Kun hakkaa paata seinaan, paa tulee kipeex...Kun joku asia arsyttaa, tulee hermorauniox...

On outoa huomata miten vuosien kuluessa sita ei muutu niinkuin uskoisi muuttuvansa. Ma oon tajunnu viime paivina taas olevani ihan just kun se sama Sansu 5-vee, joka ei osannu leikkia hiekkalaatikolla muiden lasten kanssa natisti, jonka ensimmaisen ja toisen luokan todistuksissa luki et ryhmatyo vaatii hyvin paljon harjoitusta, ja joka vastas kun silta kysyttiin haluaisko se pikkusiskon tai -veljen, et "En, koska ma saisin sit vahemman tavaroita". Ma oon ihan samalanlainen nyt kun sillon 6-vanhana kun aloin uudessa hoitopaikassa ajaan muiden lasten yli polkupyoralla ,et sain tahtoni lapi ja paasin takas naapurin Jussin luo hoitoon. Ma en edelleenkaan osaa olla ja leikkia natisti jos mun etuni alkaa oleen uhattuna. Ikava kylla mun kesan 2004 pieni sisainen paholainen (jonka ansiosta sain hirveen himoitus the Bitch of the island tittelin) on alkanu nostaan paataan...Ja Outi ja Milla jos ketka tietaa et se peto pitas saada ja nopeesti kahlittua...



Noinkin mahtavasti rustattu johdatus vaatii selityksia, et mista se kumisaapas oikeen puristaa.. Toi Saksalainen tytto ajaa mut hullux. Ei sen enempaa eika vahempaa. Ma en kesta, miten se on sekottanu koko paivarutiinit. En voi sietaa, et se ei osaa noudattaa aikatauluja vaan on jatkuvasti myohassa. Inhoan kuinka aamulla kun me tullaan asuntovaunusta sisaan, talo nayttaa rajahtaneelta, koska se ei oo siivonnu edellisen illan jalkiaan. Mua arsyttaa, et se eilen totes mulle illalla kun olin laittanu jo tiskivedet valmiix ja alkanu tiskaan, et eix tota vois tehda huomenna. Ja kun totesin, et no worries, teen sen mielummin nyt, se vaan jatko lukemista eika vaivautunu auttaan. Kanalassa se totes, et ei viittittas tehda noita kanakakka sakkeja, kun niiden kantaminen on niin raskasta selalle. HALOO!! Se on yx naista hommista ja me ollaan mukisematta kannettu selka kipeena niita sakkeja lahemmas sata kappaletta tohon pihaan viimesen kuukauden aikana. Se on kantanu 10 ja alkaa jo valittaan...Ei kuulosta ehka paljolta, mut kun lista goes on and on ja yht akkia sita huomaa, et pienista karpasista tulee jarkyttavia harkasia ja jokainen pikkuriikkinenkin yksityiskohta alkaa arsyttaan, niin se on se vaihe millon ma tarvisin lobotomian.

Eilen valit oli niin kireet lounaalla keittiossa, et jokainen laitto itte ruokansa, eika kukaan puhunu koko aikana sanaakaan ja saman tien kun viimenen murunen oli haipymy lautaselta mun oli pakko painella ulos hakkaan kuokalla rikkaruohoja laitumelta Sonata Arctican agsti musan pauhatessa taysilla korvalapuista. Mun oli jarkevampi hakata hullun lailla niita maan matosia kun rajahtaa keskella keittioo...

Marie osaa olla myos mukava. Mut ikava kylla sen tyypillinen, "ma olen 20-vee ja tiedan kaikesta kaiken ja mun mieleipiteeni on ainoo oikee" saa mun niskavillani nouseen perhanan pystyyn ja unohtaan ne hetkelliset mukavat hetket. Ma tiedan. Ma oon ite hyvin pitkalti samanlainen jastipaa know-it-all, minka takia meidan maailmat ehkaa kolahtaakin niin yhteen. Susse on vahan sovittelevana valikappaleena, mut senkin veri kiehuu, seka mua etta Marieta kohtaan... Mut yhdesta asiasta me ollaan Sussen kaa enemman kun samaa mielta. Mita nopeemmin me nahdaan Marien kavelevan ulos tosta ovesta for good, sen parempi meidan mielenterveydelle. Meidan rentouttava harmoninen yhteiselomme on talla hetkella ruined. Kaksi vanhaa spinsteria ei osaa sulattaa nuorta villikkoa.

