Hevostelua

Siita huolimatta, et pienena luin kaikki Nummelan ponitalli-sarjan kirjat ja rakastin yli kaiken My little ponejani (joista osa oli sellasia tuoksuvia ja aiheutti aiskalle pikku paansarkyja...), ma en oo koskaan ollu heppatytto. Mina ja hevoset ollaan yleensa kohdattu valipala-aikaan kun ne on ollu natisti salamina mun leipani paalla. Vaan kaikkihan on nyt toisin ja kiitos Susanne Marja Laineen, mina harrastan nykyaan aamuratsastuksia, harjailen heppoja huvikseni ja herran jumala kavelen harva se hetki pavosen heskan paalta todeten, et tuntuupas sen koostuus hauskalta saappaan alla...

Meilla tosiaan on taalla niityilla juoksentelemassa aikaslailla 13 nelijalkasta hirnujaa, joten lunnollisesti kun tanne toihin tultiin, niin tiedettiin et ratsastaanhan sita jossain vaiheessa paadytaan. Susse oli jo Suomessa vuoden ajan hyvin "salaa" (jos unohtaa mainita, et on alkanu harrastaan ratsastusta, niin se on sama asia kun harrastas sita salaa. Ainakin jos ma "unohdan" mainita aitille, et oon syony kaapista kaiken suklaan sen tietamatta niin se menee ja vaitttaa, et oon popsinu ne salaa poskeeni!!) treenannu tata varten veljen plikkansa kanssa, joten se nyt tiesi miten toimia noiden konien kaa. Mulle selvaa oli paa asiassa yksinkertaistettuna lahinna vaan se, et etupaa puree ja takapaa potkii, joten kannattaa seisoa ehka siina hepan keskivaiheilla (no ei vaan...).

Mulla oli tyylikas alku talle hevostelulle. Ekaa kertaa kun mentiin testaan pysyyko Eskolan typy heposen selassa, Kim sano mulle vaan, et kay hakeen se harmaa hevonen sielta niitylta tolla riimunarulla. Riimunaru nyt oli ihan selkee juttu, et mika se oli ja milta se naytti, mut sit tulikin eteen se hevosen tunnistaminen...Laitumen reunalle paastyani pysahdyin sit tuijottaan niita kolmea laitumella seisoskelevaa konia. Sielta loyty yx lehmankirjava, ja 2 valkosta. Olin silleen et voi luoja oonko ma vari sokee vai tyhma, mut ei taal mitaan harmaata heppaa kylla mun varikarttani mukaan oo (eika olis ollu kylla variguru Outsankaan varikartan mukaan) !! Noh rohkeesti sit vaan paatin osottaa sita selkeesti mudassa kieriskellytta likasempaa valkosta nelijalkasta, katsoin itsevarmasti Kim:iin ja totesin "Ai haex ma ton vai?" BINGO!! Eka tehtava suoritettu, ma tunnistin hevosen varilta!

Noh sain sit sen hepan valmiix ja paineltiin areenaan. Siina vaiheessa kun mentiin laiskasti kayntia areena ympari ma tokasin Susselle, et ma tartten ohjauspyoran ja ihmettelin, et missa hitossa siina hevosessa on jarrut!! Luojan kiitos oon kehittyny nyt paata huimaavaa vauhtia enka enaa ettiskele niita jarrupolkimia tai kaipaa liiax sita ohjauspyoraakaan. Sita paitsi ollaan harvoin edes koko areenassa kun tassa on ymparilla niin pirusti metsapolkuja, et maastoratsastus on ainoo jarkeva vaihtoehto, joka yllapitaa seka hevosen et ratsastajan mielenterveytta. (Oottex te koskaan koittanu miten tajuttoman tylsaa on pinkoa ympari samaa samperin areenaa over and over again!!) Vahemmastakin alkaa haluaan salamix...

Mutta siirrytaanpas hevosista hevosen jatoksiin...Meidan ranskalainen rakastaja Bricka oli viime viikon keskiviikkona ilmeisesti paassy hurmausopuksessaan "how to be a great charmer" kappaleeseen parfymin ja partaveden kaytto, koska se tuli paatokseen ettei haise tarpeex hyvalle. Niinpa se sit paatti hajustaa itseaan tuolla laitumella meidan kipeena olevan Cindy-ponin loysilla jatoksilla ja sen jalkeen koittaa tulla halaileen meita. Ei oo kauheen vaikeeta arvata kuinka ilosia oltiin...

Ranskalainen rakastaja palautettiin hyvin nopeeta maanpinnalle hajusteiden kayton suhteen (kuten pitais palauttaa myos hyvin moni hajusteita hostellihuoneissa suihketteleva latinokundikin, jotka ei tajua, et kun laittaa sen puol pulloo niin kaikki elava heittaa veivinsa 200 metrin sateelta...) ja se sai kirjaimellisesti kylman kylvyn kun se tungettiin isoon vesisaaviin kuurattavax. Toi olis sit ollu ehka elamani kamalin pesuoperaatio ellei Susse ja meilla aamuratsastusta varten silla hetkella vierailulla ollut Lisa olis hoitanu sita hommaa mun vaan seisoessa vieressa vesiletku kourassa. Kylla sivustaseuraajan elama on kivaa :) Tosta lahtien kamalaa kakan hajua onkin sit alettu kutsuun Bricka De La Paskax, joka on aarimmaisen hienostunut elainmaailman versio Oscar De La Rentasta!

Ai niin loppuun viela pieni ilmoitusluontoinen asia: Me ollaan loydetty Sussen kaa nyt niin hyvin sisaiset maalaisemme, puutarhasuunnittelijamme, kirveen heiluttajamme, lehmipaimenemme, erakkomme, kokkimme ja melkein desperate housewifemme (ma jopa menin ja ostin god damn essun !!) joten jaamme Tyrendarran asukeiksi Toukokuun loppuun asti. Todettiin et tollanen huhtikuun lopussa lahto olis ihan typeraa kun taal on niin paljon paranneltavaa ja siivottavaa ja jarkattavaa ja naulattavaa...Mitas me pikku perfektionisti tyonarkomaanit :)