Monday, December 10, 2007

Batmanin kamala vai ihana kaupunki?

Aina on opetettu, et first impressions last. Joiltain osin toi varmastikin pitaa paikkaansa. Esimerkix ite en oo paassy eroon siita ensivaikutelmasta, et Paris Hilton on tyhma, Josh Duhamel on hottis ja et matkailuala on mulle se "oikea" ala...Oon kuitenkin huomannnu, et yha useemmin mun ensivaikutelmani on alkanu murentuun ja jotain muuta kehittyny tilalle, mika ei todellakaan oo valttamatta huono asia (etenkin ottaen huomioon, miten nopeesti ma paatelmiani erinaisista asioista teen...).

Toi hieno ensivaikutelma puhe oli johdantona sille, et vasta eilen oli ensimmainen paiva kun Melbourne oikeesti naytti mun silmissani kauniilta. Mulla on ollu aivan alyton henkinen kadenvaanto itseni kanssa siiita, et pidanko ma vai inhoonko ma tata kaupungia. Hei enhan ma nyt voi asua kaupungissa, jota inhoon! Mika kotikaupunki se sellanen muka on...

Kun ekaa kertaa poikettiin Melbourneen (ennen kun lahettiin bussilla Fosteriin) oli tukahduttavan kuuma. Ensivaikutelma oli kun oisin tulllu keskelle Saharaa ja tuntu, et seuraavax ois pitany menna ostaan Abdullahilta kameli ja neuvotteleen vesileilin tayttamisesta UguUgun kanssa. Kaiken lisax koko kaupunki vaikuttti keskenerasellta ja kaoottiselta. Come on, jos lapsille voi opettaa laskemista tokasemalla, et "no niin kersa montakos nostokurkee naat rakentamassa kesken erasia taloja?" Ja vastauksex saat 238, niin kkaupunki on todellakin keskella myllerrysta. Sen lisax tuntu, et Melbournelainen kaupunkisuunnittelu on yhta kun ota kartta, kirjota paperilappusille eri tyylisuuntauksia, laita laput pussiin, sekota ja kaada pussin sisalto kartan paalle. Mihinkohtaan kukin tyylisuuntaus on pudonnu, silla tyylilla siihen rakennetaan talo. Mun suosikkini on Docklandseilla yx talo, jonka sunnittelukilpailun on varmasti voittanut petteri 5-v, koska siita loytyy kaikki sateenkaaren varit.

Meilta kesti kauan aikaa loytaa ensimmainen puisto, jonka ruoho ei olis ollu saman varista kun kultasennoutajan turkki. Aloin jo miettiin, et ehka olin tullu varisokeex ja kaikki se, mika Sydneyssa naytti vihreelta nayttaa nykyaan mun silmissani ruskeelta. Toinen vaihtoehto oli, et Melbalaiset on todennu, et vihree on out ja ruskee in, joten puistojen ruohikkoalueetkin on hyva savyttaa muodinmukaan. Tiedan!! Australiassa on huutava vesipula. (kuule opin mun ensimmaisessa haastattelussani henkilostovuokraamossa, et se tati laitto tulpan ammeseensa mennnessaan suihkuun ja keras talteen siis sen kaiken suhkun aikana kayttamansa veden, jonka sit nappas ampariin ja kasteli silla kukkasensa. jep, noin extreemeissa toimintatavoissa jo ollaan. Samalta naikkoselta opin, et se ei veda vessaakaan kun tyyliin kerran kuussa, jotta saastas Australian vesivaroja. Onnex ei sentaan kertonu et ottaa sielta pontostakin vetta kukkiensa kasteluun...) Okei, siis pointti oli, et totta kai ruohikot ja puistot on ruskeita kun on vesipula eika niita voi kastella, mut herran jestas tossa on Yarra-joki valumassa lapi kaupungin, kierrattakaa sita vetta, ettei turistien tartte kuvitella tulleensa savannille!!

Joka tapauksessa, nyt noi ruskeetkaan puistot ei enaa hairitse. Kamalaa miten kaikkeen tottuu. Nostokurjetkin ohittuu jo huomaamatta ja kamala kaupunkisuunnittelu ei hairitse patkan vertaa. Sita paitsi taa on katevan kokonen kaupunki, kun kaikkialle voi kavella. Taalta Southbankin (missa asutaan) puolelta katsottuna Yarra-joen yli keskustan siluettia, se nayttaa oikeestaan ihan kauniille. Sita paitsi, eihan kaupunki, jonka itse Batman on perustanu, voi olla huono mesta!! Kivahan se ois toki nyt sanoo, et Gotham cityn supersankari on tosiaan ollu se iso kiho, joka vuonna 1835 muutamalla rupusella helylla osti pirusti maata aboriginaaleilta perustaakseen Melbournen, mut ikava kylla kyseessa oli vaan herra tutkimusmatkailija John Batman Englannin maalta...

2 comments:

Mari said...

ööö...Eino-Santeri? lol

Olen kyl aika järkyttynyt Melbournea kohtaan esittämästäsi kritiikistä...en tiedä voidaanko me nyt enää edes olla ystäviä... hih, ei vaan. Jännä miten eri ihmisillä voikin olla eri fiilis, kun mä olin ekaa päivää Melbassa niin tultiin sinne kans yöbussilla, olin väsynyt, hikinen, nälkäinen ja käveltiin rinkat selässä southern crossilta hostellille sieltä keskustaan ja takaisin vasta kolmen aikaan kun huonet luovutettiin. Eikä tosiaan ollut myöskään niitä viileimpiä päiviä, sellainen Melban vain ihan vähän tunkkainen savusumu ja yli 30 astetta. Ja silti rakastuin saman tien :)

Sansu said...

Jooo ma tien, et on jotenkin hassua, miten ihmiset nakee samat asiat niin erilailla. Tiedan sen tosiaan, koska oon yleensa ollu aina se ainoa, joka on ostamassa I hate Ny paitaa, kun muut aina kehuu sen kaupungin maasta taivaisiin. Mut onnex on makuja monia, koska me molemmat tiedetaan, et koko maapallon asukasmaara asus muuten Kangasalla, ja olisko Prismassa shoppailu edes hiukan hankalaa ku miljardi ihmista pyoris jaloissa :)