Darwin-Cairns-Mission beach-Innisfail-Townsville

DARWIN:

Meidan paivat Darwinissa kulu kun hippikommuunissa asustellen. Se Ryanin kaveri Jeremy, kenen luona crashattiin oli saanu extra annoksen AD/HD:ta ja sen energiamaaralla olis voinu valasta kokonaisen kylan Afrikassa. Kaveri oli yltio positiivinen (eli kaikkee muuta kun suomalainen...) ja loving life, minka takia se olikin varmaan keranny jokaisen Couchsurfing sivustolta loytyvan rastatukkasen "taiteet ja pitkat kainalokarvat on in" hippityton vallottaan kotinsa. Siella me sit asustelttin muutama paiva saman katon alla  Susse ja mina (konservatiivit), Jeremy (positiivi) ja 4 hippityttoa (alternative thinking people), jotka oli expertteja kayttaan vaatteita, jotka hadin tuskin peitti X-rated alueet...

Siella ne tytot kuule veteli ituja ja kokkaili aasialaisia oudolta tuoksahtelevia poperoita. Iltasin niilla oli vesivarittely tuokioita keittionpoydan aaressa tai kitara-bongorumpu musisointihetkia olohuoneen lattialla. Kuinka pollyssa naa kaverit hipeille ominaisella tavalla oli? Ei sitten mitaan hajua, mut kovasti ne sienia tykkas taideteoksiinsa piirrella...Hyvantahtosia heppuja tuntuvat olevan, mut luoja jos mun lapsistani joskus tulee tollaisia sosiaalipummeja, niin ma hyppaan alas Nakisneulasta (tai laitan ne hyppaan alas...) Ai miten niin pummeja? Noi kaikki oli couchsurffannu tossa osotteessa jo yli 3 vk (kylla 3 VIIKKOA!) tekematta yhtaan mitaan. Joo, niiden tarkotus oli kylla alun perin ollu hakee toita, mut eivat sit olleet paasseet viela niin pitkalle, koska kuten nyt heita itseaan lainaan, he totesivat et "It's too hot to look for a job."

No joo Darwinissa ei siis tapahtunu paljo mitaan (eika koko kaupungissakaan ollu paljon mitaan, no worth going there...) ja kun me 3am hypattiin Darwinissa taxiin kohti lentokenttaa 

(HALLELUJAA!! Ihme on tapahtunu, Susse ja Sansu on kayttany taxia) meilla oli mielessa vaan yx ajatus. Me oltiin suuntaamassa kohti ultimate Backpacker helvettia, Cairnsia...(Tehdaan nyt siis yksi asia selvaksi for once and for all, et mehan Sussen kaa ei siis olla backpackereita. Me ollaan kulttuurimatkailijoita, ja noiden kahden valilla on iso ero ja  jumalattoman kokonen ammottava kuilu!)

CAIRNS:

Kun me 10 kk aikasemmin suurine suunnitelminemme ja yllattavan tyhjine rinkkoinemme saavuttiin Australiaan, me ajateltiin, et oltiin Savin the best for the last. Queensland trooppisine sademetsineen, ihanine rantoineen, lamposine ilmastoineen (unohtamatta yhta maailman ihmeista, joka avaruudestakin asti nakyy maapallolla mollottavan, eli Great barrier reef) kuulosti taydelliselta paikalta viettaa viimeset kuukaudet hektisten alkuvuoden seikkailujen jalkeen. Toi hieno mielikuva paratiisista mureni kylla hyvin nopeeta heti ensimmaisen Aussikuukauden aikana, kun tajusit, et 98,8% kaikista Backpackereista suuntaa juuri Queenslandiin elaan sita villia nuoruuttaan. On aina niin suosittuja Miss Markapaitakisoja kaikille halukkaille, jotka on unohtanu pakata rintsikat mukaan rinkkaansa, party boateja bilettajille, crazyja paivaretkia bissettelijoille, ja siis yleisestikin ihan kannaysta ja alkomahoolia. (Kaksi varmaan Queenslandin kuuluisinta tuotetta koko Australialle on xxxx-olut ja Bundy-rommi, et what does that tell u about the state...)Kaikkee tota kirku jokainen esite ja artikkeli, mita tasta viehattavasta Queenslandista nakee. (Ei ihme, et viime aikoina, jokainen alkuperanen Queenslandilainen, johon oon tormanny on muuttanu sielta pois...)

