Terkkuja Tasmaniasta

Ma oon ehka menettany sydameni...ja jarkeni. Mut ei huolta, niin on Sussekin. Viikko Tasmaniassa on saanu ihmeita aikaan ja sen lisax, et Tasmanian mainos-slogan Tasmania heals your soul, on todettu paikkaansa pitavax, me ollaan myos kyhatty uus mainos-slogan Tasmania, tekee sinustakin maalaisen! Pyha jysays sentaan, me ollaan Sussen kaa leikitty mielikuvalla, et muutetaan maalle, ostetaan ihanat pikkutalot, aletaan harrastaan puutarhan hoitoa, perustetaan perheyritys, josta tulee menestyva ja eletaan elamamme loppuun asti pikku kylassa onnellisina isoja persoonattomia kaupunkeja vihaten.

Joo hieman perustaa talle, mista kaikki tama Takaisin maalle ajatustapa oikeen on lahteny liikkeelle...Tasmania on sanalla sanoen tajuttoman kaunis (okei, tos oli kax sanaa...) Ja suurimmax osax taa Australian saari osavaltio on maaseutua. Ma sitten rakastan naita ylamakia, alamakia, vuoria, laaksoja, rantoja, kallioita ja etenkin itarannikon todella turkoosia merta. Talla on mielettoman ihania ja idyllisia pikkukylia, joiden pelkka lapiajaminenkin saa sut hyvyileen ja nakeen sut sielus silmin kavelemassa kylan raitilla kori kourassa kohti paikallista pikku leipomoa (joita ollaan kans koluttu ohan kiitettavasti, ihania herkkuja leipovat..) morjestellen kaikille vastaan tuleville kylalaisille, jotka kaikki luonnollisesti tunnet nimelta.

Ollaan ahkerasti visiteerattu pienissa perheyrityksissa jotka kaikki on tavalla tai toisella liittyny ruokaan, go figure... Pyenganan pikku juustotehdas tarjos kielen mukanaan vievia Cheddareita, ja sit sussen kaa alettiin leikkiin hienostuneita kulinaristeja ja tilattiin jotain, mita kutsuttiin Tasmanian game Platex. Silta taivaalliselta herkkulautaselta loyty joidenkin mielesta ehka todella alottavia pikku purtavia, kuten Wallabia (pikku kenguru), etikkaliemessa sailottyja munia, kirsikoita ja sipulia, oliiveja (onnex ehdin jo addiktoitua naihin) ja totta kai Cheddaria ja itse leivottua leipaa. Ma itse asias en varmaan olis viela 5 vuotta sitten innostunu tosta, mut nykyaan hei kaikki ruoka on cool, kaikkeen etikkaliemessa uitettuun totuin au pair vuoteni aikana (Felix the host dad oli tosiaan venalainen...) ja viime kuukausien aikana mun kauppareissujeni kohokohta on ollu, et sipulit on ollu tarjouksessa (koska oon jostain ihmeen syysta alkanu himoitseen niita raakana, paistettuna keitettyna....) Ja Kengurun liha on muutenkin mun uus suosikkini, maistuu sit taivaalliselle. (Etenkin mun kokkaamanani sweet chili saucessa hoystettyna...) Jalkkarix soin pepperberry jaateloa, joka on sit ehka parasta jatskia mita oon koskaan suuhuni tunkenu. Sori, nyt jai Ben & Jerrykin kakkosex, ja se kertoo jo paljon!

No sit kaytiin eilen vahan mansikkafarmilla keraamassa pellolta itellemme evasta, ja tanaan oli vuorossa hunajatehdas, missa maistoin valehtelematta ainakin 20 eri hunaja makua (ma en ees tienny et niita on niin montaa erilaista, hiukanko oon kaupunkilais tollo). Sit totta kai tilaa oli hunaja-boysenmarjajaatelolle ja jalkkarin syotya on hyva poiketa lohifarmille syomaan paruoka :) (kaikki jotka tuntee mut tietaa, et on perfectly normaalia syoda jalkkari ensin...)

Ai niin jarkytetaan teidat kaikki nyt viela silla, et ollaan nukuttu puolet oista autossa (meilla on siis vuokra-auto, jolla Susse ajaa tyylikkaasti vasemmalla puolella tieta ja ma navigoin jo paremmin kun rallikuskien kartturit) ja vain muutama yo hostellissa ja osa oista tuiki tuntemattomilla ihmisilla, jotka oon bongannu internetista. Jep uus muotivillitys couch surfing on rantautunu munkin elamaani (kiitos Millan). Hommahan toimii siis niin, et luot sinne couch surfing sivulle profiilin, tutkit muiden silla alueella mille oot menossa asuvien profiilia ja laitat niille viestin, et hei ma tulisin nyt mielellani kuule sun sohvalles vahan nukkuileen muutamax yos, jos vaan sopii...sit se vastapuoli joko vastaa tai ei...

Couch surfattiin 2 yota Hobartissa aivan tajuttoman ihamalla pariskunnalla, jotka ruokki meidat, kuljetti meita paikasta toiseen, vei Mt Wellingtonille sinne vuoren rinteille vahan luontopolkuileen ja grillaan autiomokille makkaraa. (matkalla kaytiin pieni kasvitieteen kurssi ja ma tunnistan nyt Climbing blueberryn, osaan tunnistaa mountain pepperin ja sassafrashin ulkonaolta ja pureskella niiden lehtia kivan mauan saamisex suuhun, seka tien myos milta ilkea muurahainen nimelta Jack Jumper nayttaa...) Sit kun oltiin lahos matkaan hakeen meidan vuokra-autoa, naa ihanat ihmiset halus aivan valttamatta antaa meille mukaan aurinkotuolit, kylmalaukun ja makuupussit!! Ja sit pyysivat meidat viela luokseen vikax yox ennen Melbaan lentamista et saavat kuulla kaiken meidan reissusta!! Onko tollasia tyyppeja oikeesti olemassa!!? Nyt sit itse asias kirjotan tata tekstia Devonportista meidan toisesta couch surfaus paikasta. Tasta kokemuksesta voin kertoa myohemmin lisaa, koska tama heppu paasti meidat vaan sisaan, jutteli meidan kaa puol tuntia ja kaski olla kun kotonaa, anto avaimen ja lahti toihin. Eli en tie viel kauheesti kaverista, mut hauskalta tyypilta vaikuttaa.

So far I'm loving Tasmania (paitsi naita road killeja, joita on joka kolmen metrin valein tien vieressa. Vompatti on kuulemma pahin. Jos siihen tormaa on ihan sama kun tormais kiveen...Ei kiva, sulle eika autolle, siita vompatista puhumattakaan...) Ja vompateista puheen ollen...Ma pidin tanaan sylissa tajuttoman sulosta vauva vompattia, joka nukku siina nena tuhisten. SE OLI NIIIIIIIIN IHANA. Ma haluan adoptoidan vauvavompatin!!