Terveisia Tyrendarrasta

Mulle on tapahtunu jotain omituista. Ma heraan 7am ja meen nukkuun jo 10 pm. Ma paiskin paivan fyysisia toita, oon ylta paalta hevosten, lehmien, kanojen ja lampaiden erilaisissa eritteissa (kayta mielikuvitustas...) ja ma oon onnellinen. HERRAN JUMALA!! Musta on tullut maalainen. Tassa enaa hadin tuskin muistaa, mihin sita mascaraa tuli laittaa ja mita varten puuteri on kehitetty. Sita paitsi samoissa vaatteissa hengailu viikon putkeen on ihan jees ja so what jos sun hihassas on reika, sa naytat vaatteissas enemman Simolta kun Sannalta ja kengat kokoa liian isot.

Oisin uskonu, et sina paivana kun mina sanon, et rikkaruohojen kitkeminen on lepposaa puuhaa, heppojen kaa hengailu mukavaa ja lehmanlannassa juoksentelu not so bad, niin mulle vois tehda lobotomian. Mut jotenkin viimesen viikon aikana ma oon vahitellen loytany ittestani aivan uusia piirteita. Ja kuka sano et melkein 26-vuotiaana ei vois oppia jotain uutta ittestaan? Ma rentoudun ihan eri asioista, kun mista aiemmin kuvittelin rentoutuvani, ma arvostan ihan eri asioita, kun mita luulin arvostavani. Oon saanu todeta, et pidan hevosista muunakin kun salamina leipani paalla, ja et ruoanlaiton ei tartte olla pakollista helvettia. Hitto, taa lista vois jatkua vaikka kuinka pitkaan.

Asutaan tosiaan keskella maaseutua, melkein olemattomassa kylassa (taalla ei oo edes kauppaa tai postia, mut jalkkiskentta kyllakin loytyy!! Postipekka sit ottaakin ja polkasee 15 km paassa olevaan Narrawongin kylaan pudottaan postit kaupasta noudettavaksi.How coutry is that? Etka sit Anu sano mitaan, et teidan mokillakin posti haetaan lahimman kylan kaupasta). Tan kylapahasen nimi on fantsu Tyrendarra, hiukanko on persoonallinen paikannimi, eika silla o sitten mitaan tekemista krapulan tai edes alkoholin kaa.

Saavuttiin tanne bussilla Port Fairysta melkein 2 viikkoa sitten ja saatiin viehatysvoimallamme (siis milla?) bussikuski kaidalle tielle ja liikennerikkomusten pariin. Meille oli annettu hienot ohjeet, jotta loydamme perille tanne uuteen kotiimme Winookan tilalle. "Hei tytot, alkaa jaako pois Tyrendarran pysakilla, vaan koittakaa rapsytella silmianne bussikuskille, et se jattas teidat Mt Clay roadin risteykseen. Me ei olla sillon viela ihan kotona, et asettukaa vaan talox. Paasette asuntovaunuunne siina ikkunalla olevalla veitsella" Joo, hieno neuvo, mut ainoo ongelma vaan on, et missa helkkarissa on Mt Clay road, missa helvatussa se tila on siihen Mt Clay roadiin nahden ja siis milla meidan tarttee paastaa itteme sisaan uuteen asuntoomme?

Noh selitettiin bussikuskeille (niita pyori siina jaloissa niinkin monta kappaletta kun 3!!) nama hienot ohjeemme, et kuule tallaseen kauheen kivalta kuulostavaan risteykseen meitin tarttis paasta, et tajutaan kylla ettei siina actually o pysakkia, mutkun me ollaan 2 reppanaa tyttoa, jotka ei tie oikeen mihin ollaan menossa ja meil on kamalasti tavaraa ja saattaa sita paitsi alkaa sataan...Vastaus oli shokeeraavan yllattava ja tyrmaava "Australiassa on kiellettya bussien pysahtya tien viereen muualla kuin niille osoitetuilla pysakeilla!!!Ei kuulkaas tytot onnistu"

Noh, yrittanytta ei laiteta ja hattu kourassa kipusimme noyrasti sisaan bussiin. Siina vaiheessa kun sitten eteen pain korotellessamme huomattiin ohittavamme Tyrendarran huippuhienon puskaan naamioidun ja piilotetun pysakin oltiin et voi vehje, nyt se unohti sit jattaa meidat kyydista, kunnes tajuttiin, et siihen kuski setaan oli sittenkin purrut meidan hienostunut charmimme (denial, denial, denial, se ei voinu vaan yksinkertasesti saalia meita...) ja se jatti kun jattikin meidat liikennesaantoja rikkoen siihen risteykseen missa ohjeemme meidan kaski bussista jattaytya.

