Living on the edge Great Ocean Roadilla

No niin koneen aarella ollaan, ja uskokaa tai alkaa taalta Tyrendarran peramettista maatilalta loytyy kun loytyykin internet!! Seinista puuttuu vahan palasia ja keittion muovimatosta ei oo ihan kaikkea jaljella, mut hei nykyaika kunniaan, internet ja kunnon tv on, ja kajarit asennettu talon ulkopuolelle, et tyoskennellessa voi popittaa!! (Tanaan soi 8 Milen soundtrack ja lujaa, kun rikkaruohot lenteli irti maasta...)

Mutta eipas menna asioiden edelle. Joudutte dottelemaan hiukan aikaa mun raporttiani huikeaasta maalaiselamasta, koska ensin tarttee kertoa hieman meidan seikkailuista Great Ocean Roadilla...

Formulat oli huikea tapahtuma, josta kotiin kommittiin niin hiekkasena ja multasena, et muistutettiin lahinna kavelevia polypalloja. Ei, me EI oltu humalassa ja kontattu koko paivaa, vaan hei sen siita saa kun haluaa menna katteleen formuloita radalle, joka on rakennettu puistoon!! (itse asias tuhottiin osa golf kenttaa samalaa, joten mulle tuli hyva mieli. Neiti "Stop playing golf and save the world" paasi hiukan nauttiin, ja Tatu vaikka en koskaan sita golf kenttaa Albert Parkissa lenkkeillessani huomannukaan, niin nyt oon sit ihan paassy tallusteleleen silla! Et now I know where it is!)

Koska mentiin Sussen kaa ostaan vanhemmillemme Kimi/Ferrari fanikamaa, niin tietenkin se kundi sit meni ja keskeytti, koska kamalaahan se olis ollu, jos me oltas paasty tuuletteleen ja juhliin Suomalaisvoittajaa. Mut hei lohdutuspalkinnox sain kuvan musta ja varikkotytoista...Joo tiedan, et oltiin aikas lailla ainoita naispuoleisia ihmisia, jotka halus tunkee ittensa ilmaseen kuvaan varikkotyttojen kaa, mut so what!? Jos jotain saa elamassa ilmasex niin sehan otetaan!Mut joo hot or not asteikolla ne likat ei kylla yltany kovinkaan korkeelle, voin sanoo tan ihan hyvan arvostelukoulutuksen pojilta kesaterassilla saaneena...Ja se Kissin konserttikin, joka kisojen jalkeen Melbournen ilmaa melullaan saastutti, oli niin bloody boring, et haipattiin tunnin jalkeen, kun tuntu, et ne soitti edelleen yhta ja samaa biisia. (Ai miten niin niiden biisit samantyyppisia...)

Joo saatiin tosiaan buukata ne vikat yot Melbassa Tasmaniasta paluumme jalkeen vanhassa kampassamme olohuoneen lattialla. Oli vahan tietty outoa, kun jotkut uudet Englantilaislikat asusti meidan huoneessa, ja tuli valilla sellanen hei toihan mun mesta fiilis. Kaytiin vikana iltana Leonien ja Fonzin kaa viel oikeen ulkona syomassa ja otettiin kunnon kenguru fileet, NAM! ( Ei tosin ollu yhta hyvaa kun mun sweet chili saucessa paistetut kengurupihvit) Ja ne ihanat ex-kamppikset meni sit ja tarjos koko roskan. Oltiin Sussen kaa vaha kun puulla paahan lyoty, koska tunnetusti tosi elaman fakta on, et jos asut kimppakampassa niin et sa mikaan kroisos miljonaari oo jolla on rahaa jaella sinne ja tanne. Ou well, itepahan halusivat sen $118 laskun maksaa...

Lorne oli meidan eka stoppi Great Ocean Roadilla. Totta kai on tyypillista, et se ainoo kuuma paiva 2 viikon sisalla on just se paiva, kun sulla tarttee olla sun paksuimmat ja painavimmat vaatteet paallas jottei ne vie tilaa rinkasta, rinkka selassa, reppu edustalla ja jumalaton ruokakassi olkapaalla viel roikottamassa. Joo niita on todella taivaallisen natinnollista raahata +40 c helteessa ympariinsa. Kaulassa olis tarttenu viel olla joku puortymishazardi-merkki ohikulkijoille varotuksena, et tajuavat siirtya pois alta, jos aletaan kaatuileen helteen heikottaessa.

Lornen hostelli oli ihana pusikoiden keskella oleva pikku maja, jonne johtavaa pikkusta ylamakea kirottiin siina helteessa sen kuormamme alla. Koska hostellissa oli tarjolla hienoja etuja, kuten ilmasia boogie boardeja, niin totta kai ne hyodynnettiin ja meressa on nyt sit ihan virallisesti oltu kaulaa myoten, joten Southern Sea on nyt korkattu ja komeesti aaloilla kurvailtu.

Lornessa saatiin sit maailman mielenkiintosin elokuvateatterikokemus. Oli sit sellanen vuonna nakki ja kivi rakennettu vanha teatteri, jossa oli erillinen ylakatsomo ja alakatsomo (eri hintaset liput tietty) ja yllattaen meidan valitsemamme halvempi alakatsomo ei ollu mikaan suuri menestys (kuten ei tosin ylakatsomokaan, oliskohan meita ollu joku 7 henkee yhteensa...) mutta kylla ne kovat penkit ja se kokemus, kuinka ennen leffan alkua naytettiin slide showna paikallisten pikku putiikkien mainoksia oli sen koko lipunhinnan arvonen. Sita paitsi se leffa, joka oli siis Juno, sopi tohon retro teatteriin paremmin kun loistavasti. Meilla oli ihana leffailta.

