Tuhkakupissa on tukalaa asua

Ootko koskaan miettiny milta tuntus asua tuhkakupissa? (Ma tiesin!! Arvasin, et taa kysymys on varmasti jokaisen top 10 listalla, jonka aiheena on "naita juttuja ajattelen aina juuri ennen nukkumaan menoa") Aikas ahdastahan se asuminen varmasti siina ois, mut luoja se haju vasta tekiskin sut sairaax. Ai miten tiedan ton vastauksen noin varmasti? No kun ma oon sattunu asuun viimeset pari paivaa sellasessa!! Ja trust me hengittaminen on ollu lahes tulkoon mahdotonta!! Se savun haju leijailee kaikkialle ja tunkeutuu kaiken lapi maaratietosesti kohteenaan sun keuhkot...

Me tehtiin tosiaan pikkunen edesmenneen Cindy ponin sairasvuoteen heinienpolttamiskokko suoraan asuntovaunun viereen ja se palo siina sit ilosesti savuttaen vaatimattomasti vaan perjantaista sunnuntaihin. (Ja kun sanon, et me tehtiin se kokko niin acually todettakoot et termi ME ei sisalla mua ja Sussea, koska ME ei oltas oltu niin tyhmia, et oltas alettu karyttaan suoraan makuuhuoneemme avoimen ikkunan vieressa!!) Mut mee nyt sit sanoon jotain laiskalle miehelle (ois voinu vieda ne heinat edes 5 metria siita katoksesta kauemmas, mista ne ulos raahas...), joka ei tajua ihan taydellisesti et mita on tekemassa (heinien ja puiden kanssa poltettavaksi ei ehka sovi viskipullot, oluttolkit, henkarit ja rautalanka). Ja ennen kaikkea, kun se tyyppi sattuu viel oleen tan paikan omistajan veli ja sita on laskelmoinu buukkaavansa sen luona ilmasex muutaman yon kun Perthiin asti paasee...Joo, noh sanomattomista sanoista ja antamattomista neuvoista siis karsii koska me ollaan kirottu Sussen kaa nyt ihan kivasti kun se savu on tunkeutunu ja vallannu meidan asuntovaunumme. Ma koitin menna peiton allekin sita pakoon, mut enhan ma nyt niin voinu nukkua kun peiton alla ei happi riita ja sit peiton paalla taas olis tarvinnu saamari kaasunaamaria, et voit arvata miten ihanasti oikeen oon viime yot nukkunu. (Sammy, tuli muutes pienet deja vut kuule meidan Las Vegasin hotellihuoneesta...Joo savuton on kova sana kylla ens kerralla!! vaikka siina sit kymmenen dollaria haviaiskin!!)

Sit on taas kerrottava ote heppahoperon paivakirjasta :) Meidan shetlanninponit on saanu varmasti kasiinsa Brickan How to be a great lover-kasikirjan, koska ne on nykyaan aivan mahdottomia suukottelijoita. Voi etta ne on sit sulosia kun ne tulee turpa suorana puhiseen ja honkaileen sun nassus eteen ja pokkiin sua nenaan (Mehan vaihdellaan Marbon kaa nenia harva se paiva). Ja jokainen joka on ikina hepan nassua napeloiny tietaa, et niiden turpa on ihan kun silkkia. Se on niin ihkun tuntunen et sita vois silitella ihan kevyesti vaik viikon. Mun superponini Patch ei oo ihan tollanen pusuttelija (ikava kylla) mut se niin sulosesti nojailee aina paataan muhun kun silittelen sita, et oon kylla aikas heartbroken kun taalta Tyrendarran perakylasta lopulta lahden latkimaan.

Tanaan mina ja Patch suorastaan liidettiin. Oltiin pikkusella maastoreissulla ja kuule ette usko miten komeesti me loikattiin polulle kaatuneen puunrungon yli ja jatkettiin siita kamalaa laukkaa jyrkkaa makee ylos. Ma haluisin nyt kauheesti kertoo, et se puunrunko oli ainakin 2 metria korkee ja vauhtia mittarissa ainakin sata, mutkun ottaa huomioon et mun ponini sakakorkeus on luoja tietaa mita, ehka vahan paalle metrin (villi veikkaus 120 cm) ja et siina oli just ollu kamala pusikko-risukko kohta ennen sita estetta, niin totuus on et runko ei ollu korkee eika vauhtikaan huima. Mut se oli kuiteskin mun eka esteeni ikina ja sita paitsi en ehtiny siihen ees pahemmin valmistautuun. Se oli vahan sama tilanne kun jos tarvitaan vapaaehtosta johonkin juttuun luokan eteen ja ennen kun oot ehtiny edes ajatella piiloutuvas pulpetin alle, opettaja jo osottaa sua ja huikkasee "et hei sina sovit tahan, tuus tanne eteen" Me nimittain ratsasteltiin vaan ihan rauhallisesti, ja what do you know, seuraavax mutkan takaa loytyy tielle kaatunu puunrunko ja Petrina vaan ehtii huutaa mulle, et ota vauhtia ja nojaa hypatessas eteen pain. Minahan sit vaan luotin et mun superponini tieta vahan paremmin kun mina, et miten lievasti ylamaessa olevan puunrngon yli paasee tyylikkaasti ilman, et tarttee laskeutua maahan kierteisella tuplavoltilla tai V-tyylilla...( ja senhan se luojan kiitos tiesi ja laukkas kaupan paalle kuniisti harja hulmuten sen rungon jalkeisen jyrkan maen viel yloskin)

Ai niin paasi melkein unohtuun (Mites tama nyt on mahdollista!?) Viime sunnuntaina kokoonnuttiin taas tonne Heinametsan Poni Clubille kuulkaas katteleen noita karvakamuja in action. Ja siella sit oli sellanen seta, joka oli mun mielestani keksiny maailman loistavimman lastenvahti tekniikan. Aina kun kersa koitti lahtee juokseen karkuun, se lassos sen! Jep, jep kuule lasso liehu vaan ilmassa ja hetken kuluttua kakaralla oli silmukka nilkan ymparilla ja sen karkumatka paatty sit hyvin epatyylikkaasti siihen.

Noh me tota meininkia siina hetken aikaa silmat ihailusta kiiluen katteltiin kunnes tehtiin jotain hyvin epasuomalaista. Me nostettiin persauksemme ylos penkista ja paineltiin kysaseen silta setalta, et voisko se opettaa meille miten kayttaa lassoa (kato ihan vaan tulevaisuutta varten. Mista sita tietaa, koska sita tarttee alkaan karkuun juoksevia miehin lassoileen...) Ja sehan sit opetti. Ei oo sit muuten ihan niin helppoo milta sen sedan tekemana naytti (oisko ehka voinu johtua siita, et se mies oli nyt reilut 40-vee ja alottanu lassoamisen 4 vuotiaana, et oli ehtiny muutaman vuoden harjotella...) Mut perustekniikka me nyt tiedetaan. Tosin karkailevia kakaroita, pakoonjuoksevista miehista puhumattakaan ei nyt kylla ihan lahipaivina kiinni napata, mut ehka voitas vahingossa tainnuttaa muutama ampiainen tai hyttynen siina hosuessamme..

Tassa muutama photo Heinametsan reissulta...(ja ma painotan, et MUUTAMA)