Goodbye from Sydney!

Once upon a time, many many moons ago I left rainy Finland behind...Kaikki Australiassa alkoi Sydneysta, ja nyt 12 kuunkiertoa myohemmin, kaikki myos paattyy Sydneyyn. Kenellekaan ei ehka oo yllatys, et heti kun luontokatastrofimagneetti Sansu saapu Sydneyhyn, lampomittarilukemat laski +30c asteesta kolisten vahan paalle +10c tienoille ja media alko toitottaan, kuinka oli kylmin lokakuun paiva 30 vuoteen ja Blue Mountainseilla sato lunta. Joo ma tiedan, taa on niin mun syytani...

Me ollaan jalleen kerran Sussen kaa sohvasurffaamassa. Talla kertaa 37-vuotiaan vauhdikkaan ja sporttisen Nickin luona Manlylla. (kertoo kaverista ehka jotain, et kello on lauantaiaamuna 6.30 am ja se kaveri haipy surffaan jo puoli tuntia sitten...) Meidan piti olla taalla sen ihanassa, tosi kivasti sisustetussa asunnossa (meilla on oma makuuhuone ja oma kylpyhuone, luxusta) vaan 4 yota, mut kaveri halus, et jaadaan loppuun asti, et meidan ei tartte enaa mitaan hostellin kamaluuksia Australian aikanamme testailla. Niinpa me nyt sit paadytaan oleen taalla viikko.

Tosta sainkin oivan aasinsillan aiheeseen majoitusmatematiikkaa a la Sansu ja Susse. Tein pienia laskelmia, ja totesin, et me ollaan tan vuoden aikana asuttu Ausseissa 207 yota ilmasex, ja maksettu vaan 151 yosta, joista suurin osa tuli just Melbournen ajasta. Me ollaan itse asiassa sohvasurffattu enemman oita kun kulutettu aikaamme hostelleissa (ja sansun kalkulaattori nayttaa lukemia 47-41 sohvasurffauksen edux) Toisin sanoen, jos haluaa tutustua oikeisiin Ausseihin (niiden hostelleiden vallottaneiden saksalaisten ja brittien sijaan) ja on valmis tekeen erilaisia toita ja kokeileen jotain uutta, ma sanon et sohvasurffaus ja wwoofaus, on maailman paras tapa tehda just noin. Sen lisax sa saastat samalla kustannuksissa ja saat elamas parhaimpia muistoja. Meille taa oli ainoo oikee tapa toteuttaa meidan vuosi. Kaikki, mita lahdettiin talta reisulta hakeen saatiin, ja sen lisax viela niin paljon enemman...

Vuosi alkaa tosiaan olla paketissa, ja paiva paivalta alan olla lahempana sita hetkee kun tarvii alkaa elaan aikuisten oikeesti. You, know lopettaa tallanen ulkomaille karkailu vuoden valein, ja sen sijaan kasvattaa juuret jonnekin. Hommata tyopaikka, jossa saan kunnian viettaa paiviani yhdeksasta viiteen, alottaa uus harrastus, joka ei tappais mun jo hajoomispisteessa olevaa selkaani, ja ennen kaikkea remontoida, mun rakas Satakunnankadun asuntoni, josta niin kamalan varmana 7 vuotta sitten lahdin George W. Bushin ihmemaahan viettaan yhta valivuotta, jonka aikana mun piti selvittaa, mita haluan elamassani tehda. Nyt 7 vuotta myohemmin on hyva palata takasin tohon asuntoon tallein paljon viisampana, ja todeta, et en vielakaan tieda, mita haluan elamallani tehda tai mita musta tulee kun kasvan isox.

