Elamaa Airlie Beachilla

Sa tiedat, etta oot ollu reissun paalla ehka jo liian pitkaan, kun 5 tunnin bussimatka Greyhoundissa Townsvillesta airlie beachille tuntuu yhta lyhyelta kun bussimatka Tampereen kaupungin liikennelaitoksen nyssella kaukajarvelta keskustorille. eihan tossa ajassa ehdi kun istua alas, kattoon ikkunasta ulos ja ollaan jo perilla.

Siis 20 minuutilta tuntuneen 5 tunnin bussimatkan jalkeen airlie beachilla oli vuorossa couchsurfing experiment #7. Experiment toi oli ei ainoostaan meille vaan myos sille toiselle osapuolelle, eli Mr. Glenille. Oltiin kaytannossa katsoen sen ekat sorvasurffarit (jos ei lasketa niita 2 saksalaisteinia, jotka kutsu itse itsensa kylaan. Toisin sanoen Glen oli sanonu niille et ei pysty hostaan niita, mut likatpa soittikin bussiasemalta, et oltas nyt tulossa...Vaarin kasitys mukama ja Glen kilttina poikana sit otti ne 19-vuotiaat yhdex yox...) ja kenties myos viimesetkin, koska kaveri joutu sit muuttaan osotettaan meidan lahdettya...Mutta siita sit jonain paivana vahan lisaa...

Glen oli 37-vuotias maanis-depressiivinen tourguide (No ihme, kuinkas muutenkaan, ei siis mikaan yllatys...) ja muusikko (mika selitti ton maanis-depressiivisyyden ehka tourguidena olookin paremmin) joka tykkas rampyttaa meille koko ajan kitaraansa ja laulaa itse saveltamia, sovittamia ja sanottamia biiseja mm. Tasmaniaan suunnitellusta selluloosatehtaasta ja George W. Bushista. Kaverilla ei ollu tosiaan suuria luuloja musikaalisista kyvyistaan, mita nyt vaan totes tehneensa biiseja, jotka haluais myyda Dixie Chicksille ja U2:lle.(Hyva, et alotti tollasista lahes tuntemattomista bandeista, jotka varmasti haluaa ostaa biiseja luomumuffinseja leipovalta Frank'n bean nimisen coverbandin jasenelta...)

Kuten Glen itse totes, han on ollut ikansa rantapummi. Mika totta kai on jotain, minka kaikki mun hienon arvomaailmani tuntevat tietaa olevan jotain mita en oo koskaan voinu sietaa. (ja kukaan ei veda nyt kylla kehiin Cory korttia, Milla, Outi ihan hiljaa siella!)Tosin on pakko myontaa, et Glen oli mun mielesta ihan mukava rantapummi. (paitsi kun silla oli se depressiivisyysvaihe menossa, jollon se oli vaan ahdistava) Jos oli kundi hyvin rantapummimainen niin oli kylla kaverin autokin. Se oli vahan kun valkonen ruumisauto. Edessa oli 2 istumapaikkaa ja perassa jumalaton tila tyhjaa. tassa tapauksessa tosin tahan jumalattomaan tyhjaan tilaan oli sen ruumisarkun sijaan tungettu parisangynpatja ja Australialaisia elaimia esittavia pehmoleluja (joo ala kysy enempaa...) seka sisakatto koristeltu palmuranta ja piece merkki maalauksin. Kuten osasit hienosti laskea, Sansu+Susse+Glen= 3 henkee eli autolla ajellessa Susse tai mina vuorotellen sit matkustettiin perassa patjalla potkotellen ja kattoa tuijotellen. (laittomasti luonnollisesti)

Glen oli alivuokralaisena (vahan niinkun Patka oli Pekka Puupaalla ja Justiinalla) osteopaatti Dannylla, jonka kasitys rentouttavasta lomasta oli lahtee Pohjois-Thaimaaseen meditoimaan munkkien kaa luostariin. Danny on itse asias myos tuleva julkkis. Tosin ihan vaan sellanen pikkujulkkis (et ei mitaan Matti Nykanen tasoo...) Ei sen elamasta tuu ens vuonna pihalle kuitenkaan kun vaan kirja ja kansainvalinen leffa. (Jonka paarooliin Warner Brothersin edustaja olis halunnu Batman elokuvan roolisuorituksen perusteella palkata legendaarisen heath Ledgerin, mut minkas nyt teet kun kaveri paatti menna ja kuolla eika odotella uusia tekeilla olevia kasikirjotuksia...)

Minkalainen elama sulla sit tarttee olla, et siita kannattaa kirjottaa kirja ja filmata elokuva? Siis tietysti oikee vastaus on, et tallanen kun mulla on ollu (ja mun elamakertani nimex sopis hirveen hyvin jotain saman tapasta kun mun talla hetkella lukemallani kirjalla on: 101 adventures that got me absolutely nowhere...)Mut kyl se Dannyn perheen sukusaagakin sisaltaa jonkin verran potentiaalista matskua: Huumeliiga, ala-aste ikaset lapset putsaamassa ryostoihin kaytettavia aseita, aiti joka ajaa pakoautoo, Australian historian suurin joukkomurha, Poliisit jotka rajaytti yokerhon, jotta pysty lavastaan yhden miehen siihen tekoon syyllisex ja pasittaan linnaan tekemattomastaan teosta, kaveri joka oppi vankilan eristyssellissa vaanteleen kasvoistaan eri nakoset opettelemalla kontrolloimaan eri kasvolihaksiaan...Joo melkein yhta hyvaa matskua kun neiti Eskolan elamassa...

