Kun on ostamassa tuotetta, on kamalan katevaa, jos tietaa mita on hankkimassa, ettei kay kun meille...U know, et luulee ostaneensa purjeshdusreissun trooppiseen palmusaaristoon, mut sit tajuaakin paatin kannella seisoessaan tuijottelevansa Ahvenanmaan saaristomaisemaa kallioineen ja mantyineen :) Nyt kun jalkikateen ajattelee, yhdessakaan Whitsundayn mainoksessa ei puhuttu mitaan palmuista, eika yhdessakaan Whitsundayn saaristoa esittavassa kuvassa nakyny palmuja. (joku ois ehka voinu tasta jo tehda jotain paatelmia...) Mun mielesta viime vuonna samassa saaristossa seilaillu Marikaan ei koskaan maininnu sanaa palmu. Mut ihmisaivot on hassu vempele, ja kun tietaa, et paikasta loytyy saaria, turkoosia vetta ja hiekkarantoja, niin ne taydentaa kuvan palmuilla. (eika suinkaan mannyilla...) Ja sita paitsi joka paikassa toitotetaan vaan ilosanomaa trooppisesta Queenslandista, niin jumankauta kyllahan sita sillon nyt palmupuita odottaa!
Siis mehan mentiin Airlie Beachille vaan yhdesta ainoosta syysta. Me haluttiin menna purjehtiin kaikkien suosittelemaan Whitsundayn saaristoon. Koska tan vuoden teemana on ollu jo hyvinkin kuuluisaksi tullut living on the edge, niin tietenkaan meilla ei ollu viela mitaan varattuna kun kirkuvan punainen Greyhound pudotti meidat vaatimattomalle muutaman kalysen penkin sisaltavalle katokselle, jota myos Airlie Beachin transit centerix kutsutaan. Sami ja Milla, te jos ketka tiedatte mun etukateen varailu/suunnittelu pakkomielteeni, eli te kax voitte nyt kylla antaa mulle pienet abloodit tosta varailemattomuus suorituksesta. (Taa ei sit tietenkaan tarkottanu ettenko ois Susselta salaa seilaillu eri esitteita ja kayny netissa tsekkaan tarjontaa...Ranjansa tallakin living on the edgella on. On ihan tarpeex jannitysta siina, et ei tie onx paikkoja jaljella, kamala se ois jos ois tarttenu viel jannittaa sitakin, et minkalaisia purtiloita ois tarjolla...)
Meidan elakelaiskerholla oli ainoastaan yx kriteeri, minka perusteella oltiin paatetty vesille suuntaava reissumme valita. (eika se ollu suinkaan laivasta loytyvien pelastusliivien maara, vaikka ma surkee uimari oonkin..)Meidan paatti ei sanu nimittain olla se, mita mainostettiin otsikolla PARTY BOAT. Believe it or not, ma acatually sain jonkun hetkellisen aivovaurion ja kavelin sisaan Backpacker travel agencyyn Cairnsissa kysellakseni Whitsundayn vaihtoehtoja. Ja oisit nahny niiden ilmeen kun ilmotin ainoox kriteerix, et se ei saa olla bloody party boat. Ihmettelin ettei ne ohjannu mua saman tien suoraan elakelaisten pakettimatkoihin erikoistuvaan matkatoimistoon.
Koska couchsurfing hostimme Glen oli viettany puoli elamaansa seilaillen Whitsundaylla pursipoikana sun muuna mahdollisena laivaheebona, niin paatettiin luottaa hanen arvostelukykyynsa. Istutettiin kaveri heti ekana iltana sohvalle ja todettiin jalleen kerran naa maagiset taikasanat It musn't be a party boat. Ja SIMSALABIM, Glen totes, et meidan on mentava Solway Lassille, joka on historiallinen tall ship (mika ikina sit onkaan suomex...no purjeita siina ainakin oli paljon...) Itse asias Glen oli niin vakuuttunu tosta, et pomppas ylos sohvalta, ringas heti Solway Lassia edustavan yrityksen toimistolle ja buukkas meille reissun $100 alennuksella. (Kylla suhdeverkosto on sitten hieno asia!) Jihaa living on the edge kannatti, problem oli solved ja nain me paadyttiin 3 yon ja 3 paivan seilailureissulle Solway Lassille. (Ja by the way, taa oli sit todellista living on the edgea, koska en ollu ees aikasemmin salapoliisioperaatioideni aikana nahny ton paatin esitetta!!!)
