Meidan alpakkafarmikeikka ei ollu ihan sellanen kun kuviteltiin, mut hei harvoin mikaan elamassa on. En meinaan ihan kuvitellu lupautuessani hoitaan yli 70 alpakkaa olevani menossa yksin asuvan 70-kymppisen yksityisyrittajamummelin luo, joka muistutti Miss Marplea.
Mista sitten huomaskaan asustelevansa mummelin luona? Ei, talla kertaa paljastavana elementtina ei ollu kukkakuvioinen kahviastiasto tai itse kudotut patalaput, vaan kahvin kanssa tarjottava kuivakakku (lukeeko virallisessa mummojen kasikirjassa, joka siis luonnollisesti jokaiselle mummoian saavuttavalle rotuun tai kansallisuuteen katsomatta jaetaan, et kahvin kaa tulee tarjota kamalaa kuivakakkua, johon on piilotettu viela kamalampia rusinoita , taateleita ja jotain mita ne kehtaa kutsua kirsikanpaloix.) ja seinalla roikkuva tasatunnein kolme kertaa maukuva kissakuvioinen kello. (Ja jos joku tuo mulle tollasen maukuvan helvetin tuparilahjax niin pudotan sen alas parvekkeelta. Siis seka kellon etta lahjan tuojan!!) Luonnollisestihan mummucollection kalustoon kuului myos ah niin tyypillinen lihavahko sylikissa, joka tykkas nukkua suljetussa pahvilaatikossa ja yon aikana siirrella mun ja sussen alottaman 1000 palasen hedelmapalapelin paloja uusiin locationeihin. Samaan collectioniin kuulunut alakerran nurkassa lojunut rollaattori jai tosin kylla mysteerin arvoiseksi arvoitukseksi. Normaaleissa olosuhteissa se olis ollu luonnollinen menopelivaihtoehto ton ikaluokan hurjastelijoille, mut Dawnin (siis sen mummon nimi oli Dawn, joo todella aamunkajo persoona...) imagoon se ei kylla sopinu. Taa mummeli tykkas hurjastella sen verran reippahasti pakettiautollaan sen alpakkatrailerin kaa et rollaattori olis ollu jotain liian nynnya. (Eika se ainakaan siihen rollaattoriin meidan aikana koskenu kertaakaan. Ellei sit pitany yolla salaa hurjia rollaattorikisoja meidan nukkuessa...)
Mix ma sit vertasin Dawnia neiti Marpleen? Harmaat hiukset ja kudinpuikot ei suinkaa ollu riittavat yhtalaisyydet, vaan there was something more. Dawn oli omasta "toistan samat asiat 17 kertaan" lievasta muistamattomuudestaan huolimatta teravapainen businessnainen. Han oli ensimmaisia naisia, jotka sai Sydneyssa aikoinaan yliopistotutkinnon, oli toissa Australian valtion laboratoriossa lahes koko elamansa (vetikin omaa laboratorio osastoaan ja kavi oikeudessa antamassa todisteita yrityksia vastaan elintarviketapauksissa) Olipa sit tutkinu muutamia kuolinsyitakin laboratorio hommissaan. Ja kun mummo vetas vaitoskirjansa poydalle, meitsi meni ihan hiljasex. Oli sit se teos pienen tiiliskiven kokonen...
Kuten kaikki todelliset Agatha Christie fanit (kuten esim. mina, joka luulin aina vuoteen 1998 asti, et se on mies...) tietaa, Miss Marple vertaa kaikkia uusia ihmisia aina vanhoihin jo tuntemiinsa. "Joo kylla tuo pappilan uusi rouva on kun se Andersonin Caroline. Hirveen hyvatahtoinen, mutta lyhytnakoinen. Eika sille Carolinelle hyvin kayny, se Smithin Peterhan sen murhas." No kuten Marplen neiti, niin myos alpakkamummeli aina kuvitteli, et me tunnetaan koko sen sukulais- ja tuttavakirjo, koska selitti heti paivasta numero yksi kaikista tuttavistaan kauheeta vauhtia etunimella ja ainahan me oltiin Sussen kaa pihalla kun huonosti tehdyt lumilyhdyt. Muutenkin mummeli rakasti monologeja, jotka kesti ikuisuuden. Menin sit tekeen yhtena iltana tekeen virheen ja kysyyn, et milla perusteella se nimee aina vastasyntyneet alpakkansa. Joo....puolituntia myohemmin se vastaa edelleen samaan kysymykseen (tai no vastas oikeestaan tossa vaiheessa jo vahan kysymyksen vierestakin...) tasa aanisen monologin jatkuessa, ja jatkuessa ja jatkuessa...Alko sit mummo siina samalla muisteleen kaikkien alpakoidensa sukutaulua, ihan kun mulle olis sanonu jotain, et Barbidoll ja Quicksilver sai Rosebudin ja Princess Rosen ja Prinsecc Rose sit taas Vegemiten kaa Mascaran ja Goldie locksin... (joo sen alpakoilla oli hassujakin nimia)
Kuten kaikki muistaa, Tyrendarrassa ekana paivana leikkailtiin matoja lampaan persauksista ja krokofarmilla korjailtiin kasvimaan aitaa vesipuhvelin kanssa. niinpa ei yhtaan yllatytty kun Gympiessa ensimmainen wwoofaus paiva valkeni alpakoita parittamalla. Kylla vaan, ma puhun nyt aidosta actionista (hyvin vahaisesta sellasesta kyllakin..) Siina sita sit pihassa taluttelet riimun narussa hyvin ennakkoon sukutaulujen ja varien mukaan matchmeikattuja naikkosia ja miekkosia yhteen ja seisot vieressa ja kattot kun 5 alpakkaparia jyystaa toisiaan ja mummeli kay valilla toimimassa seksiterapeuttina ja korjailemassa niiden asentoja. Ja muuten, sen sanonnan kuolleesta lahnasta voi sit unohtaa, se tulee meinaan korvata naispuoleisella alpakalla! Ne naikkoset meinaan asettuu vaan maahan makoileen, jumittaa siina paikalla, tuijottaa tylsistyneena eteensa ja mutustelee heinankorsia jos on syotavaa lahettyvilla. Samaan aikaan kundi saheltaa (tosin taa saheltaminen sisaltaa todella vahan liiketta, enemmanki se rojahtaa vaan sen naikkosen niskaan) niskassa kuola valuen hirveeta metelia pitaen (joka kuulosti ihan ahlam sahlam kielelta, ihan kun joku olis molottanu turkkia tai hepreaa...). Mut kyl te tiette, tyypillisia miehia, paljon puhetta ja vahan toimintaa...
Okei ma tien, et kysymys joka leijailee nyt jokaisen lukijan mielessa kuin sielunsa menettanyt eksynyt kummitus on, et sylkeeko alpakat kuten niiden kaiffarit laamat tekee. Vastaus on, et harvoin, mut sillonkin suoraan Sansun naamaan, tosin vahingossa...Eli alpakat on tosi symppiksia ja niiden spittaus huvit liittyy lahina vaan valien selvittelyyn ruokakupilla (ja jos ne rakii toisiaan tarpeex kauan kun tappelevat samasta eineksesta niin niiden alahuuli alkaa lerpattaan, minka takia ne ei sit pysty syomaan enaa ollenkaan vahaan aikaan kun ruoka ei pysy enaa reppanoilla suussa. Eli mita tasta opimme, soppakulholla ei kannata kinastella...) Toinen tapaus, jollon alpakka nartut tykkaa rakia ja PALJON on kun niita raskaustestataan, tai kuten alpakkamummeli meille oikeen termin opetti, kun tehdaan spit off:seja.
Ja miten alpakoita sit raskaustestaillaan? No joo siihen ei tartte ultrasoundia vaan yksinkertasesti tunkee vaan sen saman pariskunnan pikku aitaukseen, jotka tata lastenteko aktiviteettia harrasteli in the first place. Toisin sanoen 2 viikon paasta siita kun alpakat on paritettu, ne tungetaan samaan koppiin uudelleen. Mikali naikkonen on tullu paksux, se tekee, mita moni jarkeva nainen huonojen ensimmaisten treffien jalkeen muutenkin tekis joutuessaan saman kaverin kaa uusix treffeille. Se alkaa potkiin, sylkeen ja pureen sita samaan karsinaan laitettua miesta ja juoksee pakoon, minka ehtii. (Tosin pienessa karsinassa se tarkottaa lahinna ympyraa...) Ja totta kai, Sansu paasi sit todistaan tallasta taydellista spit offia ja se naikkonen missas sen perassa santailevan miehensa ja rakas sit suoraan Sansua otsaan...And let me tell you, fiilis oli kun jos joku ois oksentanu suoraan pain plasia. Ei tuoksunu hyvalle ei...
Toisena wwooffaus paivanamme mummo ilmotti heti aamutuimaan, et kuulkaas plikat, naa meitin laitumet tarttis vahan poop bustersia, et menkaas ja keratkaapas alpakan jatokset, et han voi tehda bisnesta. Ai sa kysyt et mita bisnesta? No kuule alpakanpaska bisnesta. (Mahan sanoin et se mummeli oli bisnesnainen. Muutenkin tuntu, et Gympie oli paikka, missa kaikki joilla oli jo toinen jalka haudassa oli paattany alkaa yksityisyrittaijx. Ne oli varmaan kuullu sen sanonnan, et parempi myohaan kuin ei milloinkaan...) Pussitettu alpakan tavara myi muuten sit paremmin kun Harry Potterit ja kama oli kuuminta hottista, mita myyntilukemiin tulee. Jokainen pussi, mika taytettiin vietiin tien viereen odotteleen ostajaansa sen alpakan kakkaa $5 kyltin alle. Ja joka paiva kaikki pussit aina katos (maksu tungettiin siis postilaatikkoon, et tassa ei paljon asiakaspalvelijoita tarvittu myyntipuuhiin.Homma oli kun Lidlissa tai Ikeassa, selfserve...) ja valilla muuten tultiin tekeilla olevatkin pussit viemaan hemmetti kasista. Yx kaveri oli ilmeisesti ihan rakastunu tohon tavaraan koska tuli hakeen matofarmilleen (luit oikeen, taalla on worm farms) perakarryllisen paskaa.
Nyt sa tietty kuvittelet meidat lapiot kadessa harhailemassa ympari laitumia etsimassa alpakan kakkaa ja lappaamassa sita pusseihin selka vaarana. BINGO!! Mummolla oli kylla hirveen hieno teknologian aikakauden mukanaan tuoma kamalan kateva moottorikayttonen kakkaimuri, jota paalta ajettavan ruohonleikkurin tai monkijan perassa vedettiin, mut juuri tuona paivana luonnollisestihan koko maailmankaikkeus oli paattany asettua meita vastaan (kuten tavallista...) eika yxkaan horoskooppi olis varmasti luvannu et tana paivana Uranus siirtys tahtitaivaalla hornentuutin ja Saturnuksen 7.renkaan kautta just meidan tahtimerkkeihimme ja kaikki mita paatettais sina paivana tehda onnistus harmonisesti mukisematta. Niinpa totta kai, se paalta ajettava ei sit suostunu kaynnistyyn ja mummon monkija oli huollossa. Niinpa me Aku Ankan tuurilamme paadyttiin hoiteleen naa alpakan kakkakekkerit kasipelein ja kasvattaan jalleen kerran jo massiiviseksi paisuneita habalihaksiamme.
Kasivoimin kerattiin ja pussitettiin tona ekana paivana 200kg ehtaa tavaraa, ja kun muina paivina maailmankaikkeus ja tahtitaivaan merkit oli suotusampia niin paastiin leikkiin kakkaimurilla ja herran jumala ma en usko, et sanon tata aaneen, mut me actually nautittiin siita puuhasta!! Ja vitsit me naytettiin iahn Ghost Busters tyypeilta sen imurimme kanssa. Sen takia ma meita aloinkin Poop Busterseix kutsuun...Tosin vihreen liman sijaan me imettiin kasoittain papanoita. (I know, too much information...) Myyntiin saatiin tehtya ton 2 viikon aikana about 150 pussillista poop:ia, ja sun kalkulaattori voi laskee, et kuinka paljon mummeli meilla rikastu...
Ja koska tyonteko on aina paljon kevyempaa kun laulaa loilottaa, niin alettiin siina sit pelloilla kkan perassa poukkoillessamme sanottaan uusix tunnetuja suomi-iskelmia. Joka paiva joku biisi sai uuden komeen sanotuksen ja me meidan ah niin kauniilla (siis anteex milla?) aanella niita siella hoilailtiin. Tassa muutama makupala esimerkki:
HECTORIN BIISI JUODAAN VIINAA:
Luodaan paskaa,
tullaan vahvemmiksi nain,
luodaan paskaa,
on todellisuus paskaa paivittain,
maalla nain!
MATIN JA TEPON MA JOKA PAIVA TOITA TEEN:
Ma joka paiva toita teen,
joka ainoa aamu seitsemaksi meen,
sen kaiken teen ma siksi vain,
et Ausseissa mummelin luona ilmaiseksi asua sain...
Ja kun tiimilla Eskola & Laine oli alkanu jo meneen lujaa tolla musiikkiosastolla, niin eraana iltana me sit huomattiin alpakoiden iltasapuskoita kulhoihin kippaillessa veisaavamme kaikkia ulkoamuistamiamme virsia. Sa luit oikein, meidan aivokapasiteetti on ehka heikentymassa, ja henkinen kasvumme nousussa, mut ette arvaakaan, miten mielenkiintosta oli huomata kuinka jumalattoman monta virtta muisti vielakin ulkoo ala-aste ajoilta, jollon niita nyt joutu hoilaileen koulussa harva se paiva. Viimesex ton Virsia Sussen ja Sansun kanssa tuokion paattex kuulkaa kajautettiin komeesti suvivirsi just ennen kun kotiovesta sisalle astuttiin ja siinahan se mummeli istu oven suussa ristikkolehtensa kanssa ja totes vaan, et "That sounds like a christmas song" Mihin Susse vaan, et "It's actually a religious song" Vahanko mummo katto meita pitkaan (se meinaan oli antiuskonnollinen) joten piti heti sit selittaa peraan, et tota hoilaillaan aina koulujen kevatjuhlissa, et me ei suinkaan olla mitaan uusia ilosanoman levittajia.
Eraana aamuna meilla oli kylla sen luokan aamupalakeskustelut etta meinas menna murot vaaraan kurkkuun. Alpakkamummeli totes siina muroja suuhun kauhoessaan, etta hanen miehensa koitti kuristaa hanet 35-avioliittovuoden jalkeen kun han oli sairaana sangynpohjalla, joten han sit paatti ottaa eron. Lusikallinen lisaa muroja suuhun ja puhuttiinkin jo naapurin puudeleita kasvattavasta Kenista, joka on nudisti ja koittanu jo pidempaan vongata seksia meidan alpakkamummelilta, joka on todennu sille vaan, et "You are married and I'm not that kind of a girl!" Ei kuulemma sit mummeli viitti vierailla Kenilla ellei sen vaimo satu oleen kotosalla. Joo ehka noin on turvallisinta...
