Kala-ambulanssi ja paljon kuolaa

Tanaan kaikki maailman lapset oli kokoontunu yhteen viettaan kansainvalista "kuolataan kaikki Sannna-Marian paalle" teemapaivaa. Isn't that just lovely. Teemapaivan toteutus onnistui paremmin kuin loistavasti, josta suuri kiitos kuuluu etenkin Melbourne Aquariumissa vierailleille lapsille. Paivan suuren suosion ansiosta aiomme tehda tasta vuosittaisen tapahtuman. Hip hip hurraa!

Okei, kuolassa on muutama ikava asia. Ensinnakin se on markaa ja tahmasta. Toisekseen se saa sut kuvitteleen, et kun saat sita paalles niin sun ihollas ryomii about 20 miljoonaa bakteeria, joiden paamaarana on mikapa muukaan kun sun viaton pikku immuunisysteemis, jonka kimppuun ne kaikki bakteerit haluaa siis ehdottomasti hyokata. Noh mulle ei tartte valttamata kertoo, et naissa ah niin viattomissa lapsosissa, jotka mulle tanaan niin avuliaasti kuolaansa lahjoitteli ei siis aivan valttamatta piile jokainen enemman tai vahemman tarttuva tauti, joka 20 000 sivusen laakarikirjan sivuilta loytyy...

No mut siis joo pointti oli, et tanaan lukematon maara rannetta myoden suuhun tungettuja kuolasia kasia jotenkin loysi reittinsa mun kasivarteeni. Ja hei haloo, ma en ollu ees toissa lasten leikkialueella! Ollessani antamassa ihmisille leimoja (et ne raukat paasee vessaan ja sit viel takas sisalle katteleen kaloja) yx muksu tuli kysyyn "Can I have a stamp" SLASH!! Kuolaa kasivarsi taynna, thanx. Sit hississa katselin jo kauhulla kun sen pojan nyrkki oli suussa ja sit totta kai sen oli pakko tarrata mun ranteeseeni ja kysya "Can we stop already?" SLASH!! Ranne valuvassa, marassa kuolassa. Valokuvia ottaessa, en ees nahny sen tulevan. SLASH!! yx tytsy tuli ihan yllattaen siihen eteen ja totes et "hello!" tarras mua kadesta ja lahjotti mulle maran kasivarren. Jos multa kysytaan, niin toi oli ihan liikaa kuolaa nain pienelle ihmiselle yhdelle paivalle.

Ma haluan nyt ehdottomasti ottaa creditit ittelleni siita, et operoidessani tanaan hissia, ma toimin kala-ambulanssina..(Jotenkin toi saa mun paivani kuulostaan paljon tarkeemmalta...) Joo meijan rainbow fisuilla (joiden siis nimesta paatellen kuvittelsi olevan kamalan kauniita ja varikkaita, mut ei!! Ne naytti ihan mini kokosilta lahnoilta, jotka vaan oli vahan vihertavia sen sijaan et olisivat olleet hiiren harmaita. Kylla meita ihmisia sitten vedatetaan noilla nimilla...) oli jokin pikku hata ja ne kiidatetttiin amparissa ylakerroksesta mun hissikyydillani alakertaan hoitoon, missa ensiapuna laakari dumppas ne suolaseen veteen. (ne siis ilmeisesti on freshwater fisuja, ei siis normaalisti suolases vedes...)

Voi kamala. Ma vietin tanaan viimeset 5 tuntia ottamas ihmisista valokuvia. Okei toi oli ihan jees niin kauan ku niita ihmisia oli, mut sit klo 18-20.00 otin yhteensa ehka 10 kuvaa. Noh se pelkka hengailu ei haittaa mua, koska ainakin palkka juoksee. Mut ongelma olikin se, et siina kohdassa pyorii sellanen perhanan puolen minuutin nauhote repeatilla tauotta. Ja siina vaiheessa kun oot tosiaan kuunnellu sen niiden kahden tunnin aikana sen 240 kertaa ja osaat sen nauhotteen jo unissaskin ulkoo, niin se alkaa pannniin todellakin ja paljon ja pahasti. "It's me the mask, you will soon enter the lost island and there's no turning back. Prepare to come face to face with the islands inhabitants, the rainbow fish, saratogas, catfish and deadly poison arrow frogs. A warning, be aware of the island's flesh eating creatures, the freshwater crocodiles, flesh lice and even the rare alligator snapping turtle. See you there!" Joo, jotta voit aidosti sympatisoida mun kaa niin lues nyt sit toi fraasi nauhalle ja kuuntele sita 240 kertaa putkeen, HAVE FUN!!!

Ja tassa sitten niita lupaamiani kuvia mun ihanasta tyopaikasta, olkaas hyvat!