Mutta nyt kun on taas paasty vahan purkautuun ja paasteleen tasta kuplivasta tulivuoresta hoyryja pihalle niin siirrytaanpas iloisempiin asioihin...Come to think of it, iloinen on ehka vaara sanavalinta...Aloittakaamme pieni mielikuva leikki. Kuvittele ottavasi katees pala karkeaa hiekkapaperia. Nyt ala reippaan rivakasti hinkaan silla hiekkapaperilla sun ihoas 10 minuutin ajaksi. Noh milta tuntuu? AIVAN!! Ei niin miellyttavalta.. Sirrytaan seuraavaksi sympatialeikki osioon. Nyt ajattelet etta toi auki hangattu ihon kohta on aikas lailla sanottakoon sun hantaluus ymparilla. Ja TADAA!! Saat selville milta mun ahterista tuntuu nyt useamman paivan rannalla laukkaamisen jalkeen :) Kylla vaan, meitsi ja Susse kilvan kirkuu autolla ajaessa kuoppasilla teilla (joita taalla maalla sitten riittaa!) ja kiljasee alas istuessaan. Mut ei se mitaan ratsastus on kivaa eika taa suinkaan esta meita esim huomenna menemasta ilman satulaa (barebackina niinkun hieno englanninkielinen termi asian ilmaisee) areenassa noilla muutamalla pienella mustalla pikakiitajalla. Ja kuinkas mukavassa kunnossa taa ahteri raukka sit sen jalkeen on? No varmasti niin mukavassa et perjantain pitka ratsastus rantatalolta tanne tuntuu vallan idioottimaiselta ajatukselta. Mut hei ehtiihan sita sit istuun kirkumatta kun on vanha, eix vaan?

Ja jos ihmettelette nyt et mika hitto toi rantatalo on, niin kerrottakoot et se on se, minka tuun muutaman vuoden paasta vuokraan kuukaudex ittelleni muutaman frendini (ilmoittautumisia otetaan vastaan) kanssa rentoutuakseni Australiassa maalaisaikoja muistellen. Tan paikan omistajat kun nyt saavat perheen lisaysta any day now ja kun se vauveli on loytany tiensa tahan maailmaan, ne muuttaa tanne sinne juuri rankenteilla olevaan rantataloon heinakuun alusta. Ja luoja, mitka maisemat sen talon ympari kulkevalta verrannalta oikeen on...Ma voin niin jo nahda itteni kahvikuppi kadessa tuijottavan kuinka aurinko nousee niittyjen takaa (se et nouseex aurinko sit oikeesti siita suunnasta onkin ihan toinen juttu...) Meri on ihan dyynien takana ja siella voi tehda pitkia kavelyita (tai sit ahteriraukkoja kuluttavia rantaratsastuksia niinkun me nyt ollaan tehty) ja kyllastya mukavasti kun se ranta vaan jatkuu...., ja jatkuu..., ja jatkuu...Mut siis ne asustelee siina talossa puolisen vuotta ja sit muuttavat takas tahan mokkiin mis me nyt oleillaan ja alkavat vuokraan sita rantataloa turisteille.

Tahan loppuun voisin laittaa muuten "kuukauden loma Australiassa" ilmottautumisten kannustimeksi muutaman kuvan talla hetkella siis keskenerisesta talosta (jonka avaimen onnistuin sit rikkoon sinne lukkoon, et pienet ablodit sille...alkaa toi haba varmaan oleen jo vahan turhan timmissa kunnossa kun avaimetkin jo katkeilee...)