olla joku puortymishazardi-merkki ohikulkijoille varotuksena, et tajuavat siirtya pois alta, jos aletaan kaatuileen helteen heikottaessa.
Lornen hostelli oli ihana pusikoiden keskella oleva pikku maja, jonne johtavaa pikkusta ylamakea kirottiin siina helteessa sen kuormamme alla. Koska hostellissa oli tarjolla hienoja etuja, kuten ilmasia boogie boardeja, niin totta kai ne hyodynnettiin ja meressa on nyt sit ihan virallisesti oltu kaulaa myoten, joten Southern Sea on nyt korkattu ja komeesti aaloilla kurvailtu.
Lornessa saatiin sit maailman mielenkiintosin elokuvateatterikokemus. Oli sit sellanen vuonna nakki ja kivi rakennettu vanha teatteri, jossa oli erillinen ylakatsomo ja alakatsomo (eri hintaset liput tietty) ja yllattaen meidan valitsemamme halvempi alakatsomo ei ollu mikaan suuri menestys (kuten ei tosin ylakatsomokaan, oliskohan meita ollu joku 7 henkee yhteensa...) mutta kylla ne kovat penkit ja se kokemus, kuinka ennen leffan alkua naytettiin slide showna paikallisten pikku putiikkien mainoksia oli sen koko lipunhinnan arvonen. Sita paitsi se leffa, joka oli siis Juno, sopi tohon retro teatteriin paremmin kun loistavasti. Meilla oli ihana leffailta.
Paasiais paholainen meni ja pilas meidan Great Ocean Roadille huolella latimamme alkuperaissuunnitelmat. Apollo Baysta, (jonne Lornesta matkattiin ) kulkee busseja Warrnambooliin vaan maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin. Koska perjantai oli pitkaperjantai ja maanantai toinen paasiaispaiva, vuoroja ei sitten kulkenu lainkaan kokonaiseen viikkoon!
Oltiin silleen, et viikko Apollo Bayssa ei sovi naiden tytteleiden kalenteriin eika niden hermoillekaan, joten kehiin Plan B. Ja tassa kohti sitten tapahtui se historiallinen kaanne ja ma aloin vihdosta viimein to live on the edge!! Mina heitin kaikki huoleni meneen samalla kun laitoin aina kaiken huolella kalkuloivat ja suunnittelevat aivoni narikkaan, hoin putkeen 700 kertaa No Worries ja rustasin sit pahville tekstin Warrnambool. Niin me sit kipitettiin lauantai aamusta tien varteen liftaan kohti 175 km paassa sijaitsevaa seuraavaa kohdettamme!
Ja hei eika siina viela kaikki! Living on the Edgeen kuului tietysti myos, et meilla ei ollu edes tietoa majotuksesta Warrnamboolissa ja koska paasiainen oli meneillaan, niin kaikki Great Ocean Roadin hostellit oli buukattu tayteen (sen takia ei oltas voitu jaada Apollo Bayhynkaan, kun oltiin tosiaan tehty varaus vaan 3 yox ja kaikki paikat sold out...)
Noh oltiin molemmat sit siina tien reunassa ihan valmiina liftaan, kun meita alko nolottaan ja ujostuttaa ihan jarkyttavasti. Mutta you gotta do, what you gotta do! Oli unohdettava aidin varotukset liftareita poimivista murhamiehista ja sen sijaan luotettava siihen Lornessa tapaamaamme mummoon, joka sano et liftaaminen on loistava idea. Ja hei, me saatiin kun saatiinkin kyyti ihan jopa 3 minuutin peukku pystyssa odottelemisen jalkeen. Ja me sit napattiin taysosuma! Se naikkonen, joka meidat kyytiin poimi sattu oleen matkalla just Warrnambooliin ja se halus valttamatta pysahtya kaikkiin matkalla oleviin nahtavyyksiin!! How fantastic was that!? Niin me sit edettiin muutama sata kilometri ihan ilmasex. Ja perilla Warnamboolissa saatiin siita sen kylan ainoosta hostellista peruutuspaikat! Joten living on the edge kannatti ja big time!!
