Melkein 50 km Sydneyta....

Tapahtunut viimeisen viikon aikana (Kuvat seuraa kun oikeesti loydan blokkaamattoman USB-portin et saan ne kuvat pois kamerasta!!):


Tanne saapuessamme aurinkoisen Australian sijaan meita tervehtikin sateinen Sydney. No koska suomalaiset on "tunnetusti" hyvin optimistista kansaa, tietenkaan kumpikaan meista ei ollu ottanu mukaan niinkin turhaa ja epakaytannollista esinetta kuin sateenvarjo. Hey come on, Australia on karsiny kuivuudesta jo vuodesta 2001! Eihan taallaa voi sataa!!

No kun kerran sato niin paatettiin hoitaa kaikki "ikavat" ja pakolliset hommat pois Nalle puh paivyrista heti ekana paivana.Toisin sanoen hommata prepaid liittyman kannykkaan ja avata pankkitilin. Vaan kuinkas sitten kavikaan? Kumpikaan vastenmielinen homma (anteex vaan ilmaisuni kaikkia niita kohtaan, jotka aidosti rakastaa pankkitilin ja liittymien avaamista...ehka ma vaan oon menettany kykyni nauttia paljon vaikeita, tuntemattomia sanoja sisaltavista keskusteluista ja esittamiini kysymyksiin saamistani vastauksista, joita en kasita vaik jokaisen sanan lauseesta ymmartaisinkin) ei sit lopulta ollukaan vastenmielinen vaan suju kivuttomasti jattaen lahtemattomat muistot.

Prepaid liittyman avatessa se seta tarjos meille kaupantekijaisix aamuoluet, vitsi mita kaupantekijaislahjoja ausseilla oikeen on...Ja kun on just juonu pullon olutta, on tietysti hyva menna avaamaan pankkitilia!! Siellahan sitten konttorin johtaja jonglooras tiskin takana banaanilla. Okei, hetken aikaa ehka mietin, et josko nakyni olis ollu olusen aiheuttama harhakuva (375ml olutta tyhjaan mahaan voi todellakin saada aikaan outoja reaktioita)mut vaikka kuinka keskityin, niin kylla silla banaani oli ja ilmaan se hedelma lenteli. Setan puolistuksex sanottakoon, et se oli tosi symppis, eika silla ollu silla hetkella asiakkaita kun se kyseista aktiviteettia harrasteli. Rento meininki sanois joku...Anyweiz, pakko sanoo et koko operaatio nimelta avaa tili (joka pankissa olon aikana muuttu operaatiox avaa 2 tilia,tuplaus on katos kivaa...) oli ehdottomati elamani miellyttavin pankkikokemus.

Arvatkaas mista tietaa, et on Ausseissa eika Jenkeissa? No siita, et suomi on paassy lehdessa etusivulle ja tv:ssa uutisiin. Ja milla tavalla...(kiva pitaa suomen lippua korkeella...) Meidan pikkuinen pohjoinen maa pahasemme tunnetaan nykyaan, ei autourjeilusta, eika Nokiasta vaan Jenkkityylisesta kouluammuskelusta. Lehtien antamien tietojen mukaan Suomi on raavaiden metsastajien maa, jossa on maailman 3. eniten aseita(toivon mukaan suhteutettuna vakilukuun, koska muuten en ehka uskalla palata vuoden paasta takasin.)Rehellisesti sanottuna, ton artikkelin mukaan en uskaltautus ikina tulla suomeen. Taytyy sanoa, etta kylla on taas hieno paiva Suomelle...

Viime paivat ollaan siis juostu ympari kaupunkia (voitas olla kavelevia Sydneyn julkisenliikenteen info-pisteita), Susse ei oo nahny viel yhtaan kengurua (outoo ettei ne viihdy Sydneyn keskustassa, taaahan on niin mukava kaupunki...) minka takia se ei usko, et ollaan ees oikeella mantereella, heh. Tosin ollaan nahty halaileva kakadu pari ja toisillaan ratsastavat lokit, et love is definitely in the air :) Tosta ehka todosteena myos se, et meijan jenkki kamppis Brianna paatti yhtena iltana pikku huppelissa alkaa suuteloimaan hostellilla yhen pollahtaneelta nayttavan britti tyton kanssa. Taytyyhan sita uutta tyopaikkaa jotenkin juhlia (Brianna oli siis just saanu uuden duunin) ja tapahsa hei kullakin...Mut toissa paivana sit jalleen keittiossa ne kax paatti kesken sopan keittelyn uusia suutelusessionsa, et ehka kyse ei sit ollukaan vaan tyopaikan juhlimisesta. Hmm...what an interesting life we have here at Billabong gardens (toi on meitin hostellin nimi siis..)

Viimeseen 3 paivan ohjelmaan on tosiaan kuulunu 10 km kavelylenkki jokaiselle paivalle (mika ihmeen urheilija ma oikeen luulen olevani!?) Sen lisax kun laskee mita ollaan pitkin keskustaa tepasteltu niin pyoristaen mittarin lukemax saadaan 50 km. Mut hei ei se mitaan, huomenna lahetaan Blue Mountainseille ja Katoombaan kaveleen varmaan toiset 50 km lisaa...Voi mun jalka ressukoitani, ne ei varmaan pida musta enaa yhtaan :(

Lopuksi viela tiiviisti todettakoon, etta Watson's Bay on aivan upee paikka, jos ei lasketa niita lihavia keski-ikaisia miehia siella nudistirannalla, jotka tunsi tarvetta heilutella meille (siis KADELLA, eika SILLA) kun marssittiin ohi. Jo itse lauttamatkakin sinne oli kunnon sightseeingia. Manlylta loyty hieno linna (opaslehtinen vaitti et se on ollu muka joku katedraali, mut eihan niita opaslehtisia kannata aina uskoa, selva linnahan se oli!) joka oli just sopivasti muutettu International school of tourism managementiksi. Kaiken lisax siel roikku viel suomen lippukin, selvasti mulle vinkki jostain pikku jutusta nimelta Master's Degree...Bondi Beach on muuten aivan liian ylimainostettu, iso, persoonaton ja tylsa ranta. Siita kannattaakin kavella rantalenkkia pitkin Coogeelle ja oikasta sen AIVAN IHANAN hautausmaan poikki. Samalla voi vaikka huomata omistavansa lihaksia, joita ei tienny olevan olemassakaan. Kaikissa alamaissa kun tuntuu et joku hakkaaa sua jalkoihin nokkospuskalla. (Ai miten niin kannattaa venytella aina pitkien kavelylenkkien jalkeen etenkin, ku ne on ollu sellasia ylamaki, alamakin, ylamaki...) Noh tarttee vaan sit tipsutella makea alas varpaisillaan ja TADAA kipu on poissa. Tosin naytat hirmusen tyhmalta, mut tartteehan sita jonkun ohikulkijoitakin viihdyttaa...