Paasiais paholainen meni ja pilas meidan Great Ocean Roadille huolella latimamme alkuperaissuunnitelmat. Apollo Baysta, (jonne Lornesta matkattiin ) kulkee busseja Warrnambooliin vaan maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin. Koska perjantai oli pitkaperjantai ja maanantai toinen paasiaispaiva, vuoroja ei sitten kulkenu lainkaan kokonaiseen viikkoon!

Oltiin silleen, et viikko Apollo Bayssa ei sovi naiden tytteleiden kalenteriin eika niden hermoillekaan, joten kehiin Plan B. Ja tassa kohti sitten tapahtui se historiallinen kaanne ja ma aloin vihdosta viimein to live on the edge!! Mina heitin kaikki huoleni meneen samalla kun laitoin aina kaiken huolella kalkuloivat ja suunnittelevat aivoni narikkaan, hoin putkeen 700 kertaa No Worries ja rustasin sit pahville tekstin Warrnambool. Niin me sit kipitettiin lauantai aamusta tien varteen liftaan kohti 175 km paassa sijaitsevaa seuraavaa kohdettamme!

Ja hei eika siina viela kaikki! Living on the Edgeen kuului tietysti myos, et meilla ei ollu edes tietoa majotuksesta Warrnamboolissa ja koska paasiainen oli meneillaan, niin kaikki Great Ocean Roadin hostellit oli buukattu tayteen (sen takia ei oltas voitu jaada Apollo Bayhynkaan, kun oltiin tosiaan tehty varaus vaan 3 yox ja kaikki paikat sold out...)

Noh oltiin molemmat sit siina tien reunassa ihan valmiina liftaan, kun meita alko nolottaan ja ujostuttaa ihan jarkyttavasti. Mutta you gotta do, what you gotta do! Oli unohdettava aidin varotukset liftareita poimivista murhamiehista ja sen sijaan luotettava siihen Lornessa tapaamaamme mummoon, joka sano et liftaaminen on loistava idea. Ja hei, me saatiin kun saatiinkin kyyti ihan jopa 3 minuutin peukku pystyssa odottelemisen jalkeen. Ja me sit napattiin taysosuma! Se naikkonen, joka meidat kyytiin poimi sattu oleen matkalla just Warrnambooliin ja se halus valttamatta pysahtya kaikkiin matkalla oleviin nahtavyyksiin!! How fantastic was that!? Niin me sit edettiin muutama sata kilometri ihan ilmasex. Ja perilla Warnamboolissa saatiin siita sen kylan ainoosta hostellista peruutuspaikat! Joten living on the edge kannatti ja big time!!

Warrnamboolissa sain taas muistutuksen siita, mix oon edelleen sinkku. Tormattiin kahteen suomalaiseen poikaan...VOI LUOJA niita juttuja!! "Joo oltiin formuloissa, meni sina viikonloppuna viinaan $500, en muista mitaan.", "Joo silla reissulla mut kannettiin sammuneena ulos junasta, en muista mitaan.", "Ollaan tehty duunia siella taalla ja sit aina juotu ne rahat ja lahetty ettiin uutta duunia.", "Joo vahan on heikko olo tana aamuna.Taidan lahtee viinakauppaan hakeen lisaa juotavaa." Okei ma en halua yleistaa, et kaikki suomalaiset velikullat olis tollasia, mut sanotaanko, et suomalaiskiintio tuli taas tayteen kylla seuraavax puolex vuodex. Ai niin oltiin siina hostellissa niiden ihanien suomalaisurpojen kaa viela toinenkin yo, mut koska se oli tosiaan buukattu tayteen, kuten kaikkien muidenkin lahikylien hostellit niin ne saali meita ja anto tosiaan katon paan paalle vaik niilla ei sankypaikkoja ollukaan. Sen sijaan me chillailtiin se yo tietokonehuoneen lattialla. Hiukan oli ahdasta ja kuumaa, mut hei eipahan oltu pihalla opossumien ja hamahakkien kaa.

Warrnamboolista matka jatku Port Fairyyn turkkilaisen miehen pitamaan hosteliin. Se hostelli oli lovely, mut saat ei sit kylla suosinu. Kesken meidan kuntoilun luontopolulla alko sataa ihan kaatamalla. Juostiin sit katokseen suojaan kuten miljoona muutakin hemmoa, ja ma en todellakaan valehtele, mut olisin tarvinnu korvatulpat!! Se sade rummutti sen suojan kattoon niin lujaa, et meinas tarykalvot haljeta. Ei tosin ihme, koska sen verran ranka kuuro oli, et eteen ei nahny. Plus kotimatkalla sateen laannuttua tormattiin kaveriin, joka sai ehka elamansa opetuksen ja kiros loppuelamansa, et oli parkkeerannu autonsa alavaan kohtaan montun pohjalle. Oli sit meinaan vetta auton oven alareunaan asti ja eihan se auto kayntiin lahteny ja ilman kumivenetta oli turha sinne autoon haaveilla kuivana paasevansa...

Ai niin mun oli niin kylma siel Port Fairyssa, et menin ja ostin kutimet ja lankaa, et saan tehtya saarystimet, ettei nain vanhoja luita paase kolottaan...Joo ei saa nauraa!! Australiassa ei oo aina lammin, etenkaan nain etelassa kun talvi on tulossa!!

Tassa vahan kuvia...