Warrnamboolissa sain taas muistutuksen siita, mix oon edelleen sinkku. Tormattiin kahteen suomalaiseen poikaan...VOI LUOJA niita juttuja!! "Joo oltiin formuloissa, meni sina viikonloppuna viinaan $500, en muista mitaan.", "Joo silla reissulla mut kannettiin sammuneena ulos junasta, en muista mitaan.", "Ollaan tehty duunia siella taalla ja sit aina juotu ne rahat ja lahetty ettiin uutta duunia.", "Joo vahan on heikko olo tana aamuna.Taidan lahtee viinakauppaan hakeen lisaa juotavaa." Okei ma en halua yleistaa, et kaikki suomalaiset velikullat olis tollasia, mut sanotaanko, et suomalaiskiintio tuli taas tayteen kylla seuraavax puolex vuodex. Ai niin oltiin siina hostellissa niiden ihanien suomalaisurpojen kaa viela toinenkin yo, mut koska se oli tosiaan buukattu tayteen, kuten kaikkien muidenkin lahikylien hostellit niin ne saali meita ja anto tosiaan katon paan paalle vaik niilla ei sankypaikkoja ollukaan. Sen sijaan me chillailtiin se yo tietokonehuoneen lattialla. Hiukan oli ahdasta ja kuumaa, mut hei eipahan oltu pihalla opossumien ja hamahakkien kaa.
Warrnamboolista matka jatku Port Fairyyn turkkilaisen miehen pitamaan hosteliin. Se hostelli oli lovely, mut saat ei sit kylla suosinu. Kesken meidan kuntoilun luontopolulla alko sataa ihan kaatamalla. Juostiin sit katokseen suojaan kuten miljoona muutakin hemmoa, ja ma en todellakaan valehtele, mut olisin tarvinnu korvatulpat!! Se sade rummutti sen suojan kattoon niin lujaa, et meinas tarykalvot haljeta. Ei tosin ihme, koska sen verran ranka kuuro oli, et eteen ei nahny. Plus kotimatkalla sateen laannuttua tormattiin kaveriin, joka sai ehka elamansa opetuksen ja kiros loppuelamansa, et oli parkkeerannu autonsa alavaan kohtaan montun pohjalle. Oli sit meinaan vetta auton oven alareunaan asti ja eihan se auto kayntiin lahteny ja ilman kumivenetta oli turha sinne autoon haaveilla kuivana paasevansa...
Ai niin mun oli niin kylma siel Port Fairyssa, et menin ja ostin kutimet ja lankaa, et saan tehtya saarystimet, ettei nain vanhoja luita paase kolottaan...Joo ei saa nauraa!! Australiassa ei oo aina lammin, etenkaan nain etelassa kun talvi on tulossa!!
Tassa vahan kuvia...
Mutta eipas menna asioiden edelle. Joudutte dottelemaan hiukan aikaa mun raporttiani huikeaasta maalaiselamasta, koska ensin tarttee kertoa hieman meidan seikkailuista Great Ocean Roadilla...
Formulat oli huikea tapahtuma, josta kotiin kommittiin niin hiekkasena ja multasena, et muistutettiin lahinna kavelevia polypalloja. Ei, me EI oltu humalassa ja kontattu koko paivaa, vaan hei sen siita saa kun haluaa menna katteleen formuloita radalle, joka on rakennettu puistoon!! (itse asias tuhottiin osa golf kenttaa samalaa, joten mulle tuli hyva mieli. Neiti "Stop playing golf and save the world" paasi hiukan nauttiin, ja Tatu vaikka en koskaan sita golf kenttaa Albert Parkissa lenkkeillessani huomannukaan, niin nyt oon sit ihan paassy tallusteleleen silla! Et now I know where it is!)
Koska mentiin Sussen kaa ostaan vanhemmillemme Kimi/Ferrari fanikamaa, niin tietenkin se kundi sit meni ja keskeytti, koska kamalaahan se olis ollu, jos me oltas paasty tuuletteleen ja juhliin Suomalaisvoittajaa. Mut hei lohdutuspalkinnox sain kuvan musta ja varikkotytoista...Joo tiedan, et oltiin aikas lailla ainoita naispuoleisia ihmisia, jotka halus tunkee ittensa ilmaseen kuvaan varikkotyttojen kaa, mut so what!? Jos jotain saa elamassa ilmasex niin sehan otetaan!Mut joo hot or not asteikolla ne likat ei kylla yltany kovinkaan korkeelle, voin sanoo tan ihan hyvan arvostelukoulutuksen pojilta kesaterassilla saaneena...Ja se Kissin konserttikin, joka kisojen jalkeen Melbournen ilmaa melullaan saastutti, oli niin bloody boring, et haipattiin tunnin jalkeen, kun tuntu, et ne soitti edelleen yhta ja samaa biisia. (Ai miten niin niiden biisit samantyyppisia...)
