Kavellin tanaan kaikessa rauhassa jattilaisrapujen tankin ohi. Jahmetyin ehka 3 askelta tankin ohitettuani, mun kasvoille levis hammastyny ilme ja laitoin vaihteen pakille. Peruutin takas tankin eteen ja tajusin, et olin nahny just, mita kuvittelinkin nahneeni. Jattilaisravun matkimassa Richard Gerea leffasta Shall we dance. Vannon, et silla jattilaisravulla oli taydellinen vakiotanssiote ja se oli just lahossa tekeen valssin neliota (= perus askel valssissa). Toisaalta, voihan olla, et oon vaan niin tanssinpuutteessa, et alan nahda jo ihan omiani ja seuraavax hait humppaa ja sting rayt salsaa...
Tanaan oli taas yksi niista hienoista tyopaivista, kun ma sain olla vahtimassa fish bowlissa turisteja haiden ja rauskujen syottamisaikaan. And boy was I lucky one. Liz (olikohan sen tyypin nimi ees Liz? Joo tunnen naa mun tyokaverini tosi hyvin...) piti niin tajuttoman loistavan stingray ja shark feeding talk:in, et luulin eksyneeni tasokkaaseen stand up komedia iltaan. Siina ittekseni hihitellessani kuulin kun Liz alko pitaan gallupia ja kyseleen, et mista kaukaa kaikkialta turistit oli oikeen Aquariumiin pollahtany ja miten ne sanoo niiden kielella sanan fish. Joo Puolalaisia, booooriiing, Kanadalaisia Booriiing, Vietnamilaisia boooriing, suomalaisia, MITA!?
Saman tien, kun joku vastas, et Finland, kaikki meni hidastukselle. Mun paassani alko hieno sankarillinen tunnari soimaan ja ma nain sieluni silmin itseni amerikkalaisen futiksen quartenbackina, hidastettuna ryntaamassa kyynerpaataktiikkaa kayttamalla kohti niita lattialla istuvia suomalaisia, ihan vaan todetakseni niille, et hei makin oon suomesta, ollaanx uusia bestiksia seuraavat 5 minuuttia. Hmm...mun olis ehka aika tarkistuttaa aivoni. Taa ulkomailla oleilu saa sut innostuun meinaan ihan naurettavista asioista. Mita sanottavaa mulla niille suomalaisille olis oikeesti muka ollu? Ei sitten mitaan, ja muissa tilanteissa yleensa valttelenkin maanmiehiani kun kaalisoppaa, mut toissa, jotenkin niiden kaa jutteleminen olis ihan paivan kohokohta :) Hyva etten sit naa amerikkalaisfutis-hidastus unelmat hyljattyani alkanu muuten huutaan kauheeseen aaneen, et KALA, KALA, KALA, jotta olisin saanu seka Lizin etta suomalaisten huomion ja sivistany kaikkia turisteja, et mita fish on suomex...
80-luvun lopulla muutama kundi oli lahteny Australian lansirannikolta kohti itarannikkoa paamaaranaan:
A) siirtaaa laiva paikasta A paikkaan B
B) Perustaa yritys, joka tarjoaaa laivalomia Whitsunday saarilla.
Noh nama kaverukset sit keksi laittaa pullopostia menemaan, missa lupasivat etta kuka ikina sen viestin jonain paivana loytaa saa viikon ilmasen loman Whitsundaylla. Loytajan tarttis vaan pirauttaa niille pojille ja loma olis niiden. Noh kavipa sitten pienet hokkus pokkukset ja ananasakaaamat ja se laiva katos tuhkana tuuleen, eika kukaan koskaan saanu selville mita koko miehistolle tai purtilolle oikeen tapahtu. Kylla vaan ihmisia ja laivoja katoaa edelleen naina teknisina aikoina, jollon taivaan sateliitit loytaa ja paikallistaa jopa Britney Spearsin kohtalokkaana autoajelu kertana puuttuneet, kuuluisaksi lehdistossa nousseet, kadonneeksi huomatut pilkulliset alushousut vaikka Saharasta.
Ja mix tama tarina nyt sit on kertomisen arvonen? No daah, talla viikolla eras rannalla hengaillu perhe loysi tan pullopostin, joka oli paivatty varmasti epailematta todella mahtavalle vuodelle 1986. Tosin sita viikon lomaa tan perheen on kylla varmaan hiukan hankala pyytaa, koska tunnetusti kadonneille on kamalan hankala soitella...(Tarkottaax taa hei muuten sita, et mulla on viela toivoo, et mun Mr. ferrari mieheni saattaa loytaa mun pitkin Nasijarvea seilaavan Turkinpippuri-viinapullopostini?!)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Toi on niin totta. Siis toi, et ku on ulkomailla, ni innostuu hirveesti muista suomalaisista. Tulee sellai ihmeellisen patrioottinen fiilis. Se on vaan normaalia. Mut sit jos menee jutteleen joilleki suomalaisille, ni pari lausetta menee viel ihan hyvin ja sit iskee normaali, suomalainen luonne päälle (siis jos ei olla nautittu alkoholia:) ja alkaa vaivaantunu hiljasuus... :)
Ja mä en ainaka pidättäis hengitystäni siihen asti, ku se ferrarimies vastaa... Toivossa on aina hyvä elää, mut rajansa kaikella. :)
Siis Milla, koitax sa nyt jotenki masentaa mua!? Come on anna mun nyt uskoo, et se mun prinssi rohkeani viela jonain paivana pyrhaltaa urheiluautollansa mun avukseni (Tosin se ei valttamatta auta et se pulloposti on ehka siina Tatun naapurimummon rannassa...)
Nii, mut ehkä sillä naapurin mummolla on lapsia tai lapsenlapsia; jollain niistä on pakko olla Ferrari. Tai se myy sen mökin ja ferrarimies ostaa sen... Hahah, yeah sure. It can happen. :P
Post a Comment