Kun mun loistavasti alkanut urani kalaspecialistina loppuu ensi viikon torstain hiipuessa hiljaa horisontin taa auringon viimeisten sateiden mukana (Ah, miten runollista...) niin en suinkaan heita pyyhetta kehaan (koska pyyhkeet on kalliita, enka koskaan muutenkaan heita mitaan meneen...kamalan huono puujalkavitsi) vaan siirryn vaan toisenlaisiin elukoihin. Tassa suloisista suomukkaista sopolaisita kaiken karvaisiin kavereihin siirtymisessa tosin on sellanen mukava n.3 viikon siirtyma vaihe, joka siis sisaltaa paa asiassa lomailua Tasmaniassa. Koska let's face it, ihminen tarvitsee myos hieman elamaa ilman elaimia.
Aitini kerran nuorena plikkana Luikalan maalaiskylassa totes, et hanestahan ei tuu mitaan maaatalonemantaa, vaan han lahtee huuthelkkariin koko maaseudulta. Niinpa han sitten 16-vuotiaana menna paraytti kihloihin ja hyppas bussiin kohti suurta ja kosmopoliittista Tampere Citya. No mina sitten nyt tosi kapinallisena seuraavan sukupolven edustajana otan sen bussin takaisin sinne landen suunnalle ja lahden harjoittamaan sita maalaiselamaa, mihin aitini ei halunnu jamahtaa loppuelamakseen . (Tosin toivottavasti nailla meidan bussimatkoilla on eri seuraukset, koska 41-vuotta avioliittoelamaa ei kuulosta ihan mun jutultani...)
Tan hienon johdatuspuheeni jalkeen paastaankin sitten itse asiaan. Me ollaan nyt Sussen kaa virallisesti WWOOFareita ja maaliskuun lopussa alotetaan WWOOFaus. WWOOF ei oo lyhenne sanoista Wonderful World Of Outstanding Females eika edes sanoista Weird Wackos Or Outrageous Foreigners. Vaan se on lyhenne sanoista Willing Workers on Organic Farms. No, no eipas ajatella siella tollasia ajatuksia!! Ma tien, et nyt muutama pyorittelee paassaan jo hienoa uutta imagea Sansusta, joka on varjanny hiuksensa vihreex, ryhtyny vegaanix, alkanu harrastaan joogaa, meditointia ja kaiken maailman viherpiiperrysta seka aikoo pelastaa maailman kapitalismin kourista. EI, ei, Ei!! Taa jarjesto on oikeesti hyvin cool juttu. Meilla on nyt niiden jasenkirja, joka on taynna erilaisia farmeja ja pienyrityksia, joista osa siis harrastaa luomuviljelya yms...karjan kasvatusta ja ne nyt sattuu ottaan tallasia matkalaisia kattonsa alle ja tarjoon sapuskat tyontekoa vastaan. Toisin sanoen backpacker nakee tassa ensinnakinilmasen majotuksen ja ilmasen ruoan (jotka molemmat syo naurettavia maaria sun matkabudjetistas, vaikka koittasitkin olla syomatta yhtaan mitaan!!) mut ennen kaikkea taa on mahdollisuus saada oikeita Aussikokemuksia. Kokemuksia naiden tylsien, persoonattomien ja kasvottomien kaupunkien ulkopuoleta, mista se maaginen Bush alkaa.
Meilla on nyt ensimmainen paikka sovittuna alustavasti. Sanon alustavasti, koska mulle kaikki sopimukset on alustavia kunnes naan et ne actually toteutuu. Ollaan menossa farmille, joka sijaitsee Great Ocean Roadilla lahella Port Fairyn kaupunkia. Tassa farmissa sattuu olemaan loistavaa se, et ne omistajat on siella vaan viikonloppusin, eli viikot ollaan siella ihan keskenamme. Asutaan omassa asuntovaunussa (ma tiesin, et mun viime kesan karavaanarielamaan tutustumisella oli pakko olla jokin suurempi tarkoitus, kun vaan pankkitilin kasvattaminen!!!) ja puuhastellaan niita naita. Ma naan itseni jo niin loistavasti farmivaatteissa viemasssa kanoille ruokaa ja ryovaamassa niiden munia meille syotavax. Ruokkimassa poneja, kissoja ja koiria. Kitkemassa rikkaruohoja kasvimaalta lauleskellen aaneen ain laulain tyotas tee ja you know kaikkee farm stuffia. Sen lisax viikonloppusin on mahdollisuus ratsastella poneilla (ma siis tunnetusti kun oon niin hirvee heppafani, et metwursti maistuu taivaalliselle leivan paalla...Susse ampus mut taas tasta kommentista...)