Eika naapurin Ken ollu ainoo vonkaaja noilla hoodeilla. Alpakkamummelin Guinea fowl (veikeen nakonen kanalintu, joka luuli olevansa alpakka) oli kans niin parittelun halunen et se vaan huhuili kumppania helkkari aamusta iltaan, ja eihan toi olis muuten ollu mikaan ongelma, mut kun sen seksikas kutsuhuuto kuulosti ihan kimeelta narisevalta ladon ovelta, ja se alotti sun ikkunas alla jo heti aamu kuudelta ja jatko koko perkuleen paivan. Ei oo kylla ihme, et silla aanella ei sulhaskokeilaita houkuteltu paikalle...
No lahtopaivana mummo sit nosti viela viimesilla minuuteilla mun verenpaineeni kattoon. Odoteltiin sita Sussen kaa alakerrassa ihan hermona kassit jo autoon pakattuna klo 8.15 am asti, jollon meitsi pinkas ylakertaan tietokoneella leikkivan mummelin luo tokaseen, et kuules mummeli nyt on sit parasta ulostautua talosta, koska meidan bussi lahtee vartin paasta!! Noh kun viimein paastiin istuun autoon ja Sansun hermot oli jo ihan riekaleina, niin se autohan ei lahtenykaan kayntiin!! Voi luoja, kuinka tyypillista toi nyt sit on!?!? No ei muuta kun vauhdilal kassit mummelin toiseen pakettiautoon, jossa ei tietenkaan ollu kun vaan 2 istumapaikkaa, joten sansu pomppaa peraan istuun alpakan kakkaselle lattialle ja eikun nasta lautaan. Siita annan kylla mummolle pisteet kotiin, et se muistutti hyvin pitkalti Juha Kankkusta ajaessaan, et kaasupoljin kylla loyty, ja ehdittiin bussipysakille huiput 1,5 minuuttia ennen bussia. Mutta voin sanoo, et vanhenin tona aamuna ainakin 10 vuodella ja mun henkinen ja terveydellinen tilani karsi enemman kun thaimaan talous ja rakennukset tsunamissa.
Wednesday, September 24, 2008
Hei me ollaan vaan ja seilaillaan...eli laivaelamaa Whitsundayn saaristossa
Kun on ostamassa tuotetta, on kamalan katevaa, jos tietaa mita on hankkimassa, ettei kay kun meille...U know, et luulee ostaneensa purjeshdusreissun trooppiseen palmusaaristoon, mut sit tajuaakin paatin kannella seisoessaan tuijottelevansa Ahvenanmaan saaristomaisemaa kallioineen ja mantyineen :) Nyt kun jalkikateen ajattelee, yhdessakaan Whitsundayn mainoksessa ei puhuttu mitaan palmuista, eika yhdessakaan Whitsundayn saaristoa esittavassa kuvassa nakyny palmuja. (joku ois ehka voinu tasta jo tehda jotain paatelmia...) Mun mielesta viime vuonna samassa saaristossa seilaillu Marikaan ei koskaan maininnu sanaa palmu. Mut ihmisaivot on hassu vempele, ja kun tietaa, et paikasta loytyy saaria, turkoosia vetta ja hiekkarantoja, niin ne taydentaa kuvan palmuilla. (eika suinkaan mannyilla...) Ja sita paitsi joka paikassa toitotetaan vaan ilosanomaa trooppisesta Queenslandista, niin jumankauta kyllahan sita sillon nyt palmupuita odottaa!
Siis mehan mentiin Airlie Beachille vaan yhdesta ainoosta syysta. Me haluttiin menna purjehtiin kaikkien suosittelemaan Whitsundayn saaristoon. Koska tan vuoden teemana on ollu jo hyvinkin kuuluisaksi tullut living on the edge, niin tietenkaan meilla ei ollu viela mitaan varattuna kun kirkuvan punainen Greyhound pudotti meidat vaatimattomalle muutaman kalysen penkin sisaltavalle katokselle, jota myos Airlie Beachin transit centerix kutsutaan. Sami ja Milla, te jos ketka tiedatte mun etukateen varailu/suunnittelu pakkomielteeni, eli te kax voitte nyt kylla antaa mulle pienet abloodit tosta varailemattomuus suorituksesta. (Taa ei sit tietenkaan tarkottanu ettenko ois Susselta salaa seilaillu eri esitteita ja kayny netissa tsekkaan tarjontaa...Ranjansa tallakin living on the edgella on. On ihan tarpeex jannitysta siina, et ei tie onx paikkoja jaljella, kamala se ois jos ois tarttenu viel jannittaa sitakin, et minkalaisia purtiloita ois tarjolla...)
Meidan elakelaiskerholla oli ainoastaan yx kriteeri, minka perusteella oltiin paatetty vesille suuntaava reissumme valita. (eika se ollu suinkaan laivasta loytyvien pelastusliivien maara, vaikka ma surkee uimari oonkin..)Meidan paatti ei sanu nimittain olla se, mita mainostettiin otsikolla PARTY BOAT. Believe it or not, ma acatually sain jonkun hetkellisen aivovaurion ja kavelin sisaan Backpacker travel agencyyn Cairnsissa kysellakseni Whitsundayn vaihtoehtoja. Ja oisit nahny niiden ilmeen kun ilmotin ainoox kriteerix, et se ei saa olla bloody party boat. Ihmettelin ettei ne ohjannu mua saman tien suoraan elakelaisten pakettimatkoihin erikoistuvaan matkatoimistoon.
Koska couchsurfing hostimme Glen oli viettany puoli elamaansa seilaillen Whitsundaylla pursipoikana sun muuna mahdollisena laivaheebona, niin paatettiin luottaa hanen arvostelukykyynsa. Istutettiin kaveri heti ekana iltana sohvalle ja todettiin jalleen kerran naa maagiset taikasanat It musn't be a party boat. Ja SIMSALABIM, Glen totes, et meidan on mentava Solway Lassille, joka on historiallinen tall ship (mika ikina sit onkaan suomex...no purjeita siina ainakin oli paljon...) Itse asias Glen oli niin vakuuttunu tosta, et pomppas ylos sohvalta, ringas heti Solway Lassia edustavan yrityksen toimistolle ja buukkas meille reissun $100 alennuksella. (Kylla suhdeverkosto on sitten hieno asia!) Jihaa living on the edge kannatti, problem oli solved ja nain me paadyttiin 3 yon ja 3 paivan seilailureissulle Solway Lassille. (Ja by the way, taa oli sit todellista living on the edgea, koska en ollu ees aikasemmin salapoliisioperaatioideni aikana nahny ton paatin esitetta!!!)
Silla meidan seilauspaatilla oli kuulkaas kovan luokan historia (vahan niinkun mulla ja Sussellakin...) Ensinnakin se oli 106-v vanha (joka on mun ja Sussen yhteenlaskettu henkinen ika) mika jo sinansa on mun mielesta aikas pirun hieno saavutus vedenpaalla kelluvalle kapistukselle. Tosin jos nyt rehellisia ollaan, ei se ihan koko 106-vuotta oo kellunu, se on meinaan uponnu kahdesti, joista toisella kerralla se upotettiin ihan tarkotuksella omistajan kaskysta. (Ei kato paastany Australian viranomaiset Etelamerella hedelmalaivana seilannutta laivaa noin vaan maahan, vaan kaskivat putsaan laivan ja omistaja paatti, et kustannustehokkain tapa oli sit upottaa paatti ja nostamisen jalkeen rempata kuntoon. Ja taa on sit ihan tositarina eika S-M eskolan mielikuvituksen tuotetta!!)
Solway lass rakennettiin alunperin Hollanissa, mut sit se kyllasty puukengat jalassa ja tulppaanit kourassa kaveleviin Hollantilaisiin, jotka anyways varmasti rakasti tuulimyllyjaan enemman kun tota paattia, ja ajautu ekan maailmansodan aikana Brittien ja sit 2. maailmansodan aikana lahopaiden natsien kasiin. Vuonna 1935 tapahtu hurjia ja laivan kapteeni meni sit ja kuoli konehuoneeseen mestan kaasujen takia. Todella fiksu miehisto toimi hyvin jarkevasti. Onhan toki luonnollista tollasessa tilanteessa laskee pelastusvene vesille, soutaa pois ja hylata laiva ja jattaa uljaan merikarhun-uransa paattany kapteeni mataneen konehuoneeseen...
Solway Lass:inhan nimi on toki vaihtunu yhta usein kun sen omistajien kansallisuuskin. suurin osa nimista on ollu blaah blaah tylsia, mut sen 70-luvulla ylvaana kantama nimi vihjais, et sen omistaja olis voinu olla suomalaissyntynen vapaapalokuntalainen (tai vastaavasti paljon pipareita polttanu leipuri...) laivan kyljessa kun komeili tuollon nimi LORD OF SAVUSAVU.
Mutta back to reality...Solway Lass on seilannu viimeset 9 vuotta Whitsundaylla taysin turisteille sopivax rempattuna (eli sielta loytyy baari) muuttamatta nimeaan tai kansallisuuttaan. Niinpa me 13.9 klo 19.30 sanottiin irti sopimus maakrapuilusta, noustiin laivaan ja siirryttiin merirosvoelaman auvoisiin paiviin. (joo meidan mastossa heilu ihan oikeestikin Jolly Rodgers eli se musta paakallolippu saariluineen)
Onhan tunnettu fakta, etta maailmassa on noin puoli miljoonaa Hesalaista (ja ikava kylla ne ei oo katoava luonnonvara) Kun ton maaran suhteuttaa maailman vakilukuun, saa tuloksex jonkun tosi naurettavan prosentuaalisen maaran. Joten kysyn vaan, et milla todennakoisyydella kun sa oot maapallon toisella puolella, pieneen purtiloon sullottuna (kuvainnollisesti siis, oikeesti siel oli ihan kivasti tilaa) niin niiden 27 muun kanssamatkustajan joukosta loytyy yx Hesalainen? Voit lopettaa sun lukioaikasen Casion rampyttamisen, ma voin antaa oikeen vastauksen heti ihan nain pikasesti mun matikkaneroudellani. Vastaus on, et todella todennakosesti. Mut onnex meidan tilanteessa kyseessa oli suuri harvinaisuus, Mukava, loistavalla huumorintajulla varustettu Hesalainen nimittain.
Jo heti ekana iltana siin aliavn kannella tormattiin Hesalaiseen Teroon, josta tuli sit koko reissun ajan kova kolmas jengilainen meitin feikki Japsituristi porukkaan. (kun ei laivalla kerran ollu kameran kaa riehuvia japanilaisturisteja, niin tarttihan ne nyt sit korvata suomalaisilla kameran kaa heiluvilla paparazzeilla) Samalla Tero sai toimia kolme paivaa seka Sussen ja mun avioliittoneuvojana, kameramiehena, etta valokuvamallina (mista kaverilla olikin jo aiempaa kokemusta, jotain turvesaunaan liittyvaa poserausta jossain nettisivuilla, ala vaan kysy enempaa, heh..).
Reissun ekana paivana heti aamu tuimaan poikettiin aivan mahtavalla Whitehaven beachilla, jota tosin oli saanu jo tuijotella jokaisessa Airlie Beachilla myytavassa postikortissa. Eipa se silti pettymys ollu, pain vastoin. Sita paitsi ma haluan nyt tassa ottaa vapaat kadet ja taten julistaa Whitehaven beachin virallisesti coktailwaitress ystavallisimmaksi beachiksi koko maailmassa. Jokainen paljain jaloin rannalla paivat pitkat tallustellu cocktailwaitress antas taydet pinnat Whitehavenin silica hiekalle, joka on tajuttoman hienoa (hienointa hiekkaa maailmassa, daah...) ja pehmeeta jalan alla, mutta mika tarkeinta, ei kuumene edes kuuman auringon porottaessa siihen 12 tuntia paivassa!! Se oli totally cool. Plus siella ei ollu tarjottimien kimppuun hyokkaavia lokkeja mailla eika halmeilla, et double cool. Tosin ikava kylla yxkaan maailman cocktailwaitress ei tasta ihanuudesta saa nauttia, koska Whitehaven bechilla ei luojan kiitos oo tollasia palveluita tarjolla...ainakaan viela...(vaik ostavia asiakasturisteja varmasti riittas...)
Toisen paivan teemana oli ah niin sydanta lahella oleva snorklaus. Voi pojat millasia kaloja tuolla oikeen majaili kauniilla koralliriutoilla. Oli meinaan paljon paremmat maisemat ja asukit kun Great Barrier Reefilla sillon Cairnsin reissulla. Fiilis oli ihan kun oisin sukeltanu yhteen Melbourne Aquariumin tankeista :) Ja Sussella fiiliskin oli varmaan ihan samanlainen kun ois Aquariumin kaytavia kavelly, kun ma sormi ojossa kaloja osoitellen koitin snorkkeli suussa kauheeseen aaneen selostaa siella veden alla, et mita kaloja ne oikeen oli. Ainakin Nemon, eli clownfishin, sit long fin banner fishin, lemon damselin ja maori Wrassen tunnistin komeesti heti ensi nakemalta. Tosin sit Susse meni ja bongas ison kilpparin ihan ilman mua, ja toihan oikeutti sen hokeen koko loppupaivan et han on muka paras. "Kuka on paras? Ma oon paras, ma nain kilpparin...Susse on paras, vahan ma oon hyva eikun siis paras..."
Me stopattiin kahdelle eri riutalle bongaileen naita kaiken kirjavia vesseleita, eli kaloja. Ja siel tokassa paikassa meitsi meinas saada sit ihan vaan lievasti sanottuna paniikkikohtauksen. Ton snorklailun aikaan oli laskuvesi ja me oltiin muutenkin lahella pintaa olevalla riutalla. Meitsi sit suikkeloi sinne riutalle sielta missa vesi oli syvempaa totta kai ihan no problem. Siina sit kalojen perassa uidesani loysin yht akkia itteni teravien, lahella pintaa olevien korallirykelmien labyrintista. (Tyyliin Hannu ja Kerttu eksyy metsaan kun seuraavat jotain mielenkiintosta eika kiinnita huomioo ymparistoon..) Joo koitin miettia, et mista suunnalta oikeen tulin. Ei hajua...kaikkialla naytti vaan, et vetta on ihan liian vahan korallien paalla, et jos niiden yli koittaa uida, ne repii sun mahas auki (tai no oonpas ma nyt dramaattinen, sen markapuvun ne kylla ehka eka repis ennen kun suolet alkas ulos valuun revenneesta mahasta). Ranta oli kylla lyhyen matkan paassa, mut juuri niiden veden rajassa olevien teravien korallien muodostaman Sansun vankilan toisella puolella. Ja totta kai oli sit viela se virtaus...Taa meitin snorkkelointi paikka oli mukavasti voimakkaan virtauksen kohdalla, ja nakyvyys oli heikko ja koitappa siina sit lahes uimataidottomana (alaka sano et huonolla uimataidolla ei sais lahtee snorklaan) paniikkin nouseteessa, korkeiden korallien ymparoimana tuntiessas ittes nurkkaan ahdistetux tiikerix koittaa taistella vastavirtaan tai tehda mitaan jarkevia paatoksia. Kavin paassani tossa vaiheessa hienoa dialogia jarjen ja jarjettomyyden valilla:
"Pysy rauhallisena idiootti. Tassa ei oo yhtaan mitaan hataa. Ajattele loogisesti."