Yksikaan reissu elamassa ei ole minkaan arvoinen, ellei sen aikana oo oppinu jotain. Kun noin ajattelee, musta on tullu tan vuoden aikana miljonaari. Eika mun Melbournesta ostamani t-paita Desperate housewife in training, kylla kauheen kauas totuudesta osunu. Mun domestic skills on nykyaan aivan toista luokkaa kun tollon many many moons ago, marraskuussa 2007. Kiitos aussien, ma tiedan nykyaan, et kaiken voi pakastaa. Kun on availlu aussien pakastimien ovia, on tehny mita ihmeellisimpia loytoja...Jogurtin, maidon, limepuun lehdet, kerman, kahvin, puolix syodyn salsan, juuston, kuivatut omenat ja voin voi huoletta latkasta pakastimen puolelle odotteleen parempaa kayttopaivaa. Toisaalta uunin ja hellan taas voi korvata mikrolla. Muutamassa minuutissa voit mikroveivata riisin, perunat, munakokkelin ja leipoa pari kakkua. Ja ateriahan ei oo ateria, ellei siihen kuulu kurpitsa jossain muodossa.

Taa vuosi on ollu rankka Sansun tekniselle kalustolle. Ekan kuukauden jalkeen tuuli puhalsi 1,5kk vanhan (eli siis juuri ennen reissuun lahtoa ostetun) ajastimella olleen kameran poydalta maahan, bye bye kamera, ja eikun ostaan uus. Sit videokameran linssin sisaan ilmesty kun tyhjasta (mita ma puhun, siis sehan ilmesty tyhjasta!) roska. Joo se olis menny takuuseen, jos vaan takuu ei olis menny puoli vuotta aikasemmin umpeen ja ja olis ees kattanu Australian...Sitten olikin kaden vuoro takertua kuristajakaarmeen lailla poydalla latauksessa olleen kannykan johtoon ja vetasta se siina siivotessa laattalattialle. Yes, akku ei pysyny ton putoomisen jalkeen enaa puhelimessa kiinni. Eikun hiuspompulalla ratkaseen taa ongelma...Kylla mun akku on ollu kiinni puhelimessa hiuspompulalla viimeset 3 kk...No sit olikin hyva aika MP3 soittimen reistalla ja silmalasinsankojen katketa. Mullako huonoa tuuria, ei suinkaan...

Kylla, Aussit on laid back ihmisia, mut kontrollifriikki Sansu nyt ei varsinaisesti kylla ihan samalle relaus tasolle oo paassy. However, musta tuntuu, et mun sisallani asuu, ei Arlan pieni lehma vaan todellinen outback Aussi. Ma voisin niin nahda itseni ajamassa akubra paassa (cowboy hattu) ja RM Williamsin all Australian shoes buutsit jallassa tallasta valkosta Ute:a (avolavamaasturi), jonka lavalle on heitettyna kelpie, blue heeler (perinteisia aussien karja koirarotuja) ja Swag missa voi nukkua tarpeen tullen aivan missa vaan. Ma juon XXXX-bissee samalla lailla kun kaikki country ihmiset ja joka toinen lause, mika mun suustani ulos karkaa on tahtomattaankin No worries, mate. Vegemite ei enaa oo mitaan syomakelvotonta tahnaa, joka on tehty olutpanimoiden ylimaarahiivasta, ja ma voisin hyvin lahtee metsastaan kenguruita. Oh, ja lehmat on muuten sitten maailman sulosimpia elukoita.

Ja nyt, todistaakseni teille, et yes I can speak Ozzy, kirjotan tahan pikku dialogin. Voitte sitten ite paatella, onko mun vuoden pitunen pikku kielikurssini ollu onnistunu vai ei. Ja jos sun Ozzy ei oo ihan yhta hyvin hallussa, niin laitan peraan sulkuihin suomennokset, ihan vaan just in case...

MATE #1: I reckon you had some good tucker today, ya bloody sandgroper.
(Sa taisit pistaa poskeen tanaan hyvaa ruokaa senkin Lansi Australialainen)
MATE #2: It was fair dinkum, ay.
(Totta joo)
MATE #1: Bloody oath, mate!
(Voi pojat kamu!)
MATE #2: This morning I had brekky at Maccas and a Milo. Then at arvo I had a damper at smoko and a yarn with my crow eater mate. After that I boiled a billy for a cuppa before having tea. That tea was beautiful, and boy did I have heaps of dead horse on my silverside.
(Aamulla soin aamiaisen Mc Donaldsissa ja join kaakaota muistuttavan suklaajuoman. Iltapaivalla lounaax mulla oli leipaa ja juttelin Etela Australialaisen kamuni kanssa. Sen jalkeen laitoin pannun kuumax ja join kupillisen ennen paivallista. Se paivallinen oli herkullinen, ja pojat, oliko mulla paljon ketsuppia lihallani.)

