Kaikkea kamelista krokotiiliin

Mun maalaiskokeiluni alkaa laheneen loppuaan ja ens keskiviikosta lahtien edessa on taas uudet haasteet. Tai no uudet ja uudet... naa samat haasteet nyt on ollu olemassa jo melkein 200 vuotta, mut aikasemmin ne on ollu vaan muiden edessa, ei mun. Ja taman haasteen nimi on Outback.

Tunnetusti Australian suuri keskusta taynna ei mitaan, on aina aiheuttanu ihmisille paanvaivaa. Monet ei oo uskonu, et se vois oikeesti olla tyhjaa taynna vaan sinne on lahteny tutkimusmatkalle heppuja, jotka on dorkina raahannu mukanaan 3000 mailia niinkin oleelllisia asioita kun puuveneita, koska uskovat et kunhan vaan tarpeex pitkalle painelee, niin kylla sielta joku sisameri tai hieno jokireitti loytyy. Ja kaikkihan me lopputulos tiedetaan, hitot sielta mitaan uutta Kaspianmerta tai Amazonia loytyny.

Herrat Burke ja Willis on ehka kuuluisimmat tutkimusmatkailijat, jotka Australian historia tuntee. Toi on sinansa hassua, et kavereiden reissu makso omaisuuden, retkikunta ei saavuttanu juurikaan mitaan ja koko homma loppu viela kaiken lisax tragediaan. Tosin kavereille pitaa antaa pikku ablodit ihan jo sen vuox, et hyvalla asiallahan he olivat kun Melbournesta herran vuonna 1860 kohti pohjosta laksivat tavotteenaan loytaa reitti mantereen halki ja paastya siis Australian pohjoisrannikolle. Taman kaiken hauskuuden he tekisivat, jotta pystyttas rakentaan sit maan halki sahkotinlinja ettei kirjeilla kestas enaa puolta vuotta paatya Melbasta Lontooseen...(Ei paljon urgenteja busineksia noina paivina hoideltu..)

Lahtokohdat Burken ja Williksen reissulle olivat vallan mainiot. Burke ei ollu ikina ees kayny outbackilla, eika tienny tutkimusmatkailusta tai tieteista yhtaan mitaan. Mut hei kaveri oli sentaan Poliisi, et kai se jo jotain merkkaa...Ja sit kaverit olivat laatineet hienon listan, mita he aivan ehdottomasti tarttevat mukaan reissulleen. Nykyaanhan listaan kuulus GPS, kannettava DVD-soitin ja viihdelevyja, muutama koppa bissee ja digikamera. Mut back in the day Burken ja Willisin most important kamojen joukosta loytyivat niinkin huikeat esineet kuin Kiinalainen Gongi, painava puupoyta ja samaan sarjaan kuuluvat tuolit seka kirjoituspoyta. Nama kamat myos matkaan lahtivat, en siita tie kuinka kauan ne matkassa mukana pysyivat, mut ilmeisestikin pidempaa kun ne 1500 paunaa sokeria, jotka jatettiin jo alkureissusta matkan varrelle, koska ne paino kuulemma liikaa, eika olleetkaan ehka sittenkaan niin tarkeita juttuja tutkimusreissulle...Kaikesta tasta voimme jo paatella, et ei ollu ehka ihme, ettei kumpikaan Burke tai Willis, ikina palannu talta reissulta, et rauha heidan sielulleen...

Noh meitsin outback reissu on ehka hieman erilainen. Mun ei tartte tehda sita konilla, ma en tarvi mukaani kirjotuspoytaa, eika mun tartte edes navigoida. Sen sijaan ma maksan itseni kipeex siita, et joku muu hoitaa ajamisen, opastuksen ja takaa et paasen hengissa pois sielta keskelta ei mitaan. Mut kunnon tutkimusmatkailijan lailla, ma vietan yoni ulkona tahtitaivaan alla makuupussissa, luultavasti vilusta vareillen ja kokkailen ruokaa nuotiolla. Mut hei, mita sita ei tekis jotta vois elaa tutkimusmatkailun hengessa.

Ma muistan viela elavasti, kuinka Millan kaa vanhoina hyvina Jyvaskylan aikoina turrutettiin aivomme turhanpaivasella amerikkalaisella tositeeveella. Ohjelman nimi oli Outback Jack. Jack oli ihku "aito" Outbackilla asusteleva aussi, joka veti vertoja itse crocodile Dundeelle erataitoineen (yeah, right...) Tama tyyppi nyt oli sit karsiny jostain tajuttomasta aivovauriosta, koska oli paattany tarvitsevansa aivan valttamatta vaimon, ja viela amerikkalaisen sellaisen. Niinpa 12 neitokaista pukkastiin pihalle koneesta ja ne sit laskuvarjon avulla laskeutuivat suoraan Jackin jalkojen juureen keskelle Australian mannerta. No pitka stoori lyhyeksi, totta kai Outback Jack valitsi sen eniten Paris Hilttonia muistuttavan bimbon Blondin, joka sai kohtauksia joka kerta kun naki jonkun nelijalkasen otuksen ja jarkytty kun kuuli ettei voinu kayttaa teltassa hiustenkuivaajaa ja kiharrinta. Mut hei, good luck for them. Olivat selkeesti match made in heaven... Anyweiz pointtina oli se, et sarjassa tehtiin kaikkea tosi Australialaista ja siina oli kaikkea aina aboriginaaleista didgeridoohon ja kenguruihin asti. Muistan edelleen, kuinka me Millan kaa katottiin haavi auki, kun eraassa jaksossa plikat sit joutu pienelle safarille KAMELILLA!! Olin silleen et ei pyha jysays, onx Jenkit tosiaan niin tyhmia, et ne luulee, et kamelit on Australiasta!! Oh well, jenkit ei indeed olleet tyhmia, Sansu oli...

Ei kameli, ei toki ole alkuperainen Australian asukki, mutta rakkaan guruni Bill Brysonin mukaan Australian Outback on todellakin talla hetkella ainoa paikka maailmassa, missa yksikyttyraiset dromedaarit elaa villina!!Ja niita on ihan jopa niinkin kivasti, et 100 000 kipaletta...Nama mussukat paatyivat sit tanne kuinkas muutenkaan kun toihin (niinkun kaikki Uusi-Seelantilaisetkin. Raukoilla on siella niin huonot palkat et joutuvat tuleen tanne toihin rikastuun...). Ne kamelit kato jelppas rakentaan junanradan Adelaidesta Alice Springsiin ja kun hommat oli purkissa niin mitapa siina sit kun heittaytyyn elainaktivistix ja kirkuun, et freedom for camels ja vapauttaan ne sit Outbackille. Etta nain. Kameli siis on todellakin nykyaan Australialainen asia...

Itse asias, ma oon nahny viimesen 2 paivan aikana 2 kamelia. Ensimmainen aiheutti hieman silmien hierontaa. Tasta kun ajaa hurautetaan tonne Portlandiin, niin siina on matkalla kamalan kaunista Australian maaseutua. Sit yht akkkia keskella peltoo seisoo jumalattoman kokonen PALMU!! Siis sellanen iso palmu, jonka nahdakseen suomalaiset seivasmatkailijat on lentany Kanarian lampoon jo vuosikymmenia. No tan palmun alla sit hengailee aina lehmia (luulevat ehka olevansa Kanarialla..). Hmm...hieman tulee joka kerta ohi ajaessa fiilis, et joku ei nyt kylla ihan kuulu kuvaan. Ja joka kerta kun ollaan Portlandiin pyrhalletty muistettaan Sussen kaa kayda sama keskustelu siita, miten naurettavaa on istuttaa palmu keskelle maisemaa mihin se ei todellakaan kuulu. Ja Sit kun olin taas jalleen kerran ohi ajettaessa pitamassa mun hienoa, tahan mennessa jo kamalan hienoon muotoon hiottua palmupuhettani, niin tien vieressa aidan luona syo ruohoa...KAMELI!! Olin vaan et ei herran jestas, oonko ma sokee, tyhma vai keraileex taa tilan omistaja yksinkertasesti vaan kaikkea eksoottista joka ei kuulu maisemaan. Noh kameli se oli, joten luojan kiitos tunnistan kuin tunnistankin viela elaimet, en oo tyhma ja luultavasti siina tilalla asuu jokinluokan kaveri, joka haluaa erottua massasta.

Ja massasta erottumisesta puheenollen. Meitsi sit leikkii tana vuonna syntymapaivanaan pienta Crocodile Dundeeta, silla eihan Aussikokemus nyt olis yhtaan mitaan, ellei menis toihin krokotiilifarmille! Jep, 25.6 lahtien siivoilen parin viikon ajan parimetristen saltwater krokojen koppeja ja jauhan kundeille lihaa lounaax. This is exactly what I came here for!! Just tallasia juttuja ma tartten elamaani. Toi on meidan seuraava wwoffaus paikka ja se sit sijaitseekin jo lamposemmilla seuduilla Pohjois-Territoriossa Kathrinesta parisataa kilsaa lanteen (jos toi nyt jollekin jotain sanoo, jos ei niin teeskentele ees et tiet mista puhun...)