Silla meidan seilauspaatilla oli kuulkaas kovan luokan historia (vahan niinkun mulla ja Sussellakin...) Ensinnakin se oli 106-v vanha (joka on mun ja Sussen yhteenlaskettu henkinen ika) mika jo sinansa on mun mielesta aikas pirun hieno saavutus vedenpaalla kelluvalle kapistukselle. Tosin jos nyt rehellisia ollaan, ei se ihan koko 106-vuotta oo kellunu, se on meinaan uponnu kahdesti, joista toisella kerralla se upotettiin ihan tarkotuksella omistajan kaskysta. (Ei kato paastany Australian viranomaiset Etelamerella hedelmalaivana seilannutta laivaa noin vaan maahan, vaan kaskivat putsaan laivan ja omistaja paatti, et kustannustehokkain tapa oli sit upottaa paatti ja nostamisen jalkeen rempata kuntoon. Ja taa on sit ihan tositarina eika S-M eskolan mielikuvituksen tuotetta!!)
Solway lass rakennettiin alunperin Hollanissa, mut sit se kyllasty puukengat jalassa ja tulppaanit kourassa kaveleviin Hollantilaisiin, jotka anyways varmasti rakasti tuulimyllyjaan enemman kun tota paattia, ja ajautu ekan maailmansodan aikana Brittien ja sit 2. maailmansodan aikana lahopaiden natsien kasiin. Vuonna 1935 tapahtu hurjia ja laivan kapteeni meni sit ja kuoli konehuoneeseen mestan kaasujen takia. Todella fiksu miehisto toimi hyvin jarkevasti. Onhan toki luonnollista tollasessa tilanteessa laskee pelastusvene vesille, soutaa pois ja hylata laiva ja jattaa uljaan merikarhun-uransa paattany kapteeni mataneen konehuoneeseen...
Solway Lass:inhan nimi on toki vaihtunu yhta usein kun sen omistajien kansallisuuskin. suurin osa nimista on ollu blaah blaah tylsia, mut sen 70-luvulla ylvaana kantama nimi vihjais, et sen omistaja olis voinu olla suomalaissyntynen vapaapalokuntalainen (tai vastaavasti paljon pipareita polttanu leipuri...) laivan kyljessa kun komeili tuollon nimi LORD OF SAVUSAVU.
Mutta back to reality...Solway Lass on seilannu viimeset 9 vuotta Whitsundaylla taysin turisteille sopivax rempattuna (eli sielta loytyy baari) muuttamatta nimeaan tai kansallisuuttaan. Niinpa me 13.9 klo 19.30 sanottiin irti sopimus maakrapuilusta, noustiin laivaan ja siirryttiin merirosvoelaman auvoisiin paiviin. (joo meidan mastossa heilu ihan oikeestikin Jolly Rodgers eli se musta paakallolippu saariluineen)
Onhan tunnettu fakta, etta maailmassa on noin puoli miljoonaa Hesalaista (ja ikava kylla ne ei oo katoava luonnonvara) Kun ton maaran suhteuttaa maailman vakilukuun, saa tuloksex jonkun tosi naurettavan prosentuaalisen maaran. Joten kysyn vaan, et milla todennakoisyydella kun sa oot maapallon toisella puolella, pieneen purtiloon sullottuna (kuvainnollisesti siis, oikeesti siel oli ihan kivasti tilaa) niin niiden 27 muun kanssamatkustajan joukosta loytyy yx Hesalainen? Voit lopettaa sun lukioaikasen Casion rampyttamisen, ma voin antaa oikeen vastauksen heti ihan nain pikasesti mun matikkaneroudellani. Vastaus on, et todella todennakosesti. Mut onnex meidan tilanteessa kyseessa oli suuri harvinaisuus, Mukava, loistavalla huumorintajulla varustettu Hesalainen nimittain.
Jo heti ekana iltana siin aliavn kannella tormattiin Hesalaiseen Teroon, josta tuli sit koko reissun ajan kova kolmas jengilainen meitin feikki Japsituristi porukkaan. (kun ei laivalla kerran ollu kameran kaa riehuvia japanilaisturisteja, niin tarttihan ne nyt sit korvata suomalaisilla kameran kaa heiluvilla paparazzeilla) Samalla Tero sai toimia kolme paivaa seka Sussen ja mun avioliittoneuvojana, kameramiehena, etta valokuvamallina (mista kaverilla olikin jo aiempaa kokemusta, jotain turvesaunaan liittyvaa poserausta jossain nettisivuilla, ala vaan kysy enempaa, heh..).
