Kissa viekoon ja Kattia kanssa

Se on kuulkaas hienoo huomata kesken paivallisen syomisen, et poydan alta ilmestyy salaman nopeesti yht akkia tassu laimahtaen suoraan sun lautaselles. Siina se heiluu epamaarasesti hetken aikaa kalastellen makupaloja samalla kun tunnet, et toisen tassun kynnet pureutuu (onneksi kyllakin vain kevyesti) sun reitees. Kun kaannat katsees tuolis viereen niin vihreet sopot silmat kun Scarlett O'haralla tuijottaa sua niin herttasen nalkasesti, et moido!Vahanko meidan kulinaristi katti (kavereiden kesken ihan vaan Fatcat) Cedric on mainio.

Meidan Cedric on harmaa ja porronen ja sen territoriota on koko keittion valtakunta. Siina se kuule hallitsee sita lohoomalla just mun keittion tuolillani, mista saan ajaa sen aina ruoka-aikaan pois koittamalla istua sen paalle (ala huoli, ei tartte soittaa elainsuojeluviranomaiselle, en ma nyt oikeesti siita koita pepun alle pehmusteeksi latistaa) . Noh toi paalle istumisella tuolilta pois ajaminenhan ei Cedricia lannista, vaan se menee istuun ylvaana siihen viereiseen tyhjaan tuoliin katsellen kaikkia poydan antimia arvostelevasti silleen, et What are we having tonight, girls...Siina se sit tuijottaa meidan ruokailua kun loton virallinen valvoja Aulis Gerlander konsanaan. Ilmekaan ei varahda kun se tsekkailee, et jos jotain vahingossa annettas sen suuntaan.

Meidan kirjava katti Saucha, ei oikeestaan oo ollenkaan kissa vaan lampotyyny. Me kaytetaan sita royhkeesti Sussen kaa iltasin lammittimena. Harmi vaan, et sita ei voi jakaa, koska meilla on Sussen kaa muutaman kerran meinannu tulla catfight sen suhteen kumman sylkkya sen kisulin tulis lammittaa. Nykyaan me istutaan kumpikin eri paassa sohvaa ja koitetaan kilpaa lahjoo sita silittelylla ja kaiken maailman hellittelyilla, jotta se tulis just siihen sun omaan paahas sohvaa koisiin sun syliis kaiken sisaisen lamponsa kanssa. Voitot on toistasex ollu aikas tasapuoliset...

Meilla on viela kolmaskin katti Reed, mut se on niin kahjo, et siita ei tartte mainita muuta kun, et se harjottelee luulotautisten kissojen 100 metrin aitoja varten spurttailemalla seka kuultujen etta kuviteltujen aanien perassa ympari taloa niin et matot on rullalla (tai siis olis rullalla, jos meilla sellasia olis...)

Me kaytiin vahan road tripilla viime torstaina. Lahettiin kaymaan Grampianseilla, mika on sellanen mukava vuoristorykelma 2 tunnin ajomatkan paassa taalta maailmankaikkeuden keskipisteesta, eli Tyrendarrasta. Saatiin lainaan Petrinan Pajero, kun se meni paivax toihin rapsiin rontgenkuvia kaiken maailman koheltajista, jotka on ollu tarpeex tyhmia mennakseen teloon itteensa. Susse suorastaan naatiskeli pyrhaltaa sellasella menopelilla, jonka sai kiihdyttetya kulkeen nopeempaa kun vaan huiput 80 km tunnissa ja mina nautiskelin viela sitakin enemman, koska siita kaarasta loyty radio!! Meidan pikku tipunkeltasessa Susiessa kun kylla loytyy se semmonen vekotin, joka kaukasesti muistuttaa radiolahetinta, mut se pitaa sellasta mukavaa ratinaa, et tuntuu kun koittas kuunnella eri taajuuksilta, et jos avaruusoliot vaik koittas ottaa yhteytta. Toisin sanoen, ainoo, mika siina toimii on kasettisoitin ja sekin aarimmaisen heikosti ja meidan ainoo kasetti on Andrew Lloyd Webberin Oopperankummitus, mika siis olis mun mielesta aivan mahtavaa kuunneltavaa (Milla, "Let me be your freedom...." Tuleex hyvia yhteisia muistoja tosta mieleen?) mut Susse uhkas ajaa pain seuraavaa vastaan tulevaa autoa, jos ma en heti pista sita pois paalta. (POH, ja ma olin vasta paassy kuunteleen 30 sekkaa alkua siita mahtavasta tunnarista...) Koska ma en kuitenkaan halua kuolla ihan viela, niin ajellaan sit Suziella tosiaan ihan vaan hiljaisuuden vallitessa.

Anyweiz, suunnattiin siis vuorille ja kilvan hoettiin, miten kauniita maisemat ymparilla onkaan. Siina kun sita lausetta 300 kertaa puolen tunnin sisalla toisteltiin, se alko jotenkin menettaan vaikutuksensa (kuinka on mahdollista!?) ja tyydyttiin vaan lopulta tuijotteleen ulos ikkunasta kuunnellen Hinderin laulajan seksikkaan kaheaa aanta biisissa So much better than me.

Grampianseilla tehtiin vaan lyhyita pikku kavelyita lookouteille, ei siis lahdetty hullunlailla patikoimaan. On kato niin masentavaa jo pelkaastaan niilla pikku kavelyilla kattella kun 5-vuotiaat pikku kakarat kiihdyttaa kilvan ohi ja viela masentavampaa huomata, et ne 75-vuotiaatkin ohittaa sut ylamaessa, et en jaksais niita kamalan reippaita muodikkaasti pukeutuneita nuoria jotka tulee vastaa pidemmilla walkeilla freesina meikit naamassa, flaparit jalassa nayttaen silta, et eivat oo ikina elamassaan hengastyneet tai karsineet kipeista jaloista. Ite kun on siina naamapunasena ehka kuukausi sitten ripsivaria nahneena hiking lenkkarit jalassa kiroten miten epatasanen maasto on. Ei vaan, ehka toi nyt oli hiukan liiottelua, etenki toi maaston epatasasuuden kiroaminen, mut ette kasita miten tavallista on loytaa reppureisaajia maastopoluilta flapareissa.Ma en kasita miten niilla ei oo nilkat solmussa..

Kauniista ulkonaosta puheen ollen...Ma tiedan, et olis ehka aika kattoo aina valilla peiliin, koska kanalasta on loytyny jo 4 kuollutta kanaa. Epailen vahvasti, et ne on kuollu jarkytykseen mut nahdessaan. Sussen ja mun lempi mantra talla hetkella on aina kasia pestessa vilkasta peiliin ja todeta "Luoja miten hirveelta ma naytan!" Tosin siihen jatkolause on lahes poikkeuksetta, et "ihan sama, kuka taalla maalla mitaan valittaa!" Sita paitsi koitappas siina nyt sit nayttaa freesille puuhaillessas yli isossa kauluspaidassa ja kaivostyolaisen housuissa kun kengan pohjassakin on pavosen heskaa ja olkapaassa muutama risu puskissa riehumisen jaljilta. Sita paitsi maalla vaatteiden kuuluu olla rennot ja mukavat ja sita noi just on. Ainoo ehka hiukan pelottava asia, on et noissa kuteissa lippis paassa ma alan muistuttaa pelottavasti meidan iskaa...