Ja loppuun viela pieni opettavainen tarina. Ala usko tienviittoihin. Tai jos uskot, omista loistava off road vehicle :) Me sit lahdettiin tanaan pienelle paivaretkelle Mt Napiet State Parkiin ja kylttien mukaan kaannyttiin ihan oikeesta kohtaa. Siina kyltissa luki Mt. napier 4km to carpark. Noh eihan sinne perhana menny ees kunnollista tieta, carpark ei nyt ollu missaan nakyvissa vaan ajeltiin meidan rallimallilla sellasta kaposta kinttupolkua, et moido. Kiva kun se Mt. Napier on viela kuollut tulivuori, niin seudulta loyty vahan teravia kivia, jotka sit mukavasti torrotti polusta ja odotin koko ajan koska rengas sanoo PUFFFFFFF...Meitin matka sit loppu ei suinkaan siihen, et oltas loydetty carpark, paasty vuoren huipulle tai edes siihen, et meitsi kuulosti ihan aidiltani kaikkine uiii, oiiiii, eiii, huiiiiiii kommentteineni kun susse ajeli puskien kautta ettei tormatty kaiken maailman kiviin ja kuoppiin ja oksiin vaan matka tossas siihen, et keskella tieta oli kaatunu puu poikittain. Luojan kiitos siina kohti oli sen verran aukeeta et paastiin heittaan auto ympari ja kohti kotia. Et se siita reissusta. Mut tunnetaan nyt hirmu hyvin Tyrendarran lahiseudun kaikki maalaistiet, koska otettiin detour kotiin kaikkien mahdollisten pikkusten sivuteiden kautta...

Tassa me ollaan meitin reissulla Mt Napier State parkiin. Tie ei ehka nayta teista kapeelta, mut trust me ei ois ollu kiva, jos joku olis tullu vastaan...

Joo taa reitti ei taida olla kauheen suosittu, kuten ei taa State parkikaan ilmeisesti...Yllari et oltiin ainoita sieluja silla seudulla...

Tassa teille hieman volkaanista maisemaa...Joo ei nyt ihan oo vesiviuksen tulivuoren alueen nakonen, mut tuliperasta seutua kuiteskin!

No hoh hoh, onpas meidan auto sottanen ja taynna tavaraa!

Joo kyltti, joka oli tien vieressa osottamassa hienoa nahtavyytta, mika osottautu kiviroykkioix!!

Sairasta sakkia

Taalla on ollut viime aikoina sairasta meininkia, niin henkisesti kun fyysisestikin ja osallisena on ollu seka ihmiset etta elaimet. Mina ja Susse nyt ollaan aamusin kun kax vanhaa mummoa kun noustaan kylmaan ja koleaan aamuun sangysta kissojemme joukosta selkaamme valittaen. Lahes poikkeuksetta jokaiseen aamuun lentelee kommentit "Mulla oli joskus selka..." "Ma tahdon uuden selan" "aarggh ma en pysty nouseen, auuuuuu mun selkani..."

No sit nihin sairaisiin elaimiin...Petrina on nyt ottanut ja lentanyt Queenslandiin viikox, koska Kim sai tassa reilu viikko sitten pojan, ja hei kukapa mummo ei lahtis lastenlastaan tsiikaan etenkin kun silla on niinkin sulonen nimi kun Oliver. Anyweiz, nyt meilla on Sussen kaa Petrinankin farmin kissat ja koirat hoidettavana ja kaytiin tekeen pikkunen tutusmiskierros siella enne sen reisuun lahtoa. No se sit naytti meille maailman sopoimman harmaan kisulin, joka mussukka katsoo kieroon! Sen molemmat silmat tuijottaa soposti suoraan sen nenaan. Sit siihen paikalle ilmaantu myos Spotty niminen katti, jota tohon asti aina luultiin Sussen kaa joksikin tappelevax kulkukissan roikaleex, koska silta puuttuu korvat ja sen nena on aina ihan verisen nakonen, ihan niinku se olis just tullu Fight clubin kuvauksista. Tassa vaiheessa Petrina sit otti esiin pilleripurkin ja totes, et meidan tarttee tunkee niiden kisuleiden kurkusta alas paivittain pillereita jotain sairautta varten. En sit tajunnu, et mika se sairaus oikeen oli, kun se lausu sen ja kysyin sit vaan, et "What's that?" Mihin se vastas et "Just like humanoids" Mun aivoni alko raksuttaan tik tok tik tok ja olin vahan aikaa huuli pyoreena, et hetkinen eihan taa muija nyt vaan vaita et sen kissat on avaruusolioita. Tassa vaiheessa kamalan fiksu Susse, joka ei karsi kuulohairioista toisin kuin allekirjoittanut, anto sit hirveen ihanana ihmisena mulle suomennoksen, et niilla kissoilla on AIDS (Se, mita Petrina oli siis sanonu oli just like human aids, ja sita tautia mika niilla on kutsutaan sit feline aidsix)

Olin et hei hetkinen kissoillakin voi olla AIDS!? Mita hittoa...ja mun mita hittoa sanontani jatku kun kuulin, et niiden rokottaminen maksaa 300 dollaria rokote ja pillerit 30 dollaria kuussa ja siella on tosiaan 3 kissaa joilla toi sairaus on ja hei ne on vaan vapaana juoksevia maatiaiskissoja!! Ja by the way, jos mietitte nyt kuumeisena juuri sita kysymysta, niin vastaus siihen on EI. Kissojen AIDS ei voi tarttua ihmisiin...

No sitten siirryimme seuraavaan ruokintapisteeseen, joka oli ah niin viehattava kanaverkolla aidattu veranta (jotta nama kissat ei paasis karkaileen ulkomaailmaan tutkimusretkille). Taalta loysimmekin sitten vasta varsinaisen sankarin, joka kuvitteli selkeesti omaavansa supervoimia. Monty on kissa, joka luulee voivansa leikkia kaarmeilla. Se oli onnistunu saamaan kaarmeenpureman kax kertaa saman kuun aikana kaarmeenlumoojaa leikkiessaan pikku seikkailuillaan ja mukavien 2000 dollarin elainlaakarilaskujen saattelemana Petrina tuli siihen tulokseen, et Monty saa luvan siirtya sisakissax, koska ei kerran tajua, et purevien sihisijoiden peraan ei kandee santailla. Eihan kenenkaan lompakko kesta tollasta jatkuvaa kaarmeiden kaa yhteenottamista!

Ja eika siina viela kaikki! Se tappelijakissan nankonen Spotty, jolla on siis tama AIDS, silla on myos syopa. (se kissa ei oo kylla voittanu elaman lotossa, eika silla voi olla yhdeksaa elamaa) Itse asias se ei oo luultavasti ikina ollu ees lahellakaan kissatappelua, vaan sen korvat leikattiin sen syovan takia ja sen verestava nena on itse asias samaa kasvainta ja sille ei kuulemma voida tehda mitaan vaan se jonain paivana menehtyy siihen et ei pysty enaa hengittaa, koska se nenassa oleva syopakasvain tukehduttaa sen. Ei kamalan kiva kohtalo. Sen takia ma sita vahan lellinkin tanaan kanalassa ja annoin sille pari rikkinaista kanamunaa et se paasi herkutteleen.

Ja syovasta puheen olen... silla valkosella heposella, eli Baringalla jolla ihan ekana tanne saapuessani ratsastin (se joka oli muka harmaa...) sillahan on kanssa syopa. Melanoomaa loutyy hannan alta, vehkeista ja suusta. Sit silla on oooooo...en-nyt-muista-sen-nimee-tauti, mihin se lopulta kuolee ja minka takia silta ei lahde ollenkaan karva ja se laihtuu jatkuvasti.

Ai niin ja sit siella Petrinan maatilla on kolmejalkanen Tansakandoggi nimelta Cooper.Jep, ma olen kylla tietoinen, et yleensa haukuilla on ihan kokonaiset 4 jalkaa, mut taltapa puuttuukin toinen takajalka, koska se jouduttiin vahan ennen meidan tanne saapumista amputoimaan kun sen paalle peruutettiin vahingossa traktorilla. Cooper oli alux vahan huonokuntonen, mut nykyaan se vetelee ympari farmia hyvin onnellisen nakosena, koittaa kayttaa sun kattas puruluuna ja chillailee monkijan tarakalla. Eli elama hymyilee sillekin taas. Toisin sanoen taalla Tyredarrassa tata sairasta sakkia riittaa...

Ai sa jait miettiin, et ketka niita henkisesti sairaita on? Noh luultavasti ainakin mun alitajuntani, koska nain unta, et olin lentokentalla eika ne paastany mua lahteen reissuun, koska mun sahkonenlentolippuni ei ollukaan lentolippu vaan printattu sivu jossa oli autonvuokraustarjouksia ja sit kun pyysin niita soittaan matkatoimistooni vahvistaakseen et mulla actually on lennot niin sita matkatoimistoo ei tietenkaan ollu enaa muka olemassa ja sit aloin itkee pillittaan et mun on pakko paasta sille lennolle ja sit siihen viereen ilmesty Alan Shore, jolle sanoin, et sen on mentava jutteleen lahtoselvityksen tyttojen kanssa, koska kaikki aina kuuntelee sita oikeudessakin niin totta kai ne nyt Alan Shorea lentokentallakin kuuntelee, et se on mun ainoo toivoni (ja tamakin uni avautuu ehka vaan Boston Legalia katselleille, jotka tuntee Alan Shoren mahtavan tahtoihin vaikuttamisen voiman...Mun on pakko alkaa vahentaan tv:n kattelua...)