Meille osu Sussen kaa Brisbanessa olo aikanamme yx opaslehtinen kateen, jossa kerrottiin pikkusen jokaisesta Australian osavaltiosta. Itse asias, jos ollaan tarkkoja, se kerto 6 osavaltiosta ja 2 territoriosta. Northern Territoryn kohtaa lukiessamme meinattiin pudota silta kalysen transit centterin penkilta. Pohjustettakoot tarinaa sen verran, et ollaan kahlattu naita ihan samaisia opuksia aikasemminkin ja lueskeltu naa kuvaukset kerran sun toisenkin. Mut kun huomattiin jalleen kerran, et meilla oli aikaa tapettavana, niin ajateltiin, et what the heck kertaus on opintojen aiti. Ja ne oli sit menny ja muuttanu Northern Territoryn kuvauksen!! Tavallisesti ne oli vaan maininnu Darwinin, Alice Springsin ja Kakadun kansallispuiston ja taysin ignoorannu kaiken muun NT:ssa. Talla kertaa, ne oli menny ja latkassy Victoria Riverin maailman kartalle!! Hei haloo, heti kun me ollaan oltu siella, niin siita tulee painamiskelponen paikka!Tassa suora lainaus lehtisesta:

"If you think Kakadu National Park has the only escarpment country to explore in the Territory- Think again.The drive to Victoria River country is bordered by magnificent escarpment and tropical savannah landscapes making it a beautiful trip through some of the Territorys most hidden and stuning country. Stop in at the VICTORIA RIVER ROADHOUSE where you can take a helicopter flight over the escarpment to see wild buffaloes and snakin Victoria River. THE HAMBURGERS HERE ARE AMONG SOME OF THE BEST IN THE COUNTRY!!"

Ja kuka sitten on ollut paistelemassa noita Australian parhaimpia burgereita!? Mina, mina, Susse ja mina!! Joo ollaanko ees vahan ylpeita meidan domestic skillseista. Kuka ikina sit kirjottikin ton tekstin on totta kai ilman muuta tarvinnu kayda syomassa just mun ja Sussen burgereita, koska kaiki taa teksti ilmaantu tohon lehtiseen just sen jalkeen, kun me palattiin takas sivilisaation pariin tuolta kauniista escarpment countrysta...

Taa mahtava, ajatusmaailmaa avartanut itsensaloytamisvuosi on hyva lopettaa Michael Bublen Home-biisin sanoin. Vihdosta viimein naiden kaikkien viimesten 7 vuoden seikkailujeni jalkeen, ma voin lainata punakenkaisen Kentuckylaistyton sanoja "There's no place like home" And after all, tulihan Dorothykin noilla kyseisilla sanoilla pois juuri ihmemaa OZista. Meilla siis on todellakin jotain yhteista, muutakin kun USA:n preeriaosavaltioissa elaminen...(oikeuttaax taa nyt mut meneen ostaan uudet tulenpunaset korkokengat matchaan mun urheiluautooni?)

See you all in Finland 2.11!!

HOME:
Another summer day
Has come and gone away
In Paris and Rome
But I wanna go home

May be surrounded by
A million people I
Still feel all alone
I just wanna go home
Oh, I miss you, you know

Another aeroplane
Another sunny place
I’m lucky, I know
But I wanna go home
Mmmm, I’ve got to go home
Let me go home

I’ve had my run
Baby, I’m done
I gotta go home
Let me go home
It will all be all right
I’ll be home tonight
I’m coming back home

Anteeksi saisinko toita?

Ma oon oppinu tan vuoden aikana itsestani ehka enemman, kun viimesten 25-vuoden aikana yhteensa. Mika tietysti on hirveen hieno juttu. Itsensa tutkiskelu voi olla niin kamalan avartavaa, mut samalla myos masentavaa. Sita kun huomaa et ei valttamatta ookaan ihan sellanen kun mita haluais olla...