Kaikkihan teista tietaa, et me ollaan Sussen kaa ihan hirveita bilehirmuja...As long as bileiden maaritelma on sohva, leffa/kirja, pullo bissee, jatskia eika yhtakaan backpackeria nakopiirissa. Niinpa voitte kuvitella, minka vastaanoton sai Dannyn ja Glenin loistava idea raahata meidat Airlie Beachin yoelamaan (=Gelnin bandin Frank'n Bean bandin keikalle) Ensinnakin eka syy vastustaa mokomaa ideaa oli, et Airlie Beach on yx ultimate backpacker biletyskohteista. Koko kylan paakadun pohjapiirros kartalla nayttaa talta: baari, hostelli, hostellin baari, baari, hostelli, hostellin baari....Itse asias backpackerit pelasti koko Airlie Beachin ja sen talouden 70-luvulla, jollon koko hiljanen 6 000 asukkaan kalastajakyla oli haistumassa maailmankartalta kun kaikki halus vaan muuttaa sielta pois. Tollon kaikki reppureissaajat koki kosmisen valaistumisen ja kollektiivinen aani kaski niiden painua Airlie Beachille. Nain pelastu Airlie Beach ja sen talous. (On sit ehka ainoo kerta maailmassa kun persaukiset Backpackerit on matkabudjetillaan pelastanu yhtaan taloudellista tilannetta...) Ja nyt Airlie Beachilla asuu sit 60 000 asukasta ja miljoona vierailevaa backpackeria sulassa sovussa (?)

No meidat lopulta aivopestiin (=torkattiin kateen lasit vodkaa) ja meidan hyvin pystyssa pysyny vastarinta kaatu kun Berliinin muuri. Joten matkaan lahdettiin kohti oista Airlie Beachia ja tuntematonta biletysmaailmaa. Kierrettiin sit ennen Glenin keikkaa useempikin Backpacker baari ja me oltiin Sussen kaa kun 2 katollista nunnaa, jotka oli raahattu syntien pesaan. Kaikki mita nain vahvisti sen, mita olin aina epaillykin, mulla ja Packpackereilla ei oo mitaan yhteista. katteltiin paatamme pyoritellen kuinka moni tytto oli unohtanu ulos lahteissaan laittaa housut jalkaan (siis sehan oli vaan pitka juuri ja juuri pakaroiden alapuolelle ulottuva toppi, eika suinkaan mekko, RIGHT!?) kuinka moni poika (kylla, POIKA!) oli selvasti kuullu, et pole dancing on muodissa ja kayny tanssikurssin, koska siihen malliin ahkerasti tanssilattian tolppia hinkuttivat ja kuinka 3 promillen humalassa on hyva koittaa porttikongissa imee ulos toisen kitarisoja. Suosikki oli kuitenkin nuori vesirajahameessa (kuinkas muutenkaan) kekkuloiva blondi, jonka selkaan oli mustalla tussilla kirjotettu marsun kokosilla tikkukirjaimilla I LOVE YOUNG BOYS ja nuoli alas pakaroihin pain. Sit kaikki kundit kavi vuorotellen nosteleen sen paitaa ja tsekkaan sita tekstia, Voi luoja...Mut joo selvittiin siita illasta ja keikasta. (siis klo 00.00 asti, jollon naytettiin kun kahdelta mursulta jarkyttavan kokosten haukotustemme kanssa ja toivottiin, et meilla olis ollu mukana nokkosen oksia, milla ruoskia toisiamme ettei silmat olis lurpsahdellu kiinni.)

Mita sa teet, kun haluat uida, eika sulla oo takapihalla uima-allasta? No kavelet tyynen rauhallisesti chillaileen hienon resortin uima-allasalueelle ja tekeydyt olevas resortin asukas.(Glenin idea of course...eihan me tytot muten...Tosin toi oli kylla vahan tyyliin Milla &Sansu Singaporessa haahuilemassa 4 tahden hotellien kaytavilla pienilla site inspectioneilla... )Myonnetaan, et tuli alussa vahan sellanen olo, et olis kun paaryna omenakulhossa ja mietti, et tajuaakohan ne heti, et ei kuuluta oikeesti joukkoon. Mut siina vaiheessa kun cocktailtarjoilija kaveli vesitarjottimen kaa luokse , valaytti pepsodent hymyn ja kysas "would you like some water?" tiesin, et no worries, we blend in.

Siina me sit lohoiltiin bikineissamme melkein polttavan auringon alla (toisin sanoen katoksessa varjossa) kun haamarssi parahti soimaan. Katteltiin kun ensin morsiusneidot ja sit morsian isukkinsa kasipuolessa talsi uima-altaan reunaa talsien kohti vieressa resortin nurmikolla pidettavaa haaseremoniaa. Pakko tunnustaa, et harvemmin sita on noin vahissa vaatteissa haita seurannu ja tuijottanu kuinka kuinka morsian kulkee pitkin "kaytavaa" kohti alttaria.

Et tallasta Airlie Beachilla.