Tassa esustalla teille Cooper the 3 legged doggy. Mukana menossa myos kaikki 4 jalkaa omistavat Bow ja Nimbus.

Ei niin blodit tuli taloon ja muita maalaistarinoita

Terkkuja tuolta kellarin kylmyytta hehkuvasta keittiosta, missa hetki sitten kaikui kauniit savelet kun hoilattiin Sussen kaa taytta kurkkua Kaija Koon Tinakenkatyttoa tiskeja tiskatessa (tosin meitsi paasteli lisax kylla myos joitain hyvin elaimellisia aania kun tungin kasiani tulikuumaan huuhteluveteen. Ahh...oikeesti kun huoneen lampotila on -900 c niin kasien tyontaminen kuumaan veteen on jotain hyvin maagista ja rentouttavaa, et vahemmastakin sita aantelee...). Toi lauleskelusessio oli kai paaasiassa lammittelykeino, mut samalla myos turvallisuustoimenpide. (Meilla molemmilla on musiikin numero jotain nelosen luokkaa, et ei varmaan eksy kukaan lahellekaan taloo kun sulosointujamme taalla loilotellaan...)

Loistavista biiseista puheen ollen, tunteex kukaan ihkua lastenhittia, jonka ah niin monipuoliset sanat menee nain : "Oh, do you know the muffin man, The muffin man, the muffin man, Oh, do you know the muffin man, Who lives in Drury Lane?" Itse asias mun piti googlata toi biisi, koska

A) Susse sai mut kyseenalaistaan, et onko koko laulua oikeesti olemassakaan (luuli et oon sepittany sen ihan omasta paastani, mika luonnollisestikaan ei voinu olla mahdollista...)
B) Koska kyseinen huippuhitti on soinu mun paassani viimeset 3 viikkoa repeatilla, enka muistanu siita muuta kun noi 3 ekaa riimia (jep, mika on yhta kun do you know the muffin man over and over and over again mun paassani...EI TERVEELLISTA!! Tosin tieda hanta, et muuttax ton vikan riimin tietaminen biisia nyt yhtaan monipuolisemmax...)
Ja miksi tama ihanainen laulu on nyt viime aikoina ollu mun paani sisaisella soittolistalla top 10 ykkonen, johtuu taysin siita, et oon leiponu muffinsseja lahes tulkoon paivittain viimeset 3 viikkoa. Hei johonkin naa loputtomat maarat kanamuniakin on kaytettava ja trust me munakkaat alkaa oleen nain 2 kuukauden jalkeen aikas out...

Me sit Sussen kaa tossa luotiin alkuviikosta kauppalistaa Petrinalle, ja todettiin et olis kiva pitkasta aikaa nahda yx noista samperin siipiveikoista ihan lautasella actually ruokana. No laittiin hienosti listaan merkinta Chicken. Petrina sit kauppaan lahteissaan kysas, et millasta chikenia halutaan ja meitsi sit totes hirveen fiksuna vaan, et "the sort of chicken we can cook ourselves" (et ei kato tois valmiix grillattua kanaa...) Ja joo kanaahan me saatiin...PERKULE se toi kokonaisen pakastetun kanan!!! Kattottiin Sussen kaa toisiamme sillain et voi apua, jonka jalkeen alko kiivas keskustelu, et mita hittoo tollaselle kanalle oikeen kuulu tehda? En ma vaan oo koskaan ostanu kokonaista kanaa kaupasta... Eix ihmiset oo kuullu kanasuikaleista...Noh ens viikolla sit testaamme kokonaisen kanan paistoa uunissa, meni syteen tai saveen, mehan se syodaan...Mita tasta opimme? Be specific!!

Marie lahti alkuviikosta (Jihaa...dipadipadiidii tsupidupi Yeah!Ai miten niin ma oon muka ilonen? Ei suinkaan...ja voitontanssi jatkuu!!) Ja saman tien paatettiin et nyt kuulkaas loppu ei suinkaan P#*skan jauhaminen (koska sellaseen ei olla koskaan syyllistytty) vaan P#*skan luominen. Kanankakka saa nyt tosiaan siirtya historiaan, johan sita miljoona kottikarryllista sielta kaameasta kanalasta lapioitiinkin. Se lapionti puuha oli kylla yhta kinder yllatysmunan avaamista kun reippaasti kauhasit lapiollisen etka koskaan osannu aavistaa, et mika kuolleen kanan ruhon osa sielta lapiosta oikeen torrottas...(Mun suosikkini oli jalka ja sit lapion reunalta retkottava kaula.) Ne kuolleet kanat kun hautautuu sinne hakin pohjalle (meille annettiin ohjeistus, et jos pesista loytyy kuolleita kanoja, vetastkaa ne vaan pesasta siihen lattialle retkottaan..Ja mehan tehdaan tyota kaskettya.). Toki niiden muut kanakaverit eka syo niilta kaikki hoyhenet ja sisalmykset, mut sit ne unohtuu sinne ja hautautuu kakkaan. Et se siita ruumiiden kunnioittamisesta...Ja sita tuntee ittensa varsinaisex argeologix sit koppeja siivotessaan. Voi luoja, miten allottavista asioista makin jotain kirjotan, luoja ma oon sitten maalainen...

Me oltiin eilen konsertissa kuuntelemassa kovan luokan redneck Countrya!!! Ja kuule komeesti alennettiin yleison keski-ikaa ehka sellasella 70 prosentilla. Oltiin yllattaen taas eksytty elakelaisten (= Old farts Australian kielella) bileisiin, mut no worries, se harmaapainen kaljuuntuva laulajaseta oli kamalan hauska komedienne biiseinensa. Saatiin tosiaan ilmaisliput (tai siis meille ilmaset, Petrinalle ne kustansi mukavasti 47 dollaria kipale...) Petrinalta kiitoksex kovasta ja hienosti hoidetusta ammattimaisesta laadukkaasta tyostamme. Tosin jotta ette nyt kuvittele, et kyse olis ollu jonkun ihan turhan jannun keikasta (mihin se elakelais old fart yleiso saattas vihjata), niin kerrotakoot et kaveri on yx arvostetuimista Australian country tahdista, se on keranny 23 kultasta kitaraa Australian country music awardseissa ja on kaikenlisax viela kovan luokan luonnonsuojelija! Ja meilla oli niiiiiiiin mukavaa. Petrina, jos olet oppinut viime kuukausina vahingossa meidan hopotystemme ansiosta suomea ja jostain selittamattomasta syysta loytany ties mun blogiini, niin KIITOS LIPUISTA, meilla oli kamalan hauskaa sun ja grumpy old man Johnin kanssa siel konsertis.

Me Sussen kaa todettiin, et nyt riitti karavaanailu arktisissa olosuhteissa ja pakattiin pussukkamme ja kassukkamme ja muutettiin sisalle taloon (Jep kyseinen tapahtuma olis ansainnu edesmenneen suositun tv-sarjan mukaan saada koodinimekseen Blondi tuli taloon...Tosin meita oli kax eli sen ois pitany olla Blondit tuli taloon..Mut sit taas kumpikaan meista ei sit muistuta enaa millaan muotoa Blondia, ei sisaisesti eika ulkoisesti, et actually paras koodinimi olis ollu Ei niin Blondit tuli taloon). Jep, alko noi yot oleen vahan turhan kylmia nukkua pellista kyhatyssa boxissa, joka on pyorilla. Tosin eipa taalla sisalla paljon lamposempaa oo, mut ainaskin kissat pitaa yot lamposena. Tosin puolet yosta menee siihen et saa ensix tapella kissojen kaa siita tilasta siina sangyssa. Ne osaa jotenkin levittaytya mukavasti ketarat oikosena just keskelle sankya. Tanakin aamuna kun herasin, oli 2 kattia kainalossa (boy, oh boy, mita joku kundi antas, jotta paasis laukaseen ton kommentin kavereilleen...Kyse saattas olla tosin hieman erilaisita kisuleista...) ja mina sit littaantuneena pineen tilaan seinan viereen...

Noh suunnistan kiltisti kohti olohuonetta, missa jatkan rakkaan kirjani lukemista. Aiheena on Monty Roberts, joka siis on aito oikea hevoskuiskaaja, eika mikaan mielikuvituksen luoma hahmo, niinku Robert Redfod siina kivassa itse ohjaamassaan leffassa nimelta Hevoskuiskaaja (minka ma just luin kirjana...). Se leffa maisemineen on muuten saanut mut haluaan reissaan Montanaan...Ei olis vapaaehtosia, jotka haluis mukaan matkaan?

Todiste minusta lukemassa Hevoskuiskaajaa...Eix ookin kivan kokonen toi meidan Cedric-kisuli. Sen kaa on kiva oisin tapella nukkumatilasta...

Miehet on kun kenkia

Mulla on nyt hieman luomisen tuskaa, eli kirjoittaminen ei oikeen kulje (Totuus: mulla on kiire taalta perkuleen kylmasta, lahes ruumishuonetta kalseudessaan muistuttavasta tietokonehuoneesta olohuoneeseen takan lampoon tsiikaan Boston Legal season 1. Mulla ei siis suinkaan oo tapana tuijottaa taalla tv-sarjoja DVD:lta...Ei voi sanoo tahan muuta kun Denny Crane!) Joten siis lyhyesta virsi kaunis. Tassa yhdet biisin sanat, jotka on mun mielesta enemman kun loistavat ja kadun ehka koko ikani sita, etten oo ite tajunnu kirjottaa niita...