Joo saatiin tosiaan buukata ne vikat yot Melbassa Tasmaniasta paluumme jalkeen vanhassa kampassamme olohuoneen lattialla. Oli vahan tietty outoa, kun jotkut uudet Englantilaislikat asusti meidan huoneessa, ja tuli valilla sellanen hei toihan mun mesta fiilis. Kaytiin vikana iltana Leonien ja Fonzin kaa viel oikeen ulkona syomassa ja otettiin kunnon kenguru fileet, NAM! ( Ei tosin ollu yhta hyvaa kun mun sweet chili saucessa paistetut kengurupihvit) Ja ne ihanat ex-kamppikset meni sit ja tarjos koko roskan. Oltiin Sussen kaa vaha kun puulla paahan lyoty, koska tunnetusti tosi elaman fakta on, et jos asut kimppakampassa niin et sa mikaan kroisos miljonaari oo jolla on rahaa jaella sinne ja tanne. Ou well, itepahan halusivat sen $118 laskun maksaa...
Lorne oli meidan eka stoppi Great Ocean Roadilla. Totta kai on tyypillista, et se ainoo kuuma paiva 2 viikon sisalla on just se paiva, kun sulla tarttee olla sun paksuimmat ja painavimmat vaatteet paallas jottei ne vie tilaa rinkasta, rinkka selassa, reppu edustalla ja jumalaton ruokakassi olkapaalla viel roikottamassa. Joo niita on todella taivaallisen natinnollista raahata +40 c helteessa ympariinsa. Kaulassa olis tarttenu viel olla joku puortymishazardi-merkki ohikulkijoille varotuksena, et tajuavat siirtya pois alta, jos aletaan kaatuileen helteen heikottaessa.
Lornen hostelli oli ihana pusikoiden keskella oleva pikku maja, jonne johtavaa pikkusta ylamakea kirottiin siina helteessa sen kuormamme alla. Koska hostellissa oli tarjolla hienoja etuja, kuten ilmasia boogie boardeja, niin totta kai ne hyodynnettiin ja meressa on nyt sit ihan virallisesti oltu kaulaa myoten, joten Southern Sea on nyt korkattu ja komeesti aaloilla kurvailtu.
Lornessa saatiin sit maailman mielenkiintosin elokuvateatterikokemus. Oli sit sellanen vuonna nakki ja kivi rakennettu vanha teatteri, jossa oli erillinen ylakatsomo ja alakatsomo (eri hintaset liput tietty) ja yllattaen meidan valitsemamme halvempi alakatsomo ei ollu mikaan suuri menestys (kuten ei tosin ylakatsomokaan, oliskohan meita ollu joku 7 henkee yhteensa...) mutta kylla ne kovat penkit ja se kokemus, kuinka ennen leffan alkua naytettiin slide showna paikallisten pikku putiikkien mainoksia oli sen koko lipunhinnan arvonen. Sita paitsi se leffa, joka oli siis Juno, sopi tohon retro teatteriin paremmin kun loistavasti. Meilla oli ihana leffailta.
Paasiais paholainen meni ja pilas meidan Great Ocean Roadille huolella latimamme alkuperaissuunnitelmat. Apollo Baysta, (jonne Lornesta matkattiin ) kulkee busseja Warrnambooliin vaan maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin. Koska perjantai oli pitkaperjantai ja maanantai toinen paasiaispaiva, vuoroja ei sitten kulkenu lainkaan kokonaiseen viikkoon!
Oltiin silleen, et viikko Apollo Bayssa ei sovi naiden tytteleiden kalenteriin eika niden hermoillekaan, joten kehiin Plan B. Ja tassa kohti sitten tapahtui se historiallinen kaanne ja ma aloin vihdosta viimein to live on the edge!! Mina heitin kaikki huoleni meneen samalla kun laitoin aina kaiken huolella kalkuloivat ja suunnittelevat aivoni narikkaan, hoin putkeen 700 kertaa No Worries ja rustasin sit pahville tekstin Warrnambool. Niin me sit kipitettiin lauantai aamusta tien varteen liftaan kohti 175 km paassa sijaitsevaa seuraavaa kohdettamme!