No kun me kax kalkkiintunutta mummelia vihdosta viimein paastiin Cairnsiin, todettiin kauhuksemme, et pidettiinkin paikasta. Niinpa siita, minka piti olla 3 kiduttavaa yota ja paivaa, tulikin 5 kivutonta yota ja action tayteista paivaa. Ja kaiken lisaksi saimme kokea, milta tuntuu olla pelastusarmejan soppajonossa.

Joo, me ei ihan kirjaimellisesti kaytetty Pelastusarmeijan huikeita ruokailupalveluita, mut meidan kokemuksemme kautta saatiin kokea, milta niista soppajonossa seisovilta taytyy tuntua. Meidan hostellilta sai paivittain kauheen kauniin vaaleensinisen ruokakupongin, joka oikeutti ILMASEEN ateriaan yhdessa keskustan backpacker biletysmestoista. Meilla ei tietenkaan ollu kovin kummosia odotuksia, et millasta ilmasex annettava ruoka vois oikeen olla, mut Roope Ankkoina luonnollisesti kaikki ilmanen hyodynnettiin. Ja pojat, oliko se ees nolon tuntusta seisoo siina ravintolan ovesta ihan kadulle asti ulottuvassa jonossa kauheen backpacker joukon kanssa,et paasi tekeen tilauksen. Tuntu oikeesti sille, kun sun pelkka seisomises olis kirkunu, et "MINA OLEN KOYHA JA ALAMAINEN. ANTAKAA MINULLE ILMAISTA RUOKAA. TE YLEMPI ARVOSET OHIKULKIJAT, JOILLA ON PIHVI LAUTASELLANNE ELKAA KATSOKO MEIDAN SUUNTAAN" 

Kuten kaikki tietaa, toisinaan noloutensa kuten ylpeytensakin tulee niella ja get on with your life, joten mekin tilauksemme tehtiin. Ja hei kuvitelkaa, meilla oli ihan 4 vaihtoehtoa, mista valita (don't get too exited, siella oli se ihan ennalta odotettavissa oleva spaghetti bolognese listalla sen eksoottisen emunliha fileen sijaan..). Ja uskokaa kun sanon, et neljana iltana viidesta, ma soin kasvispastaa!! Ja se oli oikeesti hyvaa!

Toiset unelmat toteutuu paivassa, toiset viikossa, toisten toteutumiseen menee melkein 10 vuotta. Kun EF-kielikurssit paatti pilata mun elamani kesalla 1999 perumalla mun hienon Cairnsiin tilatun kielikursini, ma vannoin (sen lisax etten anna niille tota ikina anteex, mika oli niille varmasti kamala menetys) et jonain paivana ma tuun viela Cairnsiin ja meen junalla Kurandaan. Mika ihme on Kuranda? Kuranda ei ole eksoottinen hedelmalikoori, jota saa vaan tiettyyn aikaan vuodesta, tai Queenslandilaisten pyha vuori. Kuranda on kyla vuoristossa, jonne paase muun muassa sansu paahan pakonomaisesti pinttyneella kulkupelilla, scenic railwaylla.

Kuten niin usein elamassa, kun unelmat toteutuu niin huomaa, et ne ei ehka ollukaan ihan sen arvosia kun kuvittelit niiden olevan. Jos sa aiot menna jonain paivana Kurandaan, niin ma suosittelen lampimasti edullista paikallisbussia, koska sen matkan aikana nakee huomattavasti enemman kauniita ja scenic maisemia, kun se kalliin "scenic" junan kyydissa, joka on vaan koko ajan tunnelissa, tai puska on niin korkeeta et naat ikkunasta vaan pirusti ohi vilahtelevia puunrunkoja, ja tunnelma on kun elasit fastforward kelauksella, koska ne puunrungot on niin pirun lahella, et tuut dizzyx kun tuijotat niiden ohivilahtelua. Mut tulipahan sekin reissu tehtya. Yksi unelma on nyt yliviivattuna ja Kuranda oli ihan charmantti paivaretkipaikka.

Nyt on sit nahty yx maailman ihmeista, Great barrier reef. Muita tolla Isolle valliriutalle tehdylla snorkailureissulla nahtyja ihmeita oli sansu vahan liian suuressa markapuvussa (lahna olis helposti pystyny uimaan mun puntista sisaan, mut se pienempi koko oli niin pieni, et hyva et mun ranteeni mahtu siita puntinaukosta sisaan!) kylmassa vedessa, paljon ihkuja kaloja seka Finding Nemosta et Melbourne Aquariumista seka mina rapikoimassa keskella merta ilman pakokauhua, pelottavan sinisyyden keskella. Jouduttiin meinaan yhes vaihees simmaileen hieman kauempaa riutan laheisyyteen ja kun tungit ne snorkkelis veden alle, niin kaikki mita nait oli vaan tummaa sinista vetta. Ihan just niinkun painajaisissa kun oot eksyksissa keskella merta, uppoomassa, veden alla (aika hankala upota veden paallakaan...) ja kaikki suunnat nayttaa aivan samoilta, etka tie missa suunnassa on pohja ja missa pinta ja panikoit ja susta tuntuu et sulla ei riita happi vaan tukehdut justiinsa. (ai mita sulla ei oo ollu noita unia? Just joo, et oo normaali...)

Samalla snorkailureissulla vahemman ihmeita oli Sansun palanut otsa (joo joo Outsa ja Milla, ei nyt naureta, kyl ma viel joku paiva opin...), se et horppasin ihan lopux just ennen veneeseen nousua kauheen kulauksen merivetta, vaik siihen asti olin valttyny tolta epamiellyttavalta tapahtumalta ja et snorklaus instructor oli brasilialainen hemmo, joka puhu ihan liian aksenttista englantia (lue: sita ei ymmartany erkkikaan...) ja kerto tosi mauttomia vitseja esimerkix markapukuihin pissaamisesta. Mutta hirveen kiva paiva me vietettiin ja ma olin kun kaveleva opus kun hienosti osottelin Susselle kaloja ihan pro:na ja nimesin, et toi on Long fin banner fish ja toi hump head Maori wrasse. Ma tiesin, et joku paiva olis viel hyodyx et tuijottelin liian usein Melbourne aquariumissa niita kaloja nimeavia tauluja ja koitin opetella niita ulkoo...

Ton snorklailupaivan lentavalause oli: Me ollaan just kun miehia, aina vehkeet mukana. Mista toi tuli tai missa kontekstissa me sita Sussen kaa kaytettiin, ala vaan kysy,koska sita en enaa muista mut toi lentavalause itsessaan kyl jai paahan kummitteleen.

MISSION BEACH:

Joo olipa kerran 3 tyttoa, jotka keinu Amurin leikkipuistossa (viskoen kenkiaan vauhdista tahdaten puuhun, kehittavaa toimintaa I know...) ja heitti vitsin, et ennen kun he tayttaa 30v, he hyppaavat laskuvarjolla. Yksi naista neitokaisista teki sen viime vuonna Mission Beachilla oman aussiseikkailunsa aikana, tama neitokainen teki sen viikko sitten juuri samaisessa paikassa, joten Anu millos sa oot suuntaamassa Mission beachille hyppaan ulos koneesta 220km/h, 14 000 jalan kokeudesta? Ei sita vapaapudotusta oo kun minuutti (ois saanu kyl olla ainakin 2 min ja jos Ssselta kysytaan niin vahintaan tunti) ja sit leijailet mukavan aikaa varjolla katsellen aivan tajuttoman upeita maisemia. Seriously, ma en kasita miten jotkut sanoo et laskuvarjolla hyppaaminen on pelottavaa! Painvastoin, se oli rentouttavaa!! Okei, sulla kay ehka mielessa kun istut hajareisin letkassa 10 muun ihmisen kaa pieneen koneeseen sullottuna et en makaan ihan terve oo, et toi mun takana persauksissani kiinni istuva hemmo kytkee mut ihan just itteensa kiinni ja sit ma tipun tosta avoimesta ovesta, mista mun kaverini havis just hetki sitten. Mut heti kun oot paassy ohi siita pelottavasta reunasta, ja sa oot koneen ulkopuolella sa aattelet vaan, et mix ma en tehny tata jo aikoja sitten. Sami ja Milla, tan vuoden tarkotus oli to live on the edge, mut ma taisin menna ihan niin pitkalle, et I jumped off the edge...

INNISFAIL:

Joku vois sanoo, et ei oo maailman paras idea lahtee vieraassa massa, vieraaseen kaupunkiin 55-vuotiaan miehen kotiin viidex paivaa lomaileen, kun oot tavannu tan hepun tasan kerran hetken verran. Mut meilla nyt on Sussen kaa ilmeisesti uskomattoman huono itsesuojeluvaisto tai sit tajuttoman hyva ihmistuntemus, koska juuri noin tehtiin. About kuukausi sitten Susse jutusteli muutaman keski-ikasen hirveen hauskan tyypin kaa roadhousen baaritiskilla, kun sansu raukka juoksi niskalimassa toissa se tiskin toisella puolella. Naa kaverit oli kamalan kohteliaita ja tarjos Susselle koko illan Vodkalimee (vahan kun breezerit) ja kutsu sen kylaan, jos tullaan Queenslandiin.

Noh kun kerran Queenslandissa oltiin, niin kylaan myos mentiin. Kysyin Susselta, et mitkas niiden kavereiden nimet olikaan? Vastaus: Stork & Erby. Voi luoja, toi kuulosti ihan joltain dorkylta piirretylta, just sellaselta niinku oli aikonaan se sarja Pinky & Brain niista kahdesta valkosesta laboratoriorotasta, jotka halus vallottaa maailman. Noh ei nimi miesta kai pahenna ja niin edelleen...Sit seuraava kysymys, milta ne nayttikaan? Vastauksex sain, et en ma muista mut se toinen oli ihan kun Robin Williams. Joo, et Ms. Doubtfirelle oltiin suuntaamassa...

Erby tuli sit hakeen meidat bussiasemalta ja kestitti meita 5 paivaa kattonsa alla sokeriruokoviljelmien ymparoimalla pikku kukkulallaan kun parhaimpia kavereitaan. Oikeesti kaveri oli aivan loistava tyyppi, joka oli matkustanu paljon ja naytti kun nayttikin just Robin Williamsilta kun hymyili. Silla oli silmapuoli lemmikkikakadu, joka iltasin tykkas hengailla mun ja Sussen olkapaalla tai sylissa tai sit jamailla orrellaan Backstreet boysien tahtiin. Oli aikas veikee lintunen ja ihan charmantti, paitsi sillon kun paaatti saada kohtauksen sun olkapaallas ja tarrautu suhun pirun teravilla kynsillaan, rapytteli siipiaan ja kirku taytta kurkkua sun korvasjuuressa niin, et aivot meinas lentaa pellolle. (Eika sekaan ollu kauheen hauskaa, kun se yritti paritella mun paani kanssa...) Tiesittexte muuten et kakadut voi elaa 100-vuotiaax!?

Yhdella paivaretkistamme paadyttiin hamaranimiseen kylaan, Babindaan ja lounaalla mentiin sanoon Erbylle, et ollaan ihastuttu Corned Beefiin. (tietylla tavalla, tietysta osasta buffaloo tai lehmaa tehty liha, jota laitetaan leivanpaalle, tosi Aussijuttu.) Pohdiskeltiin aaneen, et voix sita tehda ihan kotisuomessakin, et miten se actually oikeesti tehdaan ja What do you know...Seuraavax loydettiin ittemme paikallisen lihakauppiaan kylmiosta, missa herra teurastaja esitteli yli-innokkaana meille lihaliuoksessa lilluvaa raakaa lihanpalaa, josta oli parasta aikaa tulossa corned beefia. Saatiin tosiaan ihan full tour, et onpa tullu nahtya nyt ne kylmiossa roikkuvat kokonaiset siatkin...Mita tasta opimme? Ala sano Erbylle jotain, koska next thing you know, se raahaa sut jonnekin missa se voi selittaa miten se juttu actually tapahtuu. No eipa kovin moni matkaaja kai voi sanoa pyorineensa reissuillaan butcher shopin kylmiossa...

Milla, mun on nyt pakko sanoo taa lause. Sansu paasi toteamaan 5.9, et Sansu chillaa Millaa Millaa putouksillaa. Jep Erby ja Stork vei meidat ensin bisselle ja lounaalle paikallisten julkkujen kaa Millaa Millaan paikalliseen, jonka jalkeen mentiin uimaan Millaa Millaa putouksille. Pakko myontaa, et oli mun nakemistani putouksista hienoimmat. Ja jos putous tekee vaikutuksen jo Susseenkin, joka on ehka anti-vesiputouksisin ihminen, jonka tunnen, niin sillon voi jo sanoo Jihaa. Ton reissun paatoksex pysahdyttiin yhdella poikien kaverilla, Sibbylla (joka olis ihan vakisin vieny meidat seuraavana paivana rodeoon, mut ei voitu lahtee, kun meilla oli jo greyhound liput varattuna ja tulevaisuuden suunnitelmat lyotyna lukkoon, DAMN!!), joka oli paikallinen teefarmari ja huomattiin Sussen kaa, et istutaan samassa poydassa viiden keski-ikasen miehen kaa bissepullot kadessa ja meilla on kamalan hauskaa kuunnella niiden maatalousjuttuja Queenslandin tulevaisuudesta ja maanviljelyksen vaikutuksesta Isoon valliriuttaan. Joo ei mekaan ehka ihan terveita olla :)

Erbyn luona oloaikana kaytiin myos spottaileen Cassowaryja, jotka on Emun kokosia uhanalaisia vasarapaa lintuja, joilla on tappava varvas. Tai no ei se varvas itsessaan ehka tapa, mut se kynsi, mika siina varpaassa on kiinni voi silpoo sun mahan auki, ja sit elama on kun Tarantinon leffassa. Mun suosikki oli, et sielta alueelta loytyi "nain puolustaudut ja suojaudut hyokkaavalta cassowarylta"-opastustauluja...Ja totta kai ne lukeneena tiesin jattaa kyseiset linnut rauhaan. Mika ei tietenkaan tarkottanu ettenko ois paparazzannu yhta, en sit vaan kokeillu ratsastaa silla...

Ai niin ma oon nyt raskaustestannu lehmia. Tai oikeestaan jos nyt pikkutarkkoja ollaan, niin auttanu raskaustestaan lehmia, koska se ei ollu mun kateni, joka niiden ahteriin olkapaata myoten tungettiin, vaan ma hienosti pidin rautaputkee paikoillaan ammun takajalkojen takana ettei se paassy peruutteleen testaajahemmon paalle sellasessaa tiukassa karsinakaytavassa. Joo tahan hienoon operaatioon paastiin mukaan Erbyn naapurissa kun se keras karjansa kokoon sita varten, et ne shipataan laivalla Indonesiaaan burgereix. Tosin Indonesialaisilla on selkeesti jotain raskaana olevia naisia vastaan, koska yxkaan viimeselle matkalleen lahteny lehmaneitonen ei saanu olla raskaana...Siksi ne siis sai varmasti epamiellyttavan tuntusen kumihansakasen partaveikon kaden arseeseensa.

Erbylla sattu myos oleen tajuttoman hyva muisti, koska heti kun kaveltiin sen kotiovesta sisaan se vetas vodkapullon kaapista ja totes Susselle, sahan tykkasit tasta limen kanssa, eix jeah. Et tytot tassa ois teille vahan juotavaa, kun hanella on ollu se pullo jo iat ja ajat eika kukaan juo nykyaan vodkaa. Ma olin vaan, et voi luoja...

TOWNSVILLE:

Couchsurffatiin Maxine nimisen aidin ja sen 30-vuotiaan Lana tyttaren luona 3 paivaa. Naa molemmat oli yltio elainrakkaita ja mukana wildlife rescue  hommissa. Tolla hetkella niilla oli alakerrassaan kolme dingon poikasta hoivattavana. Ollaan sit kaikki ihan shhhhh...tasta asiasta, koska actually on laitonta pitaa Dingoja kotona, ja tosta vois joutua aikamoisiin vaikeuksiin. Mut oli ne kylla tajuttoman sulosia. (siis ne Dingon pennut, ei Maxine ja Lana...vaik ihan mukavia nekin oli omalla tavallaan) Tosin ihan kotikoiran nakosia. (puhun siis edlleen Dingoista, en Maxinesta ja Lanasta...) Mut siihen ne yhtalaisyydet kotikoiran kaa aikaslailla loppuukin. Dingot ei osaa haukkua (jotkut lahteet tosin vaittaa muuta) vaan ainoostaan ulvoo, ja Dingoilla ei oo koirille ominaista hajua (jonka jokainen juuri koiransa pessyt ihminen varmasti tietaa...), vaan ne ei haise yksikertaisesti yhtaan miltaan. 

Dingojen lisax nailta tyypeilta loyty kaarmeita. Ja juuri kaarmeiden takia Susse ja mina paadyttii poseeraan paikallislehden valokuvaajalle Lanan lemmikki Water Python meidan ymparille kietoutuneena...Et melkein julkkiksia ollaan Townsvillessa. Toi Water Python oli oikeesti tosi symppis ja tosi kivan tuntunen kun se kietoutu sun ymparilles ja tutkiskeli sua. Tosin Susse ei kauheesti tykanny kun se alko kielellaan kutitteleen sen niskaa ja ma vaan ristin kateni ja toivoin, et sihiseva kaarme on onnellinen kaarme, kun se alko pitaan sihisevaa aanta just mun korvan juuressa. Niin ihana kun se olikin, niin vahan aina valilla karmas kun se katto sua silmiin ja sen paa alko tuleen sun kasvoja kohti. Plus en tykanny paastaa sita kietoutuun kaulani ymparille kauheen montaa kierrosta, koska hey let's face the facts me puhutaan tassa nyt kuiteskin sellasesta pikkusesta jutusta kun kuristajakaarmeesta...

Meidan kaarmeseikkailut Lanan luona ei suinkaan paattyny tohon lehdelle poseeraamiseen. Kuten totesin, ne oli mukana wildlife rescue toiminnassa ja niinpa ne sunnuntaiaamuna saivat puhelinsoiton, et  haloo, haloo tuuteko jelppaan, meilla on taalla keskustassa pythoni palmupuussa tossa etupihalla, eika lapset oikeen diggaa siita. No me lahdettiin sit apuun, ja Lana reippaana plikkana kisko sen villin kaarmeen alas sielta palmusta ihan vaan harjan avulla ja totes meille, et "I forgot to bring the snakebag, so you guys can hold it while I'm driving". Niinpa me sit paadyttiin ajeleen pitkin Townsvillen keskustaa niin, et Susse piteli sen Carpet Pythonin paata autonikkunasta pihalla ja sen koko ruumis loju siina viereisella penkilla mun sylissani. Oltiin aikamoinen nahtavyys, etenkin liikennevaloissa...Toi kaveri sit kaytiin vapauttaa luontoon vahan kauemmax muiden pihoilta. Et tallasta.

 Nyt ollaan Couchsurffaamassa Airlie Beachilla, mutta se nyt on ihan toinen seikkailu ja siita ensi kerralla lisaa.

Loppuun todettakoot, et oltiin tosiaan Sussen kaa ehditty olla kokonaiset 3 pv turisteja, kun todettiin, et eihan tasta jumankauta tuu yhtaan mitaan. Eihan tallasta lomalla oloo kesta kenenkaan paa, puhumatakaan siita henkisesta energiamaarasta, mita turistina palloilu 24/7 oikeen vaatii ja kuluttaa. Niinpa me repastiin WWOOFin book rinkan pimeista syovereista esiin jalleen kerran, ja ilmotettiin alpakka Farmille Gimpieen (kyla Sunshine coastilla Brisbanen pohjois puolella), et hei me oltas tulossa jelppaileen Om det passar. Ja kukas meita nyt vois vastustaa? Ei luonnollisestikaan kukaan, joten 18.9 lahtien ollaan parin viikon ajan taas farm girlseja ja vallotetaan kaikkien alpakoiden sydammet.