Reissun ekana paivana heti aamu tuimaan poikettiin aivan mahtavalla Whitehaven beachilla, jota tosin oli saanu jo tuijotella jokaisessa Airlie Beachilla myytavassa postikortissa. Eipa se silti pettymys ollu, pain vastoin. Sita paitsi ma haluan nyt tassa ottaa vapaat kadet ja taten julistaa Whitehaven beachin virallisesti coktailwaitress ystavallisimmaksi beachiksi koko maailmassa. Jokainen paljain jaloin rannalla paivat pitkat tallustellu cocktailwaitress antas taydet pinnat Whitehavenin silica hiekalle, joka on tajuttoman hienoa (hienointa hiekkaa maailmassa, daah...) ja pehmeeta jalan alla, mutta mika tarkeinta, ei kuumene edes kuuman auringon porottaessa siihen 12 tuntia paivassa!! Se oli totally cool. Plus siella ei ollu tarjottimien kimppuun hyokkaavia lokkeja mailla eika halmeilla, et double cool. Tosin ikava kylla yxkaan maailman cocktailwaitress ei tasta ihanuudesta saa nauttia, koska Whitehaven bechilla ei luojan kiitos oo tollasia palveluita tarjolla...ainakaan viela...(vaik ostavia asiakasturisteja varmasti riittas...)
Toisen paivan teemana oli ah niin sydanta lahella oleva snorklaus. Voi pojat millasia kaloja tuolla oikeen majaili kauniilla koralliriutoilla. Oli meinaan paljon paremmat maisemat ja asukit kun Great Barrier Reefilla sillon Cairnsin reissulla. Fiilis oli ihan kun oisin sukeltanu yhteen Melbourne Aquariumin tankeista :) Ja Sussella fiiliskin oli varmaan ihan samanlainen kun ois Aquariumin kaytavia kavelly, kun ma sormi ojossa kaloja osoitellen koitin snorkkeli suussa kauheeseen aaneen selostaa siella veden alla, et mita kaloja ne oikeen oli. Ainakin Nemon, eli clownfishin, sit long fin banner fishin, lemon damselin ja maori Wrassen tunnistin komeesti heti ensi nakemalta. Tosin sit Susse meni ja bongas ison kilpparin ihan ilman mua, ja toihan oikeutti sen hokeen koko loppupaivan et han on muka paras. "Kuka on paras? Ma oon paras, ma nain kilpparin...Susse on paras, vahan ma oon hyva eikun siis paras..."
Me stopattiin kahdelle eri riutalle bongaileen naita kaiken kirjavia vesseleita, eli kaloja. Ja siel tokassa paikassa meitsi meinas saada sit ihan vaan lievasti sanottuna paniikkikohtauksen. Ton snorklailun aikaan oli laskuvesi ja me oltiin muutenkin lahella pintaa olevalla riutalla. Meitsi sit suikkeloi sinne riutalle sielta missa vesi oli syvempaa totta kai ihan no problem. Siina sit kalojen perassa uidesani loysin yht akkia itteni teravien, lahella pintaa olevien korallirykelmien labyrintista. (Tyyliin Hannu ja Kerttu eksyy metsaan kun seuraavat jotain mielenkiintosta eika kiinnita huomioo ymparistoon..) Joo koitin miettia, et mista suunnalta oikeen tulin. Ei hajua...kaikkialla naytti vaan, et vetta on ihan liian vahan korallien paalla, et jos niiden yli koittaa uida, ne repii sun mahas auki (tai no oonpas ma nyt dramaattinen, sen markapuvun ne kylla ehka eka repis ennen kun suolet alkas ulos valuun revenneesta mahasta). Ranta oli kylla lyhyen matkan paassa, mut juuri niiden veden rajassa olevien teravien korallien muodostaman Sansun vankilan toisella puolella. Ja totta kai oli sit viela se virtaus...Taa meitin snorkkelointi paikka oli mukavasti voimakkaan virtauksen kohdalla, ja nakyvyys oli heikko ja koitappa siina sit lahes uimataidottomana (alaka sano et huonolla uimataidolla ei sais lahtee snorklaan) paniikkin nouseteessa, korkeiden korallien ymparoimana tuntiessas ittes nurkkaan ahdistetux tiikerix koittaa taistella vastavirtaan tai tehda mitaan jarkevia paatoksia. Kavin paassani tossa vaiheessa hienoa dialogia jarjen ja jarjettomyyden valilla:
"Pysy rauhallisena idiootti. Tassa ei oo yhtaan mitaan hataa. Ajattele loogisesti."