"Ma tukehdun, ma tukehdun, ma en jaksa, apua apua, miten taalta paasee pois!!!"
"Johan ma sanoin ajattele loogisesti, kato missa on korkeempaa vetta, et paasex sa jostain korallien yli"
"Kuule taukki loogisuus on kuule tasta kaukana, ma tuun kuoleen tanne korallien keskelle, apuaaa...Naa seinat kiristyy mun ymparilla..."
"Keskity pahvi! Vedamaha sisaan kokeile ylitysta tasta kohti."
"Arrrghhh...Ne korallit koskee muhun ihan just, nyt repii mut verille, kamalaa ma haaksirikkoudun just naihin ja sit taal o tietty niit pistavia merenelaimia ja ma joudun teholle..."
" Ala kuuntele sita toista aanta. Keskity, hengita rauhallisesti ja hienoa rannassa ollaan!"
Yees, en sit kuollu, (kuten tasta blogiin ilmestyvasta jarjettomasta tekstista voitte paatella...)mut opin kylla taas itsestani vahan jotain lisaa...Mun klaustrofobiani nayttaa patevan tajuttoman hyvin myos vesielementtiin, missa myos mun hei ma tukehdun just-refleksini toimii myos kamalan katevasti. Taidan tasta lahtien snorklailla vaan selvilla syvemmilla vesilla.
Solway Lassilla oli tarzan koysi. Joo ei se tarzan tosiaan oikeesti missaan helkkarin viidakossa asunu, vaan merirosvolaivalla. Tosin koska itse herra Tarzania ei nakyny koko reissun aikana, niin siella sit kaikki wanna be Tarzanit esitteli meille temppujansa heivaten itteensa laivan kannelta koyden avulla veteen. Totta kai minakin sit kokeilin Janen osaa ja boy oh boy oh boy, se oli niiiiiiin hauskaa, et taidan pakottaa iskan ostaan ison laivan kaukajarvelle, et saan sen mastoon sit ripustaa tollasen koyden. Kuulkaa jopa ne laivan vanhuksetkin (ne about 65-vuotiaat mummelit) molskautteli mereen uintikeikalle tolla tavoin.
Ruoka laivalla oli aivan ihanaa,ilmat oli aivan ihania (kapteeni sano, et vuoden parhaat seilaus saat meitin reissulla), seura oli mahtavaa ja mun elama oli mahtavaa. Ainoo ei niin huippu juttu oli karu fakta, et jokainen sai ottaa paivassa tasan yhden 2 minuutin suihkun, mika tuli suihkutella paivan lopussa. Itse asias toi 2 minuuttia oli ihan kohtuullinen aika, ja kuka sita paivassa nyt useempaa suinkua laivalla tarvii kun yhden, mut se suihkun paikka teki asioista hieman akrobaattisia...Kaikki on varmasti poikennu elamansa aikana bussireissulla bussin peralle piilotetussa vessakopissa tai vastaavasti lentokoneen kaymalassa. (toivoen hyvin hartaasti etta ei olisi tarvinnut sita tehda...)Noh Solwayn vessakopit oli just sen saman kokosia kun ennalta mainittujen liikennointivalineiden, mutta nama vessat ei ollukaan tavallia vessoja...Nimittain vessakopin seinaan oli laitettu kiinni suihku!! Kylla vaan, sa kayt vessassa suihkussa sellasessa 1m x 1m kokosella alueella. Toi on viela joten kuten jees kun oot actually suunnitellu menevas suihkuun, mut meitsi sit useemmin kun kerran paineli vessan ja jai jotenkin kadestaan siihen suihkunkahvaan kiinni ovee sulkiessaan ja sai sit mukavan suinhkuttelutuokion vaatteet paalla...Et sellasta
Mut koska mun nettiaikani on nykyaan niin rajallista, niin kuvia reissuista loytyy facebookin puolelta, et kaykaahan siella tsiikaamassa (taa blogger kun lataa niita niiiin hitaasti...)
Siis mehan mentiin Airlie Beachille vaan yhdesta ainoosta syysta. Me haluttiin menna purjehtiin kaikkien suosittelemaan Whitsundayn saaristoon. Koska tan vuoden teemana on ollu jo hyvinkin kuuluisaksi tullut living on the edge, niin tietenkaan meilla ei ollu viela mitaan varattuna kun kirkuvan punainen Greyhound pudotti meidat vaatimattomalle muutaman kalysen penkin sisaltavalle katokselle, jota myos Airlie Beachin transit centerix kutsutaan. Sami ja Milla, te jos ketka tiedatte mun etukateen varailu/suunnittelu pakkomielteeni, eli te kax voitte nyt kylla antaa mulle pienet abloodit tosta varailemattomuus suorituksesta. (Taa ei sit tietenkaan tarkottanu ettenko ois Susselta salaa seilaillu eri esitteita ja kayny netissa tsekkaan tarjontaa...Ranjansa tallakin living on the edgella on. On ihan tarpeex jannitysta siina, et ei tie onx paikkoja jaljella, kamala se ois jos ois tarttenu viel jannittaa sitakin, et minkalaisia purtiloita ois tarjolla...)
Meidan elakelaiskerholla oli ainoastaan yx kriteeri, minka perusteella oltiin paatetty vesille suuntaava reissumme valita. (eika se ollu suinkaan laivasta loytyvien pelastusliivien maara, vaikka ma surkee uimari oonkin..)Meidan paatti ei sanu nimittain olla se, mita mainostettiin otsikolla PARTY BOAT. Believe it or not, ma acatually sain jonkun hetkellisen aivovaurion ja kavelin sisaan Backpacker travel agencyyn Cairnsissa kysellakseni Whitsundayn vaihtoehtoja. Ja oisit nahny niiden ilmeen kun ilmotin ainoox kriteerix, et se ei saa olla bloody party boat. Ihmettelin ettei ne ohjannu mua saman tien suoraan elakelaisten pakettimatkoihin erikoistuvaan matkatoimistoon.
Koska couchsurfing hostimme Glen oli viettany puoli elamaansa seilaillen Whitsundaylla pursipoikana sun muuna mahdollisena laivaheebona, niin paatettiin luottaa hanen arvostelukykyynsa. Istutettiin kaveri heti ekana iltana sohvalle ja todettiin jalleen kerran naa maagiset taikasanat It musn't be a party boat. Ja SIMSALABIM, Glen totes, et meidan on mentava Solway Lassille, joka on historiallinen tall ship (mika ikina sit onkaan suomex...no purjeita siina ainakin oli paljon...) Itse asias Glen oli niin vakuuttunu tosta, et pomppas ylos sohvalta, ringas heti Solway Lassia edustavan yrityksen toimistolle ja buukkas meille reissun $100 alennuksella. (Kylla suhdeverkosto on sitten hieno asia!) Jihaa living on the edge kannatti, problem oli solved ja nain me paadyttiin 3 yon ja 3 paivan seilailureissulle Solway Lassille. (Ja by the way, taa oli sit todellista living on the edgea, koska en ollu ees aikasemmin salapoliisioperaatioideni aikana nahny ton paatin esitetta!!!)
Silla meidan seilauspaatilla oli kuulkaas kovan luokan historia (vahan niinkun mulla ja Sussellakin...) Ensinnakin se oli 106-v vanha (joka on mun ja Sussen yhteenlaskettu henkinen ika) mika jo sinansa on mun mielesta aikas pirun hieno saavutus vedenpaalla kelluvalle kapistukselle. Tosin jos nyt rehellisia ollaan, ei se ihan koko 106-vuotta oo kellunu, se on meinaan uponnu kahdesti, joista toisella kerralla se upotettiin ihan tarkotuksella omistajan kaskysta. (Ei kato paastany Australian viranomaiset Etelamerella hedelmalaivana seilannutta laivaa noin vaan maahan, vaan kaskivat putsaan laivan ja omistaja paatti, et kustannustehokkain tapa oli sit upottaa paatti ja nostamisen jalkeen rempata kuntoon. Ja taa on sit ihan tositarina eika S-M eskolan mielikuvituksen tuotetta!!)
Solway lass rakennettiin alunperin Hollanissa, mut sit se kyllasty puukengat jalassa ja tulppaanit kourassa kaveleviin Hollantilaisiin, jotka anyways varmasti rakasti tuulimyllyjaan enemman kun tota paattia, ja ajautu ekan maailmansodan aikana Brittien ja sit 2. maailmansodan aikana lahopaiden natsien kasiin. Vuonna 1935 tapahtu hurjia ja laivan kapteeni meni sit ja kuoli konehuoneeseen mestan kaasujen takia. Todella fiksu miehisto toimi hyvin jarkevasti. Onhan toki luonnollista tollasessa tilanteessa laskee pelastusvene vesille, soutaa pois ja hylata laiva ja jattaa uljaan merikarhun-uransa paattany kapteeni mataneen konehuoneeseen...
Solway Lass:inhan nimi on toki vaihtunu yhta usein kun sen omistajien kansallisuuskin. suurin osa nimista on ollu blaah blaah tylsia, mut sen 70-luvulla ylvaana kantama nimi vihjais, et sen omistaja olis voinu olla suomalaissyntynen vapaapalokuntalainen (tai vastaavasti paljon pipareita polttanu leipuri...) laivan kyljessa kun komeili tuollon nimi LORD OF SAVUSAVU.
Mutta back to reality...Solway Lass on seilannu viimeset 9 vuotta Whitsundaylla taysin turisteille sopivax rempattuna (eli sielta loytyy baari) muuttamatta nimeaan tai kansallisuuttaan. Niinpa me 13.9 klo 19.30 sanottiin irti sopimus maakrapuilusta, noustiin laivaan ja siirryttiin merirosvoelaman auvoisiin paiviin. (joo meidan mastossa heilu ihan oikeestikin Jolly Rodgers eli se musta paakallolippu saariluineen)
Onhan tunnettu fakta, etta maailmassa on noin puoli miljoonaa Hesalaista (ja ikava kylla ne ei oo katoava luonnonvara) Kun ton maaran suhteuttaa maailman vakilukuun, saa tuloksex jonkun tosi naurettavan prosentuaalisen maaran. Joten kysyn vaan, et milla todennakoisyydella kun sa oot maapallon toisella puolella, pieneen purtiloon sullottuna (kuvainnollisesti siis, oikeesti siel oli ihan kivasti tilaa) niin niiden 27 muun kanssamatkustajan joukosta loytyy yx Hesalainen? Voit lopettaa sun lukioaikasen Casion rampyttamisen, ma voin antaa oikeen vastauksen heti ihan nain pikasesti mun matikkaneroudellani. Vastaus on, et todella todennakosesti. Mut onnex meidan tilanteessa kyseessa oli suuri harvinaisuus, Mukava, loistavalla huumorintajulla varustettu Hesalainen nimittain.
Jo heti ekana iltana siin aliavn kannella tormattiin Hesalaiseen Teroon, josta tuli sit koko reissun ajan kova kolmas jengilainen meitin feikki Japsituristi porukkaan. (kun ei laivalla kerran ollu kameran kaa riehuvia japanilaisturisteja, niin tarttihan ne nyt sit korvata suomalaisilla kameran kaa heiluvilla paparazzeilla) Samalla Tero sai toimia kolme paivaa seka Sussen ja mun avioliittoneuvojana, kameramiehena, etta valokuvamallina (mista kaverilla olikin jo aiempaa kokemusta, jotain turvesaunaan liittyvaa poserausta jossain nettisivuilla, ala vaan kysy enempaa, heh..).
Reissun ekana paivana heti aamu tuimaan poikettiin aivan mahtavalla Whitehaven beachilla, jota tosin oli saanu jo tuijotella jokaisessa Airlie Beachilla myytavassa postikortissa. Eipa se silti pettymys ollu, pain vastoin. Sita paitsi ma haluan nyt tassa ottaa vapaat kadet ja taten julistaa Whitehaven beachin virallisesti coktailwaitress ystavallisimmaksi beachiksi koko maailmassa. Jokainen paljain jaloin rannalla paivat pitkat tallustellu cocktailwaitress antas taydet pinnat Whitehavenin silica hiekalle, joka on tajuttoman hienoa (hienointa hiekkaa maailmassa, daah...) ja pehmeeta jalan alla, mutta mika tarkeinta, ei kuumene edes kuuman auringon porottaessa siihen 12 tuntia paivassa!! Se oli totally cool. Plus siella ei ollu tarjottimien kimppuun hyokkaavia lokkeja mailla eika halmeilla, et double cool. Tosin ikava kylla yxkaan maailman cocktailwaitress ei tasta ihanuudesta saa nauttia, koska Whitehaven bechilla ei luojan kiitos oo tollasia palveluita tarjolla...ainakaan viela...(vaik ostavia asiakasturisteja varmasti riittas...)
Toisen paivan teemana oli ah niin sydanta lahella oleva snorklaus. Voi pojat millasia kaloja tuolla oikeen majaili kauniilla koralliriutoilla. Oli meinaan paljon paremmat maisemat ja asukit kun Great Barrier Reefilla sillon Cairnsin reissulla. Fiilis oli ihan kun oisin sukeltanu yhteen Melbourne Aquariumin tankeista :) Ja Sussella fiiliskin oli varmaan ihan samanlainen kun ois Aquariumin kaytavia kavelly, kun ma sormi ojossa kaloja osoitellen koitin snorkkeli suussa kauheeseen aaneen selostaa siella veden alla, et mita kaloja ne oikeen oli. Ainakin Nemon, eli clownfishin, sit long fin banner fishin, lemon damselin ja maori Wrassen tunnistin komeesti heti ensi nakemalta. Tosin sit Susse meni ja bongas ison kilpparin ihan ilman mua, ja toihan oikeutti sen hokeen koko loppupaivan et han on muka paras. "Kuka on paras? Ma oon paras, ma nain kilpparin...Susse on paras, vahan ma oon hyva eikun siis paras..."
