Punatiilisten talojen sankarit... mut hetkinen minkas mantereen ma loydan?!

Mita yhteista on Sanna-Marialla ja Captain Cookilla? Siis epailematta voisin luetella vaikka kuinka pitkan listan yhtenevaisyyksia (toivottavasti listalta ei kuitenkaan loydy ulkonako), mutta naista tarkein on, et meilla molemmilla on ollu punatiiliset kotitalot!! Ja jotta meidan molempien kotitaloilla olis jotain muutakin yhteista kun tylsan varinen materiaali, niin mun tarvis sit enaa vaan loytaa uus mantere, et joku rikas heppu vois sit ostaa mun kotitaloni 154 vuotta mun kuolemani jalkeen, laittaa sen osiin kun lego talon, shipata sen sille mun loytamaleni uudelle mantereelle ja koota sen siella taas kasaan. Sit joku saatio vois rahastaa kaikkia typeria Japanilaisturisteja ( jotka ei osaa liikkua yksin vaan tarttee aina bussilastillisen kavereita seurakseen) jotka haluais aivan valttamatta nahda milta tallasen maailmanmatkailijan himpe on oikeen sisaltapain nayttany. (ne varmasti rakastuis siihen maisematapettiin, johon liimailin vakuutusyhtio Samposta saamiani Snoopy tarroja kun olin 5-vuotias sisutusnero...)

Kylla vaan, ma en suinkaan huijaa. Australian mantereen loytajan Captainn James Cookin (suomennettuna Kapteeni Jaakko Kokki) vanhempien talo on todellakin purettu ja siirretty Englannista 253 laatikossa ja 40 tynnyrissa tanne Melbourneen. Cool, ha? Me ei koyhina matkailijoina viittitty maksaa sita 2 euron sisaanpaasymaksua kyseiseen pikku talopahaseen vaan tyydyttiin rapsiin kuvia ulkoapain (plus ne kaikki miljoona Japanilaista oli vallottanu sen koko paikan, et meille tuli pakokauhu ja ahtaanpaikan kammo, niin laksittiin sit meneen...)

Kuinka moni muuten tiesi, et miten Cook edes paaty loytaan Australian? Ei suinkaan kayny ihan niin, et Cookille olis tokastu, et "Hei dude, tossa kohtaa kartalla nayttaa olevan pikkusen tyhjan nakonen lantti, viittix kayda tsiikaan, et josko siella olis joku hieno mantere, missa on omituisia otuksia?" vaan kaveri oli lahetetty Tahitille tylsissa ja arkipaivasissa mittailu asioissa. Cookin piti mitata Venuksen liiketta aurinkoon nahden (ooo aikas vapaa suomennos, englanninnos menis nain et measure the transit of Venus across the sun). Ja kun naita herra Cookin mittauksia sit vertailtas muualla maailmassa samaan aikaan napattuihin huippuhienoihin laskelmiin, niin saatas selville laskettua maapallon etaisyys auringosta. (Toi kuulostaa just sellaselle tehtavalle, minka oisin jattany matematiikan kokeessa tekematta: vertaile eri laskelmia ja paattele niiden avulla maapallon etaisyys auringosta seitsemansadan desimaalin tarkkuudella...) Vaikka siis taa Cookille luotettu laskelmahomma varmasti kuulostaa erittain vaikealle, se ei kuulemma ollu kovinkaan monimutkanen operaatio, mut se oli aarimmaisen tarkeeta saada oikein. Paineita Cook ressukalle saatto lisata, et 8 vuotta aiemmin, kun Venuksen transit cross the sun oli edellisen kerran kaynnissa niin mittauspuuhissa oli epaonnistuttu ja seuraava transittia saataskin sit odotella vaivaset 105 vuotta...No onnex hommassa onnistuttiin, cook sai papukaijamerkin ja paluumatkalla tormas Terra Australiakseen...Happy endin kaikille siis.

Ma oon sit loytany mun uuden musikaalisuosikini. Priscilla the queen of desert oli jokaisen pennin arvonen. Toi musikaali perustu joskus nakki ja kivi vuonna (eli 1994) tehtyyn leffaan, joka on ollu sarjassamme just naita leffoja, jonka oon oottanu kirjaston videohyllysta viimesten 10 vuoden aikana kateeni ehka miljoona kertaa, todennu et se vois olla ihan hauska, mut sit aina kuiteskin laittanu sen kiltisti takasin hyllyyn. (luultavsti viela vaaran aakkoskirjaimen kohdalle, et kukaan joka sita etsii ei siis varmassti vois loytaa sita ja tietysti myos sen takia et ne kirjaston tadit saa jotain jarjesteltavaa...)

No nyt sit taalla ausseissa toi musikaaali on ollu oikeen kultakaivos, eika mikaan ihme. Ensinnakin siina on kaikkien tuntemia ihania ikivihreita hitteja, kuten I will survive, shake your groove thing, don't leave me this way....joten sun menovarvas alkaa vakisinkin jammaileen siella kengan sisalla kunnes tajuat, et itse asias sun koko jalkas jammailee ja sit toteet et nyt on rajotettaava ennen kun sun koko krappas alkaa groovaileen kaikkien muiden katsojien kauhistuksex.

Lavastus ja puvustus on aivan uskomattomia (mun lipun hinnalla on voitu ehka kustantaa yx sulka johonkin hattuun). Sita alko vakisinkin miettiin, et miten noin pienella lavalla voidaan tehda tollasia muunnoksia et saadaan aikaan eri maisemia ja paikkoja ja hei hetkinen mites toi bussi nyt tollain liikku jne...(ma olin kun pieni tiedemies insinoori, joka koitti aivot savuten keksia, et miten se kaikki lavastuksen tekniikka actually toimi...) plus ne asut, siis hitto valilla porukka oli pukeutunu kakaduix ja valilla tanssivix muffinseix!! Ja sita paitsi siina oli yhtena nayttelijana se tyyppi, joka on antanu aanensa Finding Nemossa sille hammaslaakarille. (Finding Nemosta puheen oleen, ma tassa kattelin sen yx ilta kamppisten kaa ja aloin vaan sit ihan vaivatta luetteleen niita eri kaloja mita siina on. "Hei kato toi on Lemon Damsel, vitsit Gill:han on Long Finn Banner fish...")

Tassa taas pari fotoo teille ettette ihan tylsiinny mun teksteihini ja bimboihin kertomuksiini...