Ja hei eika siina viela kaikki! Living on the Edgeen kuului tietysti myos, et meilla ei ollu edes tietoa majotuksesta Warrnamboolissa ja koska paasiainen oli meneillaan, niin kaikki Great Ocean Roadin hostellit oli buukattu tayteen (sen takia ei oltas voitu jaada Apollo Bayhynkaan, kun oltiin tosiaan tehty varaus vaan 3 yox ja kaikki paikat sold out...)
Noh oltiin molemmat sit siina tien reunassa ihan valmiina liftaan, kun meita alko nolottaan ja ujostuttaa ihan jarkyttavasti. Mutta you gotta do, what you gotta do! Oli unohdettava aidin varotukset liftareita poimivista murhamiehista ja sen sijaan luotettava siihen Lornessa tapaamaamme mummoon, joka sano et liftaaminen on loistava idea. Ja hei, me saatiin kun saatiinkin kyyti ihan jopa 3 minuutin peukku pystyssa odottelemisen jalkeen. Ja me sit napattiin taysosuma! Se naikkonen, joka meidat kyytiin poimi sattu oleen matkalla just Warrnambooliin ja se halus valttamatta pysahtya kaikkiin matkalla oleviin nahtavyyksiin!! How fantastic was that!? Niin me sit edettiin muutama sata kilometri ihan ilmasex. Ja perilla Warnamboolissa saatiin siita sen kylan ainoosta hostellista peruutuspaikat! Joten living on the edge kannatti ja big time!!
Warrnamboolissa sain taas muistutuksen siita, mix oon edelleen sinkku. Tormattiin kahteen suomalaiseen poikaan...VOI LUOJA niita juttuja!! "Joo oltiin formuloissa, meni sina viikonloppuna viinaan $500, en muista mitaan.", "Joo silla reissulla mut kannettiin sammuneena ulos junasta, en muista mitaan.", "Ollaan tehty duunia siella taalla ja sit aina juotu ne rahat ja lahetty ettiin uutta duunia.", "Joo vahan on heikko olo tana aamuna.Taidan lahtee viinakauppaan hakeen lisaa juotavaa." Okei ma en halua yleistaa, et kaikki suomalaiset velikullat olis tollasia, mut sanotaanko, et suomalaiskiintio tuli taas tayteen kylla seuraavax puolex vuodex. Ai niin oltiin siina hostellissa niiden ihanien suomalaisurpojen kaa viela toinenkin yo, mut koska se oli tosiaan buukattu tayteen, kuten kaikkien muidenkin lahikylien hostellit niin ne saali meita ja anto tosiaan katon paan paalle vaik niilla ei sankypaikkoja ollukaan. Sen sijaan me chillailtiin se yo tietokonehuoneen lattialla. Hiukan oli ahdasta ja kuumaa, mut hei eipahan oltu pihalla opossumien ja hamahakkien kaa.
Warrnamboolista matka jatku Port Fairyyn turkkilaisen miehen pitamaan hosteliin. Se hostelli oli lovely, mut saat ei sit kylla suosinu. Kesken meidan kuntoilun luontopolulla alko sataa ihan kaatamalla. Juostiin sit katokseen suojaan kuten miljoona muutakin hemmoa, ja ma en todellakaan valehtele, mut olisin tarvinnu korvatulpat!! Se sade rummutti sen suojan kattoon niin lujaa, et meinas tarykalvot haljeta. Ei tosin ihme, koska sen verran ranka kuuro oli, et eteen ei nahny. Plus kotimatkalla sateen laannuttua tormattiin kaveriin, joka sai ehka elamansa opetuksen ja kiros loppuelamansa, et oli parkkeerannu autonsa alavaan kohtaan montun pohjalle. Oli sit meinaan vetta auton oven alareunaan asti ja eihan se auto kayntiin lahteny ja ilman kumivenetta oli turha sinne autoon haaveilla kuivana paasevansa...
Ai niin mun oli niin kylma siel Port Fairyssa, et menin ja ostin kutimet ja lankaa, et saan tehtya saarystimet, ettei nain vanhoja luita paase kolottaan...Joo ei saa nauraa!! Australiassa ei oo aina lammin, etenkaan nain etelassa kun talvi on tulossa!!
Tassa vahan kuvia...
Subscribe to:
Posts (Atom)