SHOES by Shania Twain

Men, have you ever tried to figure them out?
Huh, me too, but I ain't got no clue: how 'bout you?
Men are like shoes, made to confuse.
Yeah, there's so many of 'em, I don't know which ones to choose.
Ah, sing it to me if you agree.

(Yeah, yeah, yeah!!)

There's the kind made for runnin',
The sneakers and the low down heels.
The kind that will keep you on your toes,
And every girl knows how that feels. Ouch!!

You've got your kickers and your ropers,
Your everyday loafers, and some that you can never find.
You've got slippers and your zippers,
Your grabbers and your grippers, and man, don't you hate that kind?
Some you wear in, and some you wear out,
Some you wanna leave behind.
Sometimes you hate 'em, and sometimes you love 'em,
I guess it all depends on which way you rub 'em,
But a girl can never have too many of 'em.
It's amazing what a little polish'll do...Men are like shoes!

Some make you feel ten feet tall,
Some make you feel so small.
And some you wanna leave out in the hall,
Or make you feel like kickin' the wall.

Men are like shoes,
It's amazing what a little polish will do,
Some clean up good, just like new.
Some you can't afford, some are real cheap.
Some are good for bummin' around on the beach

Yeah, men are like shoes,
A girl can never have too many of 'em.
but I ain't got time for the flip-flop kind...
Men are just like shoes.

Mihin osoitteeseen voi lahettaa reklamaation?

Mussa on oltava jotain vialla. Mihinkohan ma voisin lahettaa reklamaation, kun mun sisainen lammitys systeemini ei toimi!!(Kerro jotain uutta Tatulle, joka ei kasita et ma tartten juhannuksenakin toppahaalarin...) Ma oon siis ollu taas ihan jaassa taalla "kuumassa Australiassa, missa aurinko paistaa luonnollisesti 365 pv vuodessa ja rinkkaan tarttee pakata mukaan vaan toppeja ja hameita". Hei me oltiin tassa just touhuilemassa heppojen kaa ulkona, ja mulla oli kivat asusteet: 3 paitaa, fleece, kaulahuivi, pipo, 3 paria sukkia ja housujen alla viela saarystimet ja ah niin seksikkaat pitkikset. Ja mun vieressa painelee 5-vuotias kersa t-paita paalla!!! Vahanko olin kateellinen sen verenkierrolle...Ehka mun ainoox hengissaselviytymiskeinokseni paleltumiskuoleman valttamiseksi jaa muinaisten Roomalaisarmeijan sotilaiden hieno kikka. Ne neropatit meinaa ruoski itteensa nokkosilla pitaakseen verenkiertonsa kiireisena ja siten siis itteensa lamposena. Nokkospuskat here I come..

Ma oon jo suht maalainen, mut on viela monta asiaa, jotka erottaa mut aidoista maalaisista. (Ja ainoo ei suinkaan oo se, et ne heraa 5.30 am ja se on niiden mielesta ihan normaalia, eika lainkaan aikasta) Mulle ei esimerkix tulis taman elamani (eika viela seuraavankaan) aikana mieleen siivota kissanhiekkalaatikosta ulosteita juomalasilla! Siis silla samaisella kapineella, mika me laitetaan suuhun!! Okei, sen voi tiskata, mut silti...Asiat, jotka menee lahellekaan suuta, tulee pitaa kaukana kaikesta, mika tulee sielta toiseta paasta pihalle. No Cat poop in my glass, THANKS!!Petrina tosiaan vahan lainailee keittion erinaisia valineita vahan sellasiin puuhiin, mihin niita ei oo todellakaan tarkotettu kaytettavax.

Tiettexte mita alpakat tekee lampaiden kaa niitylla? No toimii niiden vartiokoirina. Ne suojelee pikku villakasakavereitaan ketuilta ja muilta hirvioilta, jotka nappais ne muuten ja popsis poskeensa. (Ja trust me, niita popsitaan todellakin poskeen. Ma oon nahny sen lampaanraadon tuolla metsan reunassa meidan maastoratsastuspolun vieressa. jaljella enaa vaan kallo ja villat, spooky...) Oisitte tienny tamankin hirmu tarkean faktan, jos oisitte kattonu Mc Leodin tyttaria (ja siina sita sopoo mut kamalan arsyttavan hossottavaa elainlaakaria), tai sit vaihtoehtosesti kayny hengailemassa meidan naapurin pellonreunalla tsiikailemassa niita terhakoita alpakka sopolaisia in action. Ma oon ainakin ihan vakuuttunu siita, et jos ikina otan lampaita (not gonna happen...) niin otan kylla sit alpakoitakin. Ja niilta alpakoilta saa hei kerittya villankin kauheen helposti kunhan muistaa vaan laittaa niille ensin sukan paahan. (Siina sulle seuraava viisaus Mc leodista...Mahan suorastaan annan teille erinaisia houkuttimia ja kannustimia kattella sita sarjaa. Tosin jattakaa siita 3.kaudesta muutama jakso kattomatta ellei teilla oo pakettia Nessuja laheisyydessa...Nimimerkilla, ma en en Sussen kaa ainakaan ollu tippalinssissa....)

Tanaan meidan kanakopperossa kulkaas tapahtu. Siella oli actionia kerrakseen, kun yx kanoista oli napannu kiinni hiiren (siis hiirikissat on kuulkaas niin muinaishistoriaa, hiirikanat on nykypaivaa...) ja juoksi kun viimesta paivaa sita nokassaan retuuttaen ympari aitausta ja toinen kateellinen kana perassa. Siina ne veti komeita ympyroita spurttaillen perakanaa (ah hah hah, mika sanavalinta!) kunnes ma paatin et ne tarttee kunnon kilpailuareenan ja menin avaan sen aitauksen oven, et ne saatto pinkoo pitkin koko pihaa. Uskamatonta miten kauan ne jakso sita touhua. Yx edella ja toinen perassa. Ma sit kyllastyin tamankin urheilulajin seuraamiseen, joten en tieda et saix se sen hiiren nappannu kana lopulta pitaa sen aarteensa, ja ennen kaikkea et nielix se sen kokonaisena kurkusta alas niinku ne normaalisti kaiken sapuskansa nautiskelee...

Varattiin muuten meidan 10 pv:n puolet elamanaikasista saastoista syova Outback reissu. Hommahan menee niin, et startataan Adelaidesta 9.6 ja kurvaillaan ympari maita ja mantuja keskella ei mitaan teilla ja ilman teita, pitkin aavikoita maasturilla, kokkaillaan ruokaa nuotiolla ja nukutaan paljaan taianomaisen tahtitaivaan alla. Ah miten ihanaa. Hei ja nyt aiti, ei tartte huolestua ja halyttaa jo pelastuspartiota apuun. Me mennaan ihan kuule ryhmamatkalle, et on osaava opas, vetta ja sateliittipuhelin mukana menossa. Mun ideaalinen tapani kuolla kun ei oo nyt ihan just se et jaan vuokra-autolla jumiin keskelle ei mitaan, kannykan kaa, jolla ei oo lahimman 1000 km sateella kuuluvuutta ja vettakin on mukana ne huput 3 litraa, joka kestas sen puoli paivaa...Ryhmareissu oli ainoa oikea itsesuojeluvaiston sanelema vaihtoehto!

Matka Mt Gambieriin

Ma ajattelin et on aika sivistaa teita kaikkia. Ja nyt tulee tiukka kysymys. Minka varisia valkoset hevoset on syntyessaan? Miettikaahan kaikki siella kotikatsomoissa tarkkaan vastaustanne. Ei se vastaus ei ole se, minka sen luulisi olevan. Valkoset hevoset ei oo syntyessaan valkosia vaan mustia. Go figure, vahanko olin varma kun kuulin ton faktan ekaa kertaa et mua vedatetaan ihan kympilla. Mut tahan mennessa kaikki heppaihmiset taalla edelleen vaittaa jotain noin naurettavaa...

Ma sytyttelin tassa yx paiva takkaa ihan vanhaan tuttuun tapaani (EI, se EI tarkota et oisin kipannu sylillista puita sisaan ja heittany kanisterillista bensaa peraan ja heittany koko talon ilmiliekkeihin...). You know, laitoin takkaan vahan puita ja sit vahan sanomalehtee ja hei wait a minute. Kun aloin repiin sita sanomalehtee tajusinkin et se oli kamalan mielenkiintonen osio lehdesta. Se oli lehmaextra kaikille maatalonisannille. Ja voi pojat, jos joku haluaa lahjottaa mulle palkintosonnin niin voi tehda sen any day now ja ma osaan jo arvostaakin kyseista lahjaa. Voitteko kuvitella mun ilmettani kun kattelin kuvaa hervottoman kokosesta mohkaleesta (jonka massiivisesta ruumista hadintuskin erotti paata ja jalkoja), jota joku myos sonniksi kutsuisi ja siina oli vieressa myyntihinta kyseiselle palkintojarkaleelle (jota olis kamalan kivasti voinu kayttaa varmasti myos puskutraktorina). 26 000 Dollaria!!! Voi pojat, johan oli hemmolla hintaa...Samaisesta mielenkiintoisesta lehtisesta opin muuten uusia lehmarotuja. Jaa minako muka maalainen, ai miten niin...