"Ma tukehdun, ma tukehdun, ma en jaksa, apua apua, miten taalta paasee pois!!!"
"Johan ma sanoin ajattele loogisesti, kato missa on korkeempaa vetta, et paasex sa jostain korallien yli"
"Kuule taukki loogisuus on kuule tasta kaukana, ma tuun kuoleen tanne korallien keskelle, apuaaa...Naa seinat kiristyy mun ymparilla..."
"Keskity pahvi! Vedamaha sisaan kokeile ylitysta tasta kohti."
"Arrrghhh...Ne korallit koskee muhun ihan just, nyt repii mut verille, kamalaa ma haaksirikkoudun just naihin ja sit taal o tietty niit pistavia merenelaimia ja ma joudun teholle..."
" Ala kuuntele sita toista aanta. Keskity, hengita rauhallisesti ja hienoa rannassa ollaan!"
Yees, en sit kuollu, (kuten tasta blogiin ilmestyvasta jarjettomasta tekstista voitte paatella...)mut opin kylla taas itsestani vahan jotain lisaa...Mun klaustrofobiani nayttaa patevan tajuttoman hyvin myos vesielementtiin, missa myos mun hei ma tukehdun just-refleksini toimii myos kamalan katevasti. Taidan tasta lahtien snorklailla vaan selvilla syvemmilla vesilla.
Solway Lassilla oli tarzan koysi. Joo ei se tarzan tosiaan oikeesti missaan helkkarin viidakossa asunu, vaan merirosvolaivalla. Tosin koska itse herra Tarzania ei nakyny koko reissun aikana, niin siella sit kaikki wanna be Tarzanit esitteli meille temppujansa heivaten itteensa laivan kannelta koyden avulla veteen. Totta kai minakin sit kokeilin Janen osaa ja boy oh boy oh boy, se oli niiiiiiin hauskaa, et taidan pakottaa iskan ostaan ison laivan kaukajarvelle, et saan sen mastoon sit ripustaa tollasen koyden. Kuulkaa jopa ne laivan vanhuksetkin (ne about 65-vuotiaat mummelit) molskautteli mereen uintikeikalle tolla tavoin.
Ruoka laivalla oli aivan ihanaa,ilmat oli aivan ihania (kapteeni sano, et vuoden parhaat seilaus saat meitin reissulla), seura oli mahtavaa ja mun elama oli mahtavaa. Ainoo ei niin huippu juttu oli karu fakta, et jokainen sai ottaa paivassa tasan yhden 2 minuutin suihkun, mika tuli suihkutella paivan lopussa. Itse asias toi 2 minuuttia oli ihan kohtuullinen aika, ja kuka sita paivassa nyt useempaa suinkua laivalla tarvii kun yhden, mut se suihkun paikka teki asioista hieman akrobaattisia...Kaikki on varmasti poikennu elamansa aikana bussireissulla bussin peralle piilotetussa vessakopissa tai vastaavasti lentokoneen kaymalassa. (toivoen hyvin hartaasti etta ei olisi tarvinnut sita tehda...)Noh Solwayn vessakopit oli just sen saman kokosia kun ennalta mainittujen liikennointivalineiden, mutta nama vessat ei ollukaan tavallia vessoja...Nimittain vessakopin seinaan oli laitettu kiinni suihku!! Kylla vaan, sa kayt vessassa suihkussa sellasessa 1m x 1m kokosella alueella. Toi on viela joten kuten jees kun oot actually suunnitellu menevas suihkuun, mut meitsi sit useemmin kun kerran paineli vessan ja jai jotenkin kadestaan siihen suihkunkahvaan kiinni ovee sulkiessaan ja sai sit mukavan suinhkuttelutuokion vaatteet paalla...Et sellasta
Mut koska mun nettiaikani on nykyaan niin rajallista, niin kuvia reissuista loytyy facebookin puolelta, et kaykaahan siella tsiikaamassa (taa blogger kun lataa niita niiiin hitaasti...)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment