Kaikkea kamelista krokotiiliin

Mun maalaiskokeiluni alkaa laheneen loppuaan ja ens keskiviikosta lahtien edessa on taas uudet haasteet. Tai no uudet ja uudet... naa samat haasteet nyt on ollu olemassa jo melkein 200 vuotta, mut aikasemmin ne on ollu vaan muiden edessa, ei mun. Ja taman haasteen nimi on Outback.

Tunnetusti Australian suuri keskusta taynna ei mitaan, on aina aiheuttanu ihmisille paanvaivaa. Monet ei oo uskonu, et se vois oikeesti olla tyhjaa taynna vaan sinne on lahteny tutkimusmatkalle heppuja, jotka on dorkina raahannu mukanaan 3000 mailia niinkin oleelllisia asioita kun puuveneita, koska uskovat et kunhan vaan tarpeex pitkalle painelee, niin kylla sielta joku sisameri tai hieno jokireitti loytyy. Ja kaikkihan me lopputulos tiedetaan, hitot sielta mitaan uutta Kaspianmerta tai Amazonia loytyny.

Herrat Burke ja Willis on ehka kuuluisimmat tutkimusmatkailijat, jotka Australian historia tuntee. Toi on sinansa hassua, et kavereiden reissu makso omaisuuden, retkikunta ei saavuttanu juurikaan mitaan ja koko homma loppu viela kaiken lisax tragediaan. Tosin kavereille pitaa antaa pikku ablodit ihan jo sen vuox, et hyvalla asiallahan he olivat kun Melbournesta herran vuonna 1860 kohti pohjosta laksivat tavotteenaan loytaa reitti mantereen halki ja paastya siis Australian pohjoisrannikolle. Taman kaiken hauskuuden he tekisivat, jotta pystyttas rakentaan sit maan halki sahkotinlinja ettei kirjeilla kestas enaa puolta vuotta paatya Melbasta Lontooseen...(Ei paljon urgenteja busineksia noina paivina hoideltu..)

Lahtokohdat Burken ja Williksen reissulle olivat vallan mainiot. Burke ei ollu ikina ees kayny outbackilla, eika tienny tutkimusmatkailusta tai tieteista yhtaan mitaan. Mut hei kaveri oli sentaan Poliisi, et kai se jo jotain merkkaa...Ja sit kaverit olivat laatineet hienon listan, mita he aivan ehdottomasti tarttevat mukaan reissulleen. Nykyaanhan listaan kuulus GPS, kannettava DVD-soitin ja viihdelevyja, muutama koppa bissee ja digikamera. Mut back in the day Burken ja Willisin most important kamojen joukosta loytyivat niinkin huikeat esineet kuin Kiinalainen Gongi, painava puupoyta ja samaan sarjaan kuuluvat tuolit seka kirjoituspoyta. Nama kamat myos matkaan lahtivat, en siita tie kuinka kauan ne matkassa mukana pysyivat, mut ilmeisestikin pidempaa kun ne 1500 paunaa sokeria, jotka jatettiin jo alkureissusta matkan varrelle, koska ne paino kuulemma liikaa, eika olleetkaan ehka sittenkaan niin tarkeita juttuja tutkimusreissulle...Kaikesta tasta voimme jo paatella, et ei ollu ehka ihme, ettei kumpikaan Burke tai Willis, ikina palannu talta reissulta, et rauha heidan sielulleen...

Noh meitsin outback reissu on ehka hieman erilainen. Mun ei tartte tehda sita konilla, ma en tarvi mukaani kirjotuspoytaa, eika mun tartte edes navigoida. Sen sijaan ma maksan itseni kipeex siita, et joku muu hoitaa ajamisen, opastuksen ja takaa et paasen hengissa pois sielta keskelta ei mitaan. Mut kunnon tutkimusmatkailijan lailla, ma vietan yoni ulkona tahtitaivaan alla makuupussissa, luultavasti vilusta vareillen ja kokkailen ruokaa nuotiolla. Mut hei, mita sita ei tekis jotta vois elaa tutkimusmatkailun hengessa.

Ma muistan viela elavasti, kuinka Millan kaa vanhoina hyvina Jyvaskylan aikoina turrutettiin aivomme turhanpaivasella amerikkalaisella tositeeveella. Ohjelman nimi oli Outback Jack. Jack oli ihku "aito" Outbackilla asusteleva aussi, joka veti vertoja itse crocodile Dundeelle erataitoineen (yeah, right...) Tama tyyppi nyt oli sit karsiny jostain tajuttomasta aivovauriosta, koska oli paattany tarvitsevansa aivan valttamatta vaimon, ja viela amerikkalaisen sellaisen. Niinpa 12 neitokaista pukkastiin pihalle koneesta ja ne sit laskuvarjon avulla laskeutuivat suoraan Jackin jalkojen juureen keskelle Australian mannerta. No pitka stoori lyhyeksi, totta kai Outback Jack valitsi sen eniten Paris Hilttonia muistuttavan bimbon Blondin, joka sai kohtauksia joka kerta kun naki jonkun nelijalkasen otuksen ja jarkytty kun kuuli ettei voinu kayttaa teltassa hiustenkuivaajaa ja kiharrinta. Mut hei, good luck for them. Olivat selkeesti match made in heaven... Anyweiz pointtina oli se, et sarjassa tehtiin kaikkea tosi Australialaista ja siina oli kaikkea aina aboriginaaleista didgeridoohon ja kenguruihin asti. Muistan edelleen, kuinka me Millan kaa katottiin haavi auki, kun eraassa jaksossa plikat sit joutu pienelle safarille KAMELILLA!! Olin silleen et ei pyha jysays, onx Jenkit tosiaan niin tyhmia, et ne luulee, et kamelit on Australiasta!! Oh well, jenkit ei indeed olleet tyhmia, Sansu oli...