Me tehtiin maanantaina pieni road trip tonne South Australian osavaltion puolelle. Ja taa tunnin ajomatka Mt Gambieriin tarkotti, et saatiin jannittavasti karsia aikaerosta, joka on sitten ihan niinkin huima kun 30 min. Jep, luulis et tollanen puol tuntia sinne tai tanne ei hetkauttas kenenkaan elamaa suuntaan eika toiseen, mut ilmeisesti 30 min does matter, koska moinen aikaero on paatetty ottaa kayttoon. Reissun paatarkotus oli heittaa Jon (tan maatilan omistajan veli, se samanen fiksu kaveri, joka ei osannu raahata niita heinia sielta ladosta 5 metria pidemmalle vaan savusti meidan asuntovaunun...)lentokentalle, ja johan olikin vasta komia kentta. Ihan kun olis ollu jossain Hervannassa teollisuushallin pihassa...

Mut joo road tripillehan on oleellista hyva matkustusvaline. Ja hyvahan ei tarkota aina, et sen tulis olla luksuskuntonen vaan et se on hmm..mites sen nyt sanois, mielenkintonen eika patkaakaan tylsa. Ja meidan vuoden 1975 Range Roverhan on just noi kaikki road trip auton vaatimukset tayttava kulkuneuvo. Ensinnakin jos satut saamaan sen kayntiin, et ainakaan loyda valokatkasijaa. Sit jos sammutat sen, et saa kaynnistettya sita uudelleen ennen kun mukavan pikku 10 min odotteluvaiheen jalkeen. (se niita lyhyista stopeista lookouteilla) Ja sit jotta elama ei olis taysin tylsaa niin tietenkaan kasijarru ei toimi, joten makiset parkit on kivoja etenkin kun tuntuu et ei auta paljon vaik laitto maessa sen vaihteen paalle parkkeeratessa...silti se auto tykkas rullailla. Ilmastointihan on autossamme mita toimivin, silla kuskin ikkuna on 10 cm rakosellaan, ja jotta kukaan ei varmasti vois ottaa tata niin sanottua fresh air ilmastointia pois paalta niin totta kai se vipu, josta ikkuna ylos veivataan on katkastu (lue: jaany jollain kateen...). Hei mita sellasilla vivuilla nyt tekee!? Ja ai sa haluaisit pesta tuulilasin? Noh sita varten on suihkupullo ja ratti peratilassa...

Kaytiin sit Mt Gambierissa tsiikaan kuuluisaa sinista jarvea, joka liplattaa kuulkaas kraaterissa. Mt Gambierhan nimittain sijaitsee muinaisen nyt jo kyllakin havinneen tulivuoren rinteilla (minka mukaan mesta on alunperin saanu nimensakin) joten kraaterijarvia sielta suunnalta loytyy vaikka muille jakaa, eli kokonaiset 4 kpl :) Blue lake on naista kavereista se most famous ja most wanted, koska jostain ihmeen syysta(josta ei olla aivan varmoja, mut tieteellinen selitys kyseiselle asialle sisaltaa pirusti fysiikan ja kemian termeja, joten en sita nyt alota edes selittaan saatika koita ymmartaa...) se muuttuu Marraskuusta Maaliskuun loppuun asti kirkkaan koboltin sinisex. Noh jos osaatte laskee 7+8 yhteen tiedatte et se on 15 ja et me ei oltu tietenkaan sita jarvea tuijottelemassa sillon kun se olis ollu kirkkaan sininen, mut kamalan natti se oli kylla nytkin.

Ja ensimmaisen kraaterijarven jalkeen oli vuorossa loogisestikin toinen kraaterijarvi ja siella sijaitseva ilmainen wildlife park. Ei tosin ollu ihme et se oli ilmanen....Eihan siella nakyny kun muutama kalynen kenguru chillailemassa puunvarjossa. Noh kun kyllastyttiin niiden 5 kengurun tuijottamiseen, niin vuorossa oli ei suinkaa kolmas kraaterijarvi vaan Mt Shanck, joka on (yllari yllari) joku kraaterirykelma!! Juhuu, me sit vahan kuntoiltiin sinne huipulle ja maisemat oli makeat.

Loppuun koni asiaa....Voi ei nyyh, mun Patchini on nykyaan puoli kalju!! Meilla kavas eilen trimmeri ja se meni ja polli puolet mun ponini turkista ja sen sijaan et mulla olis ruskee-valkonen sopolainen se onkin nyt puolix harmaa sen lyhyen sangen takia!! Ja jotta toi kaikki parturointi operaatio-touhu oli mahdollista, meidan tartti laittaa sen ressukan turpa kirjaimellisesti rullalle. Sen turpa napattiin meinaan kiinni ja sen turvan paa kuristettiin tiukasti kireelle paalinarulla. Ja voitteko kuvitella, ton pitas muka rauhottaa ja rentouttaa hevosia!! Okei, Patch lakkas steppaamisen ja sen trimmerin surinan pelkaamisen, koska sen hanen mielestaan ah niin kamalan laitteen sijaan se keskittykin siihen et sen turvan hermopaatteita arsytettiin, joten se tavallaan unohti pelata, koska keskitty arsytykseen (ja nuoleskeleen kylmax ja kuivax kayvaa turpaansa...). toivottavasti se ei saanu samanlaisia henkisia traumoja kun ma...

Kattokaa nyt mita ne teki mun Patchilleni!! Ton nakonen se nyt sit nykyaan on. And I'm not kidding. Toi on exactly se look milta se nyt nayttaa. Jos ihmettelette et mix sille tehtiin noin, niin kyse ei oo suinkaan siita et Patch ois liittyny punkkareihin vaan silla rassukalla on niin pitka karva et se hikoilee ratsastaessa niin pirusti et kun talvi on nyt tulossa ja sen hien pois peseminen ratsastusten jalkeen ois hyvin epakaytannollista niin talla travoin se kuivuu nopeemmin...

Tassa kuulkaas on kuumaa kamaa, Range Rover vm 1975

Tytot on selkeesti ylpeita meidan menopelista, siihen malliin sita esittelevat.

Joo sisalta taa auto ei oo kauheen kaunis karvasine istuimen paalisineen...

Mt Gambier

Komia on Mt Gambierin kaupungintalo

Saiskos olla kappale kaunista maisemaa? Tassa on blue lake!

Minahan se siina kyykin sinisella jarvella.

Ah miten ihanaiset maisemat.

Linssiluteet ei koskaan poseeraa...

Lapsi on terve kun se hyppelee kannoilta...

Tassa nyt sit on sen ilmasen wildlife parkin kuumin nahtavys, eli chillaileva Roo...

Eikos ookkin kamalan ihanan vihreeta, ah oikeen silma lepaa.

Tassa teille Mt Shanck. Eli se kraaterirykelma.

Me saksalaisen wwooffari Marien kanssa kraaterin reunalla kaiken sen kapuamisen jalkeen.

Susse ja Marie nautiskelee maisemista kraaterin huipulta (ja omenasta kans, vaik ei sita naykkaan kuvassa..)

Tuhkakupissa on tukalaa asua

Ootko koskaan miettiny milta tuntus asua tuhkakupissa? (Ma tiesin!! Arvasin, et taa kysymys on varmasti jokaisen top 10 listalla, jonka aiheena on "naita juttuja ajattelen aina juuri ennen nukkumaan menoa") Aikas ahdastahan se asuminen varmasti siina ois, mut luoja se haju vasta tekiskin sut sairaax. Ai miten tiedan ton vastauksen noin varmasti? No kun ma oon sattunu asuun viimeset pari paivaa sellasessa!! Ja trust me hengittaminen on ollu lahes tulkoon mahdotonta!! Se savun haju leijailee kaikkialle ja tunkeutuu kaiken lapi maaratietosesti kohteenaan sun keuhkot...

Me tehtiin tosiaan pikkunen edesmenneen Cindy ponin sairasvuoteen heinienpolttamiskokko suoraan asuntovaunun viereen ja se palo siina sit ilosesti savuttaen vaatimattomasti vaan perjantaista sunnuntaihin. (Ja kun sanon, et me tehtiin se kokko niin acually todettakoot et termi ME ei sisalla mua ja Sussea, koska ME ei oltas oltu niin tyhmia, et oltas alettu karyttaan suoraan makuuhuoneemme avoimen ikkunan vieressa!!) Mut mee nyt sit sanoon jotain laiskalle miehelle (ois voinu vieda ne heinat edes 5 metria siita katoksesta kauemmas, mista ne ulos raahas...), joka ei tajua ihan taydellisesti et mita on tekemassa (heinien ja puiden kanssa poltettavaksi ei ehka sovi viskipullot, oluttolkit, henkarit ja rautalanka). Ja ennen kaikkea, kun se tyyppi sattuu viel oleen tan paikan omistajan veli ja sita on laskelmoinu buukkaavansa sen luona ilmasex muutaman yon kun Perthiin asti paasee...Joo, noh sanomattomista sanoista ja antamattomista neuvoista siis karsii koska me ollaan kirottu Sussen kaa nyt ihan kivasti kun se savu on tunkeutunu ja vallannu meidan asuntovaunumme. Ma koitin menna peiton allekin sita pakoon, mut enhan ma nyt niin voinu nukkua kun peiton alla ei happi riita ja sit peiton paalla taas olis tarvinnu saamari kaasunaamaria, et voit arvata miten ihanasti oikeen oon viime yot nukkunu. (Sammy, tuli muutes pienet deja vut kuule meidan Las Vegasin hotellihuoneesta...Joo savuton on kova sana kylla ens kerralla!! vaikka siina sit kymmenen dollaria haviaiskin!!)

