Urpo laskit vaarin, Joulu meni jo....

Taa on hassu tunne. Ma taidan olla rakastunu. Tai jos en nyt ihan rakastunu... mut ainakin hyvin, hyvin ihastunu. Ei, ala kysy kehen, koska se on aivan vaara kysymys. Sen sijaan kysy mihin, koska vastaus on ruskeaan, mutaseen Yarra-jokeen, ja ma tajusin ton vasta talla viikolla :). Ma tuun aina hyvalle tuulele kavellessani sen rantaa myoden ja kattellessani joko keskustan tai Southbankin korkeita rakennuksia. Musta on aivan ihanaa vaan kattella vastaan tulevia ihmisia ja joella menevia laivoja ja kilpasoutajia, joiden veneista kaikuu huudot "give all you got, there's nothing more left in the world" peranpitajien tsempatessa soutajia.

Hitto viekoon ma lahin jopa jouluaattona toiden jalkeen lenkille joen rannalle vai pitasko sanoo kenties et varrelle virran, koska hapeamatta myonnan kuunnelleeni myos kyseisen kappaleen luikauttavaa Kirkaakin mp3 soittimestani kyseisen lenkin aikana (ja sami perhana aina kun joku maiinitsee nykyaan sanan Kirka, mulla ei tuu muuta mieleen ku se Kentucky-joen varrella, lauttaa odotellessa kuvattu filminpatka kun mina ja Milla tanssitaan pikku ohjelmanumero ja odotan et jostain kaikuu kohta sun aanella, et "Kirka - doooood") Ja tanaaan toiden jalkeenkin tunsin vakisin tarvetta istua penkille joen rantaan lukemaan, joten niinhan miina sitten tein ja olin kovinkin onnellinen. See, ei toi voi olla siis muuta kun rakkautta!

Joo joulu sit tuli ja meni ja eipa siita paljo kateen jaany, paitsi uutta kamaa rinkkaan tungettavax. Meilla oli kamppisten kaa porukalla iso aamiainen. Ton pariskunnan eli Leonien ja Fonzin sisko ja velikin oli menossa mukana, et ihan hyva porukka oli tosiaan kasasssa. Aamiaisvalmistelut tehtiin just niinkun pitikin, eli miehet kokkas keittiossa ja me naikkoset vaan siemailtiin skumppaa olohuoneessa. Lahjat availtiin innosta puhkuen ja jotenkin ei oo yllattavaa, et naa miekkoset leikki innoissaan olohuonees saamillaan transformers roboteilla. Yllattavaa on kuitenkin se (vai onko...) et mina ja susse leikittiin keittios meijan uusilla pop-out avaimenperilla. Kun mun Koalaa paino mahasta, sen silmat pullahti paasta, ja kun sussen kengurua puristi sen pussista pomppas vauvakenguru. Jee kylla leikkiminen on kivaa.

Ai niin. Taalla on sama perinne kun Briteissa, et vedetaan auki sellasia ihmeen paukkukarkkeja. Niita sellasia pahvisia, joiden sisalla on epamaarasta tilppehooraa, leluja, turhia juttuja ja sit joku mietelause. Eli hommahan toimii siis niin, et muodostetaan piiri ja kaikki ottaaa viereisen kaverin karkin toisesta paasta kiinni ja nykasee ja sit sielta lentaa ulos se yllatys (minun tapauksessani vielapa komeasti kaaressa). Noh naa kaikki alko hiukan tuijottaan mua kun aloin sit innosta hihkuun nahdessani mun karkin sisalla olevan jutskan ja huutaan, et "I got what I wanted, I got what I wanted!!" (siina karkkilaatikon takakannes on kato lunttilappu, et mita kaikkia eri juttuja niiden karkkien sisalta loytyy) Toisaalta en yhtaan ihmettele muiden tuijotusta, koska harvemmin makaan oon nahny ihmista, joka innostuu mittanauhasta...Mut hei toi on hyodyllinen kapine, joita ei oo koskaan liikaa. Ja come on, mita ma oisin reissuillani tehny domino pelilla, tai terottimella!? Mittanauhalla voi ainakin mittailla vyotaron levenemista, rinkan paisumista ja ennen kaikkea tan mun haban kasvamista aina salikayntien valilla!

Ja sita paitsi mulla oli hirveen hieno mietelause mun karkissani, oikeen vielapa itsensa Ruby Manikan (What!? You don't know this famous Indian church leader!? Shame on you...) keksima, joka meni sit mukavan feministisesti nain: If you educate a man you educate a person, but if you educate a woman you educate the whole family!! Et siina teille kuulkaas viisautta kerrakseen! Ja sit Sussen ja mun suurena yllatyksena sielta karkin sisalta loyty viela paperikruunu!! AIVAN!! Now your thinking! Olin itekin et hei haloo, mika ihmeen lasten synttarikutsu juttu taa nyt muka on, et nythan pitas olla joulu. Tai sit vaihtoehtosesti, et tartteex mun nyt alkaa laulaa sitaa "jaaa meee toivooootam, jaaaa meee toivoootam, onnellista ja hyvaa joulua ...." biisia tiernapojista.