Ei kameli, ei toki ole alkuperainen Australian asukki, mutta rakkaan guruni Bill Brysonin mukaan Australian Outback on todellakin talla hetkella ainoa paikka maailmassa, missa yksikyttyraiset dromedaarit elaa villina!!Ja niita on ihan jopa niinkin kivasti, et 100 000 kipaletta...Nama mussukat paatyivat sit tanne kuinkas muutenkaan kun toihin (niinkun kaikki Uusi-Seelantilaisetkin. Raukoilla on siella niin huonot palkat et joutuvat tuleen tanne toihin rikastuun...). Ne kamelit kato jelppas rakentaan junanradan Adelaidesta Alice Springsiin ja kun hommat oli purkissa niin mitapa siina sit kun heittaytyyn elainaktivistix ja kirkuun, et freedom for camels ja vapauttaan ne sit Outbackille. Etta nain. Kameli siis on todellakin nykyaan Australialainen asia...

Itse asias, ma oon nahny viimesen 2 paivan aikana 2 kamelia. Ensimmainen aiheutti hieman silmien hierontaa. Tasta kun ajaa hurautetaan tonne Portlandiin, niin siina on matkalla kamalan kaunista Australian maaseutua. Sit yht akkkia keskella peltoo seisoo jumalattoman kokonen PALMU!! Siis sellanen iso palmu, jonka nahdakseen suomalaiset seivasmatkailijat on lentany Kanarian lampoon jo vuosikymmenia. No tan palmun alla sit hengailee aina lehmia (luulevat ehka olevansa Kanarialla..). Hmm...hieman tulee joka kerta ohi ajaessa fiilis, et joku ei nyt kylla ihan kuulu kuvaan. Ja joka kerta kun ollaan Portlandiin pyrhalletty muistettaan Sussen kaa kayda sama keskustelu siita, miten naurettavaa on istuttaa palmu keskelle maisemaa mihin se ei todellakaan kuulu. Ja Sit kun olin taas jalleen kerran ohi ajettaessa pitamassa mun hienoa, tahan mennessa jo kamalan hienoon muotoon hiottua palmupuhettani, niin tien vieressa aidan luona syo ruohoa...KAMELI!! Olin vaan et ei herran jestas, oonko ma sokee, tyhma vai keraileex taa tilan omistaja yksinkertasesti vaan kaikkea eksoottista joka ei kuulu maisemaan. Noh kameli se oli, joten luojan kiitos tunnistan kuin tunnistankin viela elaimet, en oo tyhma ja luultavasti siina tilalla asuu jokinluokan kaveri, joka haluaa erottua massasta.

Ja massasta erottumisesta puheenollen. Meitsi sit leikkii tana vuonna syntymapaivanaan pienta Crocodile Dundeeta, silla eihan Aussikokemus nyt olis yhtaan mitaan, ellei menis toihin krokotiilifarmille! Jep, 25.6 lahtien siivoilen parin viikon ajan parimetristen saltwater krokojen koppeja ja jauhan kundeille lihaa lounaax. This is exactly what I came here for!! Just tallasia juttuja ma tartten elamaani. Toi on meidan seuraava wwoffaus paikka ja se sit sijaitseekin jo lamposemmilla seuduilla Pohjois-Territoriossa Kathrinesta parisataa kilsaa lanteen (jos toi nyt jollekin jotain sanoo, jos ei niin teeskentele ees et tiet mista puhun...)

Ja loppuun viela pieni opettavainen tarina. Ala usko tienviittoihin. Tai jos uskot, omista loistava off road vehicle :) Me sit lahdettiin tanaan pienelle paivaretkelle Mt Napiet State Parkiin ja kylttien mukaan kaannyttiin ihan oikeesta kohtaa. Siina kyltissa luki Mt. napier 4km to carpark. Noh eihan sinne perhana menny ees kunnollista tieta, carpark ei nyt ollu missaan nakyvissa vaan ajeltiin meidan rallimallilla sellasta kaposta kinttupolkua, et moido. Kiva kun se Mt. Napier on viela kuollut tulivuori, niin seudulta loyty vahan teravia kivia, jotka sit mukavasti torrotti polusta ja odotin koko ajan koska rengas sanoo PUFFFFFFF...Meitin matka sit loppu ei suinkaan siihen, et oltas loydetty carpark, paasty vuoren huipulle tai edes siihen, et meitsi kuulosti ihan aidiltani kaikkine uiii, oiiiii, eiii, huiiiiiii kommentteineni kun susse ajeli puskien kautta ettei tormatty kaiken maailman kiviin ja kuoppiin ja oksiin vaan matka tossas siihen, et keskella tieta oli kaatunu puu poikittain. Luojan kiitos siina kohti oli sen verran aukeeta et paastiin heittaan auto ympari ja kohti kotia. Et se siita reissusta. Mut tunnetaan nyt hirmu hyvin Tyrendarran lahiseudun kaikki maalaistiet, koska otettiin detour kotiin kaikkien mahdollisten pikkusten sivuteiden kautta...