Sit on taas kerrottava ote heppahoperon paivakirjasta :) Meidan shetlanninponit on saanu varmasti kasiinsa Brickan How to be a great lover-kasikirjan, koska ne on nykyaan aivan mahdottomia suukottelijoita. Voi etta ne on sit sulosia kun ne tulee turpa suorana puhiseen ja honkaileen sun nassus eteen ja pokkiin sua nenaan (Mehan vaihdellaan Marbon kaa nenia harva se paiva). Ja jokainen joka on ikina hepan nassua napeloiny tietaa, et niiden turpa on ihan kun silkkia. Se on niin ihkun tuntunen et sita vois silitella ihan kevyesti vaik viikon. Mun superponini Patch ei oo ihan tollanen pusuttelija (ikava kylla) mut se niin sulosesti nojailee aina paataan muhun kun silittelen sita, et oon kylla aikas heartbroken kun taalta Tyrendarran perakylasta lopulta lahden latkimaan.

Tanaan mina ja Patch suorastaan liidettiin. Oltiin pikkusella maastoreissulla ja kuule ette usko miten komeesti me loikattiin polulle kaatuneen puunrungon yli ja jatkettiin siita kamalaa laukkaa jyrkkaa makee ylos. Ma haluisin nyt kauheesti kertoo, et se puunrunko oli ainakin 2 metria korkee ja vauhtia mittarissa ainakin sata, mutkun ottaa huomioon et mun ponini sakakorkeus on luoja tietaa mita, ehka vahan paalle metrin (villi veikkaus 120 cm) ja et siina oli just ollu kamala pusikko-risukko kohta ennen sita estetta, niin totuus on et runko ei ollu korkee eika vauhtikaan huima. Mut se oli kuiteskin mun eka esteeni ikina ja sita paitsi en ehtiny siihen ees pahemmin valmistautuun. Se oli vahan sama tilanne kun jos tarvitaan vapaaehtosta johonkin juttuun luokan eteen ja ennen kun oot ehtiny edes ajatella piiloutuvas pulpetin alle, opettaja jo osottaa sua ja huikkasee "et hei sina sovit tahan, tuus tanne eteen" Me nimittain ratsasteltiin vaan ihan rauhallisesti, ja what do you know, seuraavax mutkan takaa loytyy tielle kaatunu puunrunko ja Petrina vaan ehtii huutaa mulle, et ota vauhtia ja nojaa hypatessas eteen pain. Minahan sit vaan luotin et mun superponini tieta vahan paremmin kun mina, et miten lievasti ylamaessa olevan puunrngon yli paasee tyylikkaasti ilman, et tarttee laskeutua maahan kierteisella tuplavoltilla tai V-tyylilla...( ja senhan se luojan kiitos tiesi ja laukkas kaupan paalle kuniisti harja hulmuten sen rungon jalkeisen jyrkan maen viel yloskin)

Ai niin paasi melkein unohtuun (Mites tama nyt on mahdollista!?) Viime sunnuntaina kokoonnuttiin taas tonne Heinametsan Poni Clubille kuulkaas katteleen noita karvakamuja in action. Ja siella sit oli sellanen seta, joka oli mun mielestani keksiny maailman loistavimman lastenvahti tekniikan. Aina kun kersa koitti lahtee juokseen karkuun, se lassos sen! Jep, jep kuule lasso liehu vaan ilmassa ja hetken kuluttua kakaralla oli silmukka nilkan ymparilla ja sen karkumatka paatty sit hyvin epatyylikkaasti siihen.

Noh me tota meininkia siina hetken aikaa silmat ihailusta kiiluen katteltiin kunnes tehtiin jotain hyvin epasuomalaista. Me nostettiin persauksemme ylos penkista ja paineltiin kysaseen silta setalta, et voisko se opettaa meille miten kayttaa lassoa (kato ihan vaan tulevaisuutta varten. Mista sita tietaa, koska sita tarttee alkaan karkuun juoksevia miehin lassoileen...) Ja sehan sit opetti. Ei oo sit muuten ihan niin helppoo milta sen sedan tekemana naytti (oisko ehka voinu johtua siita, et se mies oli nyt reilut 40-vee ja alottanu lassoamisen 4 vuotiaana, et oli ehtiny muutaman vuoden harjotella...) Mut perustekniikka me nyt tiedetaan. Tosin karkailevia kakaroita, pakoonjuoksevista miehista puhumattakaan ei nyt kylla ihan lahipaivina kiinni napata, mut ehka voitas vahingossa tainnuttaa muutama ampiainen tai hyttynen siina hosuessamme..

Tassa muutama photo Heinametsan reissulta...(ja ma painotan, et MUUTAMA)

Tama komea specimen on kuulkaas Heinametsan Ponikerholta. Sami sanositko, et taa on yx mun parhaimmista puista ottamistani kuvista? :) LOL...
Tassa Susse lassoilee...

Evie laittaa Searaa kuntoon ratsastusta varten.

Kun hakkaa paata seinaan, paa tulee kipeex...Kun joku asia arsyttaa, tulee hermorauniox...

On outoa huomata miten vuosien kuluessa sita ei muutu niinkuin uskoisi muuttuvansa. Ma oon tajunnu viime paivina taas olevani ihan just kun se sama Sansu 5-vee, joka ei osannu leikkia hiekkalaatikolla muiden lasten kanssa natisti, jonka ensimmaisen ja toisen luokan todistuksissa luki et ryhmatyo vaatii hyvin paljon harjoitusta, ja joka vastas kun silta kysyttiin haluaisko se pikkusiskon tai -veljen, et "En, koska ma saisin sit vahemman tavaroita". Ma oon ihan samalanlainen nyt kun sillon 6-vanhana kun aloin uudessa hoitopaikassa ajaan muiden lasten yli polkupyoralla ,et sain tahtoni lapi ja paasin takas naapurin Jussin luo hoitoon. Ma en edelleenkaan osaa olla ja leikkia natisti jos mun etuni alkaa oleen uhattuna. Ikava kylla mun kesan 2004 pieni sisainen paholainen (jonka ansiosta sain hirveen himoitus the Bitch of the island tittelin) on alkanu nostaan paataan...Ja Outi ja Milla jos ketka tietaa et se peto pitas saada ja nopeesti kahlittua...



Noinkin mahtavasti rustattu johdatus vaatii selityksia, et mista se kumisaapas oikeen puristaa.. Toi Saksalainen tytto ajaa mut hullux. Ei sen enempaa eika vahempaa. Ma en kesta, miten se on sekottanu koko paivarutiinit. En voi sietaa, et se ei osaa noudattaa aikatauluja vaan on jatkuvasti myohassa. Inhoan kuinka aamulla kun me tullaan asuntovaunusta sisaan, talo nayttaa rajahtaneelta, koska se ei oo siivonnu edellisen illan jalkiaan. Mua arsyttaa, et se eilen totes mulle illalla kun olin laittanu jo tiskivedet valmiix ja alkanu tiskaan, et eix tota vois tehda huomenna. Ja kun totesin, et no worries, teen sen mielummin nyt, se vaan jatko lukemista eika vaivautunu auttaan. Kanalassa se totes, et ei viittittas tehda noita kanakakka sakkeja, kun niiden kantaminen on niin raskasta selalle. HALOO!! Se on yx naista hommista ja me ollaan mukisematta kannettu selka kipeena niita sakkeja lahemmas sata kappaletta tohon pihaan viimesen kuukauden aikana. Se on kantanu 10 ja alkaa jo valittaan...Ei kuulosta ehka paljolta, mut kun lista goes on and on ja yht akkia sita huomaa, et pienista karpasista tulee jarkyttavia harkasia ja jokainen pikkuriikkinenkin yksityiskohta alkaa arsyttaan, niin se on se vaihe millon ma tarvisin lobotomian.

Eilen valit oli niin kireet lounaalla keittiossa, et jokainen laitto itte ruokansa, eika kukaan puhunu koko aikana sanaakaan ja saman tien kun viimenen murunen oli haipymy lautaselta mun oli pakko painella ulos hakkaan kuokalla rikkaruohoja laitumelta Sonata Arctican agsti musan pauhatessa taysilla korvalapuista. Mun oli jarkevampi hakata hullun lailla niita maan matosia kun rajahtaa keskella keittioo...

Marie osaa olla myos mukava. Mut ikava kylla sen tyypillinen, "ma olen 20-vee ja tiedan kaikesta kaiken ja mun mieleipiteeni on ainoo oikee" saa mun niskavillani nouseen perhanan pystyyn ja unohtaan ne hetkelliset mukavat hetket. Ma tiedan. Ma oon ite hyvin pitkalti samanlainen jastipaa know-it-all, minka takia meidan maailmat ehkaa kolahtaakin niin yhteen. Susse on vahan sovittelevana valikappaleena, mut senkin veri kiehuu, seka mua etta Marieta kohtaan... Mut yhdesta asiasta me ollaan Sussen kaa enemman kun samaa mielta. Mita nopeemmin me nahdaan Marien kavelevan ulos tosta ovesta for good, sen parempi meidan mielenterveydelle. Meidan rentouttava harmoninen yhteiselomme on talla hetkella ruined. Kaksi vanhaa spinsteria ei osaa sulattaa nuorta villikkoa.