Oonkin ajatellu, et ehka nyt kun tunnen itseni paremmin kun Opinnaytetyoni materiaalin, niin mun olis aika kirjottaa cv:ni liitteex laitettava hakemus uusix. U know, kuten ehka vaan 99% muistakin ihmisista, mun hienosta edustavasta hakemuksestani loytyy kuvaus, kuinka oon ulospainsuuntautunut, kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva ihminen, joka pitaa haasteista ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta. Yeah right...Bull shit!! Niinpa ajattelin teilta rakkaat lukijani kysya, mita mielta olette tasta minun uudesta, rehellisemman suunnan ottavasta hakemuksestani? Palkkaisitteko te minut?

Olen 26-vuotias vaihtelevasti sosiaalinen restonomi, joka on onnistunut kuluttamaan opiskeluvuosinaan paljon aikaa (ja koulun tukirahaa) Suomen rajojen ulkopuolella. Vaikka haluaisinkin, en tule toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja etenkin hitaat ja alyllisesti tyhmat yksilot ajaa mut hulluksi. En myoskaan halua olla missaan tekemisissa vanhojen keski-ian jo aikoja sitten ylittaneiden miesten kanssa, joiden elamantehtavana on luulla tietavansa kaiken aina paremmin, tunkea nenansa joka paikkaan ja jaella sulle ei haluttuja neuvoja ihan vaan sen takia, etta satut oleen nainen, eli heidan ajatuksen juoksunsa mukaan heikon ja tyhmemman sukupuolen edustaja.

Tyokokemusta minulle on kertynyt mm. alpakoiden parittamisesta, krokotiilien kylvettamisesta, hissin nappuloiden painelemisesta ja alkoholin kuljettamisesta tarjottimella vahissa vaatteissa rannalla lokkien hyokkaillessa kimppuun. Olen hyva secretarial toissa, kuten ottaan vastaan soittopyyntoja, joihin kirjoitan pain persetta minulle englanniksi spellatun nimen, tai parhaassa tapauksessa unohdan valittaa koko soittopyynnon. (Ainakaan saman paivan aikana...En siksi ettenko sita haluaisi valittaa, vaan koska mulla on valilla aina vahan short term memory loss...)

ATK-taitoni ovat loistavat, kunhan mun ei vaan tartte kayttaa excelia, power pointia, photo shoppia tai oikeestaan mitaan muutakaan tietokoneohjelmaa paitsi wordia. (Eika wordissakaan saa laittaa tekeen kaavioita tai diagrammeja) Erityistaitonani on tosin sellaisten ohjelmien kuin Facebook ja Blogger kaytto ja navigoiminen.

Olen tyontekijana luotettava, tasmallinen ja seison sanojeni takana. Jos mut voittaa puolelleen, yritys saa hakea lojaalimpaa tyontekijaa. Olen kaveleva navigaattori ja osaan ikuistaa elamaa kamerallani. Mut saa ja voi tokata isonkin yleison eteen, jos mulle on vaan antanu ennakkoon kasikirjoituksen puhuttavasta aiheesta, et oon voinu opetella sen ulkoa. (Mikaan ei oo mun arvoasteikollani nolompaa kun vaikuttaa epapatevalta ja valmistautumattomalta!) Mua EI SAA laittaa laulaan julkisesti enka suostu syomaan pestoa tai naudan kielta bisneslounaalla.

En ymmarra boheemia elaman tyylia alkuunkaan, ja pankkitilin kuluttaminen niin, ettei sielta loydy vahintaan 1500 euroa on edesvastuutonta. Elamassa pitaa olla tavoitteita, mutta niiden tarvitsee olla realistisia. Ei ole pessimistista todeta, etta naapurin Laila ei tule ikina paasemaan opiskelemaan lakia, vaikka se niin kuvittelee. Se on ainoastaan realismia, silla naapurin Laila on tyhma, eika silla ole kirjapaata tai pitkajanteisyytta. Asioita tulee nimittain katsoa rehellisesti silmiin, eika kaunistella kun siihen ei ole aihetta.

KIELITAITONI:
ENGLANTI: Tilanteesta riippuen loistavasta heikkoon
RUOTSI: Osaan keskustella sujuvasti yhden lauseen golfista
SAKSA: Das kann doch nicht war sein!
ESPANJA: osasin vuonna 2002...