Kim ja Homer a.k.a taman tilan omistajat oli just itekin ehtiny kotiutua ja tulivat itse asias meita vastaan tahan hienolle laittomalle pysakille. Tosin ei viittis mainita, et taa tila itse asias sijaitsee just tossa risteyksessa, et ei meidan kauheesti olis tarvinnu suunnistaa omin avuinkaan...By the way kun sanon et Kim ja Homer oli just kotiutunu, tarkotan sita it ihan kirjaimellisesti. Naa tyypit asuu ja on toissa meinaan Queenslandin osavaltiossa ja aina parin viikon valein ne tekee taman seuraavan hienon rutiinin:

Lenna 3 tuntia Cairnista Melbourneen, yovy lentokenttahotellissa, koska lento on Melbassa yolla mukavaan aikaan klo 01.00, vuokraa auto aamulla, aja 300 km Melbasta Tyrendarraan, viivy 4 paivaa paiskien toita hiki hatussa, aja takas Melbaan, lenna takas Queenslandiin toihin mukavax 12 paivan putkex et saat taas sit 5 pv vapaata ja voit alottaa sun pikku transfer operaatios kohti Tyrendarraa uudestaan...

Vietettiin tosi mukavat 4 paivaa tilaan ja toihimme tutustuen, ennen kun Kimin ja Homerin oli aika palata takas Queenslandiin. Koska Kim on viimesillaan raskaana, seuraavan kerran he tulevat kuluttamaan taman talon lattioita Homerin kaa vasta Heinakuussa vauvan kanssa. Toisin sanoen en yhtaan valehtele, kun sanon, et talla hetkella me ollaan Sussen kaa kaksin vastuussa tilasta, 2 koirasta, 3 kissasta, 21 ankasta, 12 hevosesta ja itse asias 1012 kanasta.

Niin hienolta kun tuntuskin kertoa, et tassa tilan pihassa tosiaan juoksentelee villina ja vapaana 1012 kanaa joka paikkaan munien, niin on pakko myontaa, et vaan 12 siivekasta on kotkottamassa talla tilalla ja sit ne loput tuhat Kimin aidin tilalla muutaman kilometrin paassa, minne joka paiva hurautellaan meidan tajuttoman seksikkaalla keltasella avolava-autolla, joka tottelee nimea Suzy. Silla jos milla kelpais kuulkaas iskea paikallisia maatalonisantia, (jos niita isantia siis joskus jossain nakyis...). Ikava kylla Suzy on vahan trashy lady ja villi veikkaukseni on, et se on viimex siivottu sisalta samana vuonna kun oli valmistettukin, mika tarkottaa et kyseinen tapahtuma sijottuu varmaankin 70-luvulle...

Me tosiaan paatettiin, et halutaan asua mielummin keskenamme asuntovaunussa (mihin ei ole avainta, vaan sinne tosiaan mennaan sisalle voiveitsen avulla...) tossa pihassa kun sisalla taalla talossa. Syy tohon on hyvin yksinkertanen ja jarkeva. Taalla on viikonloppuna ratsastelemassa ja yokylassa 13-vuotiaita teinikauhuja, jotka valtais meidan huoneen. Sen lisax naa 3 kisua tuntuu rakastavan yoralleja ympari asuntoa seka samassa sangyssa buukkaamista, ja ma en millaan halua nukkua karvasen kissan (sen paremmin kun karvasen miehenkaan) kaa. Joten asuntovaunussa elely on paras vaihtoehto. Sita paitsi molemmissa mestoissa on ihan yhta kylma (mika lammitys?) ja asuntovaunussa mulla on sentaan vaheman karvanen vaihtoehto nimelta Susse lammittamassa, ah miten romanttista.

Mutta tassa teille hieman stoorin alkua. Ensi kerralla kerron hieman lisaa kommeluksista ja oivalluksista. Eli stay tuned ja tsiikaa odotellessa naita kuvia...