Mutta nyt kun on taas paasty vahan purkautuun ja paasteleen tasta kuplivasta tulivuoresta hoyryja pihalle niin siirrytaanpas iloisempiin asioihin...Come to think of it, iloinen on ehka vaara sanavalinta...Aloittakaamme pieni mielikuva leikki. Kuvittele ottavasi katees pala karkeaa hiekkapaperia. Nyt ala reippaan rivakasti hinkaan silla hiekkapaperilla sun ihoas 10 minuutin ajaksi. Noh milta tuntuu? AIVAN!! Ei niin miellyttavalta.. Sirrytaan seuraavaksi sympatialeikki osioon. Nyt ajattelet etta toi auki hangattu ihon kohta on aikas lailla sanottakoon sun hantaluus ymparilla. Ja TADAA!! Saat selville milta mun ahterista tuntuu nyt useamman paivan rannalla laukkaamisen jalkeen :) Kylla vaan, meitsi ja Susse kilvan kirkuu autolla ajaessa kuoppasilla teilla (joita taalla maalla sitten riittaa!) ja kiljasee alas istuessaan. Mut ei se mitaan ratsastus on kivaa eika taa suinkaan esta meita esim huomenna menemasta ilman satulaa (barebackina niinkun hieno englanninkielinen termi asian ilmaisee) areenassa noilla muutamalla pienella mustalla pikakiitajalla. Ja kuinkas mukavassa kunnossa taa ahteri raukka sit sen jalkeen on? No varmasti niin mukavassa et perjantain pitka ratsastus rantatalolta tanne tuntuu vallan idioottimaiselta ajatukselta. Mut hei ehtiihan sita sit istuun kirkumatta kun on vanha, eix vaan?

Ja jos ihmettelette nyt et mika hitto toi rantatalo on, niin kerrottakoot et se on se, minka tuun muutaman vuoden paasta vuokraan kuukaudex ittelleni muutaman frendini (ilmoittautumisia otetaan vastaan) kanssa rentoutuakseni Australiassa maalaisaikoja muistellen. Tan paikan omistajat kun nyt saavat perheen lisaysta any day now ja kun se vauveli on loytany tiensa tahan maailmaan, ne muuttaa tanne sinne juuri rankenteilla olevaan rantataloon heinakuun alusta. Ja luoja, mitka maisemat sen talon ympari kulkevalta verrannalta oikeen on...Ma voin niin jo nahda itteni kahvikuppi kadessa tuijottavan kuinka aurinko nousee niittyjen takaa (se et nouseex aurinko sit oikeesti siita suunnasta onkin ihan toinen juttu...) Meri on ihan dyynien takana ja siella voi tehda pitkia kavelyita (tai sit ahteriraukkoja kuluttavia rantaratsastuksia niinkun me nyt ollaan tehty) ja kyllastya mukavasti kun se ranta vaan jatkuu...., ja jatkuu..., ja jatkuu...Mut siis ne asustelee siina talossa puolisen vuotta ja sit muuttavat takas tahan mokkiin mis me nyt oleillaan ja alkavat vuokraan sita rantataloa turisteille.

Tahan loppuun voisin laittaa muuten "kuukauden loma Australiassa" ilmottautumisten kannustimeksi muutaman kuvan talla hetkella siis keskenerisesta talosta (jonka avaimen onnistuin sit rikkoon sinne lukkoon, et pienet ablodit sille...alkaa toi haba varmaan oleen jo vahan turhan timmissa kunnossa kun avaimetkin jo katkeilee...)

Havittakaa kanat maailmasta-fun club

Ma oon talla hetkella taynna kolmea asiaa. Kanoja, munia ja kanan kakkaa!!(Enka valttamatta suinkaan just tossa jarjestyksessa...) Tassa ollaan nyt vedelty munia kaikissa muodoissaan viimesen kuukauden ajan niin et kolesteroliarvot on varmaan kohonnu luoja tietaa mihin lukemiin (vai olix se ees kolesteroliarvot...hmm..no jotain epamaarasta epaterveellista tapahtuu kuiteskin liiallisesta munan syonnista...Voi kamala, mun ravintokemian opettaja olis varmaan tosi ylpee tosta kommentista...). Ma oon jopa joutunu Desperate housewifen tavoin alkaan leipoon sokerikakkuja meille kahvin kaa nautittavax, et saadaan tuhottua noita munia samaa vauhtia kun noi meidan 12 kanasta niita pihalle pukkaa.

Kanan pihalle pukkaamista jutskista puheenollen, oon sit kahden viimesen paivan aikana siivonnu vaan 8 kottikarryllista sita ehtaa maailmanlopulta haisevaa kanan kakkaa hammaslaakarin suojamaski kasvoilla hakeista kanoja kiroten. 8 kottikarryllista ei kuulosta paljolta, mut kun sen kertoo kolmella (meita kun on kolme siita hajusta pahoinvoivaa taukkia latomassa sita kamaa) siita tuleekin jo 24 karryllista ja sit viela ottaa huomioon ettei olla viihdytty kanalassa tuntia pidempaan niin maara on ihan kiitettava. Houkutuksena kaupan paalle todettakoon, et siina kamassa viihtyy kauheen kivasti myos keuhkokuume ja salmonella bakteerit, ja et se todellakin haisee pahemmalle kun 16 duriania mutustelevaa pieneen kuumaan ilmastoimattomaan bussiin tungettua Singaporelaista (mika haisis jo aivan kamalalta, kysy vaik Outilta!!) Eli mina en ainakaan mee yhdenkaan kanafarmarin kaa naimisiin, ettas sen tiedatte!!

Maalla puuhailussa on yx pikkanen huonopuoli...Tehdessa kato sattuu ja tapahtuu. Ma tossa laskeskelin, et mulla on jaloissa vaan 10 mustelmaa, mika tosin myonnetakoon ei oo mitaan verrattuna siihen, mita Susselta loytyy, koska sen plikan jalat nyt muistuttaa jo lahinna dalmitialaista. Sit ma oon poltellu sormeni pariin otteeseen tossa takkaa sytytellessa ja ihan vaan jo paahtoleipia toasterista nappaillessani. Tosin taaskin jaan tossa kakkosex Susselle koska se sai jo koko leivanpaahtimen palamaan...Sit Susse vaansi kerran portissa sormensa ympari ja tehtiin hieno tee-se-itse pakettikaare siihen. Sit se meni ja putos hepan selasta ihan vaan sen vuox et sais haastetta elamaansa kokeilemalla milta tuntuu elaa ilman et voi istua pariin viikkoon hantaluullaan...Mina sit vuorostani oon aikas tehokkaasti juossu pain mita ikina sattuukin, etenkin nojatuoleja, aitoja, kireex viritettuja rautalankoja, tolppia...Sen lisax noi kivien nostelu seka rikkaruohojen kitkeminen on ollu kamalan hyvia avustajia meidan kahdenkeskiseen kauheen kivaan kisaan nimelta "Kumman selka onkaan aamusin enemman jumissa?"

Me tehtiin taas tanakin viikonloppuna se ah niin ihanasti pepaa kuluttava 3 tunnin beach ride. Ja arvatkaas mita!? Tyyristyllerosta oli muutaman yon aikana kehittyny ihan ittestaan kuule valan fantastinen kevyen luokan virtahepo (virtahepo kato pysyy paljon paremmin satulassa kun tyyristyllero, mut silla on kuiteskin viel vahan kehittamisen varaa tekniikassa). Laukkaaminen ei tuntunu nimittain ollenkaan yhta kamalalta, ma pysyin aikas kivasti kiinni satulassa sen sijaan et oisin pomppinu 7 metria ilmasssa, enka ma siis siten luonnollisestikaan voinu varmasti nayttaa enaa yhta tyhmalta ku viimex :)

Vahanko oli mahtavaa laukata rannalla osittain aalloissa. Rannalla ratsastamisessa on vaan se ongelma, et mun pikku poni Patchini sais kasvattaa meriveden ihmeita tekevasta voimasta useemmankin sentin jalkoihinsa pituutta, koska kiva kun se painelee aaltoihin niin meitsin jalat kyntaa sit siel meressa...Olin vaan silleen, et joo kiitos jalkakylpyja ma tassa kaipailinkin. Ja sit kun muut konit ravas innolla ohi niin ma olin silleen vyotarooo myoden marka kun ne tosiaan on hieman isompia kun mun Patchini, joten fysiikan ja matematiikan ihmeellisten lakien ansiosta matalalla oleva kastuu kun isompi kaveri parskyttelee ohitse...

Sit kuulkaas kun mun pikku Patch oli kerrankin saanu maistaa vahan vauhdin hurmaa niin sehan poika sitten ampas rantsussa ja lujaa!! Meitsi vaan pyoritti paassaan hienosti pienta laukkaan kehittamaani mantraa et purista reisilla, pida kii satulan etuosasta, holdaa suitsia, kannat maahan, hymyile vahan, rentoudu, nauti... Ja voi pojat oli sitten kivaa!!

Tassa kuvasatoa olkees hyvat!

Matka kohti beachia alkaa rauhaisalla maaseutu ratsastelulla.

Sussen omia sanoja lainatakseni, Susse voi ehka hieman olla tassa kuvassa vankilasta kalsareillaan karanneen hepun nakoinen. Ratsastusmuoti on sitten kaunista eikos...

Taidekuva nimelta 3 hepan pepaa ja lehmat.