Loppu jouluilta me sit istuttiin punkun kaa teeveen edessa ja valitettiin suomex kauheeeseen aaneen niista kamalista teineista, jotka ihan noin vaan kutsumatta tuli meijan kamppisten vieraix naukkaileen alkoholia, eika yhtaan tajunneet et niiden persiit oli meidan tv:n tuijotuksen edessa. (ne kikkiali parvekkeen oven ees fonzin joululahjax saamalla kaukoputkella...) Hitto viekoon, jos ne oiskin osannu suomee oisin saanu varmaan tosi hyvaa palautetta mun kamalan kauniista kommenteistani...Mut totuus on, et on ah niin ihanaa puhua toisinaan rumia asioita ihmisista, jotka on samassa huoneessa eika ymmarra sanaakaan mita suustas paastelet...

Boxing day:na (tapaninpaivana siis...) ei kauheesti kylla nyrkkeilty, vaikka kamppis muovisen puhallettavan nyrkkeilysakin olohuoneeseemme ostikin. Se oli kato sisallyttany hyvin boxing dayn olennaisen sisallon, eli siis nyrkkeilyn ja jumalattomat alennusmyynnit, mista se siis ton jutskan kotiin raahas. (Cool, pian meijan olohuone nayttaa kuntointoilijan kololta. Taalla on jo jumppapalloja ja painoja pitkin poikin...) Itsella ei ollu energiaaa raahautua alennusmyynteihin, kun toi shoppailu ei oo ollu mun favorite hobby enaa pitkaan aikaan (rinkan ja lompakon koko rajottaa hyvin erilaisia himoja ja haluja kuten shoppailuintoa...). sen sijaan raahauduin hyvin vahaenergisena punttikselle ja lenkille Albert parkiin.

Albert parkissa muuten asustaa aivan satavarmasti, jokin australialainen mustien lintujen mafia. Hei haloo, koko puistossa tai sen puiston jumalattoman kokosessa jarvessa ei oo muun varisia lintuja kun mustia!!! Alan vahvasti epaileen, et heti ku joku vaaran varinen tipunen eksyy sinne hengaan, niin ne muut kay eka uhkaileen sita, sit joko ensin kiduttaa sita niissa barbeguegrilli-laitteissa ja pistelee sen poskeensa tai sit valelee sen petoniin ja upottaa sen jarven pohjaan. Come on ei jokainen sorsa ja lintu ja joutsen voi olla aina vaan musta...I suppose they don't want white chicks around...

Ja tanaan paluu arkeen olikin karu totuus ja painelin toihin akvaariolle. Treenasin kassankayttoa asiakkailla (millapa muullakaan) mukaavat 6 tuntia, kuuntelin sisapiirin juoruja ruokailuhuoneessa ja totesin, et presentation schedule jotenkin kummasti tulee helposti ulos mun suustani myos promotion schedulena....Kylla vaan, mikapa onkaan kamalampaa kun hetkelliset muistikatkokset, joiden aikana sana korvautuu jotenkin jollakin toisella. Taman illan kotitehtavana mulla onkin hokea putkeen tuhat kertaa presentation schedule....

Kukapa ei tuntisi menneiden vuosien huippuartistin Dr. Bombayn hittia Calcutta, jossa kaveri laulaa ah niin charmikkaasti, et "Caaaalcuttaaaaa, I am a taxi driver in caaaalcuttaaaaaaa..." (ainakaan Outsa ja Katja ei voi kieltaa tuntevansa tota!!!sen verran hyvin Singapore ja intialaiset on viela tuoreessa muistissa...siella traumaattisten muistojen osastolla...) Joo, jotenkin toi biisi on ilmeisesti menny mun aivolohkoissani epamaaraiset huonot vitsit osastolle, koska niin automaattisesti tanaan toissa lipunmyynnnissa ollessani tokasin isossa intialaisjoukossa olevalle turbiinipaiselle kaverille hanen sanoessaan et "and taxi drivers get in for free" et "nice try!!!". Mihin tietysti mun takanani mua vahtiva/kouluttava Tascha totes, et "actually they DO get in for free...." Hiukanko tuli sellanen hei nyt vois heittaytya poydan alle hapeen-fiilis, mut toisaalta mun mielesta toi ei ollu kylla mun vikani. Kuka helkkari ois arvannu, et taxikuskeilla on tyyliin VIP-passi aquariumiin. Toihan on ihan yhta luonnollista, kun et roskakuskeilla on vuosipassi taidekeskukseen. Ja toisekseen Dr. Bombay on kans osasyyllinen mokomaan mun vaarinkasitykseeni. Mita hittoo hypnotisoi kaikki ihmiset uskoon, et intialaiset taksikuskit on ihan vitseja!!

Tassa pari fotoo joululta. Enjoy!