Ja kaiken lisax sokerina pohjalla, meilla on tuolla farmilla Sussen kaa pieni haaste ottaa vastaan kehitystehtava nimelta leipakoneen kaytto. Hei kuinka coolia ois tehda tieteellisia ainekoostumus tutkimuksia leipakoneella!? Tuloksex saadaan, et mita ainesosia leipaan ei kannata koittaa laittaa (oisko hiukan coolia laittaa leipaan kokonaisia mansikoita tai pilkottua purjosipulia!!) ja et miten leivotuilla leivilla voi metsastaa kenguruita kayttamalla niita kivenkovina aseina....Tosin oishan se ehka mukavaa jos kerran onnistus loytaan myos sellasen koostumuksen, et sita leipaa vois oikeesti syodakin...HERRAN JUMALA, ei kai taa vaan tarkota sita, et jos ma osaan kayttaa leipakonetta ma oon askeleen lahempana muuttumista DESPERATE HOUSEWIFEX?
Nyt kun tata juttua taas tuntuu riittavan niin voisin kertoa viela pikasesti mun eilisesta bon apetit ruokailukokemuksestani. Lahdettiin tyoporukan kanssa syomaan steamboat dinnneria. Ma oon jo kerran aiemmin saanu Singaporessa kosketuksen Steamboatiin (oli sit Outi Mandylla paremmat tarjottavat...nailla ei ollu ees sita merimakkaraa...). Steamboat dinnerilla sun poydassas on keskella iso kiehuva kattila joka on taynna keittoa. taa kattila on kaasulevylla, jotta se keitto kiehuu koko ajan. Sit sa meet vaan napsiin raakoja tuotteita, kuten lihaa, kanaa, mustekalaa, kasviksia, kalapalloja, tofua jne...ja tunget ne sun syomapuikoillas sinne kattilaan kiehuun ja kalastelet ne paremmalla tai huonommalla tuurilla sielta sit pois kun ne nayttaa kypsalle ja pistelet ne poskees. On oikeesti ihan hassua et esim naudanliha tulee valmiix 30 sekunnissa...
Ma tien, et toi on oikeesti kun avoinkutsu ruokamyrkytykselle, koska sa kasittelet raakoja tuotteita samoilla puikoilla kun milla pistat ne ruoat sit suuhus hetken kuluttua. Senpa takia onkin ihan fiksua vahan koittaa valilla huilutella niita syomapuikkoja siella kiehuvassa liemessa desinfiointi efektin saavuttamisex edes jollain tasolla. Samoin ruokamyrkytysbakteereille sopii varmasti hyvin myos kaikki alottelevat idiootit, jotka ei osaa kypsentaa ruokaansa tarpeex...tai paremminkin sanottuna ei osaa ees syodessaan sita ruokapalastaan erottaa et onx se mita suuhun pistaa kypsaa vai ei, koska en todellakaan oo syony esim jotain sisaelimia tai blood buddingia aiemmin (vitsi, vitsi en syony niita kylla nytkaan vaan jatin ne ihan kiltisti sinne seisovaan poytaan muille naposteltavax...).
Mut kyl makin jotain eksoottista koitin (taa nyt ei oo kaikille eksoottista) mut sellanen pikkunen vauva mustekala tungettiin limasena ihan lotkona potkona sinne kattilaan mista se sit ponnahti ylos jantevana lonkerot jokaiseen ilmansuuntaan sojottavana herkkupalana. Niiden lonkeroiden nakertelu oli ihan totally cool, mut sit oli hieman epamiellyttavaa ottaa siita paasta kiinni ja pistaa poskeensa. Sita vaan koitti olla ajattelematta et hei ma tassa nyt sit pureskelen mustekalan aivoja...
Tassa muutama kuva meidan Dinnerilta...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Oon kyl aika "kokeile kaikkea kerran" type of a girl mut täytyy kyl sanoa et toi vauvamustekala näytti kyl aikas öklölle suuhun pantavalle; edes kypsennettynä. :D
WWOOFfaus kuulostaa huipulta, hyvä et päätitte tehdä sen. Ja Port Fairyn seutu on aika ihistä, joten etteköhän viihdy. Päästäppä ihasteleen GORin maisemia vielä kerran....:)
Post a Comment