Me stopattiin kahdelle eri riutalle bongaileen naita kaiken kirjavia vesseleita, eli kaloja. Ja siel tokassa paikassa meitsi meinas saada sit ihan vaan lievasti sanottuna paniikkikohtauksen. Ton snorklailun aikaan oli laskuvesi ja me oltiin muutenkin lahella pintaa olevalla riutalla. Meitsi sit suikkeloi sinne riutalle sielta missa vesi oli syvempaa totta kai ihan no problem. Siina sit kalojen perassa uidesani loysin yht akkia itteni teravien, lahella pintaa olevien korallirykelmien labyrintista. (Tyyliin Hannu ja Kerttu eksyy metsaan kun seuraavat jotain mielenkiintosta eika kiinnita huomioo ymparistoon..) Joo koitin miettia, et mista suunnalta oikeen tulin. Ei hajua...kaikkialla naytti vaan, et vetta on ihan liian vahan korallien paalla, et jos niiden yli koittaa uida, ne repii sun mahas auki (tai no oonpas ma nyt dramaattinen, sen markapuvun ne kylla ehka eka repis ennen kun suolet alkas ulos valuun revenneesta mahasta). Ranta oli kylla lyhyen matkan paassa, mut juuri niiden veden rajassa olevien teravien korallien muodostaman Sansun vankilan toisella puolella. Ja totta kai oli sit viela se virtaus...Taa meitin snorkkelointi paikka oli mukavasti voimakkaan virtauksen kohdalla, ja nakyvyys oli heikko ja koitappa siina sit lahes uimataidottomana (alaka sano et huonolla uimataidolla ei sais lahtee snorklaan) paniikkin nouseteessa, korkeiden korallien ymparoimana tuntiessas ittes nurkkaan ahdistetux tiikerix koittaa taistella vastavirtaan tai tehda mitaan jarkevia paatoksia. Kavin paassani tossa vaiheessa hienoa dialogia jarjen ja jarjettomyyden valilla:
"Pysy rauhallisena idiootti. Tassa ei oo yhtaan mitaan hataa. Ajattele loogisesti."
"Ma tukehdun, ma tukehdun, ma en jaksa, apua apua, miten taalta paasee pois!!!"
"Johan ma sanoin ajattele loogisesti, kato missa on korkeempaa vetta, et paasex sa jostain korallien yli"
"Kuule taukki loogisuus on kuule tasta kaukana, ma tuun kuoleen tanne korallien keskelle, apuaaa...Naa seinat kiristyy mun ymparilla..."
"Keskity pahvi! Vedamaha sisaan kokeile ylitysta tasta kohti."
"Arrrghhh...Ne korallit koskee muhun ihan just, nyt repii mut verille, kamalaa ma haaksirikkoudun just naihin ja sit taal o tietty niit pistavia merenelaimia ja ma joudun teholle..."
" Ala kuuntele sita toista aanta. Keskity, hengita rauhallisesti ja hienoa rannassa ollaan!"
Yees, en sit kuollu, (kuten tasta blogiin ilmestyvasta jarjettomasta tekstista voitte paatella...)mut opin kylla taas itsestani vahan jotain lisaa...Mun klaustrofobiani nayttaa patevan tajuttoman hyvin myos vesielementtiin, missa myos mun hei ma tukehdun just-refleksini toimii myos kamalan katevasti. Taidan tasta lahtien snorklailla vaan selvilla syvemmilla vesilla.
Solway Lassilla oli tarzan koysi. Joo ei se tarzan tosiaan oikeesti missaan helkkarin viidakossa asunu, vaan merirosvolaivalla. Tosin koska itse herra Tarzania ei nakyny koko reissun aikana, niin siella sit kaikki wanna be Tarzanit esitteli meille temppujansa heivaten itteensa laivan kannelta koyden avulla veteen. Totta kai minakin sit kokeilin Janen osaa ja boy oh boy oh boy, se oli niiiiiiin hauskaa, et taidan pakottaa iskan ostaan ison laivan kaukajarvelle, et saan sen mastoon sit ripustaa tollasen koyden. Kuulkaa jopa ne laivan vanhuksetkin (ne about 65-vuotiaat mummelit) molskautteli mereen uintikeikalle tolla tavoin.
Ruoka laivalla oli aivan ihanaa,ilmat oli aivan ihania (kapteeni sano, et vuoden parhaat seilaus saat meitin reissulla), seura oli mahtavaa ja mun elama oli mahtavaa. Ainoo ei niin huippu juttu oli karu fakta, et jokainen sai ottaa paivassa tasan yhden 2 minuutin suihkun, mika tuli suihkutella paivan lopussa. Itse asias toi 2 minuuttia oli ihan kohtuullinen aika, ja kuka sita paivassa nyt useempaa suinkua laivalla tarvii kun yhden, mut se suihkun paikka teki asioista hieman akrobaattisia...Kaikki on varmasti poikennu elamansa aikana bussireissulla bussin peralle piilotetussa vessakopissa tai vastaavasti lentokoneen kaymalassa. (toivoen hyvin hartaasti etta ei olisi tarvinnut sita tehda...)Noh Solwayn vessakopit oli just sen saman kokosia kun ennalta mainittujen liikennointivalineiden, mutta nama vessat ei ollukaan tavallia vessoja...Nimittain vessakopin seinaan oli laitettu kiinni suihku!! Kylla vaan, sa kayt vessassa suihkussa sellasessa 1m x 1m kokosella alueella. Toi on viela joten kuten jees kun oot actually suunnitellu menevas suihkuun, mut meitsi sit useemmin kun kerran paineli vessan ja jai jotenkin kadestaan siihen suihkunkahvaan kiinni ovee sulkiessaan ja sai sit mukavan suinhkuttelutuokion vaatteet paalla...Et sellasta
Mut koska mun nettiaikani on nykyaan niin rajallista, niin kuvia reissuista loytyy facebookin puolelta, et kaykaahan siella tsiikaamassa (taa blogger kun lataa niita niiiin hitaasti...)
Elamaa Airlie Beachilla
Sa tiedat, etta oot ollu reissun paalla ehka jo liian pitkaan, kun 5 tunnin bussimatka Greyhoundissa Townsvillesta airlie beachille tuntuu yhta lyhyelta kun bussimatka Tampereen kaupungin liikennelaitoksen nyssella kaukajarvelta keskustorille. eihan tossa ajassa ehdi kun istua alas, kattoon ikkunasta ulos ja ollaan jo perilla.
Siis 20 minuutilta tuntuneen 5 tunnin bussimatkan jalkeen airlie beachilla oli vuorossa couchsurfing experiment #7. Experiment toi oli ei ainoostaan meille vaan myos sille toiselle osapuolelle, eli Mr. Glenille. Oltiin kaytannossa katsoen sen ekat sorvasurffarit (jos ei lasketa niita 2 saksalaisteinia, jotka kutsu itse itsensa kylaan. Toisin sanoen Glen oli sanonu niille et ei pysty hostaan niita, mut likatpa soittikin bussiasemalta, et oltas nyt tulossa...Vaarin kasitys mukama ja Glen kilttina poikana sit otti ne 19-vuotiaat yhdex yox...) ja kenties myos viimesetkin, koska kaveri joutu sit muuttaan osotettaan meidan lahdettya...Mutta siita sit jonain paivana vahan lisaa...
Glen oli 37-vuotias maanis-depressiivinen tourguide (No ihme, kuinkas muutenkaan, ei siis mikaan yllatys...) ja muusikko (mika selitti ton maanis-depressiivisyyden ehka tourguidena olookin paremmin) joka tykkas rampyttaa meille koko ajan kitaraansa ja laulaa itse saveltamia, sovittamia ja sanottamia biiseja mm. Tasmaniaan suunnitellusta selluloosatehtaasta ja George W. Bushista. Kaverilla ei ollu tosiaan suuria luuloja musikaalisista kyvyistaan, mita nyt vaan totes tehneensa biiseja, jotka haluais myyda Dixie Chicksille ja U2:lle.(Hyva, et alotti tollasista lahes tuntemattomista bandeista, jotka varmasti haluaa ostaa biiseja luomumuffinseja leipovalta Frank'n bean nimisen coverbandin jasenelta...)
Kuten Glen itse totes, han on ollut ikansa rantapummi. Mika totta kai on jotain, minka kaikki mun hienon arvomaailmani tuntevat tietaa olevan jotain mita en oo koskaan voinu sietaa. (ja kukaan ei veda nyt kylla kehiin Cory korttia, Milla, Outi ihan hiljaa siella!)Tosin on pakko myontaa, et Glen oli mun mielesta ihan mukava rantapummi. (paitsi kun silla oli se depressiivisyysvaihe menossa, jollon se oli vaan ahdistava) Jos oli kundi hyvin rantapummimainen niin oli kylla kaverin autokin. Se oli vahan kun valkonen ruumisauto. Edessa oli 2 istumapaikkaa ja perassa jumalaton tila tyhjaa. tassa tapauksessa tosin tahan jumalattomaan tyhjaan tilaan oli sen ruumisarkun sijaan tungettu parisangynpatja ja Australialaisia elaimia esittavia pehmoleluja (joo ala kysy enempaa...) seka sisakatto koristeltu palmuranta ja piece merkki maalauksin. Kuten osasit hienosti laskea, Sansu+Susse+Glen= 3 henkee eli autolla ajellessa Susse tai mina vuorotellen sit matkustettiin perassa patjalla potkotellen ja kattoa tuijotellen. (laittomasti luonnollisesti)
Glen oli alivuokralaisena (vahan niinkun Patka oli Pekka Puupaalla ja Justiinalla) osteopaatti Dannylla, jonka kasitys rentouttavasta lomasta oli lahtee Pohjois-Thaimaaseen meditoimaan munkkien kaa luostariin. Danny on itse asias myos tuleva julkkis. Tosin ihan vaan sellanen pikkujulkkis (et ei mitaan Matti Nykanen tasoo...) Ei sen elamasta tuu ens vuonna pihalle kuitenkaan kun vaan kirja ja kansainvalinen leffa. (Jonka paarooliin Warner Brothersin edustaja olis halunnu Batman elokuvan roolisuorituksen perusteella palkata legendaarisen heath Ledgerin, mut minkas nyt teet kun kaveri paatti menna ja kuolla eika odotella uusia tekeilla olevia kasikirjotuksia...)
Minkalainen elama sulla sit tarttee olla, et siita kannattaa kirjottaa kirja ja filmata elokuva? Siis tietysti oikee vastaus on, et tallanen kun mulla on ollu (ja mun elamakertani nimex sopis hirveen hyvin jotain saman tapasta kun mun talla hetkella lukemallani kirjalla on: 101 adventures that got me absolutely nowhere...)Mut kyl se Dannyn perheen sukusaagakin sisaltaa jonkin verran potentiaalista matskua: Huumeliiga, ala-aste ikaset lapset putsaamassa ryostoihin kaytettavia aseita, aiti joka ajaa pakoautoo, Australian historian suurin joukkomurha, Poliisit jotka rajaytti yokerhon, jotta pysty lavastaan yhden miehen siihen tekoon syyllisex ja pasittaan linnaan tekemattomastaan teosta, kaveri joka oppi vankilan eristyssellissa vaanteleen kasvoistaan eri nakoset opettelemalla kontrolloimaan eri kasvolihaksiaan...Joo melkein yhta hyvaa matskua kun neiti Eskolan elamassa...
Kaikkihan teista tietaa, et me ollaan Sussen kaa ihan hirveita bilehirmuja...As long as bileiden maaritelma on sohva, leffa/kirja, pullo bissee, jatskia eika yhtakaan backpackeria nakopiirissa. Niinpa voitte kuvitella, minka vastaanoton sai Dannyn ja Glenin loistava idea raahata meidat Airlie Beachin yoelamaan (=Gelnin bandin Frank'n Bean bandin keikalle) Ensinnakin eka syy vastustaa mokomaa ideaa oli, et Airlie Beach on yx ultimate backpacker biletyskohteista. Koko kylan paakadun pohjapiirros kartalla nayttaa talta: baari, hostelli, hostellin baari, baari, hostelli, hostellin baari....Itse asias backpackerit pelasti koko Airlie Beachin ja sen talouden 70-luvulla, jollon koko hiljanen 6 000 asukkaan kalastajakyla oli haistumassa maailmankartalta kun kaikki halus vaan muuttaa sielta pois. Tollon kaikki reppureissaajat koki kosmisen valaistumisen ja kollektiivinen aani kaski niiden painua Airlie Beachille. Nain pelastu Airlie Beach ja sen talous. (On sit ehka ainoo kerta maailmassa kun persaukiset Backpackerit on matkabudjetillaan pelastanu yhtaan taloudellista tilannetta...) Ja nyt Airlie Beachilla asuu sit 60 000 asukasta ja miljoona vierailevaa backpackeria sulassa sovussa (?)
No meidat lopulta aivopestiin (=torkattiin kateen lasit vodkaa) ja meidan hyvin pystyssa pysyny vastarinta kaatu kun Berliinin muuri. Joten matkaan lahdettiin kohti oista Airlie Beachia ja tuntematonta biletysmaailmaa. Kierrettiin sit ennen Glenin keikkaa useempikin Backpacker baari ja me oltiin Sussen kaa kun 2 katollista nunnaa, jotka oli raahattu syntien pesaan. Kaikki mita nain vahvisti sen, mita olin aina epaillykin, mulla ja Packpackereilla ei oo mitaan yhteista. katteltiin paatamme pyoritellen kuinka moni tytto oli unohtanu ulos lahteissaan laittaa housut jalkaan (siis sehan oli vaan pitka juuri ja juuri pakaroiden alapuolelle ulottuva toppi, eika suinkaan mekko, RIGHT!?) kuinka moni poika (kylla, POIKA!) oli selvasti kuullu, et pole dancing on muodissa ja kayny tanssikurssin, koska siihen malliin ahkerasti tanssilattian tolppia hinkuttivat ja kuinka 3 promillen humalassa on hyva koittaa porttikongissa imee ulos toisen kitarisoja. Suosikki oli kuitenkin nuori vesirajahameessa (kuinkas muutenkaan) kekkuloiva blondi, jonka selkaan oli mustalla tussilla kirjotettu marsun kokosilla tikkukirjaimilla I LOVE YOUNG BOYS ja nuoli alas pakaroihin pain. Sit kaikki kundit kavi vuorotellen nosteleen sen paitaa ja tsekkaan sita tekstia, Voi luoja...Mut joo selvittiin siita illasta ja keikasta. (siis klo 00.00 asti, jollon naytettiin kun kahdelta mursulta jarkyttavan kokosten haukotustemme kanssa ja toivottiin, et meilla olis ollu mukana nokkosen oksia, milla ruoskia toisiamme ettei silmat olis lurpsahdellu kiinni.)
Mita sa teet, kun haluat uida, eika sulla oo takapihalla uima-allasta? No kavelet tyynen rauhallisesti chillaileen hienon resortin uima-allasalueelle ja tekeydyt olevas resortin asukas.(Glenin idea of course...eihan me tytot muten...Tosin toi oli kylla vahan tyyliin Milla &Sansu Singaporessa haahuilemassa 4 tahden hotellien kaytavilla pienilla site inspectioneilla... )Myonnetaan, et tuli alussa vahan sellanen olo, et olis kun paaryna omenakulhossa ja mietti, et tajuaakohan ne heti, et ei kuuluta oikeesti joukkoon. Mut siina vaiheessa kun cocktailtarjoilija kaveli vesitarjottimen kaa luokse , valaytti pepsodent hymyn ja kysas "would you like some water?" tiesin, et no worries, we blend in.