Ja tassa naita mussukoita olis sitten lisaa. Mita todennakosimmin naa kaverit on heresfordin ja black angusin risteytyksia. (kuulostanko vahan asintuntijalta?)

Mitka maisemat ratsastella! Vai voitko vaittaa vastaan?

Kokoo kokoon koko kokko. Eli tassa kohtaa voitais siis kayttaa sansun lempilausetta, minka aina opetan ulkomaalaisille ystavilleni (taa lause kun sattuu olemaan kauheen kaytannollinen suomeen saapuville turiteille...) Tossa kokossa onkin jo vahan polttelemista ja naa maalaiset tollasia kuulee pistaa palaan tassa harva se paiva nyt kun fire restrictionit on ohi.

Ah viimeset metrit dyyneilla ennen rantaan laskeutumista. Voit nahda jo meren siintavan taustalla!

Laskeutukaamme alas rantaan tyylikkaasti dyynin paalta. Eix ookkin kamalan taiteellinen kuvakulma?

Susse the lonely rider :)

Baringa pallistelemassa merta.

JIHAA!! Patch vahan naatiselee ratsastuksen jalkeen piehtaroimalla.

Heppatytot Susse ja Evie.

This is not Jack Bauer, but yesterday almost was the longest day of my life...

Meille on nyt saapunu tanne se duunariapulainen saksasta. Suhteellisen tehokas ja ihan mukava 20-vuotias tyton tyllero, mutta se tuo meille perkuleesti huonoo onnee...Eilinen alko silla, et vessasta loyty helvatun kokonen pitkajalkanen hamahakki, jonka saatto helposti kuvitella haluavan aamupalakseen imee sun aivos pellolle. Ton jalkeen siirryttiinkin aivoihin mieltyneisiin ampiaisiin, koska puita tehdessa Sussea pisti amppari suoraan paahan ja sen paa on nyt turvoksissa. Niita amppareita ilmesty jostain yht akkia kamala maara, eika niita kiinnostanu patkankaan vertaa saksalaisliha (Ne perkeleet ei menny lahellekaan Marieta) vaan ainoostaan suomalaiset muumiot, joiden paksut Fleecet ja villamyssyt naytti niista maailman ihanimmille lampopesille siihen kylmaan ja kohmeiseen aamuun. Vahanx ma voin vielakin kuulla niiden surinan ja nahda ne kiipelevan Sussen kauluksissa...

No paha paiva ei suinkaan loppunu tohon vaan me hypattiin ihanaiseen urheiluautoomme (urheiluautot on aina 2 paikkasia kuten meidan Suzi, mika onkin kaypa todiste siita, et meidan avolava on lahestulkoon Porsche) ja ahdettiin sinne ittemme lainvastaisesti (AI MITA!? Eix kasijarrun paalle oikeesti muka sais vai laittaa tyynya kolmannex istuimex!? Vaikeuttaa vai vaihteiden vaihtoa, ja paskat. Mita siita jos vaihdekeppi on vahan polvien tiella, eihan niita vaihteita niin kauheen usein tartte kato vaihdella...) Noh me ei olla Sussen kaa siis viela kertaakaan tormatty poliiseihin taalla oloaikanamme tolla 3 km patkalla mika Petrinan farmille taalta paastellaan. Siis yxkaan poliisia edes hamarasti muistuttavakaan ei oo tullu vastaan eika niita jepareita oo piilotellu puskissa kytiksella. Mutta auta armias sen kerran kun me ajellaan torkeesti lainvastasesti niin TOTTA KAI poliisit ajaa vastaan!! No me sit hengitysta pidatellen seurattiin katseet siihen poliisiautoon lukittuina kuinka se ohitti meidat ja paat kaanty seuraan tilannetta viela takaikkunasta. Loistavaa, lasketaan yx, kax kolme no nyt ne on turvallisen valimatkan paassa et eivat varmasti halua enaa pysayttaa meita.. Ja just kun ollaan huokasemassa helpotuksesta ja kaantamassa paata takasin menosuuntaan ne jeparit vetasee vilkut paalle ja heittaa ympari. Tossa vaiheesa me kaikki kolme valahdetaan valkosix ja aletaan kuorossa hokeen kamalan hyvaa mantraa FUCK, FUCK, FUCK!!! Ja kun tuntuu et mun pikku sydan parkani pysahtyy ihan justiinsa, ne poliisit vetaakin sivuun meidan takana tulevan auton (jota ei oltu edes huomattu olevan siina perassa, ala kysy kuinka toi oli mahdollista)!! Tossa vaiheessa kuulu autosta vaan pitka huokasu kun porukka uskalsi taas alkaa hengittaan. Ja jumankauta oisin halunnu menna ja mottasta sita takana tulevan auton kuskia, kun meni ja teki jotain tollasta et perhana ajo meidan perassa ja kiinnitti kyttien huomion!!! Sen tekeman tempauksen takia ma oisin voinu joutua tarvitteen elvytysta!!

No sit kun ollaan kanalassa ryostelemassa munia kun viimesta paivaa niin sinne tuli jotain perkuleen kakaroita aiteineen seisoon tielle ja sekottaan meidan paivarutiineita ja tietty just kun meilla oli viela kaiken lisax kiire. Ma olin niin valmis pureen niilta kersoilta paat irti ja juokseen aidit kumoon, et suunnittelin jo teeettavani T-paidan tekstilla I hate children when I'm working, If I see some, I will bite their heads off. (Taa lause yloskirjotettuna voi olla syyttava todiste jos jaan joskus Papua-Uuden Quinean tullissa kiinni kannibalismista syytettyna...Ala tosin kysy, et mix tai miten ma paatysin ikina Papua-uuden Quineaan tai niiden tulliin noinkin typerasta asiasta syytettyna...Mut on sita hullumpiakin tapahtunu...)

Ja sit ilta paatty niin hienosti et toi perkuleen Sakemanni Marie meni ja haukku seka kritisoi mun Mc Leodin tyttaria (kehtaskin mokoma anglo-saksi tehda jotain noin jarkyttavaa) ja sit viela samperi polli mun Saucha-kissa lammittimeni!! Jumankauta Saucha otti ja jatti mun kevyella viltilla varustetun sylini, joka sille on kelvannu kuukauden ajan loistavasti ja pinkas nojatuoliin ton Marien paksun peiton peittamaan syliin. Torkeeta kun aletaan tollain toisen kissoja polliin :)

Ai niin meitsi sit eilen ensimmaista kertaa elamassaan laukkas (siis hevosella). Sa et voi kuvitella miten typeralta ma varmasti naytin, ja ennen kaikkea miten typeralta musta tuntu... En ollu tosiaan ikina suurin piirtein edes kuullu, et miten heppa nostetaan ravista laukkaan kun meidan pikku maastoratsastuksella tuli idea, et hei laukataanpas vahan. Muut jo suurin piirtein nelisti innoissaan kauheeta vauhtia edella laukan hurmassa kun ma huusin Petrinalle et, "What do I need to do?" ja se vaan vastas, et "Sit deep in the saddle and Kick the pony!!" Ton jalkeen ma vaan varovasti koitan tokkasta Patchia kylkeen ja Petrina alkaa toistaan uudelleen ja uudelleen kovempaa ja kovempaa et "Kick!" Kick!!" ja mina oon vaan et sorry Patch ja potkin konia minka ehdin kunnes herra siunaa se tajus, mita ma koitin tehda ja musta tuntu kun oisin ollu tehosekottimeen tungettu Tyyristyllero.

Siis ihan kun joku olis tyrkanny mut mekaanisen haran selkaan, joka ei ainoostaan likkuunu sivuttain vaan myos hyppi ylos alas. (Tossa vaiheessa paassa pyori vaan pieni rukous, et thank god en ikina paatyny pikku huppelissa Losissa ratsastaan keskella Saddle Ranchia silla niiden mekaanisella haralla...) Se milta mun menoni tosiaan naytti on sama kun jos oisit iskeny Tyyristylleron (se munan nakonen hahmo Liisa Ihmemaasta, jolla oli aina vaikeuksia pysya siella perhanan muurillaan) hepan selkaan. Voi luoja....Noh ens kerralla uudestaan. Minahan opin laukkaan niin ettei tartte pussi paassa menna jotta kukaan ei tunnistas. Sita paitsi tollasen pikku ponin laukka on kuulemma aikas kamala et mun pitas hypata ison kaakin selkaan joka kuulemma tuntuu ihan silta kun istuis nojatuolissa. (as if, kyse on varmaan jostain kaukosaatimella toimivasta heittonojatuolista...) Anyweix, ma oon ylpee itestani etten pudonnu ja Eviella oli kamalan hauskaa, et kiva et joku sai siita kicksit :)

Ma tiedan muuten nyt milta alkoholistista tuntuu, kun se haluaa epatoivosesti seuraavaa ryyppya. Ma kasitan mix se menee aarimmaisiin toimiin saadakseen jostain lisaa, Ma tunnen itse talla hetkella ton kaiken emootio stuffin, koska mulla on todella pahan luokan addiktio ja oisin lahes tulkoon valmis ryostaan naapurilta panssarivaunun ja jyraan oman taloni yli silla, jotta saisin jostain sen mita nyt haluan...Ou nou, meilta nimittain meni ja loppu Mc leodin tyttaret ja mun on pakko saada se Season 3...Ei siis mitaan toivookaan paasta siita sarjasta eroon...