Siina me sit lohoiltiin bikineissamme melkein polttavan auringon alla (toisin sanoen katoksessa varjossa) kun haamarssi parahti soimaan. Katteltiin kun ensin morsiusneidot ja sit morsian isukkinsa kasipuolessa talsi uima-altaan reunaa talsien kohti vieressa resortin nurmikolla pidettavaa haaseremoniaa. Pakko tunnustaa, et harvemmin sita on noin vahissa vaatteissa haita seurannu ja tuijottanu kuinka kuinka morsian kulkee pitkin "kaytavaa" kohti alttaria.
Et tallasta Airlie Beachilla.
Siis 20 minuutilta tuntuneen 5 tunnin bussimatkan jalkeen airlie beachilla oli vuorossa couchsurfing experiment #7. Experiment toi oli ei ainoostaan meille vaan myos sille toiselle osapuolelle, eli Mr. Glenille. Oltiin kaytannossa katsoen sen ekat sorvasurffarit (jos ei lasketa niita 2 saksalaisteinia, jotka kutsu itse itsensa kylaan. Toisin sanoen Glen oli sanonu niille et ei pysty hostaan niita, mut likatpa soittikin bussiasemalta, et oltas nyt tulossa...Vaarin kasitys mukama ja Glen kilttina poikana sit otti ne 19-vuotiaat yhdex yox...) ja kenties myos viimesetkin, koska kaveri joutu sit muuttaan osotettaan meidan lahdettya...Mutta siita sit jonain paivana vahan lisaa...
Glen oli 37-vuotias maanis-depressiivinen tourguide (No ihme, kuinkas muutenkaan, ei siis mikaan yllatys...) ja muusikko (mika selitti ton maanis-depressiivisyyden ehka tourguidena olookin paremmin) joka tykkas rampyttaa meille koko ajan kitaraansa ja laulaa itse saveltamia, sovittamia ja sanottamia biiseja mm. Tasmaniaan suunnitellusta selluloosatehtaasta ja George W. Bushista. Kaverilla ei ollu tosiaan suuria luuloja musikaalisista kyvyistaan, mita nyt vaan totes tehneensa biiseja, jotka haluais myyda Dixie Chicksille ja U2:lle.(Hyva, et alotti tollasista lahes tuntemattomista bandeista, jotka varmasti haluaa ostaa biiseja luomumuffinseja leipovalta Frank'n bean nimisen coverbandin jasenelta...)
Kuten Glen itse totes, han on ollut ikansa rantapummi. Mika totta kai on jotain, minka kaikki mun hienon arvomaailmani tuntevat tietaa olevan jotain mita en oo koskaan voinu sietaa. (ja kukaan ei veda nyt kylla kehiin Cory korttia, Milla, Outi ihan hiljaa siella!)Tosin on pakko myontaa, et Glen oli mun mielesta ihan mukava rantapummi. (paitsi kun silla oli se depressiivisyysvaihe menossa, jollon se oli vaan ahdistava) Jos oli kundi hyvin rantapummimainen niin oli kylla kaverin autokin. Se oli vahan kun valkonen ruumisauto. Edessa oli 2 istumapaikkaa ja perassa jumalaton tila tyhjaa. tassa tapauksessa tosin tahan jumalattomaan tyhjaan tilaan oli sen ruumisarkun sijaan tungettu parisangynpatja ja Australialaisia elaimia esittavia pehmoleluja (joo ala kysy enempaa...) seka sisakatto koristeltu palmuranta ja piece merkki maalauksin. Kuten osasit hienosti laskea, Sansu+Susse+Glen= 3 henkee eli autolla ajellessa Susse tai mina vuorotellen sit matkustettiin perassa patjalla potkotellen ja kattoa tuijotellen. (laittomasti luonnollisesti)
Glen oli alivuokralaisena (vahan niinkun Patka oli Pekka Puupaalla ja Justiinalla) osteopaatti Dannylla, jonka kasitys rentouttavasta lomasta oli lahtee Pohjois-Thaimaaseen meditoimaan munkkien kaa luostariin. Danny on itse asias myos tuleva julkkis. Tosin ihan vaan sellanen pikkujulkkis (et ei mitaan Matti Nykanen tasoo...) Ei sen elamasta tuu ens vuonna pihalle kuitenkaan kun vaan kirja ja kansainvalinen leffa. (Jonka paarooliin Warner Brothersin edustaja olis halunnu Batman elokuvan roolisuorituksen perusteella palkata legendaarisen heath Ledgerin, mut minkas nyt teet kun kaveri paatti menna ja kuolla eika odotella uusia tekeilla olevia kasikirjotuksia...)
Minkalainen elama sulla sit tarttee olla, et siita kannattaa kirjottaa kirja ja filmata elokuva? Siis tietysti oikee vastaus on, et tallanen kun mulla on ollu (ja mun elamakertani nimex sopis hirveen hyvin jotain saman tapasta kun mun talla hetkella lukemallani kirjalla on: 101 adventures that got me absolutely nowhere...)Mut kyl se Dannyn perheen sukusaagakin sisaltaa jonkin verran potentiaalista matskua: Huumeliiga, ala-aste ikaset lapset putsaamassa ryostoihin kaytettavia aseita, aiti joka ajaa pakoautoo, Australian historian suurin joukkomurha, Poliisit jotka rajaytti yokerhon, jotta pysty lavastaan yhden miehen siihen tekoon syyllisex ja pasittaan linnaan tekemattomastaan teosta, kaveri joka oppi vankilan eristyssellissa vaanteleen kasvoistaan eri nakoset opettelemalla kontrolloimaan eri kasvolihaksiaan...Joo melkein yhta hyvaa matskua kun neiti Eskolan elamassa...
Kaikkihan teista tietaa, et me ollaan Sussen kaa ihan hirveita bilehirmuja...As long as bileiden maaritelma on sohva, leffa/kirja, pullo bissee, jatskia eika yhtakaan backpackeria nakopiirissa. Niinpa voitte kuvitella, minka vastaanoton sai Dannyn ja Glenin loistava idea raahata meidat Airlie Beachin yoelamaan (=Gelnin bandin Frank'n Bean bandin keikalle) Ensinnakin eka syy vastustaa mokomaa ideaa oli, et Airlie Beach on yx ultimate backpacker biletyskohteista. Koko kylan paakadun pohjapiirros kartalla nayttaa talta: baari, hostelli, hostellin baari, baari, hostelli, hostellin baari....Itse asias backpackerit pelasti koko Airlie Beachin ja sen talouden 70-luvulla, jollon koko hiljanen 6 000 asukkaan kalastajakyla oli haistumassa maailmankartalta kun kaikki halus vaan muuttaa sielta pois. Tollon kaikki reppureissaajat koki kosmisen valaistumisen ja kollektiivinen aani kaski niiden painua Airlie Beachille. Nain pelastu Airlie Beach ja sen talous. (On sit ehka ainoo kerta maailmassa kun persaukiset Backpackerit on matkabudjetillaan pelastanu yhtaan taloudellista tilannetta...) Ja nyt Airlie Beachilla asuu sit 60 000 asukasta ja miljoona vierailevaa backpackeria sulassa sovussa (?)
No meidat lopulta aivopestiin (=torkattiin kateen lasit vodkaa) ja meidan hyvin pystyssa pysyny vastarinta kaatu kun Berliinin muuri. Joten matkaan lahdettiin kohti oista Airlie Beachia ja tuntematonta biletysmaailmaa. Kierrettiin sit ennen Glenin keikkaa useempikin Backpacker baari ja me oltiin Sussen kaa kun 2 katollista nunnaa, jotka oli raahattu syntien pesaan. Kaikki mita nain vahvisti sen, mita olin aina epaillykin, mulla ja Packpackereilla ei oo mitaan yhteista. katteltiin paatamme pyoritellen kuinka moni tytto oli unohtanu ulos lahteissaan laittaa housut jalkaan (siis sehan oli vaan pitka juuri ja juuri pakaroiden alapuolelle ulottuva toppi, eika suinkaan mekko, RIGHT!?) kuinka moni poika (kylla, POIKA!) oli selvasti kuullu, et pole dancing on muodissa ja kayny tanssikurssin, koska siihen malliin ahkerasti tanssilattian tolppia hinkuttivat ja kuinka 3 promillen humalassa on hyva koittaa porttikongissa imee ulos toisen kitarisoja. Suosikki oli kuitenkin nuori vesirajahameessa (kuinkas muutenkaan) kekkuloiva blondi, jonka selkaan oli mustalla tussilla kirjotettu marsun kokosilla tikkukirjaimilla I LOVE YOUNG BOYS ja nuoli alas pakaroihin pain. Sit kaikki kundit kavi vuorotellen nosteleen sen paitaa ja tsekkaan sita tekstia, Voi luoja...Mut joo selvittiin siita illasta ja keikasta. (siis klo 00.00 asti, jollon naytettiin kun kahdelta mursulta jarkyttavan kokosten haukotustemme kanssa ja toivottiin, et meilla olis ollu mukana nokkosen oksia, milla ruoskia toisiamme ettei silmat olis lurpsahdellu kiinni.)
Mita sa teet, kun haluat uida, eika sulla oo takapihalla uima-allasta? No kavelet tyynen rauhallisesti chillaileen hienon resortin uima-allasalueelle ja tekeydyt olevas resortin asukas.(Glenin idea of course...eihan me tytot muten...Tosin toi oli kylla vahan tyyliin Milla &Sansu Singaporessa haahuilemassa 4 tahden hotellien kaytavilla pienilla site inspectioneilla... )Myonnetaan, et tuli alussa vahan sellanen olo, et olis kun paaryna omenakulhossa ja mietti, et tajuaakohan ne heti, et ei kuuluta oikeesti joukkoon. Mut siina vaiheessa kun cocktailtarjoilija kaveli vesitarjottimen kaa luokse , valaytti pepsodent hymyn ja kysas "would you like some water?" tiesin, et no worries, we blend in.
Siina me sit lohoiltiin bikineissamme melkein polttavan auringon alla (toisin sanoen katoksessa varjossa) kun haamarssi parahti soimaan. Katteltiin kun ensin morsiusneidot ja sit morsian isukkinsa kasipuolessa talsi uima-altaan reunaa talsien kohti vieressa resortin nurmikolla pidettavaa haaseremoniaa. Pakko tunnustaa, et harvemmin sita on noin vahissa vaatteissa haita seurannu ja tuijottanu kuinka kuinka morsian kulkee pitkin "kaytavaa" kohti alttaria.
Et tallasta Airlie Beachilla.
Thursday, September 11, 2008
Darwin-Cairns-Mission beach-Innisfail-Townsville
DARWIN:
Siella ne tytot kuule veteli ituja ja kokkaili aasialaisia oudolta tuoksahtelevia poperoita. Iltasin niilla oli vesivarittely tuokioita keittionpoydan aaressa tai kitara-bongorumpu musisointihetkia olohuoneen lattialla. Kuinka pollyssa naa kaverit hipeille ominaisella tavalla oli? Ei sitten mitaan hajua, mut kovasti ne sienia tykkas taideteoksiinsa piirrella...Hyvantahtosia heppuja tuntuvat olevan, mut luoja jos mun lapsistani joskus tulee tollaisia sosiaalipummeja, niin ma hyppaan alas Nakisneulasta (tai laitan ne hyppaan alas...) Ai miten niin pummeja? Noi kaikki oli couchsurffannu tossa osotteessa jo yli 3 vk (kylla 3 VIIKKOA!) tekematta yhtaan mitaan. Joo, niiden tarkotus oli kylla alun perin ollu hakee toita, mut eivat sit olleet paasseet viela niin pitkalle, koska kuten nyt heita itseaan lainaan, he totesivat et "It's too hot to look for a job."
No joo Darwinissa ei siis tapahtunu paljo mitaan (eika koko kaupungissakaan ollu paljon mitaan, no worth going there...) ja kun me 3am hypattiin Darwinissa taxiin kohti lentokenttaa
(HALLELUJAA!! Ihme on tapahtunu, Susse ja Sansu on kayttany taxia) meilla oli mielessa vaan yx ajatus. Me oltiin suuntaamassa kohti ultimate Backpacker helvettia, Cairnsia...(Tehdaan nyt siis yksi asia selvaksi for once and for all, et mehan Sussen kaa ei siis olla backpackereita. Me ollaan kulttuurimatkailijoita, ja noiden kahden valilla on iso ero ja jumalattoman kokonen ammottava kuilu!)
CAIRNS:
Kun me 10 kk aikasemmin suurine suunnitelminemme ja yllattavan tyhjine rinkkoinemme saavuttiin Australiaan, me ajateltiin, et oltiin Savin the best for the last. Queensland trooppisine sademetsineen, ihanine rantoineen, lamposine ilmastoineen (unohtamatta yhta maailman ihmeista, joka avaruudestakin asti nakyy maapallolla mollottavan, eli Great barrier reef) kuulosti taydelliselta paikalta viettaa viimeset kuukaudet hektisten alkuvuoden seikkailujen jalkeen. Toi hieno mielikuva paratiisista mureni kylla hyvin nopeeta heti ensimmaisen Aussikuukauden aikana, kun tajusit, et 98,8% kaikista Backpackereista suuntaa juuri Queenslandiin elaan sita villia nuoruuttaan. On aina niin suosittuja Miss Markapaitakisoja kaikille halukkaille, jotka on unohtanu pakata rintsikat mukaan rinkkaansa, party boateja bilettajille, crazyja paivaretkia bissettelijoille, ja siis yleisestikin ihan kannaysta ja alkomahoolia. (Kaksi varmaan Queenslandin kuuluisinta tuotetta koko Australialle on xxxx-olut ja Bundy-rommi, et what does that tell u about the state...)Kaikkee tota kirku jokainen esite ja artikkeli, mita tasta viehattavasta Queenslandista nakee. (Ei ihme, et viime aikoina, jokainen alkuperanen Queenslandilainen, johon oon tormanny on muuttanu sielta pois...)
No kun me kax kalkkiintunutta mummelia vihdosta viimein paastiin Cairnsiin, todettiin kauhuksemme, et pidettiinkin paikasta. Niinpa siita, minka piti olla 3 kiduttavaa yota ja paivaa, tulikin 5 kivutonta yota ja action tayteista paivaa. Ja kaiken lisaksi saimme kokea, milta tuntuu olla pelastusarmejan soppajonossa.
Joo, me ei ihan kirjaimellisesti kaytetty Pelastusarmeijan huikeita ruokailupalveluita, mut meidan kokemuksemme kautta saatiin kokea, milta niista soppajonossa seisovilta taytyy tuntua. Meidan hostellilta sai paivittain kauheen kauniin vaaleensinisen ruokakupongin, joka oikeutti ILMASEEN ateriaan yhdessa keskustan backpacker biletysmestoista. Meilla ei tietenkaan ollu kovin kummosia odotuksia, et millasta ilmasex annettava ruoka vois oikeen olla, mut Roope Ankkoina luonnollisesti kaikki ilmanen hyodynnettiin. Ja pojat, oliko se ees nolon tuntusta seisoo siina ravintolan ovesta ihan kadulle asti ulottuvassa jonossa kauheen backpacker joukon kanssa,et paasi tekeen tilauksen. Tuntu oikeesti sille, kun sun pelkka seisomises olis kirkunu, et "MINA OLEN KOYHA JA ALAMAINEN. ANTAKAA MINULLE ILMAISTA RUOKAA. TE YLEMPI ARVOSET OHIKULKIJAT, JOILLA ON PIHVI LAUTASELLANNE ELKAA KATSOKO MEIDAN SUUNTAAN"
Kuten kaikki tietaa, toisinaan noloutensa kuten ylpeytensakin tulee niella ja get on with your life, joten mekin tilauksemme tehtiin. Ja hei kuvitelkaa, meilla oli ihan 4 vaihtoehtoa, mista valita (don't get too exited, siella oli se ihan ennalta odotettavissa oleva spaghetti bolognese listalla sen eksoottisen emunliha fileen sijaan..). Ja uskokaa kun sanon, et neljana iltana viidesta, ma soin kasvispastaa!! Ja se oli oikeesti hyvaa!
Toiset unelmat toteutuu paivassa, toiset viikossa, toisten toteutumiseen menee melkein 10 vuotta. Kun EF-kielikurssit paatti pilata mun elamani kesalla 1999 perumalla mun hienon Cairnsiin tilatun kielikursini, ma vannoin (sen lisax etten anna niille tota ikina anteex, mika oli niille varmasti kamala menetys) et jonain paivana ma tuun viela Cairnsiin ja meen junalla Kurandaan. Mika ihme on Kuranda? Kuranda ei ole eksoottinen hedelmalikoori, jota saa vaan tiettyyn aikaan vuodesta, tai Queenslandilaisten pyha vuori. Kuranda on kyla vuoristossa, jonne paase muun muassa sansu paahan pakonomaisesti pinttyneella kulkupelilla, scenic railwaylla.
Kuten niin usein elamassa, kun unelmat toteutuu niin huomaa, et ne ei ehka ollukaan ihan sen arvosia kun kuvittelit niiden olevan. Jos sa aiot menna jonain paivana Kurandaan, niin ma suosittelen lampimasti edullista paikallisbussia, koska sen matkan aikana nakee huomattavasti enemman kauniita ja scenic maisemia, kun se kalliin "scenic" junan kyydissa, joka on vaan koko ajan tunnelissa, tai puska on niin korkeeta et naat ikkunasta vaan pirusti ohi vilahtelevia puunrunkoja, ja tunnelma on kun elasit fastforward kelauksella, koska ne puunrungot on niin pirun lahella, et tuut dizzyx kun tuijotat niiden ohivilahtelua. Mut tulipahan sekin reissu tehtya. Yksi unelma on nyt yliviivattuna ja Kuranda oli ihan charmantti paivaretkipaikka.
Nyt on sit nahty yx maailman ihmeista, Great barrier reef. Muita tolla Isolle valliriutalle tehdylla snorkailureissulla nahtyja ihmeita oli sansu vahan liian suuressa markapuvussa (lahna olis helposti pystyny uimaan mun puntista sisaan, mut se pienempi koko oli niin pieni, et hyva et mun ranteeni mahtu siita puntinaukosta sisaan!) kylmassa vedessa, paljon ihkuja kaloja seka Finding Nemosta et Melbourne Aquariumista seka mina rapikoimassa keskella merta ilman pakokauhua, pelottavan sinisyyden keskella. Jouduttiin meinaan yhes vaihees simmaileen hieman kauempaa riutan laheisyyteen ja kun tungit ne snorkkelis veden alle, niin kaikki mita nait oli vaan tummaa sinista vetta. Ihan just niinkun painajaisissa kun oot eksyksissa keskella merta, uppoomassa, veden alla (aika hankala upota veden paallakaan...) ja kaikki suunnat nayttaa aivan samoilta, etka tie missa suunnassa on pohja ja missa pinta ja panikoit ja susta tuntuu et sulla ei riita happi vaan tukehdut justiinsa. (ai mita sulla ei oo ollu noita unia? Just joo, et oo normaali...)
Samalla snorkailureissulla vahemman ihmeita oli Sansun palanut otsa (joo joo Outsa ja Milla, ei nyt naureta, kyl ma viel joku paiva opin...), se et horppasin ihan lopux just ennen veneeseen nousua kauheen kulauksen merivetta, vaik siihen asti olin valttyny tolta epamiellyttavalta tapahtumalta ja et snorklaus instructor oli brasilialainen hemmo, joka puhu ihan liian aksenttista englantia (lue: sita ei ymmartany erkkikaan...) ja kerto tosi mauttomia vitseja esimerkix markapukuihin pissaamisesta. Mutta hirveen kiva paiva me vietettiin ja ma olin kun kaveleva opus kun hienosti osottelin Susselle kaloja ihan pro:na ja nimesin, et toi on Long fin banner fish ja toi hump head Maori wrasse. Ma tiesin, et joku paiva olis viel hyodyx et tuijottelin liian usein Melbourne aquariumissa niita kaloja nimeavia tauluja ja koitin opetella niita ulkoo...
Ton snorklailupaivan lentavalause oli: Me ollaan just kun miehia, aina vehkeet mukana. Mista toi tuli tai missa kontekstissa me sita Sussen kaa kaytettiin, ala vaan kysy,koska sita en enaa muista mut toi lentavalause itsessaan kyl jai paahan kummitteleen.
MISSION BEACH:
Joo olipa kerran 3 tyttoa, jotka keinu Amurin leikkipuistossa (viskoen kenkiaan vauhdista tahdaten puuhun, kehittavaa toimintaa I know...) ja heitti vitsin, et ennen kun he tayttaa 30v, he hyppaavat laskuvarjolla. Yksi naista neitokaisista teki sen viime vuonna Mission Beachilla oman aussiseikkailunsa aikana, tama neitokainen teki sen viikko sitten juuri samaisessa paikassa, joten Anu millos sa oot suuntaamassa Mission beachille hyppaan ulos koneesta 220km/h, 14 000 jalan kokeudesta? Ei sita vapaapudotusta oo kun minuutti (ois saanu kyl olla ainakin 2 min ja jos Ssselta kysytaan niin vahintaan tunti) ja sit leijailet mukavan aikaa varjolla katsellen aivan tajuttoman upeita maisemia. Seriously, ma en kasita miten jotkut sanoo et laskuvarjolla hyppaaminen on pelottavaa! Painvastoin, se oli rentouttavaa!! Okei, sulla kay ehka mielessa kun istut hajareisin letkassa 10 muun ihmisen kaa pieneen koneeseen sullottuna et en makaan ihan terve oo, et toi mun takana persauksissani kiinni istuva hemmo kytkee mut ihan just itteensa kiinni ja sit ma tipun tosta avoimesta ovesta, mista mun kaverini havis just hetki sitten. Mut heti kun oot paassy ohi siita pelottavasta reunasta, ja sa oot koneen ulkopuolella sa aattelet vaan, et mix ma en tehny tata jo aikoja sitten. Sami ja Milla, tan vuoden tarkotus oli to live on the edge, mut ma taisin menna ihan niin pitkalle, et I jumped off the edge...
INNISFAIL:
Joku vois sanoo, et ei oo maailman paras idea lahtee vieraassa massa, vieraaseen kaupunkiin 55-vuotiaan miehen kotiin viidex paivaa lomaileen, kun oot tavannu tan hepun tasan kerran hetken verran. Mut meilla nyt on Sussen kaa ilmeisesti uskomattoman huono itsesuojeluvaisto tai sit tajuttoman hyva ihmistuntemus, koska juuri noin tehtiin. About kuukausi sitten Susse jutusteli muutaman keski-ikasen hirveen hauskan tyypin kaa roadhousen baaritiskilla, kun sansu raukka juoksi niskalimassa toissa se tiskin toisella puolella. Naa kaverit oli kamalan kohteliaita ja tarjos Susselle koko illan Vodkalimee (vahan kun breezerit) ja kutsu sen kylaan, jos tullaan Queenslandiin.
Noh kun kerran Queenslandissa oltiin, niin kylaan myos mentiin. Kysyin Susselta, et mitkas niiden kavereiden nimet olikaan? Vastaus: Stork & Erby. Voi luoja, toi kuulosti ihan joltain dorkylta piirretylta, just sellaselta niinku oli aikonaan se sarja Pinky & Brain niista kahdesta valkosesta laboratoriorotasta, jotka halus vallottaa maailman. Noh ei nimi miesta kai pahenna ja niin edelleen...Sit seuraava kysymys, milta ne nayttikaan? Vastauksex sain, et en ma muista mut se toinen oli ihan kun Robin Williams. Joo, et Ms. Doubtfirelle oltiin suuntaamassa...
Erby tuli sit hakeen meidat bussiasemalta ja kestitti meita 5 paivaa kattonsa alla sokeriruokoviljelmien ymparoimalla pikku kukkulallaan kun parhaimpia kavereitaan. Oikeesti kaveri oli aivan loistava tyyppi, joka oli matkustanu paljon ja naytti kun nayttikin just Robin Williamsilta kun hymyili. Silla oli silmapuoli lemmikkikakadu, joka iltasin tykkas hengailla mun ja Sussen olkapaalla tai sylissa tai sit jamailla orrellaan Backstreet boysien tahtiin. Oli aikas veikee lintunen ja ihan charmantti, paitsi sillon kun paaatti saada kohtauksen sun olkapaallas ja tarrautu suhun pirun teravilla kynsillaan, rapytteli siipiaan ja kirku taytta kurkkua sun korvasjuuressa niin, et aivot meinas lentaa pellolle. (Eika sekaan ollu kauheen hauskaa, kun se yritti paritella mun paani kanssa...) Tiesittexte muuten et kakadut voi elaa 100-vuotiaax!?
Yhdella paivaretkistamme paadyttiin hamaranimiseen kylaan, Babindaan ja lounaalla mentiin sanoon Erbylle, et ollaan ihastuttu Corned Beefiin. (tietylla tavalla, tietysta osasta buffaloo tai lehmaa tehty liha, jota laitetaan leivanpaalle, tosi Aussijuttu.) Pohdiskeltiin aaneen, et voix sita tehda ihan kotisuomessakin, et miten se actually oikeesti tehdaan ja What do you know...Seuraavax loydettiin ittemme paikallisen lihakauppiaan kylmiosta, missa herra teurastaja esitteli yli-innokkaana meille lihaliuoksessa lilluvaa raakaa lihanpalaa, josta oli parasta aikaa tulossa corned beefia. Saatiin tosiaan ihan full tour, et onpa tullu nahtya nyt ne kylmiossa roikkuvat kokonaiset siatkin...Mita tasta opimme? Ala sano Erbylle jotain, koska next thing you know, se raahaa sut jonnekin missa se voi selittaa miten se juttu actually tapahtuu. No eipa kovin moni matkaaja kai voi sanoa pyorineensa reissuillaan butcher shopin kylmiossa...
Milla, mun on nyt pakko sanoo taa lause. Sansu paasi toteamaan 5.9, et Sansu chillaa Millaa Millaa putouksillaa. Jep Erby ja Stork vei meidat ensin bisselle ja lounaalle paikallisten julkkujen kaa Millaa Millaan paikalliseen, jonka jalkeen mentiin uimaan Millaa Millaa putouksille. Pakko myontaa, et oli mun nakemistani putouksista hienoimmat. Ja jos putous tekee vaikutuksen jo Susseenkin, joka on ehka anti-vesiputouksisin ihminen, jonka tunnen, niin sillon voi jo sanoo Jihaa. Ton reissun paatoksex pysahdyttiin yhdella poikien kaverilla, Sibbylla (joka olis ihan vakisin vieny meidat seuraavana paivana rodeoon, mut ei voitu lahtee, kun meilla oli jo greyhound liput varattuna ja tulevaisuuden suunnitelmat lyotyna lukkoon, DAMN!!), joka oli paikallinen teefarmari ja huomattiin Sussen kaa, et istutaan samassa poydassa viiden keski-ikasen miehen kaa bissepullot kadessa ja meilla on kamalan hauskaa kuunnella niiden maatalousjuttuja Queenslandin tulevaisuudesta ja maanviljelyksen vaikutuksesta Isoon valliriuttaan. Joo ei mekaan ehka ihan terveita olla :)
Erbyn luona oloaikana kaytiin myos spottaileen Cassowaryja, jotka on Emun kokosia uhanalaisia vasarapaa lintuja, joilla on tappava varvas. Tai no ei se varvas itsessaan ehka tapa, mut se kynsi, mika siina varpaassa on kiinni voi silpoo sun mahan auki, ja sit elama on kun Tarantinon leffassa. Mun suosikki oli, et sielta alueelta loytyi "nain puolustaudut ja suojaudut hyokkaavalta cassowarylta"-opastustauluja...Ja totta kai ne lukeneena tiesin jattaa kyseiset linnut rauhaan. Mika ei tietenkaan tarkottanu ettenko ois paparazzannu yhta, en sit vaan kokeillu ratsastaa silla...
Ai niin ma oon nyt raskaustestannu lehmia. Tai oikeestaan jos nyt pikkutarkkoja ollaan, niin auttanu raskaustestaan lehmia, koska se ei ollu mun kateni, joka niiden ahteriin olkapaata myoten tungettiin, vaan ma hienosti pidin rautaputkee paikoillaan ammun takajalkojen takana ettei se paassy peruutteleen testaajahemmon paalle sellasessaa tiukassa karsinakaytavassa. Joo tahan hienoon operaatioon paastiin mukaan Erbyn naapurissa kun se keras karjansa kokoon sita varten, et ne shipataan laivalla Indonesiaaan burgereix. Tosin Indonesialaisilla on selkeesti jotain raskaana olevia naisia vastaan, koska yxkaan viimeselle matkalleen lahteny lehmaneitonen ei saanu olla raskaana...Siksi ne siis sai varmasti epamiellyttavan tuntusen kumihansakasen partaveikon kaden arseeseensa.
Erbylla sattu myos oleen tajuttoman hyva muisti, koska heti kun kaveltiin sen kotiovesta sisaan se vetas vodkapullon kaapista ja totes Susselle, sahan tykkasit tasta limen kanssa, eix jeah. Et tytot tassa ois teille vahan juotavaa, kun hanella on ollu se pullo jo iat ja ajat eika kukaan juo nykyaan vodkaa. Ma olin vaan, et voi luoja...
TOWNSVILLE:
Couchsurffatiin Maxine nimisen aidin ja sen 30-vuotiaan Lana tyttaren luona 3 paivaa. Naa molemmat oli yltio elainrakkaita ja mukana wildlife rescue hommissa. Tolla hetkella niilla oli alakerrassaan kolme dingon poikasta hoivattavana. Ollaan sit kaikki ihan shhhhh...tasta asiasta, koska actually on laitonta pitaa Dingoja kotona, ja tosta vois joutua aikamoisiin vaikeuksiin. Mut oli ne kylla tajuttoman sulosia. (siis ne Dingon pennut, ei Maxine ja Lana...vaik ihan mukavia nekin oli omalla tavallaan) Tosin ihan kotikoiran nakosia. (puhun siis edlleen Dingoista, en Maxinesta ja Lanasta...) Mut siihen ne yhtalaisyydet kotikoiran kaa aikaslailla loppuukin. Dingot ei osaa haukkua (jotkut lahteet tosin vaittaa muuta) vaan ainoostaan ulvoo, ja Dingoilla ei oo koirille ominaista hajua (jonka jokainen juuri koiransa pessyt ihminen varmasti tietaa...), vaan ne ei haise yksikertaisesti yhtaan miltaan.
Dingojen lisax nailta tyypeilta loyty kaarmeita. Ja juuri kaarmeiden takia Susse ja mina paadyttii poseeraan paikallislehden valokuvaajalle Lanan lemmikki Water Python meidan ymparille kietoutuneena...Et melkein julkkiksia ollaan Townsvillessa. Toi Water Python oli oikeesti tosi symppis ja tosi kivan tuntunen kun se kietoutu sun ymparilles ja tutkiskeli sua. Tosin Susse ei kauheesti tykanny kun se alko kielellaan kutitteleen sen niskaa ja ma vaan ristin kateni ja toivoin, et sihiseva kaarme on onnellinen kaarme, kun se alko pitaan sihisevaa aanta just mun korvan juuressa. Niin ihana kun se olikin, niin vahan aina valilla karmas kun se katto sua silmiin ja sen paa alko tuleen sun kasvoja kohti. Plus en tykanny paastaa sita kietoutuun kaulani ymparille kauheen montaa kierrosta, koska hey let's face the facts me puhutaan tassa nyt kuiteskin sellasesta pikkusesta jutusta kun kuristajakaarmeesta...
Meidan kaarmeseikkailut Lanan luona ei suinkaan paattyny tohon lehdelle poseeraamiseen. Kuten totesin, ne oli mukana wildlife rescue toiminnassa ja niinpa ne sunnuntaiaamuna saivat puhelinsoiton, et haloo, haloo tuuteko jelppaan, meilla on taalla keskustassa pythoni palmupuussa tossa etupihalla, eika lapset oikeen diggaa siita. No me lahdettiin sit apuun, ja Lana reippaana plikkana kisko sen villin kaarmeen alas sielta palmusta ihan vaan harjan avulla ja totes meille, et "I forgot to bring the snakebag, so you guys can hold it while I'm driving". Niinpa me sit paadyttiin ajeleen pitkin Townsvillen keskustaa niin, et Susse piteli sen Carpet Pythonin paata autonikkunasta pihalla ja sen koko ruumis loju siina viereisella penkilla mun sylissani. Oltiin aikamoinen nahtavyys, etenkin liikennevaloissa...Toi kaveri sit kaytiin vapauttaa luontoon vahan kauemmax muiden pihoilta. Et tallasta.
Nyt ollaan Couchsurffaamassa Airlie Beachilla, mutta se nyt on ihan toinen seikkailu ja siita ensi kerralla lisaa.
Loppuun todettakoot, et oltiin tosiaan Sussen kaa ehditty olla kokonaiset 3 pv turisteja, kun todettiin, et eihan tasta jumankauta tuu yhtaan mitaan. Eihan tallasta lomalla oloo kesta kenenkaan paa, puhumatakaan siita henkisesta energiamaarasta, mita turistina palloilu 24/7 oikeen vaatii ja kuluttaa. Niinpa me repastiin WWOOFin book rinkan pimeista syovereista esiin jalleen kerran, ja ilmotettiin alpakka Farmille Gimpieen (kyla Sunshine coastilla Brisbanen pohjois puolella), et hei me oltas tulossa jelppaileen Om det passar. Ja kukas meita nyt vois vastustaa? Ei luonnollisestikaan kukaan, joten 18.9 lahtien ollaan parin viikon ajan taas farm girlseja ja vallotetaan kaikkien alpakoiden sydammet.
Saturday, September 6, 2008
Laksiaiset ja otteita roadhouse workerin paivakirjasta...
Ma tien, et vahan niinkun lupasin etten kasittele enaa enempaa aihetta Good old days in Victoria River, mut hey can't help it. Tajusin vasta, et en ees kertonu meidan laksiaisista! So here it is, muutama pikku kappale jokapaivasesta elamasta seka hieno raportti laksiaisista.
OTTEITA ROADHOUSE WORKERIN DIARYSTA:
Hmm...mulla on tosi paha deja vu fiilis, et oon elany tan kaiken ennenkin. Ma harjailen patioo ja kaarin haarukoita &veitsia servetteihin. Tarjoilen burgereita, en pida ilta-vuoroista, unohdan vieda tartar-kastikkeen kalan kaa ja syon ranskalaisisa ihan liian monta kertaa paivassa. Ma toistelen ittelleni, et en halua koskaan enaa loytaa itteeni tarjoilemasta tai olla toissa lahellakaan keittioo. WAIT A MINUTE!! Onx nyt vuosi 2004 ja ma taas Ballardsissa toissa fantastisella Block Islandilla!?
Okei , voisko naille ihmisille liimata ottaan ison neon-punasen post-it lapun, missa lukee, et mita ne on tilannu!? Kuinka vahan aivosoluja tarvii liikkua ihmisen paassa, jos ma katon sita silmiin ja sanon kovaan aaneen "Fish and salad", se pyorittaa paataan kieltaytymisen merkix ja 2 minuuttia myohemmin, kun edelleen huutelen keskella Roadhousea kun itseaan toistava keskusradio, et "Fish and salad, Fish and salaaad!!" se sama tyyppi kuka kieltayty 2 min sitten ja on tuijottanu mua koko ajan kun oon kiljunu tilausta tulee ja kysyy, et "is that fish and salad? Oh then it's mine."Okei, missa hitossa on meidan aloteboxi, Post-it lappujen on parasta ilmaantua kayttoon ja pian...(Siis meilla tilauksen ottaa aina vastaan kassaneiti ja eri tyyppi sit tarjoilee sen, et en sentaan oo niin tyhma etten muistas kenelta oon tilauksen ottanu...)
Oh dear, tanaan ma tein Tatut. Ei, ma en ostanu autoa sen mukaan montako golf bagia sen peraluukkuun mahtuu vaan revin housuni rautalanka-aidassa. Olin kaikessa rauhassa syottamassa lehmia, kun se kamala rautalanka-aita piikkeineen hyokkas mun kimppuuni ja haukkas palan mun housuistani. Susse sano, et toi oli ihan oikein mulle lehma hoperolle, muta Tatu ja sen kerran Jyvaskylassa aidan ylitysoperaatiossa revenneet farkut varmasti liittyis mun rautalanka-aidaton maailma kampanjaani. Seriously, ne pitas olla lailla kiellettyja kapistuksia!!
Ma kuolen,. ma kuolen, ma kuolen...Keittiossa on kuuma, ulkona on kuuma, pyykkinarulla on kuuma, kylpparissa on kuuma, kylma suihku ja Roadhousen kylmio on ainoita paikkoja, missa Ei oo kuuma. Ja mulla on koko ajan jano, mut toi vesi ei ees auta! Se ei enaa vie ees tata Sahara oloo pois. Suu on vaan kuiva 24/7, niin et elama on yhta autiomaassa vaeltamista ilman kaikkien janoisten sankaria Gari Grandia...Mix ei voi olla vahan viileempaa...
Ma kuolen, ma kuolen, ma kuolen...Taalla on niiiin kylma. Kuinka hitossa lampomittari voi nayttaa aamulla 7am vaan +5C!!! Are you kidding me!! Taahan on kun helkkarin Suomi. Ja voi morjes, toi jaatava etelatuuli (jees, kaikki on todellakin taalla upside down. Pohjoistuuli on lammin ja etelanavalta pain puhaltava etelatuuli kylma) joka puhaltaa tuhat kilsaa tunnissa vie kaiken mennessaan niin et kaikki Vic Riverin muovituolia kevyempi irtaimisto on gone with the wind. Ja ulkona tallustaminen on kun hiekkamyrskyssa vaeltamista, kun toi punanen poly ja hiekka lentaa tuulen mukana peittaen koko nakyman. oi kumpa ois taas kuuma...
No voi haloja naita vuosisadan alykkaimpia kysymyksia, mita saat Baaritiskilla Bundy-colaansa (rommicolaa) nauttivilta tyomaaduunareilta kun harjaat ja moppaat lattioita juuri ennen sulkemisaikaa..."Osaax sa nylkee kengurun?" "Lentaax toi sun luutas?"
Hienoa! Kerrankin kun oisin saanu nukkua (iltavuoro tanaan meinaan) niin herasin 7am painajaiseen etten osannu enaa ajaa Porscheani ja asuin vuokralla kimppakampassa. Niinpa revin itteni ylos sangysta ja painelin syottaan herra Dooleyn lehmia takapihalle. Hei mikas nyt on parempi tapa alottaa aamu kun olla ylta paalta lehmankuolassa?
Meitsi hyppas toiden jalkeen satulaan ja hurautti maastopyoralla boat rampille maisemia tsiikaileen. Tosin se pyora nyt ei ollu maailman kummosin, eika silla olis olympialaisia voitettu, koska siita puuttu kamalan kokosia paloja satulasta (mika lie murmeli ne irti nakerrellu) ja kadensijoihin tartti kiertaa kamalat kasat vessapaperia, kun joku samperin tahmatassu oli tehny niista ihan stickyt...
Herasin aamulla siihen, et Susse siivoilee motellihuoneita (seinat on paperin ohuet, et kaikki kuuluu huoneista toiseen...) ja joku puhuu Susselle saksaa ja sit kysyy et onx Sussen aviomieskin taalla toissa. Toi oli hyva wake up call (aviomiehista puhuminen karistaa aina viimesetkin unet silmista, daah!!) joten meitsi heitti telkun palalle ja katseli keittion bakteereista tehtya piirrettya ja mutustelin suklaakeksia.
Kaikkee sita oppii kun coutry poitsujen kaa hengailee...Tiessittex et jos korpilta leikkaa kielen kynsisaksilla pois, niin sen voi opettaa puhuun!? What a fascinating fact...
Tanaan kylla tapahtu ihan paras juttu Vic Riverin aikana. Kaikki tytot ottakaas tasta mallia, jos seukkaatte joskus hunsvotin kanssa. Yx Kinkki poika oli hypanny pois Greuhoundista Roadhousella kipastakseen vessaan ja kun se tuli takas bussi oli ottanu ja lahteny ja jattany sen meidan ah niin ihanaan tyopaikkaan saarroksiin keskelle ei mitaan, ilman ainuttakaan tavaraa. Bussiin oli siis jaany sen kundin, rahapussi, kannykka, passi, reppu.... ja sen viereisella penkilla istunu tyttoystava!!Hei haloo minkalainen tyttoystava ei pysayta bussia kun boyfriend ei oo viela kyydissa? Man, that dude must have pissed her off...
LAKSIAISET:
Me paatettiin Sussen kanssa vahan jarkyttaa meidat Vic Riverilaisia, actually nayttamalla kerrankin ihan ihmisilta. Kun juoksee 6 viikkoa toissa hiki otsalla kun viimesta paivaa ruokalautasia kantaen,kayttaen aina samaa kahta t-paitaa sen nakosena, et on repasty suoraan romuvaraston vuosisiivouksesta , niin kaikki ei valttamatta tajua, et sustakin saa ihan ihmisen nakosen pienella laittautumisella. Niinpa me Sussen kaa testattiin osataanko viela kayttaa koko meikkipussin sisaltoa ja vahan tallaydyttiin. (Ainakin, mita Vic Riverin ulkonakostandardeihin tulee)
Ja mika olikaan ensimmainen kommentti, mita kuultiin kun kaveltiin illalla Roadhousen ovesta sisaan? "Oh my god!! These girls are ready to paint the town. Look at you two!" Joo luomivari saa aikaan ihmeita...Seuraavax tuli vastaan kanta-asiakkaita, jotka meni ihan sanattomax ja jai vaan tuijottaan ja miettiin, et missa ne on mahdollisesti nahny meita muistuttavat tytot aiemmin...Jep, meidan operaatio "olen joskus ollut ihan jarkevankin nakoinen" onnistu loistavasti. Toivoo on siis viela jaljella, me voidaan ehka sittenkin palata viela Suomeen ja ihmisten ilmoille. (Oltiin jo vahan aikaa huolestuneita, et josko joudutaan muuttaan jonnekin entisen Ita-Blockin alueelle...)
Juotiin sit vahan sita ja tata kuulkaas luonnollisestikin muiden laskuun (totta kai poitsut sai hoitaa laksiaisjuomien tarjoomisen, hei come on, me ollaan tarjoiltu niille viimeset 6 vk, tosin vaan ruoka-annoksia...!!) Kavipa itse iso herra, herra "omistan yli 30 helikopteria (eli yhden Australian isoimmista helikopteriyrityksista) ja luoja tietaa paljonko maata seka Coolibah Stationin" tarjoamassa meille muutaman. Kun juomingeista sai tarpeekseen baarissa, niin matka jatku luonnollisestikin jatkoille! Jatkothan pidettiin tuttuun Vic Riverin tapaan boat rampilla, missa on mahdollisuus pimeessa kompastua isoon krokoon ja tulla syodyx. Mut hei elama on anyways yhta suurta arpapelia. Jos noin ois kayny oispahan voineet kirjottaa mun hautakiveen, ei gone with the wind vaan gone with the crocs...
Jatkot vedettiin Country musan (Tim McGraw rocks!!!) ja Aussien perinne juoman Bundabergin rommin (kavereiden kesken Bundyn) voimalla. Jo menomatkalla boat rampille me Sussen kaa saatiin pienta harjotusta kuorolaulusta kun vetastiin Ryanin autossa sen i podista Brad Paisleyn maailman paras biisi Whiskey Lullaby soimaan taysilla ja hoilattiin sita ihan kympilla. Sit boat rampilla kesken illan Clint sai loistoidean (kuten humalassa lahes tulkoon aina saa) ja haki tyomaalaisten leirista ilotulitusraketteja, et saatiin oikeen kunnon laksiais valoshow taivaalle :) (Tosin musta tuntu et puolet tulitteista paaty Big Mickin kateen ja se juoksi ympari boat rampia kun sihiseva tulikarpanen. AITI nyt et sit sano mitaan etta enko tieda kuinka vaarallisia ilotulitteet on humalaisten kasissa, etenkin kun ne on kirjaimellisesti kadessa, mut naa kaverit kuule rajayttelee paivittain kaiken maailman juttuja ilmaan tyomaalla ja vahan isommilla paukuilla. Ja jos nakisitte minkalainen symppis, mut ei niin kamalan valkky ja viisas pikku Mark on kans saanu rajayttely lisenssin, niin eihan se nyt niin kamalan vaarallista voi olla, right?) Muuta illan ohjeelma oli monkkarilla ajelu (pojat pitkin ruohopuskia otsalamppu paassa melkein eksyksissa ja me muut sit vahan enemman tallatulla polulla eli keskella ajotieta.) Tosi hubaa kylla oli koko illan ja yon, toisin kun seuraavana aamuna...
Noh kun sita ryomii puoli pulloa rommia juotuaan 4am kotiin, niin you pretty much know mita seuraavalta paivalta odottaa. Etenkin kun sun aamuvuoros alkaa 7am...Jep, en oo ees varma olinko viela humalassa kun alotin tyovuoroni, koska rehellisesti sanottuna, en muista koko aamusta yhtaan mitaan ennen sita hetkea kun havahduin aamiaisella siihen, etten saanu lautasella mollottavaa Weetabixiani syotya. And then the whole hell broke loose....
Susse meni siivoon motellihuoneita ja ma heikkokuntosempana (lievasti sanottuna) jain keittioon rukoillen hiljasta aamua. Mut mun rukoilutaitoni ei ilmeisesti oo ihan huippukunnossa, koska luonnollisestikin kavi just toisin kun mita toivoin...Ma tassa vaiheessa jo hyvinkin krapulaisena sain sit vaatimattomasti vaan juosta kieli vyon alla seuraavan puolen toistatunnin ajan, yhdessa vaiheessa jopa kokkaillen samaan aikaan kahdeksaa, ma toistan KAHDEKSAA muna-pekoni-paahtoleipa-papu-tomaatti aamiaista ja neljaa lamminta leipaa. Ja taa ruuhkaa jatku mukavasti totta kai koko sen ajan kun Susse siivoili huolettomana motellihuoneita. Eihan sina ton ruuhkan aikana kaytykaan lapi kun vaatimattomat 3 kennollista munia ja 4 pakettia paahtoleipaa...Voin sanoo, et toistelin koko ton ajan itelleni, et "You can do it, You can do it, You can do it" Ja kun lounastauko tuli meitsi juoksi uudella ennatysajalla nukkuun puolex tuntia, et saatoin taas palata pirteena keittioon loppu paivax teeskenteleen ettei edellisen illan seikkailut vaikuttanu muhun mitenkaan. Joo memo to myself, ei sit juoda enaa tollasia puolia pulloja Bundya!!
OTTEITA ROADHOUSE WORKERIN DIARYSTA:
Hmm...mulla on tosi paha deja vu fiilis, et oon elany tan kaiken ennenkin. Ma harjailen patioo ja kaarin haarukoita &veitsia servetteihin. Tarjoilen burgereita, en pida ilta-vuoroista, unohdan vieda tartar-kastikkeen kalan kaa ja syon ranskalaisisa ihan liian monta kertaa paivassa. Ma toistelen ittelleni, et en halua koskaan enaa loytaa itteeni tarjoilemasta tai olla toissa lahellakaan keittioo. WAIT A MINUTE!! Onx nyt vuosi 2004 ja ma taas Ballardsissa toissa fantastisella Block Islandilla!?
Okei , voisko naille ihmisille liimata ottaan ison neon-punasen post-it lapun, missa lukee, et mita ne on tilannu!? Kuinka vahan aivosoluja tarvii liikkua ihmisen paassa, jos ma katon sita silmiin ja sanon kovaan aaneen "Fish and salad", se pyorittaa paataan kieltaytymisen merkix ja 2 minuuttia myohemmin, kun edelleen huutelen keskella Roadhousea kun itseaan toistava keskusradio, et "Fish and salad, Fish and salaaad!!" se sama tyyppi kuka kieltayty 2 min sitten ja on tuijottanu mua koko ajan kun oon kiljunu tilausta tulee ja kysyy, et "is that fish and salad? Oh then it's mine."Okei, missa hitossa on meidan aloteboxi, Post-it lappujen on parasta ilmaantua kayttoon ja pian...(Siis meilla tilauksen ottaa aina vastaan kassaneiti ja eri tyyppi sit tarjoilee sen, et en sentaan oo niin tyhma etten muistas kenelta oon tilauksen ottanu...)
Oh dear, tanaan ma tein Tatut. Ei, ma en ostanu autoa sen mukaan montako golf bagia sen peraluukkuun mahtuu vaan revin housuni rautalanka-aidassa. Olin kaikessa rauhassa syottamassa lehmia, kun se kamala rautalanka-aita piikkeineen hyokkas mun kimppuuni ja haukkas palan mun housuistani. Susse sano, et toi oli ihan oikein mulle lehma hoperolle, muta Tatu ja sen kerran Jyvaskylassa aidan ylitysoperaatiossa revenneet farkut varmasti liittyis mun rautalanka-aidaton maailma kampanjaani. Seriously, ne pitas olla lailla kiellettyja kapistuksia!!
Ma kuolen,. ma kuolen, ma kuolen...Keittiossa on kuuma, ulkona on kuuma, pyykkinarulla on kuuma, kylpparissa on kuuma, kylma suihku ja Roadhousen kylmio on ainoita paikkoja, missa Ei oo kuuma. Ja mulla on koko ajan jano, mut toi vesi ei ees auta! Se ei enaa vie ees tata Sahara oloo pois. Suu on vaan kuiva 24/7, niin et elama on yhta autiomaassa vaeltamista ilman kaikkien janoisten sankaria Gari Grandia...Mix ei voi olla vahan viileempaa...
Ma kuolen, ma kuolen, ma kuolen...Taalla on niiiin kylma. Kuinka hitossa lampomittari voi nayttaa aamulla 7am vaan +5C!!! Are you kidding me!! Taahan on kun helkkarin Suomi. Ja voi morjes, toi jaatava etelatuuli (jees, kaikki on todellakin taalla upside down. Pohjoistuuli on lammin ja etelanavalta pain puhaltava etelatuuli kylma) joka puhaltaa tuhat kilsaa tunnissa vie kaiken mennessaan niin et kaikki Vic Riverin muovituolia kevyempi irtaimisto on gone with the wind. Ja ulkona tallustaminen on kun hiekkamyrskyssa vaeltamista, kun toi punanen poly ja hiekka lentaa tuulen mukana peittaen koko nakyman. oi kumpa ois taas kuuma...
No voi haloja naita vuosisadan alykkaimpia kysymyksia, mita saat Baaritiskilla Bundy-colaansa (rommicolaa) nauttivilta tyomaaduunareilta kun harjaat ja moppaat lattioita juuri ennen sulkemisaikaa..."Osaax sa nylkee kengurun?" "Lentaax toi sun luutas?"
Hienoa! Kerrankin kun oisin saanu nukkua (iltavuoro tanaan meinaan) niin herasin 7am painajaiseen etten osannu enaa ajaa Porscheani ja asuin vuokralla kimppakampassa. Niinpa revin itteni ylos sangysta ja painelin syottaan herra Dooleyn lehmia takapihalle. Hei mikas nyt on parempi tapa alottaa aamu kun olla ylta paalta lehmankuolassa?
Meitsi hyppas toiden jalkeen satulaan ja hurautti maastopyoralla boat rampille maisemia tsiikaileen. Tosin se pyora nyt ei ollu maailman kummosin, eika silla olis olympialaisia voitettu, koska siita puuttu kamalan kokosia paloja satulasta (mika lie murmeli ne irti nakerrellu) ja kadensijoihin tartti kiertaa kamalat kasat vessapaperia, kun joku samperin tahmatassu oli tehny niista ihan stickyt...
Herasin aamulla siihen, et Susse siivoilee motellihuoneita (seinat on paperin ohuet, et kaikki kuuluu huoneista toiseen...) ja joku puhuu Susselle saksaa ja sit kysyy et onx Sussen aviomieskin taalla toissa. Toi oli hyva wake up call (aviomiehista puhuminen karistaa aina viimesetkin unet silmista, daah!!) joten meitsi heitti telkun palalle ja katseli keittion bakteereista tehtya piirrettya ja mutustelin suklaakeksia.
Kaikkee sita oppii kun coutry poitsujen kaa hengailee...Tiessittex et jos korpilta leikkaa kielen kynsisaksilla pois, niin sen voi opettaa puhuun!? What a fascinating fact...
Tanaan kylla tapahtu ihan paras juttu Vic Riverin aikana. Kaikki tytot ottakaas tasta mallia, jos seukkaatte joskus hunsvotin kanssa. Yx Kinkki poika oli hypanny pois Greuhoundista Roadhousella kipastakseen vessaan ja kun se tuli takas bussi oli ottanu ja lahteny ja jattany sen meidan ah niin ihanaan tyopaikkaan saarroksiin keskelle ei mitaan, ilman ainuttakaan tavaraa. Bussiin oli siis jaany sen kundin, rahapussi, kannykka, passi, reppu.... ja sen viereisella penkilla istunu tyttoystava!!Hei haloo minkalainen tyttoystava ei pysayta bussia kun boyfriend ei oo viela kyydissa? Man, that dude must have pissed her off...
LAKSIAISET:
Me paatettiin Sussen kanssa vahan jarkyttaa meidat Vic Riverilaisia, actually nayttamalla kerrankin ihan ihmisilta. Kun juoksee 6 viikkoa toissa hiki otsalla kun viimesta paivaa ruokalautasia kantaen,kayttaen aina samaa kahta t-paitaa sen nakosena, et on repasty suoraan romuvaraston vuosisiivouksesta , niin kaikki ei valttamatta tajua, et sustakin saa ihan ihmisen nakosen pienella laittautumisella. Niinpa me Sussen kaa testattiin osataanko viela kayttaa koko meikkipussin sisaltoa ja vahan tallaydyttiin. (Ainakin, mita Vic Riverin ulkonakostandardeihin tulee)
Ja mika olikaan ensimmainen kommentti, mita kuultiin kun kaveltiin illalla Roadhousen ovesta sisaan? "Oh my god!! These girls are ready to paint the town. Look at you two!" Joo luomivari saa aikaan ihmeita...Seuraavax tuli vastaan kanta-asiakkaita, jotka meni ihan sanattomax ja jai vaan tuijottaan ja miettiin, et missa ne on mahdollisesti nahny meita muistuttavat tytot aiemmin...Jep, meidan operaatio "olen joskus ollut ihan jarkevankin nakoinen" onnistu loistavasti. Toivoo on siis viela jaljella, me voidaan ehka sittenkin palata viela Suomeen ja ihmisten ilmoille. (Oltiin jo vahan aikaa huolestuneita, et josko joudutaan muuttaan jonnekin entisen Ita-Blockin alueelle...)
Juotiin sit vahan sita ja tata kuulkaas luonnollisestikin muiden laskuun (totta kai poitsut sai hoitaa laksiaisjuomien tarjoomisen, hei come on, me ollaan tarjoiltu niille viimeset 6 vk, tosin vaan ruoka-annoksia...!!) Kavipa itse iso herra, herra "omistan yli 30 helikopteria (eli yhden Australian isoimmista helikopteriyrityksista) ja luoja tietaa paljonko maata seka Coolibah Stationin" tarjoamassa meille muutaman. Kun juomingeista sai tarpeekseen baarissa, niin matka jatku luonnollisestikin jatkoille! Jatkothan pidettiin tuttuun Vic Riverin tapaan boat rampilla, missa on mahdollisuus pimeessa kompastua isoon krokoon ja tulla syodyx. Mut hei elama on anyways yhta suurta arpapelia. Jos noin ois kayny oispahan voineet kirjottaa mun hautakiveen, ei gone with the wind vaan gone with the crocs...
Jatkot vedettiin Country musan (Tim McGraw rocks!!!) ja Aussien perinne juoman Bundabergin rommin (kavereiden kesken Bundyn) voimalla. Jo menomatkalla boat rampille me Sussen kaa saatiin pienta harjotusta kuorolaulusta kun vetastiin Ryanin autossa sen i podista Brad Paisleyn maailman paras biisi Whiskey Lullaby soimaan taysilla ja hoilattiin sita ihan kympilla. Sit boat rampilla kesken illan Clint sai loistoidean (kuten humalassa lahes tulkoon aina saa) ja haki tyomaalaisten leirista ilotulitusraketteja, et saatiin oikeen kunnon laksiais valoshow taivaalle :) (Tosin musta tuntu et puolet tulitteista paaty Big Mickin kateen ja se juoksi ympari boat rampia kun sihiseva tulikarpanen. AITI nyt et sit sano mitaan etta enko tieda kuinka vaarallisia ilotulitteet on humalaisten kasissa, etenkin kun ne on kirjaimellisesti kadessa, mut naa kaverit kuule rajayttelee paivittain kaiken maailman juttuja ilmaan tyomaalla ja vahan isommilla paukuilla. Ja jos nakisitte minkalainen symppis, mut ei niin kamalan valkky ja viisas pikku Mark on kans saanu rajayttely lisenssin, niin eihan se nyt niin kamalan vaarallista voi olla, right?) Muuta illan ohjeelma oli monkkarilla ajelu (pojat pitkin ruohopuskia otsalamppu paassa melkein eksyksissa ja me muut sit vahan enemman tallatulla polulla eli keskella ajotieta.) Tosi hubaa kylla oli koko illan ja yon, toisin kun seuraavana aamuna...
Noh kun sita ryomii puoli pulloa rommia juotuaan 4am kotiin, niin you pretty much know mita seuraavalta paivalta odottaa. Etenkin kun sun aamuvuoros alkaa 7am...Jep, en oo ees varma olinko viela humalassa kun alotin tyovuoroni, koska rehellisesti sanottuna, en muista koko aamusta yhtaan mitaan ennen sita hetkea kun havahduin aamiaisella siihen, etten saanu lautasella mollottavaa Weetabixiani syotya. And then the whole hell broke loose....
Susse meni siivoon motellihuoneita ja ma heikkokuntosempana (lievasti sanottuna) jain keittioon rukoillen hiljasta aamua. Mut mun rukoilutaitoni ei ilmeisesti oo ihan huippukunnossa, koska luonnollisestikin kavi just toisin kun mita toivoin...Ma tassa vaiheessa jo hyvinkin krapulaisena sain sit vaatimattomasti vaan juosta kieli vyon alla seuraavan puolen toistatunnin ajan, yhdessa vaiheessa jopa kokkaillen samaan aikaan kahdeksaa, ma toistan KAHDEKSAA muna-pekoni-paahtoleipa-papu-tomaatti aamiaista ja neljaa lamminta leipaa. Ja taa ruuhkaa jatku mukavasti totta kai koko sen ajan kun Susse siivoili huolettomana motellihuoneita. Eihan sina ton ruuhkan aikana kaytykaan lapi kun vaatimattomat 3 kennollista munia ja 4 pakettia paahtoleipaa...Voin sanoo, et toistelin koko ton ajan itelleni, et "You can do it, You can do it, You can do it" Ja kun lounastauko tuli meitsi juoksi uudella ennatysajalla nukkuun puolex tuntia, et saatoin taas palata pirteena keittioon loppu paivax teeskenteleen ettei edellisen illan seikkailut vaikuttanu muhun mitenkaan. Joo memo to myself, ei sit juoda enaa tollasia puolia pulloja Bundya!!
Subscribe to:
Posts (Atom)
